Onko lukio oikeasti...

koska lukio on yleissivistävä koulu ja sitä sivistystä ja ihmissuhdetaitoja tarvitaan elämän varrella,
pitää olla fiksu ja osata keskustella fiksusti ja laaja-alaisesi.

ei riitä amiksessa muutaman lukion kurssin suorittaminen, kun koko kouluajan elää "alempitasoisten kanssa", siinä ei sivistys helpolla tartu vain niiltä kaksoistutkinnon suorittaneilta.



"Onhan tässä tietenkin omallakin suhtautumisella väliä"

mutta "seura tekee kaltaisekseen",

joo, jos intät, voin kertoa että aina on kyvykkäitä, 5-10 %,
mutta puhuin keskinäräisestä, jonka mukaan kannattaa elämää rakentaa,
kukaan ei tiedä kykyjänsä varmasti edes 25v.

Itse toivoin saavani lukiossa uusia ystäviä, ehkä jopa tyttöystävän. Olin kuitenkin lukion aikana ja lukion jälkeen yksinäisempi kuin koskaan aikaisemmin. Kyllähän pari luokkakaveria yrittivät silloin kysyä mukaan siihen "normaaliin" elämään, mutta eipä paljon kiinnosta mikään ryyppääminen ja baareissa juokseminen puhumattakaan jostain autoilusta. Mieluummin olen yksin kuin seurassa, jossa en ole kiinnostunut olemaan.

Toivoa kannattaa mutta älä pety.

Kyllä mä oon yksinäisen yläasteen jälkeen löytäny kavereita lukiosta. MUTTA. Teen kaksoistutkintoa joten olen saanut kavereita myös amiksesta. Ei saa olla liian ennakkoluuloinen tyylliin; "tolla oli joskus kaljapullo kädessä, se on täys kusipää". Vedenjakajasta en tiedä, kun menen vasta amislukion tokalle.

Lukioon menee sen verran kypsynyttä porukkaa, ettei siellä kukaan enää huutele tai töni, sano jotain loukkaavaa tahallisesti ynnä muuta. Sellaiset porukat yleensä karsiutuvat pois mennen amikseen, huonon yläastemenestyksen tai halun vuoksi.
Itse menin viime syksynä lukioon. En ollut yläasteella mitenkään kiusattu, mutta tunsin oloni epämukavaksi kun nämä ns 'öykkärit' huutelivat ja ilkkuivat joka toista vastaantulijaa. Tein itsestäni näkymättömän, normaalin ja hiljaisen kaikille muille kuin kahdelle ystävälleni, jotten kiinnittäisi huomiota itseeni. Yhdeksännellä luokalla aloin vasta pääsemään ulos luomastani kuoresta.
Lukioon päästyäni olen vapautunut kaikesta paineesta, ei tarvitse ajatella miltä näyttää tai olla niin hiljainen. En saanut pahemmin uusia ystäviä, mutta kaikki on mukavia ja heidän kanssaan voi jutella niitä näitä käytävässä tai toimia sivistyneesti ryhmissä ilman hyljeksintää.
Yksi kaverini taas meni amikseen. Häntä siellä haukutaan ja ilkutaan, mutta hän osaa sanoa vastaan. Siellä pojat juoksevat asuntolan käytävillä koputtelemassa ovia ja rikkomassa pyöriä, ovat kuin pahaisia ipanoita. En sanoisi että näin olisi kaikki, mutta siellä on kertakaikkiaan erinlainen meno kuin lukiossa.

Lukio toi elämääni paljon hyvää. Sain uusia ystäviä, koulukäynti muuttui rennommaksi kun suurin osa kusipäistä lähti tältä paikkakunnaltakin ehkä kokonaan, sai vapaatunteja ja saa liikkua koulualueelta ulkopuolella, opettajatkin ovat mukavampia. Sellaisia aineitakaan joita ei itse halua opiskella, ei tarvitse opiskella kuin 1-4 pakollista kurssia, sitten saakin opiskella sitä mitä itse lystää. :D