Pakko kai se on vihdoin myöntää, olen masentunut. Välttelin tämän ääneen sanomista niin kauan kuin mahdollista. Tuntui että se ei olisi todellista niin kauan kun siitä ei puhuisi. Ystävilleni en voi asiaa vieläkään myöntää. Olen aina ollut vahva, elämäniloinen, sosiaalinen ja saanut haluamani. Pintapuolisesti olen edelleenkin. Sitten sydämeni särjettiin totaalisesti. Koin jotain mitä en uskonut edes olevan olemassa, löysin itselleni täydellisen ihmisen mikä tuntui lähes mahdottomalta, koska olen niin kovin vaativa muiden ihmisten suhteen, ihan niin kuin itsenikin. Ikävä kyllä kaikki meni pieleen mitä typerimpien asioiden vuoksi ja lopun pilaamisesta pidin itse huolen. Epätoivoisuus saa ihmisen tekemään typeryyksiä. Ajan kuluessa opin tajuamaan ettei meistä enää koskaan tulisi mitään, vaikka sanoitkin toivovasi että parempana ajankohtana löytäisimme taas toisemme, ja olen hyväksynyt asian. Olen myöskin oppinut ymmärtämään ettei mitään täydellistä olekkaan ja uskon pystyväni tyytymään vähempäänkin, mikä aikasemmin oli minulle kirosana, tyytyminen. Olen jopa ajatellut että voisin tulla riittävän onnelliseksi miehen kanssa. Mitään hänen kaltaistaan en kuitenkaan usko enää koskaan tapaavani. Ja ehkä hyvä niin, en halua enää toiste olla yhtä suojaamaton.
Kuluneet vuodet näitä asioita miettiessä ja kaivatessa ovat vieneet minusta kaikki mehut ja elämänilon. Pikku hiljaa olen vajonnut syvemmälle ja syvemmälle omaan onnettomuuteeni. Itken jatkuvasti ja nukun paljon. Haluaisin vain saada itsekunnioitukseni ja elämäniloni takasin mutta miten? Tuntuu että olen taisteluni taistellut. Kaikki tuntuu entistä turhemmalta kun tajuan että mitään todellista syytä murjottaa ei ole. Kukaan ei ole kuollut, minulla on loistava työpaikka ja hyviä ystäviä. Mutta sydämeni on rikki eikä kukaan ole sitä onnistunut korjaamaan.
Kuluneet vuodet näitä asioita miettiessä ja kaivatessa ovat vieneet minusta kaikki mehut ja elämänilon. Pikku hiljaa olen vajonnut syvemmälle ja syvemmälle omaan onnettomuuteeni. Itken jatkuvasti ja nukun paljon. Haluaisin vain saada itsekunnioitukseni ja elämäniloni takasin mutta miten? Tuntuu että olen taisteluni taistellut. Kaikki tuntuu entistä turhemmalta kun tajuan että mitään todellista syytä murjottaa ei ole. Kukaan ei ole kuollut, minulla on loistava työpaikka ja hyviä ystäviä. Mutta sydämeni on rikki eikä kukaan ole sitä onnistunut korjaamaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kun sanoit hyväksyneesi toisen menetyksen, olitko kuitenkaan käsitellyt siihen liittyvää pettymystä? Elämä voi olla ihan onnellista, vaikka sen jakaisi ns. "toiseksi parhaan kanssa" tai ystävien kanssa. Kuulostaa siltä, että elämäsi puitteet ovat kuitenkin kunnossa. Ihmisen sisällä olevaa tyhjyyttä ei voi kuitenkaan kukaan toinen täyttää, vaan elämän onnellisuuden avaimet ovat vain sinun käsissäsi. Voit olla onnellinen yksin, ystäviesi kanssa ja myös jakamalla elämäsi muiden kanssa. Onnellisuutesi ei ole kiinni yhdestäkään yksittäisestä ihmisestä. sinulla on onneen kaikki mahdollisuudet! Edelleen!
Voimia sinulle, ottaa niitä askeleita ja kohdata asioita.
Tiedän kyllä ettei kukaan voi tehdä minua onnelliseksi ellei tämä tunne lähde ensin itsestä. En vain tiedä enää mistä sen kaivaisin. Ehkä aika parantaa, tuntuu vain että aikaakin on kulunut jo niin hirveästi. Olen yrittänyt käsitellä kaikki mahdolliset puolet tästä asiasta mutta jotenkin koko roska palaa aina uudestaan, uudestaan ja uudestaan pinnalle ja joudun aloittamaan alusta ja se vie voimat. Eikä asiaa oikein helpota että yritän olla kyseisen ihmisen kaveri, hän on vain niin kovin tärkeä minulle.. Enkä halua luopua hänestä jos on pienikin mahdollisuus että pystyisin vielä joskus näkemään hänet ihan vain täysin ystävänä.
Mutta kyllä tämä tästä taas helpottaa, toivottavasti vielä joskus lopullisesti niin että voin hymyillä aidosti aamulla kun herään ja heittää tekohymyn kaapin perälle :) Kiitos tsempeistä!
Rupea keräämään seteleitä antiikkia postimerkkejä.
Rupea urheilemaan kolfia tennistä karatea,löydät uuden ihmisen itsestäsi.
Syö paljon vihanneksia.
Ei kun eteenpäin ja hyvää kesänjatkoa.
Jaksamista sinulle. Kyllä se aurinko paistaa yhä kauniisti.