Tyytyväinen elämääsi ja silloinhan
ihmisen pitäisi olla onnellinen.
Jos et ole mitä sinä kaipaat mitä
sinulta puuttuu..siis joku mättää
mikä kerro...mitä haluaisit elämältä?
ihmisen pitäisi olla onnellinen.
Jos et ole mitä sinä kaipaat mitä
sinulta puuttuu..siis joku mättää
mikä kerro...mitä haluaisit elämältä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo onnellisuuskin on aikalailla suhteellista -
miten sen nyt ottaa.
Meinasin nimittäin ensin vastata sinulle, että en
ole, sillä olen ollut liian monta vuotta
yksinäinen ja kaipaan elämääni kumppania.. mutta,
sitten aloin miettimään, että olen vastikään
löytänyt ystävän, sielunveljen ja vaikka tiedän
etten hänen kanssaan voi ystävyyttä pidemmälle
koskaan mennä, vaikka kuinka tahtoisin, niin olen
kuitenkin suunnattoman onnellinen hänen
olemassaolostaan - parasta ihmissuhteiden
alueella mitä minulle on aikoihin tapahtunut.
Voisin sanoa myös etten ole onnellinen työstäni;
sitä on liikaa ja se on henkisesti liian
raskasta.. mutta, minulla on kuitenkin haastava
työ, josta saan keskivertoa paremman
toimeentulon, mihin kaikilla ei ole
mahdollisuutta.
Olen yksinhuoltaja eikä murroikäisen pojan äitinä
aina jaksa iloita ja olla onnellinen tuosta
yksinhuoltajuuden taakasta, vaan silti tuo lapsi
on se elämäni tämän hetken tärkein ja suurin asia
ja voin olla onnellinen että vain ovi paukkuu ja
välillä mökötetään, kun lapseni voisi olla
sairas, eksynyt pahasti polulta jne.
Eli elämä pitää sisällään jopa samoista asioista
niin itkua kuin hammasten kiristystä, mutta myös
pieniä onnen hippuja, joten... se on
suhteellista. Jos kaipaankin rinnalleni kulkijaa,
helpotusta työrupeamaan, jakajaa lapsen
kasvatukseen jne. niin saan silti samoista
asioista elämäni onnen hetketkin.
Samaa toivon sinulle juureton - jos
juurettomuudella tarkoitat sitä, miten sen sanan
ymmärrän, niin jaan tuon tunteen kanssasi.
jotkut sanovat että on hullua
kävellä onnensa ohi.
Miksi et tartu tosissasi kiinni
"siihen sielunveljeen" jos sellaisen
olet löytänyt, niitä löytää vain harva
jotkut eivät koskaan!
Olen löytänyt paikkani tässä yhteiskunnassa.
Olen oppinut tuntemaan itseni ja sen mitä
arvostan ja se ei ole todellakaan mitään
sellaista mitä useammat arvostavat.
On hyviä ystäviä, ihanat lapset(5)(toki välillä
myös rasittavat), itselläni on mielekästä puuhaa.
Nautin siitä että saan välillä tehdä jotain
yleishyödyllistäkin.
Tulot ei ylitä menoja eikä menot ylitä tuloja,
olen työssäni löytänyt sen tason millä pystyn
kohtalaisella työllä saavuttamaan mielestäni
hyvät ansiot. Haaveilin joskus "uraputkesta" ja
vaativista tehtävistä, hyvä etten lähtenyt siihen
touhuun, nyt aikaa riittää muuhunkin kuin
työntekoon. Ongelmana on se etten voi puhua
elämänarvoistani pahemmin muille, koska ne ovat
vastoin muiden käsityksiä.
Lähden tästä polkupyörällä kotiin(20km), upea
keli. Hauskaa kesää kaikille.