Vihaan mun elämää ja itteeni ja kaikkee mikä liittyy siihen.
Aina on tunne että en kuulu joukkoon vaikka tekisin mitä tahansa tai missä olenkaan, tuntuu että ihmiset juttelevat minulle vain vitsinä ja että olen vain vitsi kaikille, kavereita on tällä hetkellä (nolla) ja ollut näin jo pidemmän aikaa ja sen lisäksi ei ole muutakaan sosiaalista elämää ihan kuin olisin joku haamu eikä kukaan huomaa mua en jaksa tätä enään en tiiä mitä pitäisi tehdä.
Joka päivä oon yksin ja kukaan ei ees koskaan soita mulle ja ei oo ketään kelle soittaa tai pyytää ulos ku kaikki vihaa mua, mitä pitäisi tehdä? tuijottaa seiniä 24/7? joo sitä on jo tullut tehtyä pari vuotta.
Toivoisin että olisin kuollut niin olisi helpompaa, maailma on niin huono paikka.
Päiväni ovat niin pitkästyttäviä ja en saa koskaan mitään aikaiseksi, olen täysin epäonnistunut kaikessa.
Ja koulussa vielä pitäisi pystyä keskittymään opiskeluun kun ei oo edes minkään minkä vuoksi opiskella, voisin ihan yhtä hyvin ruveta alkoholistiksi ja nukkua ojassa yöni eipä pahemmin eroaisi nykyisestä tilanteestani-
Ja kaikki sanoo "no menisit nyt ulos" ... miksi menisin sinne naurunalaiseksi tai yrittäämään hankkimaan jotain sääli kavereita, mitä edes tekisin ulkonakaan yksin en mitään, ku oon niin surkee ihminen ja en ees tajua mikä minussa on vikana ku en oo ylipainonen en oo ruma, en kiusaa ketään en hauku ketään en ole ylimielinen ja en ole koskaan tehnyt mitään pahaa ja silti kukaan ei halua olla kaverini no kait mut on tarkotettu olemaan yksin 24/7.
Aina on tunne että en kuulu joukkoon vaikka tekisin mitä tahansa tai missä olenkaan, tuntuu että ihmiset juttelevat minulle vain vitsinä ja että olen vain vitsi kaikille, kavereita on tällä hetkellä (nolla) ja ollut näin jo pidemmän aikaa ja sen lisäksi ei ole muutakaan sosiaalista elämää ihan kuin olisin joku haamu eikä kukaan huomaa mua en jaksa tätä enään en tiiä mitä pitäisi tehdä.
Joka päivä oon yksin ja kukaan ei ees koskaan soita mulle ja ei oo ketään kelle soittaa tai pyytää ulos ku kaikki vihaa mua, mitä pitäisi tehdä? tuijottaa seiniä 24/7? joo sitä on jo tullut tehtyä pari vuotta.
Toivoisin että olisin kuollut niin olisi helpompaa, maailma on niin huono paikka.
Päiväni ovat niin pitkästyttäviä ja en saa koskaan mitään aikaiseksi, olen täysin epäonnistunut kaikessa.
Ja koulussa vielä pitäisi pystyä keskittymään opiskeluun kun ei oo edes minkään minkä vuoksi opiskella, voisin ihan yhtä hyvin ruveta alkoholistiksi ja nukkua ojassa yöni eipä pahemmin eroaisi nykyisestä tilanteestani-
Ja kaikki sanoo "no menisit nyt ulos" ... miksi menisin sinne naurunalaiseksi tai yrittäämään hankkimaan jotain sääli kavereita, mitä edes tekisin ulkonakaan yksin en mitään, ku oon niin surkee ihminen ja en ees tajua mikä minussa on vikana ku en oo ylipainonen en oo ruma, en kiusaa ketään en hauku ketään en ole ylimielinen ja en ole koskaan tehnyt mitään pahaa ja silti kukaan ei halua olla kaverini no kait mut on tarkotettu olemaan yksin 24/7.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sä oot fiksu ja kiva jätkä, joka tällä hetkellä näkee asiat just siinä valossa mitä huoneeseen tulee.
"Mene ulos" tyylinen vastaus kuulostaa tosi ärsyttävältä.
Mutta juuri sillä tavalla sun isäsi kohtasi äitisi.
Vanhempas saatto olla ihan samassa tilanteessa kuin sä ollessaan sun ikäsii.
Minulla on ihan samoja ongelmia ollut ja se helpotti kun puhuin jonkun kanssa. Itsaria sun ei minun mielestä kannata tehdä ja eikä alkoholi ratko ongelmia. Tärkeintä on että pääset puhumaan jonkun kanssa. Sinä olet muille esimerkki kun et kiusaa etkä ole ilkeä muille. Ne tyypit jotka sua syrjii on oikeita murheenkryynejä.
Ne ei tajua hyvän päälle ja ovat tosi säälittäviä. Nyt puhumaan jollekkin ihmiselle johon luotat! Sinä pystyt siihen kun oikein yrität! Asioilla on tapana järjestyä! Voimahalit
No joo. Itsari on pitkäaikainen ratkaisu väliaikaiseen ongelmaan. Ei siitä ole apua, usko vaan.
Itse etsin ihmisiä netistä, kun ei tuo yksin ulos meneminen hirveämmin houkuttele. Niitä sitten tapaan vapaa-ajallani, mikäli vain ovat tarpeeksi lyhyen matkan päässä. Yleensä mieluiten samalla paikkakunnalla.
Stressiä ei kannata yksinäisyydestä kuitenkaan ottaa - kaikkia ei ole luotu yltiösosiaalisiksi. Ja esimerkiksi juuri netistä voi löytää kiinnostavia ihmisiä ja kiinnostavaa seuraa, jos vaan viitsii vähän panostaa etsimiseen. Eikä aina tarvitse edes etsiä.
Toivoisin osaavani sanoa jotain piristävää, mutta en osaa. Tällaista peruskliseistä sontaa, joka harvemmin piristää. Valitettavasti sanavalmius ei ole vahvuuksiani.
Mutta lykkyä tykö ja kaikkea hyvää.
Annoying but true.
Moikka!
Itse olen vähän samassa tilanteessa kun kaikki tuntuu niin turhalta opiskelujenkin suhteen kun ei oo suunnitelmia ei oo haaveita. Tuntuu, että voisin olla vaikka työtön ja elää päivä kerrallaan, mutta ei sekään pidemmän päälle mukavalta tunnu. Onhan minulla yksi oikein hyvä ystävä, mutta harvoin hänenkään kanssa tulee oltua. Suurin osa muista on sitten tälläisiä, että tavataan silloin kun he tarvitsevat jotain:(
Täytän siis pian 18-vuotta ja eniten tällä hetkellä masentaa se, että en ole koskaan seurustellut. Ulkonäöstä se ei johdu vaan luonteesta. Olen tälläinen kiltti, hiljainen ja ujo. Johon on vaikea tutustua vaikka yleensä sitten jos joku minulle jotain puhuu niin olen hyvin avoin. Mutta ujo kun on eikä siitä pääse eroon tulen olemaan yksin varmaan vielä pitkään.
Jos asut Tampereen lähistöllä niin olisi kiva tutustua?