Eeppisiä tarinoita villeine juonenkäänteineen vai impressionistista ajatusvirtaa?
Suurin ongelmani. Rakastan juonellista eeppisyyttä mutten voi sulkea pois minuuteni suurta palasta: kuvata hetkiä ja niiden merkityksellisyyttä kaikessa merkityksettömyydessään. Milloin tämän yhtälön ratkaisen, Luoja yksin tietää.
Suurin ongelmani. Rakastan juonellista eeppisyyttä mutten voi sulkea pois minuuteni suurta palasta: kuvata hetkiä ja niiden merkityksellisyyttä kaikessa merkityksettömyydessään. Milloin tämän yhtälön ratkaisen, Luoja yksin tietää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mutta minä en ajattele tuollaisia yhtään. Kirjoitan just omalla tyylilläni, en tiedä tykkääkö siitä kukaan... olen saanut kehuja helppolukuisuudesta ja "kansantajuisuudesta", vaikka kirjoitan yleensä aina melkoisen abstrakteista asioista.
Jos alkaisin miettiä tuollaisia asioita, niin en saisi varmaan sanaakan ikinä kirjoitettua yhtään mihinkään :)
on tietysti yksi tapa lähestyä kirjallisuutta; miettiä asioita lukijalähtöisesti. Onko se mielekäs tapa ei ole relevanttia, vaan miten se parantaa tekstisi laatua - jos parantaa.
Toiset nauttivat selkokielen luomisesta, toiset monimutkaisuudesta. Ne ovat dramaturgisia valintoja, joilla voi olla sisältöä rikastava efekti. Tai sitten ei.
Tämä kai kirjailijan työstä tekee mielekästä: vapaa valinta. Muissa töissä on aina joku helkutan työnohjaaja selän takana antamassa kritiikkiä & vinkkiä. Kirjailija saa toimia halujensa, tietojensa ja lahjojensa pohjalta vapaasti.
Olen vain jostakin syystä asettanut perinteisen kerronnan ajatusvirran vastakohdaksi. Päässäni myllertää tarina, joka kertoo ainakin 20 vuodesta... MUTTA jostain syystä, aina kun kynä käteen tarttuu, teksti on ajatusvirtaa, jota kirjoittamalla romaanista tulisi ehkä yhdestä päivästä kertova.
Ihailen todella kirjoittajia, joilla on oma tyyli ja jotka eivät pohdi tyylejä. En itsekään ennen pohtinut kunnes tajusin ettei minulle ominaisella tyylillä voi kertoa minulle ominaista tarinaa. Hmm.