Tämän päivän sunnuntaisuomalaisessa on koko sivun artikkeli sijaiskärsijöistä, eli lapsistamme sijoitettuna huonoihin olosuhteisiin. Yritin etsiä linkkiä verkkokarjalaisesta, että olisin saanut liitettyä tähän koko tarinan, mutta en löytänyt. Itse luin jutun sanomalehti Karjalaisesta, mutta sama sunnuntaisuomalainen on ainakin Ilkassa ja kolmessa muussa sanomalehdessä. Joku taitavampi varmasti netistä löytää tuon artikkelin, itse en lyhyellä etsimisellä onnistunut.
Kerrankin myös tämä puoli, eli huonot ja epäonnistuneet sijoitukset saavat julkisuutta. Jutussa oli mm. sosiaalityöntekijän kommentti, jossa hän sanoi että jokainen sosiaalityöntekijä on ainakin kerran törmännyt huonoon sijoituspaikkaan.
Toivottavasti nyt vähitellen alkavat nämä mätäpesäkkeet paljastumaan. Itseäni puistattaa vieläkin, kahden vuoden jälkeen, erään ammatillisen perhekodin muisteleminen. Pitäisi tietysti olla muistelematta, mutta se valitettavasti palaa aina uudelleen ja uudelleen mieleen... ei tarvitse kuin nähdä joku juttu lastensuojelusta niin koen voimakkaan pahanolon puistatuksen. Lastensuojelun varjolla on voitu tähän päivään asti tehdä mitä järkyttävämpiä asioita ja alistaa sekä nöyryyttää niin lapsia kuin meitä vanhempiakin ja pahimmissa tapauksissa tuhota mielenterveys ja koko elämä.
Kerrankin myös tämä puoli, eli huonot ja epäonnistuneet sijoitukset saavat julkisuutta. Jutussa oli mm. sosiaalityöntekijän kommentti, jossa hän sanoi että jokainen sosiaalityöntekijä on ainakin kerran törmännyt huonoon sijoituspaikkaan.
Toivottavasti nyt vähitellen alkavat nämä mätäpesäkkeet paljastumaan. Itseäni puistattaa vieläkin, kahden vuoden jälkeen, erään ammatillisen perhekodin muisteleminen. Pitäisi tietysti olla muistelematta, mutta se valitettavasti palaa aina uudelleen ja uudelleen mieleen... ei tarvitse kuin nähdä joku juttu lastensuojelusta niin koen voimakkaan pahanolon puistatuksen. Lastensuojelun varjolla on voitu tähän päivään asti tehdä mitä järkyttävämpiä asioita ja alistaa sekä nöyryyttää niin lapsia kuin meitä vanhempiakin ja pahimmissa tapauksissa tuhota mielenterveys ja koko elämä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Suomessa vuosittain reilut 5 000 lasta elää sijaisperheessä, koska kotiolot ovat pahimmillaan sietämättömät. Valtaosa sijoituksista onnistuu hyvin, ja lapsen olot kohenevat oleellisesti. Toisinaan surullista tarinaa seuraa surullinen jatko.
– Tutkimusten mukaan noin 10 prosenttia sijoituksista perhehoidossa katkeaa. Niissä on monesti se tilanne, että sosiaaliviranomaisten tuki on ollut riittämätöntä, jolloin sijaisvanhempi väsyy. Silloin saattaa tulla ylilyöntejä ja olisi tarvittu valvontaa, Perhehoitoliiton toiminnanjohtaja Pirjo Hakkarainen sanoo.
Sijaisperheissä tapahtuneiden laiminlyöntien vakavuus vaihtelee. Viranomaisten tietoon on tullut muun muassa lapsen välinpitämätöntä kohtelua, alistamista, eristämistä, fyysistä kurittamista ja seksuaalista hyväksikäyttöä.
Sijoitusprosessi on haasteellinen ja sopassa on monta lusikkaa: sijaisperheen, lapsen, biologisten vanhempien ja sosiaaliviranomaisen.
Helsingissä tehdyn selvityksen mukaan sijoitus purkautui kuitenkin lähes aina sijaisvanhemman aloitteesta. Yleisin syy oli sijaisvanhemman väsymys. Toiseksi suurin syy oli sijaisperheen muuttunut elämäntilanne, kuten avioero. Usein syyt ovat päällekkäisiä.
Perhehoidon erityisasiantuntijan Tarja Janhusen selvityksessä oli mukana 61 Helsingissä vuosina 2004–2005 katkennutta sijoitusta. Näistä viidessä oli syynä lapsen ruumiillinen tai henkinen kaltoinkohtelu: tukistamista, tönimistä, kylmän suihkun alla seisottamista, alistamista ja välinpitämätöntä kohtelua. Lisäksi neljässä tapauksessa lapsi oli kertonut kaltoinkohtelusta, mutta tilannetta ei oltu todistettu.
Suurin osa katkeamisista tapahtui muutaman ensimmäisen sijoitusvuoden aikana.
– Yllättävää oli se, että sijoituksia purkautui enemmän lapsen ollessa pieni, eikä murrosiässä kuten oletettiin, Janhunen sanoo.
Pirkanmaalla vastaavanlaisessa, tänä vuonna valmistuneessa tutkimuksessa oli mukana 89 lasta, joista kolmelletoista oli tapahtunut sijaishuollossa – perheessä tai laitoksessa – henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Johanna Hiitola kertoo, että sijaishuoltajat olivat syyllistyneet kohtuuttomiin rangaistuksiin ja fyysistä väkivaltaa olivat tehneet hoitopaikan muut lapset.
Epäonnistuneet sijoitukset ovat tuttuja myös Sukupuu ry:lle, joka tarjoaa vertaistukea huostaanoton kokeneille perheille ja lapsille.
– Meidän kokemuksemme mukaan sijoituksia tehdään liikaa mielivaltaisesti, kuulematta tarpeeksi lasta ja omaisia. Useilta sijoituksilta säästyttäisiin antamalla oikea apu, oli kyseessä sitten taloudelliset tai terveydelliset syyt tai niin sanottu uusavuttomuus, Sukupuu ry:n puheenjohtaja Irja Kontto sanoo.
Sijaisperheen valvonta ja tuki ovat sosiaaliviranomaisen vastuulla. Töitä on kuitenkin enemmän kuin tekijöitä. Lastensuojelun keskusliiton viime vuotinen selvitys arvioi kuntien lastensuojelutyön vain tyydyttäväksi.
– Kuntien sosiaalityöntekijät ovat todella kuormitettuja. Helposti käy niin, että kun lapsi on saatu sijoitettua, tukeen ja valvontaan ei riitä resursseja, Hakkarainen toteaa.
Kenties lisätraumoilta vältyttäisiin myös, jos sijaisperheet saisivat ennakkovalmennuksen. Tällä hetkellä sijaisperheeksi voi ryhtyä ilmankin. Silloin riittää sosiaaliviranomaisen arvio perheen sopivuudesta.
– Ennakkovalmennuksen tulisi olla pakollista. Sillä varmistettaisiin, ettei kukaan ryhdy sijaisvanhemmaksi tietämättä, mitä se merkitsee, Hakkarainen sanoo.
Tällä hetkellä reilu puolet sijaisperheistä valmennetaan. Yksi valmennuksia järjestävä taho on Pelastakaa Lapset ry. Sosiaalityöntekijä Heli Reinikainen kertoo, että paikalla on aina vanhempia, jotka toteavat, ettei sijaisperheeksi ryhtyminen sovikaan heille, ja he päätyvät mieluummin vaikka adoptioon.
– Valmennuksessa käydään läpi konkreettisia tilanteita. Monella on tullessaan se ajatus, että ovat valmiita, mutta kokemusta lapsen sosiaalisista ongelmista ei ole. •
MITÄ?
Vuonna 2007 kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna 16 059 lasta.
Heistä poikia oli 53 %, tyttöjä 47 %.
34 % oli perhehoidossa, 50 % laitoshuollossa ja 15 % muussa hoidossa.
Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
"Näistä viidessä oli syynä lapsen ruumiillinen tai henkinen kaltoinkohtelu: tukistamista, tönimistä, kylmän suihkun alla seisottamista, alistamista ja välinpitämätöntä kohtelua. Lisäksi neljässä tapauksessa lapsi oli kertonut kaltoinkohtelusta, mutta tilannetta ei oltu todistettu."
Ei TODISTETTU! Voi hitto! Mitenkähän nuo viisikään tapausta on todistettu, koska nimenomaan HUONOT sijaispaikat pitävät vanhemmat niin kaukana kuin suinkin on mahdollista? Ihme, että edes viidessä tapauksessa oli rehellisiä sossuja, että tekivät kirjaukset todellisista purkautumisen syistä.
Ja joku lehti kirjoitti vähän aikaa sitten, miten perheitä ohjataan laittomin perustein lastensuojelun asiakkuuteen. En tiedä, lisääntyykö lapsen kärsimys siitä, että kotona on ollut paremmat olot kuin sijoituksessa. Mutta eihän koko lastensuojelulla ole mitään merkitystä, että huonostakaan perheestä muka turvaan otettu lapsi joutuu tuollaisiin olosuhteisiin!
Ojasta allikkoon
”Minä, äitini ja kaksi sisarustani muutimme vanhempieni erottua isovanhempieni kotiin maalle. Lapselle se oli hyvä paikka, mutta sitten mummo kuoli ja äiti joutui halvaantuneen isänsä omaishoitajaksi. Tilanne meni vaikeaksi, kun oli kolme pientä lastakin. Äiti haki apua viranomaisilta, jotka päätyivät huostaanottoon. Olimme heittopusseja: meillä oli kolme–neljä eri paikkaa ennen kuin päädyimme perheeseen, jossa olimme kymmenen vuotta.
Siellä oli neljä omaa lasta ja käytännössä näimme nälkää. Aamu- ja iltapala oli näkkileipä voilla ja teetä. Perheen omat lapset saivat mennä kaapille, kun nälkä tuli. Meidän piti olla mahdollisimman vähän vaivaksi, ja sylissä pidettiin vain harvoin. Kun oma äitini toi minulle farkut, sijaisäiti poltti ne, koska muillakaan ei ollut.
En tiedä, mitä perheelle meistä maksettiin, mutta uskon, että se oli heille toimeentulon lähde.
Viranomaisilla ei ollut kontrollia siitä, olimmeko siellä paremmassa hoivassa kuin äidin kanssa. Monestihan perheet esiintyvät edukseen, kun sosiaalityöntekijä käy tarkastamassa. Meidät haluttiin vain säilöä jonnekin.
Lopulta lähdin itse murrosikäisenä perheeseen, joka olisi halunnut tarjota minulle kodin jo aiemmin, mutta sitä ei ollut kerrottu minulle. Heidän motiivinsa olla sijaisperhe olivat oikeat ja välittäminen aitoa ja henkisesti tyydyttävää.
Jos äiti olisi saanut apua ajoissa, tilanne ei olisi kärjistynyt huostaanotoksi. Lisäksi äidin saatua elämänsä raiteilleen huostaanottoa ei purettu pyynnöistä huolimatta. Uskon, että syynä oli äidin perimä omaisuus. Se kavallettiin sillä verukkeella, että varat käytetään meidän hoitokustannuksiimme. Pyysin meitä koskevia asiapapereita viranomaisilta, mutta vastaus tuli vasta vuoden päästä ja oli erittäin niukka. Aion hakea asiaan korjausta oikeusteitse.”
Maarit Leppänen
”On tullut aika usein tunne, että lapsen sijaiskoti ei ole toivotunlainen. Tuntuu, että mikä merkitys omalla työllä on, jos sijoituksella ei saada lasta hyvään perheeseen. Yksi ikävistä asioista on se, että kun jotkut sijaisvanhemmat ottavat yhteyttä, he haluavat puhua pääasiallisesti rahasta. Sitä ei onneksi lapsi ole kuulemassa.
Vastaan on tullut sellaista, että lasta kohdellaan nöyryyttävästi tai alistavasti. Ne ovat monesti vaikeita lapsia, ja rajoja ei osata asettaa oikealla tavalla. Kaikki eivät näe sitä, etteivät sovellu toimimaan erityislasten kanssa. Toinen ongelma ovat sijaisperheen parisuhdevaikeudet – vain toinen vanhempi on täysillä mukana sijaislapsen hoidossa. Toki sijoitus voi katketa siksikin, että lapsi on vain niin vaikea.
Jokaisella sosiaalityöntekijällä on kokemuksia siitä, että sijaisperhe osoittautuu huonoksi. Tuntuma on, että yksi kymmenestä sijoituksesta epäonnistuu. Täysin aukotonta systeemiä ei saa, mutta jokainen huono sijoitus on liikaa. Nyt resursseja on niin vähän, että kaikki ennaltaehkäisevä työ jää tekemättä.”
Sosiaalityöntekijä, noin 7 vuotta alalla
”Tytöt sijoitettiin meille laitoksesta. Heillä oli taustalla vastentahtoinen huostaanotto. Heidän sukunsa ei koskaan antanut heille lupaa olla meillä. Koko 6,5 vuotta kestänyt sijaishoito oli sukulaisten puuttumisen vuoksi jatkuvaa kriisiä. Murrosikään tultuaan vanhempi tyttö halusi lähteä pois, ja nuorempi lähti mukana. Kumpikin on jälkeenpäin soitellut ja itkenyt, että miksi näin kävi, enkö jaksanut? Olen sanonut, että siitä ei ollut kysymys, vaan se tehtiin meille mahdottomaksi. Biologisen vanhemman tulisi antaa lapselle lupa olla sijaiskodissa, eikä tehdä lapsesta kiistakapulaa.
Olimme sitoutuneet hoitamaan heidät aikuisiksi asti, niin kuin muutkin sijaislapsemme. Muut ovat kirjoittaneet ylioppilaiksi ja päässeet hyvin elämään kiinni.
Kun sijoitus katkeaa odottamatta, tulee mieletön syyllisyys ja häpeä, ennen kuin ymmärtää, että teki voitavansa. Johtui muista tekijöistä, että se ei onnistunut. Tytöt ovat kuitenkin itse jälkeenpäin ottaneet yhteyttä ja katuneet lähtöään, mikä on vahvistanut sitä tunnetta.”
Sijaisäiti, 18 vuoden kokemus
sijaislasten hoidosta•
on siinä monella sokealla sijaishuollon puolustajallakin ihmettelemistä:
"Yksi ikävistä asioista on se, että kun jotkut sijaisvanhemmat ottavat yhteyttä, he haluavat puhua pääasiallisesti rahasta. Sitä ei onneksi lapsi ole kuulemassa."
Kyllä lapset kuulevat huonoissa sijaispaikoissa kaikenlaista, mutta sitä ei sitten taas ole sossu kuulemassa...
"Toki sijoitus voi katketa siksikin, että lapsi on vain niin vaikea."
Totta kai. mutta ehkä hänet huostaanotettiinkin siksi, että hän on niin vaikea. Olen aivan vakuuttunut, että iso osa noista lapsista on ilman diagnoosia jääneitä AS- tai ADHD-lapsia. Ehkä sellaisia, joista kukaan, ei edes vanhemmat ole ymmärtäneet, että sellaisesta olisi kyse. Ja onhan hoidollisiakin huostaanottoja tehty perheisiin, mikä on täysin käsittämätöntä.
Sossuhan mainitsee senkin, että kaikki sijaisvanhemmat eivät tajua, että heistä ei ole erityislapsen hoitajiksi.
Kun näitä epäkohtia ei haluta käsitellä reilusti ja rehellisesti, niin neurologisten lasten oikeaan hoitoon saaminen estyy samalla tavoin kuin tähänkin asti. Vanhempien haukkumisella ei päästä puusta pitkälle, vaikka huostahullut sitä niin tärkeänä pitävätkin.
kun ajattelen vanhempia, joilta lapset on huostattu. Nämä vanhemmat ovat lapsen mielenterveyden, fyysisen terveyden ja elämän tuhoavia mätäpesäkkeitä!
jatkuvan ikävän myötä.Kaikki kieroudet keinoja kaihtamatta nostattavat ikuisen vihan sijaisia ja sossuja kohtaan,vaikkei aihetta huostassa pidossa olekkaan sen sossujohtaja myönsi ei huostaa pureta.Mätäpaise koko lastensuojelu.Lastentuhoamis leirejä ne ovat.
samalla kuin sinäkin.
Siinä sitä taas lasten suojelun ja sijaishuollon
erikois-asiantuntija tulee asiantuntijuuttaan kuulluksi,
siis sijoitettujen lasten ja nuorten, perheiden asioissa. Yes!
Lähtölaskenta eli countdown on alkanut ......
Niin se vain on, me ihmiset reagoimme asioihin kukin erilailla, omiin kokemuksiimme pohjautuen. Sinä (ilmeisesti sijaishuollon edustaja) näet meidät huostaanoton kokeneet vanhemmat ikävässä valossa, ilmeisesti omiin kokemuksiesi vuoksi. Minä taas näen teidät sijaishuollon edustajat ainoastaan lasten kustannuksella rahastavina epäinhimillisinä ja suorastaan sadistisina petoina. Mielipiteeni muodostan siitä, kuinka lastani kohdeltiin sijaishuollossa. En ollut siihen mennessä törmännyt missään niin ala-arvoiseen lapsista huolehtimiseen kuin kalliilla (yhteiskunnan) rahalla ylläpidettyyn lasten säilytyspaikkaan. Siis mitään muuta se paikka ei tarjonnut kuin "säilytyksen", onneksi sentään katon pään päälle. Sijaisvanhemmilla ei ollut antaa lapsille yhtään mitään millään tasolla, ei lämpöä, ei rakkautta, ei virikkeitä, ei huolenpitoa, ei kertakaikkisesti edes pienintäkään välittämistä. Terveydenhuollosta tai mistään emotionaalisesta suhteesta lapsiin ei kannata edes mainita. Alistaa he osasivat ja harjoittaa sellaista henkistä väkivaltaa, että itselläni ei moiseen olisi riittänyt edes mielikuvitus. No, menivät sitten niin pitkälle, että sosiaaliviranomaisetkin tajusivat paikan läpimädäksi ja lapsi pääsi pois. Ehei, ei suinkaan toiseen sijaispaikkaan, vaan ihan omaan kotiinsa, josta oli jo huostaanottoa tehtäessä kirjattu päätökseen ettei kodin olosuhteissa ole mitään aihetta huostaanotolle. Oletko tullut ajatelleeksi, että melkoinen osa huostaanotoista tehdään nykyään ns. normaaleista (hyvistä) perheistä? Jos olet lastensuojelun ammattilainen, niin tiedät syynkin siihen. Sekö teitä sijaishuollossa huolestuttaa, että huostaanne tulevat lapset ovat nykyään usein teitä pidemmälle koulutettujen ja valveutuneiden vanhempien jälkeläisiä? Usko pois, nykyään jo osataan vaatia lastensuojelussakin jotain tasoa. Onneksi tekin joudutte nykyään ja tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin oikeasti tekemään palkkanne eteen jotain. Todellakin, usein joutuu lapsiparka ojasta allikkoon sijaishuoltoon joutuessaan, ja sen tunnustavat jo viranomaisetkin!
asiaa. Hyvä, hyvä! Koska kerrankin tekstit ovat rehellisen tuntuisia.
Mutta kyllä Perhehoitoliitossa ovat taas puhelimet kuumana, kun sieltä ojennetaan toimittajia, että huonoista sijaispaikoista ei saa puhua.
Tämä on toimittajilta kuultua totuutta suomalaisesta sananvapaudesta nykylastensuojelun suhteen.
Ja laittomista hoidollisista huostaanotoistahan ei saa puhua julkisuudessa edelleenkään, eikä paljon muustakaan laittomuudesta, mitä lastensuojeluun sisältyy.
mediassa. Kyllä Perhehoitoliiton puhelimet käyvät kuumana lähipäivinä, kun on soiteltava ja haukkua raakuttava taas mediaa siitä, kun kertoivat huonoista sijaishuollon paikoista :D
Niistähän täällä on kerrottu jo monta vuotta, mutta joku mielisairas häirikkö ja jotkut sijaishuollon edustajat vetävät siitä aina herneet nenään. Ei auta teidän muuta kuin kestää vain, että totuus pääsee vähitellen julkisuuteen.
Ja kyllä se aika tulee vielä Suomeenkin, että laittomista huostaanotoista puhutaan julkisuudessa ja sen läpikäyneet lapset saavat korvauksia, niin kävi Ruotsissakin aikanaan ja monessa asiassahan Suomi tulee naapurimaan perässä.