Olis tosi mielenkiintoista onnistua ohjailemaan täydellisesti uniaan. Tässä pari yötä sitten yritin sitä. Siis näin unta eräästä miehestä. Hoksasin vain yhtäkkiä että näen unta ja menin tämän miehen työhuoneeseen.
Hän istui työpöytänsä ääressä ja sanoin hänelle että :"hei tää on vain unta, kyllähän me voidaan suudella ja kumarruin hänen puoleensa suudellakseni.
Mies vain sanoi:"äläs nyt viitsi" ja kääntyi poispäin. Sitten tämä mies muuttuikin ihan joksikin ventovieraaksi ihmiseksi.
Pettymys on suuri ja heräsin lohduttomaan nyyhkytykseen.
Siis eipä onnistunut tuo ohjailu täydellisesti. Sen verran onnistui että uskalsin ehdottaa suutelua.
Seuraavalla kerralla paremmalla onnella:)) Miksen voinut onnistua? Olenkohan mä jotenkin kuitenkin liian sovinnainen että vastapuoli reagoi tuolla tavalla. Alitajuntahan näitä unia kuitenkin ohjailee.
Hän istui työpöytänsä ääressä ja sanoin hänelle että :"hei tää on vain unta, kyllähän me voidaan suudella ja kumarruin hänen puoleensa suudellakseni.
Mies vain sanoi:"äläs nyt viitsi" ja kääntyi poispäin. Sitten tämä mies muuttuikin ihan joksikin ventovieraaksi ihmiseksi.
Pettymys on suuri ja heräsin lohduttomaan nyyhkytykseen.
Siis eipä onnistunut tuo ohjailu täydellisesti. Sen verran onnistui että uskalsin ehdottaa suutelua.
Seuraavalla kerralla paremmalla onnella:)) Miksen voinut onnistua? Olenkohan mä jotenkin kuitenkin liian sovinnainen että vastapuoli reagoi tuolla tavalla. Alitajuntahan näitä unia kuitenkin ohjailee.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ja laita se tyyynyn sisään 47päiväksi ja yöksi.
Rukoile uniesi jumalaa näyttämään sulle sun 47kertaa kirjoittamasi tilaus-uni.
Kohta näkyy...taivaskanavallasi...ihan mittee haluut...
Tää on inkkarijuttu ja tosi. Oikeesti.
Aikuisten oikeesti.
Voi rähmä.
taittaa kuin alle kymmenen kertaa. ;)
Joskus hyvin nuorena, kun olin paljon herkempi kuin nykyisin, pystyin jatkamaan samaa unta useana yönä peräkkäin. Minulla oli tapana kertoa itselleni iltasatuja, ts. keksiä yleensä historiaan sijoittuvia romanttisia tarinoita ennen nukahtamista. Kun nukahdin kesken tarinan, se jatkui unessani, ja seuraavana iltana jatkoin siitä, mihin uni - tai se osa unesta, jonka muistin - oli jäänyt.
Kun oikein kovasti keskittyy ajattelemaan jotain asiaa, siitä voi onnistua näkemään unta. Muuten en usko, että alitajunta on ohjailtavissa tietoisesti. Ei vaikka unessa tajuaisikin, että "tämähän on vain unta". Se voi johtua siitä, että syvän unen ja täydellisen valveillaolon välissä on lukuisia erilaisia tietoisuuden tasoja, ja silloin, kun "tietää" näkevänsä unta, on vähemmän syvässä unessa.
mukavaa oppia ohjailemaan unia, jotkut siinä onnistuu. Se avaisi ihan uuden ulottuvuuden. Odottelis vain illalla että pääsisi tekemään kaikkea mahdollista mikä ei normaalielämässä onnistu. Löysin jkv asiaa siitä.
http://www.hoyhensaaret.info/index.php?sivu=selkounet
Esimerkiksi kerran, kun uni oli erityisen kirkas ja selkeä, ajattelin, että tämä on varman selväunta. Koska tiesin, että sen voi testata katsomalla tietoisesti omia käsiään. Siis unisilmillä ja unikäsiä, ei fyysisellä tasolla. Katsoin käsiäni, ja testasin mahdollisuuteni hallita niitä. Hivelin toisella kädellä kevyesti toista käsivarttani ja tunsin sen aiheuttaman mielihyväaistimuksen. Olen kokeillut tarkoituksellista ja harkittua toimimista unessa useammankin kerran. Epämiellyttävän unen voi myös keskeyttää. Lopulta uni alkaa aina puuroutua, hallinta ei enää onnistu, ja logiikka alkaa mennä valveajattelusta poikkeavaksi.
Carlos Castanedan kirjoissa on ohjeita selväunien näkemiseen, mm. kirjassa Unen näön taito. Kun olin lukenut ko kirjan, innostuin ja harjoittelin. Nykyään katselen sitä, mitä spontaanisti tulee. Eipä ole niissäkään mitään valittamista. Selkeitä ne ovat edelleen, ja olen niissä mukana aktiivisena toimijana, mutta en yritä ainakaan tietoisesti säädellä omaa toimintani.
Jos en ihan väärin ole ymmärtänyt, niin selkounien tarkoituksena ei ole unessa esiintyvien muiden henkilöiden säätely, vaan oman toimimisen ohjaaminen.
unessani ei auttanut vaikka olin rohkea ja lähestyin tätä miestä ja kumarruin suudellakseni. Siinä ei tosiaankaan pystynyt säätelemään toisen toimintaa.
Mutta mitä iloa on jos toinen osapuoli toimii unessa oman tahdon vastaisesti eli torjuu? Mä varmaan haluan liikaa jotain asiaa niin että ne tapahtuvat unessa juuri kuten pelkään tapahtuvan, näin luulisin. Eli pelkään tulla torjutuksi ja näin sitten unessa käy.
Tuo mainitsemasi kirja kuulostaa mielenkiintoiselta. Mahtaiskohan löytyä kirjastosta?
Castanedat olivat aika suosittuja 1990-luvun alkupuolella. Niitä on ollut viimeaikoina myös divareissa ja kirppareilla. Olen ostanut muutaman. Ostin yhden myös englannin kielisenä. Mielenkiintoa ylläpitävä kirja on tehokas tapa kehittää kielitaitoa.
"Siinä ei tosiaankaan pystynyt säätelemään toisen toimintaa."
Liika innokkkus voi olla oman epävarmuuden ja epäilyn tukahduttamista. Jos ei usko johonkin oikeasti, niin ei alitajuntaakaan saa sitä uskomaan. Mulla on unissa hahmoja, joita ei ole oikeasti edes olemassa. On muuten ollut ihan hyvännäköisiä miehiä. Yks todellinen tyyppi, jonka torjuin 10 vuotta sitten, koska hän oli mulle liian nuori ja siksi, että mulla oli jo ihan hyvä mies, poikkeaa unissani aina silloin tällöin, tavallaan kutsumatta.
Jos osaisin, en koskaan haluaisi nähdä tiettyjä painajaisia, jotka joskus vaivaavat.
Unethan ovat ajattomia, alitajunnan aikaansaamia näkyjä, aivojen eheytymistä.
suoraan Reginoista :(
"Pettymys on suuri ja heräsin lohduttomaan nyyhkytykseen"
:/
Silloin kun näkee unta ja herää nyyhkytykseen niin kyllähän se on kuitenkin niin jostain syvältä tulevaa, ei mitään "Regina-itkua".
Enpä ole kyllä Reginoita koskaan lueskellut nuorenakaan, niille naureskeltiin ainakin kaveripiirissäni aina pilkallisesti. Mutta sulla taitaa olla vielä tarinat tuoreessa muistissa:)
muisti, - 15 vanhana taisin lukea viimesen.
kirjoittamaan sinulle, että minäkin olin kova Reginan, Perjantain, ym. vastaavien lukija joskus 13-14 vuotiaana.
Kaipa ne kehittivät ainakin mielikuvitusta.
nuorille tarkoitettua saksankielistä Freundin-lehteä.
Oli niin hyvässä muistissa vanhempien siskojen Ajansävelen lukemiset että halusin välttää roskalehtien lukemista. Saksan-ja englanninkielisissä lehdissä oppi sanastoa miellyttävässä muodossa. Opintotilikortilla ostelin kirjakaupasta tiliin eikä vanhemmat panneet yhtään hanttiin kun perustelin ostoja aina kielten opiskelulla:))
se ikä että naiivikin tarina meni täyvvestä kun väärä raha, ja en miekä varmaan ollu vielä ees 15 sta, - luin nimittäin jo 14 - 15 vanhana Anzelikat. :)
En voi sietää enää mitään kioski rakkaustarinoita, ihan äklöttäävät. :)
sehän on ollukki ovela juttu, ja sama kai mistä sen kielen oppii, siis sakasan kielen :)
Meijjän pojanpoika oppii englantia tietsikka peleistä, puhuu olevinaan jo sisaruksilleen englantia, on 11 vanha, eli jotain hyötyä niistäkin näköjään. :)
viimeisen lauseesi. Saimme kai ylitarjonnan sitä lajia.
Eipä silti, se oli sitä aikaa, aikaa ennen telkkaria ja nettiä. ;))
Ei nuo nykyajan elokuvat useinkaan ole mitään mestariteoksia.
Niitä katsoen ei mielikuvitus pääse valloilleen, kuin se lukien tekee.