Uskonko Jumalaan?

Siunausta tiellesi.

2 Kor. 2:
15 Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. 16 Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen?

#Jos ihmisellä on valinnanvapaus Jumalasta riippumatta, silloin vastuu ihmisen teoista lankeaa ankaralla kädellä ihmiselle itselleen. Hänen omat valintansa vievät hänet onneen ja suruun. Tähän itse uskon. #

Uskossa on kyse myös rakkaudesta, ketä sinä rakastat, kuka on sinulle tärkeä, rakastako Jumalaa vai rakastatko sitä mitä maailma sinulle tarjoaa, haluatko kulkea omaa tietäsi oman viisautesi varassa sinne minne oma järkesi sinua kuljettaa, vai antaudutko kulkemaan vieraan ikeen alla annatko elämäsi Jumalan käsiin, luotatko häneen, uskotko siihen että hän tietää mikä sinulle on parasta, Jeesus kehoitti meitä seuraamaan Häntä ja lupasi meille että se tie vie meidät elämään sisälle, mutta haluammeko me vai haluammeko me seurata omia mielihalujamme.

Monesti ihminen näkee mahtavia mahdollisuuksia ja luulee että nämä mahdollisuudet tuovat hänelle onnen , kuitenkin monesti vasta pitkän matkan päästä huomaa että jäljellä on vain katkeruus. Jumala tietää mitä me tarvitsemme ja haluaisi antaa sen meille, mutta haluammeko ottaa sen vastaan. Me uskovat toivoisimme, että kaikki ihmiset vastaisivat Jumalan kosintaan myöntävästi, vaikka toki tiedämme että niin ei tapahdu, mutta toivoisimme silti.

Arto T kirjoitti:

#Jos ihmisellä on valinnanvapaus Jumalasta riippumatta, silloin vastuu ihmisen teoista lankeaa ankaralla kädellä ihmiselle itselleen. Hänen omat valintansa vievät hänet onneen ja suruun. Tähän itse uskon. #

Uskossa on kyse myös rakkaudesta, ketä sinä rakastat, kuka on sinulle tärkeä, rakastako Jumalaa vai rakastatko sitä mitä maailma sinulle tarjoaa, haluatko kulkea omaa tietäsi oman viisautesi varassa sinne minne oma järkesi sinua kuljettaa, vai antaudutko kulkemaan vieraan ikeen alla annatko elämäsi Jumalan käsiin, luotatko häneen, uskotko siihen että hän tietää mikä sinulle on parasta, Jeesus kehoitti meitä seuraamaan Häntä ja lupasi meille että se tie vie meidät elämään sisälle, mutta haluammeko me vai haluammeko me seurata omia mielihalujamme.

Monesti ihminen näkee mahtavia mahdollisuuksia ja luulee että nämä mahdollisuudet tuovat hänelle onnen , kuitenkin monesti vasta pitkän matkan päästä huomaa että jäljellä on vain katkeruus. Jumala tietää mitä me tarvitsemme ja haluaisi antaa sen meille, mutta haluammeko ottaa sen vastaan. Me uskovat toivoisimme, että kaikki ihmiset vastaisivat Jumalan kosintaan myöntävästi, vaikka toki tiedämme että niin ei tapahdu, mutta toivoisimme silti.

Lue lisää

"Uskossa on kyse myös rakkaudesta, ketä sinä rakastat, kuka on sinulle tärkeä, rakastako Jumalaa vai rakastatko sitä mitä maailma sinulle tarjoaa,"

Elämässä on kyse tästä. Siinä missä kenties joku puhuu uskosta tai jumalista, minulle elämä on sen synonyymi. Elämä vain ei ole lopulta niin yksinkertainen juttu ja meillä ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mitä on oikea elämä ja mitä on rakkaus.

Mutta siinä missä elämässä kyse on rakkaudesta, niin elämässä on myös vihaa. Tunteita on niin positiivisia kuin negatiivisia ja minulle on tärkeämpää noiden tunteiden tasapaino ja tiedostaminen. Tunteiden mukaan toimiminen voi olla ihan mukavaa joskus, mutta toisaalta se johtaa aika usein ongelmiin. Aivan siinä, missä järjen mukaankin eläminen johtaa ongelmiin.

Kiintyminen maailman "asioihin" on nähdäkseni jotakin, johon ihmiset tekevät uskostaan riippumatta. Buddhalaisuudessa (myös zen) kyse on pitkälti näistä kiintymyksistä luopumisesta. Sillä buddhalaisuuden mukaan kärsimys johtuu kiintymyksestä, eikä vain maailman "asioihin", mutta myös ajatuksiin, kuten uskoon. Ihminen huijaa vielä tämän hyvän päälle itseään paljon helpommin kuin kukaan vieras ihminen, joten omiin ajatuksiin kiintyminen on huomattavasti helpompaa.

"haluatko kulkea omaa tietäsi oman viisautesi varassa sinne minne oma järkesi sinua kuljettaa, vai antaudutko kulkemaan vieraan ikeen alla"

Jokainen ihminen valitsee tiensä ja se valinta valitettavan usein tehdään nimenomaan loogisesti, ei tunteella. Logiikka vie ihmistä harhaan ihan siinä missä tunteet. Pikemmin voisi kysyä, että kenen orjia meistä kukin haluaa olla?

"annatko elämäsi Jumalan käsiin, luotatko häneen, uskotko siihen että hän tietää mikä sinulle on parasta,"

Tärkeämpää on, että itse tiedän, sillä vain sen pohjalta voin tehdä valintoja. Jos olisi minulle parasta uskoa Jumalaan, miksen niin tekisi? Mutta silloinkin kyse olisi omasta valinnastani, omasta logiikastani ja omista tunteistani. Se, että omille valinnoille antaa nimiä, kuten "johdatus", "Jumala" jne. eivät poista ihmiseltä vastuuta elämästään ja valinnoistaan.

Jos ihminen ei pysty luottamaan itseensä, onko mieltä (järjellisesti tai tunteellisesti) edes koettaa luottaa mihinkään tuonpuoleiseen? Sillä, jos ihminen ei pysty luottamaan omaan harkintakykyynsä, tulkintoihinsa... Muistettava kuitenkin on, että ihminen voi huolimatta luottamuksestaan tehdä vääriä valintoja ja jatkaa itsepetosta. Jos itsepetoksen mahdollisuus on, se kuitenkin tahtoo tarkoittaa sitä, että ainoa oikea tie on itsensä kyseenalaistaminen. Silloin mitään Totuutta ei voi olla, koska se saattaa silloin olla Valhe.

"Jeesus kehoitti meitä seuraamaan Häntä ja lupasi meille että se tie vie meidät elämään sisälle, mutta haluammeko me vai haluammeko me seurata omia mielihalujamme."

Meidän tiemme vie sinne, mihin mielemme ja tunteemme meitä vie. Elämä itsessään on meillä jo, se on kaiken aikaa ympärillämme, mutta harvoin osaamme nähdä sitä, kunnioittaa sitä ja sen ohessa rakastaa sitä. Rakastamme sanoja, joita elämälle olemme antaneet ja suuntaamme horjuvan rakkautemme etäälle itsestämme. Se johtaa siihen, että emme pysty tunnistamaan mitä rakkaus on. Rakkaudellisten sanojen tunnustaminen sen enempää "rakkaille läheisillemme" kuin kenellekään muulle ihmiselle saati tuonpuoleiselle on silloin lähinnä vain itsesuggestiota tai väline, saada takaisin sitä, jota me kaipaamme - rakkautta, hyväksyntää.

"Monesti ihminen näkee mahtavia mahdollisuuksia ja luulee että nämä mahdollisuudet tuovat hänelle onnen , kuitenkin monesti vasta pitkän matkan päästä huomaa että jäljellä on vain katkeruus."

Sitä elämä on. Pettymysten kanssa on kuitenkin osattava elää. Sen mahdollisuuden kanssa on elettävä, että minäkin olen erehtyväinen.

Se, että epävarmuus aiheuttaa ahdistusta on inhimillinen tosiasia. Ahdistuksen peittäminen näennäisellä varmuudella voi johtaa siihen, että ihminen kiinnittyy (jää riippuvaiseksi) voimakkaasti johonkin yhteen asiaan (totuus, jumala, alkoholi, työnteko, urheilu, seksi). Onko se lopulta oikea tie kulkea vain siksi, ettei siedä epävarmuutta ja mahdollisuutta olla väärässä?

"Jumala tietää mitä me tarvitsemme ja haluaisi antaa sen meille, mutta haluammeko ottaa sen vastaan."

Jokainen ottaa kyvyillään aivan kaikesta. Kaikki eivät osaa rakastaa oikein ja päätyvät hylätyksi, pettyneeksi...

"Me uskovat toivoisimme, että kaikki ihmiset vastaisivat Jumalan kosintaan myöntävästi, vaikka toki tiedämme että niin ei tapahdu, mutta toivoisimme silti."

Minä toivon, että ihmiset oppisivat katsomaan jumalaansa silmistä silmiin. Se tarkoittaa sitä, että ihmisen on tutustuttava demoneihinsa, katsottava niitä silmästä silmään, hyväksyttävä ja hallittava ne. Välitön seuraus voi olla se, että ihminen hyväksyy elämän sellaisena kuin se on. Ihminen valitsee tiensä ja ihmisen on yhtä mahdoton Jumalaa kuin muurahaisen ihmistä. Ihminenhän ei ymmärrä edes itseään, miten muurahainen...

morpheuz kirjoitti:

"Uskossa on kyse myös rakkaudesta, ketä sinä rakastat, kuka on sinulle tärkeä, rakastako Jumalaa vai rakastatko sitä mitä maailma sinulle tarjoaa,"

Elämässä on kyse tästä. Siinä missä kenties joku puhuu uskosta tai jumalista, minulle elämä on sen synonyymi. Elämä vain ei ole lopulta niin yksinkertainen juttu ja meillä ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mitä on oikea elämä ja mitä on rakkaus.

Mutta siinä missä elämässä kyse on rakkaudesta, niin elämässä on myös vihaa. Tunteita on niin positiivisia kuin negatiivisia ja minulle on tärkeämpää noiden tunteiden tasapaino ja tiedostaminen. Tunteiden mukaan toimiminen voi olla ihan mukavaa joskus, mutta toisaalta se johtaa aika usein ongelmiin. Aivan siinä, missä järjen mukaankin eläminen johtaa ongelmiin.

Kiintyminen maailman "asioihin" on nähdäkseni jotakin, johon ihmiset tekevät uskostaan riippumatta. Buddhalaisuudessa (myös zen) kyse on pitkälti näistä kiintymyksistä luopumisesta. Sillä buddhalaisuuden mukaan kärsimys johtuu kiintymyksestä, eikä vain maailman "asioihin", mutta myös ajatuksiin, kuten uskoon. Ihminen huijaa vielä tämän hyvän päälle itseään paljon helpommin kuin kukaan vieras ihminen, joten omiin ajatuksiin kiintyminen on huomattavasti helpompaa.

"haluatko kulkea omaa tietäsi oman viisautesi varassa sinne minne oma järkesi sinua kuljettaa, vai antaudutko kulkemaan vieraan ikeen alla"

Jokainen ihminen valitsee tiensä ja se valinta valitettavan usein tehdään nimenomaan loogisesti, ei tunteella. Logiikka vie ihmistä harhaan ihan siinä missä tunteet. Pikemmin voisi kysyä, että kenen orjia meistä kukin haluaa olla?

"annatko elämäsi Jumalan käsiin, luotatko häneen, uskotko siihen että hän tietää mikä sinulle on parasta,"

Tärkeämpää on, että itse tiedän, sillä vain sen pohjalta voin tehdä valintoja. Jos olisi minulle parasta uskoa Jumalaan, miksen niin tekisi? Mutta silloinkin kyse olisi omasta valinnastani, omasta logiikastani ja omista tunteistani. Se, että omille valinnoille antaa nimiä, kuten "johdatus", "Jumala" jne. eivät poista ihmiseltä vastuuta elämästään ja valinnoistaan.

Jos ihminen ei pysty luottamaan itseensä, onko mieltä (järjellisesti tai tunteellisesti) edes koettaa luottaa mihinkään tuonpuoleiseen? Sillä, jos ihminen ei pysty luottamaan omaan harkintakykyynsä, tulkintoihinsa... Muistettava kuitenkin on, että ihminen voi huolimatta luottamuksestaan tehdä vääriä valintoja ja jatkaa itsepetosta. Jos itsepetoksen mahdollisuus on, se kuitenkin tahtoo tarkoittaa sitä, että ainoa oikea tie on itsensä kyseenalaistaminen. Silloin mitään Totuutta ei voi olla, koska se saattaa silloin olla Valhe.

"Jeesus kehoitti meitä seuraamaan Häntä ja lupasi meille että se tie vie meidät elämään sisälle, mutta haluammeko me vai haluammeko me seurata omia mielihalujamme."

Meidän tiemme vie sinne, mihin mielemme ja tunteemme meitä vie. Elämä itsessään on meillä jo, se on kaiken aikaa ympärillämme, mutta harvoin osaamme nähdä sitä, kunnioittaa sitä ja sen ohessa rakastaa sitä. Rakastamme sanoja, joita elämälle olemme antaneet ja suuntaamme horjuvan rakkautemme etäälle itsestämme. Se johtaa siihen, että emme pysty tunnistamaan mitä rakkaus on. Rakkaudellisten sanojen tunnustaminen sen enempää "rakkaille läheisillemme" kuin kenellekään muulle ihmiselle saati tuonpuoleiselle on silloin lähinnä vain itsesuggestiota tai väline, saada takaisin sitä, jota me kaipaamme - rakkautta, hyväksyntää.

"Monesti ihminen näkee mahtavia mahdollisuuksia ja luulee että nämä mahdollisuudet tuovat hänelle onnen , kuitenkin monesti vasta pitkän matkan päästä huomaa että jäljellä on vain katkeruus."

Sitä elämä on. Pettymysten kanssa on kuitenkin osattava elää. Sen mahdollisuuden kanssa on elettävä, että minäkin olen erehtyväinen.

Se, että epävarmuus aiheuttaa ahdistusta on inhimillinen tosiasia. Ahdistuksen peittäminen näennäisellä varmuudella voi johtaa siihen, että ihminen kiinnittyy (jää riippuvaiseksi) voimakkaasti johonkin yhteen asiaan (totuus, jumala, alkoholi, työnteko, urheilu, seksi). Onko se lopulta oikea tie kulkea vain siksi, ettei siedä epävarmuutta ja mahdollisuutta olla väärässä?

"Jumala tietää mitä me tarvitsemme ja haluaisi antaa sen meille, mutta haluammeko ottaa sen vastaan."

Jokainen ottaa kyvyillään aivan kaikesta. Kaikki eivät osaa rakastaa oikein ja päätyvät hylätyksi, pettyneeksi...

"Me uskovat toivoisimme, että kaikki ihmiset vastaisivat Jumalan kosintaan myöntävästi, vaikka toki tiedämme että niin ei tapahdu, mutta toivoisimme silti."

Minä toivon, että ihmiset oppisivat katsomaan jumalaansa silmistä silmiin. Se tarkoittaa sitä, että ihmisen on tutustuttava demoneihinsa, katsottava niitä silmästä silmään, hyväksyttävä ja hallittava ne. Välitön seuraus voi olla se, että ihminen hyväksyy elämän sellaisena kuin se on. Ihminen valitsee tiensä ja ihmisen on yhtä mahdoton Jumalaa kuin muurahaisen ihmistä. Ihminenhän ei ymmärrä edes itseään, miten muurahainen...

Lue lisää

#Meidän tiemme vie sinne, mihin mielemme ja tunteemme meitä vie.#

Niin mutta kuka meitä vie, olemmeko omien himojemme ja halujemme tahdottomia orjia ja ne vievät meitä mihin tahtovat. olemmeko lastuja laineella jossa tuuli kuljettaa mihin tahtoo ja me emme sille mitään voi. Jeesus puhui siitä ,että kenen voittama ihminen on, sen orja hän on. Olemmeko me omien himojemme ja halujemme orjia ja niiden vallassa. Jeesus tuli siksi, että hän toi meille vapauden, että emme enää olisi synnin ja kuoleman ja omien himojemme vankina vaan todella oikeasti vapaita niiden määräysvallasta.

#Tunteiden mukaan toimiminen voi olla ihan mukavaa joskus, mutta toisaalta se johtaa aika usein ongelmiin.#

- Uskossa olemisessa ei välttämättä lainkaan ole kyse tunteista, vaan tahdosta, jos tiedät että Jumala haluaa sinulta vastausta kysymykseen haluatko lähteä seuraamaan minua ja kulkemaan minun kanssani. Uskossa on kyse siitä miten vastaat tähän kysymykseen, Eli onko vastaus EI en tarvitse sinua pärjään yksinkin vai se että Kyllä minä haluan antaa elämäni sinun käsiisi.

#Sitä elämä on. Pettymysten kanssa on kuitenkin osattava elää. Sen mahdollisuuden kanssa on elettävä, että minäkin olen erehtyväinen.#

Niinpä me kaikki olemme, kuitenkin Raamatussa lukee niin, että Jumala johdattaa niitä jotka kulkevat rukoillen, jos ihminen kulkee rukoillen Jumalan tahtoa etsien niin suunta on aivan toinen kuin jos ihminen kulkisi vain oman järkensä varassa. Ainakin minä olen saanut tämän johdatuksen kokea, monta väärää valintaa on jäänyt tekemättä ja vaikka taivas on ollut joskus hyvinkin musta, niin silti oikeastaan kaiken olen saanut mitä elämältä olen unelmoinut, harva voi sanoa niin.

Arto T kirjoitti:

#Meidän tiemme vie sinne, mihin mielemme ja tunteemme meitä vie.#

Niin mutta kuka meitä vie, olemmeko omien himojemme ja halujemme tahdottomia orjia ja ne vievät meitä mihin tahtovat. olemmeko lastuja laineella jossa tuuli kuljettaa mihin tahtoo ja me emme sille mitään voi. Jeesus puhui siitä ,että kenen voittama ihminen on, sen orja hän on. Olemmeko me omien himojemme ja halujemme orjia ja niiden vallassa. Jeesus tuli siksi, että hän toi meille vapauden, että emme enää olisi synnin ja kuoleman ja omien himojemme vankina vaan todella oikeasti vapaita niiden määräysvallasta.

#Tunteiden mukaan toimiminen voi olla ihan mukavaa joskus, mutta toisaalta se johtaa aika usein ongelmiin.#

- Uskossa olemisessa ei välttämättä lainkaan ole kyse tunteista, vaan tahdosta, jos tiedät että Jumala haluaa sinulta vastausta kysymykseen haluatko lähteä seuraamaan minua ja kulkemaan minun kanssani. Uskossa on kyse siitä miten vastaat tähän kysymykseen, Eli onko vastaus EI en tarvitse sinua pärjään yksinkin vai se että Kyllä minä haluan antaa elämäni sinun käsiisi.

#Sitä elämä on. Pettymysten kanssa on kuitenkin osattava elää. Sen mahdollisuuden kanssa on elettävä, että minäkin olen erehtyväinen.#

Niinpä me kaikki olemme, kuitenkin Raamatussa lukee niin, että Jumala johdattaa niitä jotka kulkevat rukoillen, jos ihminen kulkee rukoillen Jumalan tahtoa etsien niin suunta on aivan toinen kuin jos ihminen kulkisi vain oman järkensä varassa. Ainakin minä olen saanut tämän johdatuksen kokea, monta väärää valintaa on jäänyt tekemättä ja vaikka taivas on ollut joskus hyvinkin musta, niin silti oikeastaan kaiken olen saanut mitä elämältä olen unelmoinut, harva voi sanoa niin.

Lue lisää

< #Meidän tiemme vie sinne, mihin mielemme ja tunteemme meitä vie.#

Niin mutta kuka meitä vie, olemmeko omien himojemme ja halujemme tahdottomia orjia ja ne vievät meitä mihin tahtovat. >

Tähän kysymykseen ihmisen tulisi itse tietää vastaus, koska kyse on ihmisen omista haluista, himoista, ajatuksista ja tunteista. Jos ihminen ei osaa vastata tai löytää vastauksen jostakin itsensä ulkopuolelta, hän tuskin tietää ihan tarkasti, mihin hän on matkalla (päämäärän saavuttaminen on taas ihan eri asia).

< olemmeko lastuja laineella jossa tuuli kuljettaa mihin tahtoo ja me emme sille mitään voi. >

Deterministinen ajattelutapa kai juontaa ajatuksesta, että jokin ihmisestä ulkopuolinen voima ohjailee ihmistä. Kyse on sitten ihan näkökulmasta, puhutaanko kohtalosta vai sattumasta.

Itse kallistun sen puoleen, että ihmisellä on rajallinen vaikuttamisen mahdollisuus siihen, millainen hänen elämästään tulee. Hänen elämänsä ja tekonsa taas vaikuttavat muiden ihmisten elämään ja toimintaan, joiden vaikutus palautuu alkuperäiselle toimijalle. Se, ettei ihminen voi lopulta tietää, miten muut reagoivat hänen ajatuksiinsa ja toimintaansa on enemmän ihmisen tietämättömyyttä kuin sitä, että joku heittelisi häntä hallitsemattomasti. Hänen pitäisi hallita itsensä voidakseen hallita edes auttavasti häneen palautuvaa toimintaa.

< Jeesus puhui siitä ,että kenen voittama ihminen on, sen orja hän on. Olemmeko me omien himojemme ja halujemme orjia ja niiden vallassa. Jeesus tuli siksi, että hän toi meille vapauden, että emme enää olisi synnin ja kuoleman ja omien himojemme vankina vaan todella oikeasti vapaita niiden määräysvallasta. >

Ihminen käytännössä alistetaan hänen tietämättään erilaisille vaikutteille heti syntymästä lähtien. Yhdestä tulee hindu, toisesta kristitty, kolmannesta muslimi ja tämän lisäksi vielä jokaiseen työnnetään muita arvoja: raha, perhe, työ jne. Se, että ihminen lopulta aikuisiässä kokee nämä arvot osaksi omaa itseään, tekee hänestä orjan itselleen ja oppimilleen opeille.

Onko sitten näiden arvojen toisella puolen muuta? Voiko ihminen arvostaa jotakin muuta kuin perhettä, rahaa tai työtä? Voiko ihminen olla jotakin muuta kuin hindu, kristitty tai muslimi?

Niin kauan kuin ihminen kokee vain yhden vastauksen absoluuttisesti oikeaksi omalla kohdallaan, vailla epäilyksen tai kyseenalaistuksen häivää, hän on omien ajatusten vanki ja orja.

< #Tunteiden mukaan toimiminen voi olla ihan mukavaa joskus, mutta toisaalta se johtaa aika usein ongelmiin.#

- Uskossa olemisessa ei välttämättä lainkaan ole kyse tunteista, vaan tahdosta, >

Kuten edellisessä viestissä kirjoitin, kyse on logiikasta, kylmästä järjenkäytöstä, johon liittyy välineellisyys ja hyötynäkökulma. Uskovalle on oltava tavalla tai toisella hyötyä siitä, että hän uskoo. Samoin usko itsessään toimii välineenä jonkin asian tavoittelussa.

Se, että kyse on tahdon asiasta, on käytännössä sama asia kuin tavoitella jotakin. Silti on ylipäätään pidettävä jollakin tavalla arvokkaana ja tavoittelemisen arvoisena esimerkiksi taivasta, kultaista lättyä vitriinissä tai nimikoitua paperinpalasta, josta tulee ilmi, miten hyvä oppilas ihminen on ollut. Kaikki tämä on perusteltava järjellä, ei tunteella, vaikka toki menestymiseen ja pelastukseen liittyy hyvinkin voimakkaita tunteita.

< jos tiedät että Jumala haluaa sinulta vastausta kysymykseen haluatko lähteä seuraamaan minua ja kulkemaan minun kanssani. Uskossa on kyse siitä miten vastaat tähän kysymykseen, Eli onko vastaus EI en tarvitse sinua pärjään yksinkin vai se että Kyllä minä haluan antaa elämäni sinun käsiisi. >

Miten sen voi tietää? Ensinnä täytyy tietää, että Jumala ylipäätään on olemassa. Sen jälkeen on vielä tiedettävä, kuka maailman kymmenistätuhansista jumalista tämä Jumala on. Vielä kaupan päälle olisi ehkä suotavaa tietää, mitkä ovat Jumalan motiivit haluta ihmisiltä yhtään mitään. Ja tiedettävää riittää... Lopulta on tärkeämpää miettiä sitä, miksi se on ihmiselle (yksilölle) niin tärkeää?

< #Sitä elämä on. Pettymysten kanssa on kuitenkin osattava elää. Sen mahdollisuuden kanssa on elettävä, että minäkin olen erehtyväinen.#

Niinpä me kaikki olemme, kuitenkin Raamatussa lukee niin, että Jumala johdattaa niitä jotka kulkevat rukoillen, jos ihminen kulkee rukoillen Jumalan tahtoa etsien niin suunta on aivan toinen kuin jos ihminen kulkisi vain oman järkensä varassa. >

Tietysti. Onhan sekin eri asia seuraako ihminen rahanhajua vai lannan.

< Ainakin minä olen saanut tämän johdatuksen kokea, monta väärää valintaa on jäänyt tekemättä ja vaikka taivas on ollut joskus hyvinkin musta, niin silti oikeastaan kaiken olen saanut mitä elämältä olen unelmoinut, harva voi sanoa niin. >

Jokainen valitsee tavallaan. Sinulle se on henkilökohtaisesti tärkeää, ja se on niin hyvä. Toiset ihmiset valitsevat toisin ja voivat päätyä jotakuinkin samaan kuin sinä. Meistä tuskin kukaan kulkee täysin samoja polkuja eikä lopputuloskaan ole identtinen.

morpheuz kirjoitti:

< #Meidän tiemme vie sinne, mihin mielemme ja tunteemme meitä vie.#

Niin mutta kuka meitä vie, olemmeko omien himojemme ja halujemme tahdottomia orjia ja ne vievät meitä mihin tahtovat. >

Tähän kysymykseen ihmisen tulisi itse tietää vastaus, koska kyse on ihmisen omista haluista, himoista, ajatuksista ja tunteista. Jos ihminen ei osaa vastata tai löytää vastauksen jostakin itsensä ulkopuolelta, hän tuskin tietää ihan tarkasti, mihin hän on matkalla (päämäärän saavuttaminen on taas ihan eri asia).

< olemmeko lastuja laineella jossa tuuli kuljettaa mihin tahtoo ja me emme sille mitään voi. >

Deterministinen ajattelutapa kai juontaa ajatuksesta, että jokin ihmisestä ulkopuolinen voima ohjailee ihmistä. Kyse on sitten ihan näkökulmasta, puhutaanko kohtalosta vai sattumasta.

Itse kallistun sen puoleen, että ihmisellä on rajallinen vaikuttamisen mahdollisuus siihen, millainen hänen elämästään tulee. Hänen elämänsä ja tekonsa taas vaikuttavat muiden ihmisten elämään ja toimintaan, joiden vaikutus palautuu alkuperäiselle toimijalle. Se, ettei ihminen voi lopulta tietää, miten muut reagoivat hänen ajatuksiinsa ja toimintaansa on enemmän ihmisen tietämättömyyttä kuin sitä, että joku heittelisi häntä hallitsemattomasti. Hänen pitäisi hallita itsensä voidakseen hallita edes auttavasti häneen palautuvaa toimintaa.

< Jeesus puhui siitä ,että kenen voittama ihminen on, sen orja hän on. Olemmeko me omien himojemme ja halujemme orjia ja niiden vallassa. Jeesus tuli siksi, että hän toi meille vapauden, että emme enää olisi synnin ja kuoleman ja omien himojemme vankina vaan todella oikeasti vapaita niiden määräysvallasta. >

Ihminen käytännössä alistetaan hänen tietämättään erilaisille vaikutteille heti syntymästä lähtien. Yhdestä tulee hindu, toisesta kristitty, kolmannesta muslimi ja tämän lisäksi vielä jokaiseen työnnetään muita arvoja: raha, perhe, työ jne. Se, että ihminen lopulta aikuisiässä kokee nämä arvot osaksi omaa itseään, tekee hänestä orjan itselleen ja oppimilleen opeille.

Onko sitten näiden arvojen toisella puolen muuta? Voiko ihminen arvostaa jotakin muuta kuin perhettä, rahaa tai työtä? Voiko ihminen olla jotakin muuta kuin hindu, kristitty tai muslimi?

Niin kauan kuin ihminen kokee vain yhden vastauksen absoluuttisesti oikeaksi omalla kohdallaan, vailla epäilyksen tai kyseenalaistuksen häivää, hän on omien ajatusten vanki ja orja.

< #Tunteiden mukaan toimiminen voi olla ihan mukavaa joskus, mutta toisaalta se johtaa aika usein ongelmiin.#

- Uskossa olemisessa ei välttämättä lainkaan ole kyse tunteista, vaan tahdosta, >

Kuten edellisessä viestissä kirjoitin, kyse on logiikasta, kylmästä järjenkäytöstä, johon liittyy välineellisyys ja hyötynäkökulma. Uskovalle on oltava tavalla tai toisella hyötyä siitä, että hän uskoo. Samoin usko itsessään toimii välineenä jonkin asian tavoittelussa.

Se, että kyse on tahdon asiasta, on käytännössä sama asia kuin tavoitella jotakin. Silti on ylipäätään pidettävä jollakin tavalla arvokkaana ja tavoittelemisen arvoisena esimerkiksi taivasta, kultaista lättyä vitriinissä tai nimikoitua paperinpalasta, josta tulee ilmi, miten hyvä oppilas ihminen on ollut. Kaikki tämä on perusteltava järjellä, ei tunteella, vaikka toki menestymiseen ja pelastukseen liittyy hyvinkin voimakkaita tunteita.

< jos tiedät että Jumala haluaa sinulta vastausta kysymykseen haluatko lähteä seuraamaan minua ja kulkemaan minun kanssani. Uskossa on kyse siitä miten vastaat tähän kysymykseen, Eli onko vastaus EI en tarvitse sinua pärjään yksinkin vai se että Kyllä minä haluan antaa elämäni sinun käsiisi. >

Miten sen voi tietää? Ensinnä täytyy tietää, että Jumala ylipäätään on olemassa. Sen jälkeen on vielä tiedettävä, kuka maailman kymmenistätuhansista jumalista tämä Jumala on. Vielä kaupan päälle olisi ehkä suotavaa tietää, mitkä ovat Jumalan motiivit haluta ihmisiltä yhtään mitään. Ja tiedettävää riittää... Lopulta on tärkeämpää miettiä sitä, miksi se on ihmiselle (yksilölle) niin tärkeää?

< #Sitä elämä on. Pettymysten kanssa on kuitenkin osattava elää. Sen mahdollisuuden kanssa on elettävä, että minäkin olen erehtyväinen.#

Niinpä me kaikki olemme, kuitenkin Raamatussa lukee niin, että Jumala johdattaa niitä jotka kulkevat rukoillen, jos ihminen kulkee rukoillen Jumalan tahtoa etsien niin suunta on aivan toinen kuin jos ihminen kulkisi vain oman järkensä varassa. >

Tietysti. Onhan sekin eri asia seuraako ihminen rahanhajua vai lannan.

< Ainakin minä olen saanut tämän johdatuksen kokea, monta väärää valintaa on jäänyt tekemättä ja vaikka taivas on ollut joskus hyvinkin musta, niin silti oikeastaan kaiken olen saanut mitä elämältä olen unelmoinut, harva voi sanoa niin. >

Jokainen valitsee tavallaan. Sinulle se on henkilökohtaisesti tärkeää, ja se on niin hyvä. Toiset ihmiset valitsevat toisin ja voivat päätyä jotakuinkin samaan kuin sinä. Meistä tuskin kukaan kulkee täysin samoja polkuja eikä lopputuloskaan ole identtinen.

Lue lisää

#Miten sen voi tietää? Ensinnä täytyy tietää, että Jumala ylipäätään on olemassa. Sen jälkeen on vielä tiedettävä, kuka maailman kymmenistätuhansista jumalista tämä Jumala on. Vielä kaupan päälle olisi ehkä suotavaa tietää, mitkä ovat Jumalan motiivit haluta ihmisiltä yhtään mitään. Ja tiedettävää riittää... Lopulta on tärkeämpää miettiä sitä, miksi se on ihmiselle (yksilölle) niin tärkeää?#

Sanotaanko niin, että jos jumala on kaikkivaltias, niin kyllä Hän silloin on voimallinen ilmaisemaan oman olemassaolonsa kenelle tahansa ja voi sen tehdä, mutta ei Jumala pakota meitä valitsemaan itseään. Jos ihminen todella sydämmestään etsii Jumalaa, niin kyllä hän voi Hänet löytää ja Jumala voi ilmaista itsensä hänelle. Mutta useimmiten kysymys on siitä että ihminen ei itse halua löytää Jumalaa, tästä kertoo Jeesuksen vertaus suurista pidoista, Jumala kutsui ihmisiä aterialle kanssaan, mutta ihmiset eivät halunneet tulla, syyksi he esittivät monenlaisia syitä, yhdellä oli uusi vaimo, yhdellä uusi pelto jne. Eli kieltäytyminen kutsusta ja ehkäpä joskus myös huono omatunto peitetään hyvien selitysten ja tekosyiden alle.

#Ihminen käytännössä alistetaan hänen tietämättään erilaisille vaikutteille heti syntymästä lähtien. Yhdestä tulee hindu, toisesta kristitty, kolmannesta muslimi ja tämän lisäksi vielä jokaiseen työnnetään muita arvoja: raha, perhe, työ jne. Se, että ihminen lopulta aikuisiässä kokee nämä arvot osaksi omaa itseään, tekee hänestä orjan itselleen ja oppimilleen opeille.#

Monissa uskonnoissa on kyse kulttuurista, mutta kristinuskossa kulttuuri ei riitä, ei uskossa ole kyse kulttuurista, vaan todellisesta henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan, jos tätä suhdetta ei ole tai se toimi, ei koko hommakaan toimi, vasta henkilökohtainen usko ja yhteys Jumalaan saa kristinuskon toimimaan. Jeesus puhui siitä että uudeksi minä teen kaikki, eli uudestisyntynyt ihminen on uusi luomus, se mikä on vanhaa saa jäädä, Eli monesti sekä mikä ennen oli oikein, onkin nyt väärää ja ehkä päinvastoin. Tavallaan ihminen näkee itsensä ja omat motiivinsa ulkopuolisen silmin ja tavallaan aivan toisesta perspektiivistä, se tekee turhaksi monet tekosyyt joilla ihminen toimiaan itselleen perustelee.

Arto T kirjoitti:

#Miten sen voi tietää? Ensinnä täytyy tietää, että Jumala ylipäätään on olemassa. Sen jälkeen on vielä tiedettävä, kuka maailman kymmenistätuhansista jumalista tämä Jumala on. Vielä kaupan päälle olisi ehkä suotavaa tietää, mitkä ovat Jumalan motiivit haluta ihmisiltä yhtään mitään. Ja tiedettävää riittää... Lopulta on tärkeämpää miettiä sitä, miksi se on ihmiselle (yksilölle) niin tärkeää?#

Sanotaanko niin, että jos jumala on kaikkivaltias, niin kyllä Hän silloin on voimallinen ilmaisemaan oman olemassaolonsa kenelle tahansa ja voi sen tehdä, mutta ei Jumala pakota meitä valitsemaan itseään. Jos ihminen todella sydämmestään etsii Jumalaa, niin kyllä hän voi Hänet löytää ja Jumala voi ilmaista itsensä hänelle. Mutta useimmiten kysymys on siitä että ihminen ei itse halua löytää Jumalaa, tästä kertoo Jeesuksen vertaus suurista pidoista, Jumala kutsui ihmisiä aterialle kanssaan, mutta ihmiset eivät halunneet tulla, syyksi he esittivät monenlaisia syitä, yhdellä oli uusi vaimo, yhdellä uusi pelto jne. Eli kieltäytyminen kutsusta ja ehkäpä joskus myös huono omatunto peitetään hyvien selitysten ja tekosyiden alle.

#Ihminen käytännössä alistetaan hänen tietämättään erilaisille vaikutteille heti syntymästä lähtien. Yhdestä tulee hindu, toisesta kristitty, kolmannesta muslimi ja tämän lisäksi vielä jokaiseen työnnetään muita arvoja: raha, perhe, työ jne. Se, että ihminen lopulta aikuisiässä kokee nämä arvot osaksi omaa itseään, tekee hänestä orjan itselleen ja oppimilleen opeille.#

Monissa uskonnoissa on kyse kulttuurista, mutta kristinuskossa kulttuuri ei riitä, ei uskossa ole kyse kulttuurista, vaan todellisesta henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan, jos tätä suhdetta ei ole tai se toimi, ei koko hommakaan toimi, vasta henkilökohtainen usko ja yhteys Jumalaan saa kristinuskon toimimaan. Jeesus puhui siitä että uudeksi minä teen kaikki, eli uudestisyntynyt ihminen on uusi luomus, se mikä on vanhaa saa jäädä, Eli monesti sekä mikä ennen oli oikein, onkin nyt väärää ja ehkä päinvastoin. Tavallaan ihminen näkee itsensä ja omat motiivinsa ulkopuolisen silmin ja tavallaan aivan toisesta perspektiivistä, se tekee turhaksi monet tekosyyt joilla ihminen toimiaan itselleen perustelee.

Lue lisää

< Sanotaanko niin, että jos jumala on kaikkivaltias, niin kyllä Hän silloin on voimallinen ilmaisemaan oman olemassaolonsa kenelle tahansa ja voi sen tehdä, mutta ei Jumala pakota meitä valitsemaan itseään. >

Ei tietenkään pakota. Miten mikään olento, johon ihminen ei usko, voisi pakottaa ihmistä mihinkään, varsinkaan valitsemaan itseään? Pikemmin asia menee niin päin, että jos ihminen kokee Jumalan olevan olemassa ja Jumalan haluavan ihmisen toimivan tietyllä tavalla, tämä myös toteutuu. Ihmiskunnan historiasta löytyy yllinkyllin murhaajia, jotka ovat toimineet tässä uskossa.

< Jos ihminen todella sydämmestään etsii Jumalaa, niin kyllä hän voi Hänet löytää ja Jumala voi ilmaista itsensä hänelle. >

Tämä vaatii kyllä sen, että ihminen jollakin tasolla edes pystyy ymmärtämään ja loogisesti käsittämään sen, mitä etsii. Vaikka kuinka koettaisit ojentaa kätesi Kalin suuntaan, niin miten voisit hänet tavoittaa, jos et usko hänen olemassaoloonsa, etkä tiedä, millainen jumala hän on?

Se täytyy lisätä, että olin aikanaan pahasti masentunut ja minua oli valmistettu siihen, että ojentaisin käteni kristillisen Jumalan puoleen. Rukoilin illasta toiseen, etsin ja toivoin. Vastausta ei ole tähän päivään mennessä kuulunut. Ellei Hänen vastauksensa ole: "Olet itse vastuussa elämästäsi, tee siitä itsellesi hyvä."

< Mutta useimmiten kysymys on siitä että ihminen ei itse halua löytää Jumalaa, >

Kyse on paljon muustakin.

< tästä kertoo Jeesuksen vertaus suurista pidoista, Jumala kutsui ihmisiä aterialle kanssaan, mutta ihmiset eivät halunneet tulla, syyksi he esittivät monenlaisia syitä, yhdellä oli uusi vaimo, yhdellä uusi pelto jne. Eli kieltäytyminen kutsusta ja ehkäpä joskus myös huono omatunto peitetään hyvien selitysten ja tekosyiden alle. >

Nämä pidot ovat kuitenkin vertauskuvallisia. Jos minä pitäisin pidot täällä ja nyt, kutsuisin sitten näiden kirjoitusteni kautta ihmisiä syömään kertomatta hyvin tarkalleen missä olen ja mitä pidoillani on tarjolla tai ylipäätään kuka olen, mitkä voivat olla motiivini... niin turha minun olisi oikeastaan ihmetellä vähäistä osallistujamäärää tai tekoselitysten tulvaa.

Pitoihini ihmiset voisivat tulla, jos vain löytäisivät maantieteellisesti perille. Sen sijaan Jumalan pitoihin osallistuminen vaatii jo vähän enemmän... Ihan hyvä se varmasti niille on, jotka sinne löytävät, mutta heidän tulisi kuitenkin ymmärtää se, että kun uskosta puhutaan, yksimielisyys on ilmeisen mahdotonta. Kaikki ihmiset eivät niihin pitoihin tule siitä syystä, että uskovat tai heidän jumalansa sitä haluavat. Kuten sinäkään et löydä tietäsi hindujumalten tai muslimien jumalan pitoihin. Ja voisit antaa vain (teko)selityksiä, mikset.

< Monissa uskonnoissa on kyse kulttuurista, mutta kristinuskossa kulttuuri ei riitä, ei uskossa ole kyse kulttuurista, vaan todellisesta henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan, jos tätä suhdetta ei ole tai se toimi, ei koko hommakaan toimi, vasta henkilökohtainen usko ja yhteys Jumalaan saa kristinuskon toimimaan. >

Kaikessa inhimillisesti jaetussa on kyse kulttuurista. Jääkiekko-ottelut ovat kulttuuria, koska sitä ei ole Jumala ihmisille antanut lajina, säännöt ovat ihmisten kirjoittamia ja ihmiset lajia harrastavat; taiteen konventiot ovat kulttuuria, koska taidevälineet ovat ihmisten tekemiä; uskonnot ovat kulttuuria, koska ihmiset ovat (todennäköisesti) kirjoittaneet kaikki "pyhät kirjat", eri uskonnolliset ryhmät jakavat tietyt normit (lait, säännöt, sakramentit), ihmiset toimivat yhteisöissä uskonnollisesti (rituaaleja, rukoilua, ylistystä) ja rakentavat, kirjoittavat, luovat erilaisia kulttuurisia tuotteita (kirjoja, rakennuksia, rukousnauhoja, maalauksia, musiikkia).

Kulttuurista ei voida puhua siinä tapauksessa, jos esimerkiksi vain yksi ihminen sattumanvaraisesti tekisi jotakin. Esimerkiksi näkisi peikkoja ja ottaisi peikon kotiinsa asumaan. Sen sijaan kulttuuriksi se muuttuisi siinäkin tapauksessa, että yksilö alkaisi luoda erilaisia rituaaleja (vessankäynti, nukkumaanmeno, ruokailut) peikolleen. Tuota olisi kuitenkin vaikea tutkia sinällään ainakaan sosiaalisesti jaettuna toimintana. Pikemmin sitä tutkisi psykologi kuin sosiologi tai antropologi (kulttuurintutkija).

< Jeesus puhui siitä että uudeksi minä teen kaikki, eli uudestisyntynyt ihminen on uusi luomus, se mikä on vanhaa saa jäädä, Eli monesti sekä mikä ennen oli oikein, onkin nyt väärää ja ehkä päinvastoin. >

Tämä on helppo ymmärtää, kun tietää uskoontullen historian. Mutta miten uskossaolemattoman ateistin tulisi käyttäytyä ja miten hänen käyttäytymisensä tulisi muuttua, jos hän tulisi uskoon? Millaisten käyttäytymisen muotojen tulisi kristillisestä näkökulmasta loppua? Testataan, mistä minun tulisi luopua tai miten elämäni muuttuisi.

< se tekee turhaksi monet tekosyyt joilla ihminen toimiaan itselleen perustelee. >

Millaisiin tekosyihin ateisti nähdäksesi turvautuu? Ateistillahan ei ole muuta kuin "oma syy". Jos minä jotakuta loukkaan, niin kyllä syy on vain minussa.

morpheuz kirjoitti:

< Sanotaanko niin, että jos jumala on kaikkivaltias, niin kyllä Hän silloin on voimallinen ilmaisemaan oman olemassaolonsa kenelle tahansa ja voi sen tehdä, mutta ei Jumala pakota meitä valitsemaan itseään. >

Ei tietenkään pakota. Miten mikään olento, johon ihminen ei usko, voisi pakottaa ihmistä mihinkään, varsinkaan valitsemaan itseään? Pikemmin asia menee niin päin, että jos ihminen kokee Jumalan olevan olemassa ja Jumalan haluavan ihmisen toimivan tietyllä tavalla, tämä myös toteutuu. Ihmiskunnan historiasta löytyy yllinkyllin murhaajia, jotka ovat toimineet tässä uskossa.

< Jos ihminen todella sydämmestään etsii Jumalaa, niin kyllä hän voi Hänet löytää ja Jumala voi ilmaista itsensä hänelle. >

Tämä vaatii kyllä sen, että ihminen jollakin tasolla edes pystyy ymmärtämään ja loogisesti käsittämään sen, mitä etsii. Vaikka kuinka koettaisit ojentaa kätesi Kalin suuntaan, niin miten voisit hänet tavoittaa, jos et usko hänen olemassaoloonsa, etkä tiedä, millainen jumala hän on?

Se täytyy lisätä, että olin aikanaan pahasti masentunut ja minua oli valmistettu siihen, että ojentaisin käteni kristillisen Jumalan puoleen. Rukoilin illasta toiseen, etsin ja toivoin. Vastausta ei ole tähän päivään mennessä kuulunut. Ellei Hänen vastauksensa ole: "Olet itse vastuussa elämästäsi, tee siitä itsellesi hyvä."

< Mutta useimmiten kysymys on siitä että ihminen ei itse halua löytää Jumalaa, >

Kyse on paljon muustakin.

< tästä kertoo Jeesuksen vertaus suurista pidoista, Jumala kutsui ihmisiä aterialle kanssaan, mutta ihmiset eivät halunneet tulla, syyksi he esittivät monenlaisia syitä, yhdellä oli uusi vaimo, yhdellä uusi pelto jne. Eli kieltäytyminen kutsusta ja ehkäpä joskus myös huono omatunto peitetään hyvien selitysten ja tekosyiden alle. >

Nämä pidot ovat kuitenkin vertauskuvallisia. Jos minä pitäisin pidot täällä ja nyt, kutsuisin sitten näiden kirjoitusteni kautta ihmisiä syömään kertomatta hyvin tarkalleen missä olen ja mitä pidoillani on tarjolla tai ylipäätään kuka olen, mitkä voivat olla motiivini... niin turha minun olisi oikeastaan ihmetellä vähäistä osallistujamäärää tai tekoselitysten tulvaa.

Pitoihini ihmiset voisivat tulla, jos vain löytäisivät maantieteellisesti perille. Sen sijaan Jumalan pitoihin osallistuminen vaatii jo vähän enemmän... Ihan hyvä se varmasti niille on, jotka sinne löytävät, mutta heidän tulisi kuitenkin ymmärtää se, että kun uskosta puhutaan, yksimielisyys on ilmeisen mahdotonta. Kaikki ihmiset eivät niihin pitoihin tule siitä syystä, että uskovat tai heidän jumalansa sitä haluavat. Kuten sinäkään et löydä tietäsi hindujumalten tai muslimien jumalan pitoihin. Ja voisit antaa vain (teko)selityksiä, mikset.

< Monissa uskonnoissa on kyse kulttuurista, mutta kristinuskossa kulttuuri ei riitä, ei uskossa ole kyse kulttuurista, vaan todellisesta henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan, jos tätä suhdetta ei ole tai se toimi, ei koko hommakaan toimi, vasta henkilökohtainen usko ja yhteys Jumalaan saa kristinuskon toimimaan. >

Kaikessa inhimillisesti jaetussa on kyse kulttuurista. Jääkiekko-ottelut ovat kulttuuria, koska sitä ei ole Jumala ihmisille antanut lajina, säännöt ovat ihmisten kirjoittamia ja ihmiset lajia harrastavat; taiteen konventiot ovat kulttuuria, koska taidevälineet ovat ihmisten tekemiä; uskonnot ovat kulttuuria, koska ihmiset ovat (todennäköisesti) kirjoittaneet kaikki "pyhät kirjat", eri uskonnolliset ryhmät jakavat tietyt normit (lait, säännöt, sakramentit), ihmiset toimivat yhteisöissä uskonnollisesti (rituaaleja, rukoilua, ylistystä) ja rakentavat, kirjoittavat, luovat erilaisia kulttuurisia tuotteita (kirjoja, rakennuksia, rukousnauhoja, maalauksia, musiikkia).

Kulttuurista ei voida puhua siinä tapauksessa, jos esimerkiksi vain yksi ihminen sattumanvaraisesti tekisi jotakin. Esimerkiksi näkisi peikkoja ja ottaisi peikon kotiinsa asumaan. Sen sijaan kulttuuriksi se muuttuisi siinäkin tapauksessa, että yksilö alkaisi luoda erilaisia rituaaleja (vessankäynti, nukkumaanmeno, ruokailut) peikolleen. Tuota olisi kuitenkin vaikea tutkia sinällään ainakaan sosiaalisesti jaettuna toimintana. Pikemmin sitä tutkisi psykologi kuin sosiologi tai antropologi (kulttuurintutkija).

< Jeesus puhui siitä että uudeksi minä teen kaikki, eli uudestisyntynyt ihminen on uusi luomus, se mikä on vanhaa saa jäädä, Eli monesti sekä mikä ennen oli oikein, onkin nyt väärää ja ehkä päinvastoin. >

Tämä on helppo ymmärtää, kun tietää uskoontullen historian. Mutta miten uskossaolemattoman ateistin tulisi käyttäytyä ja miten hänen käyttäytymisensä tulisi muuttua, jos hän tulisi uskoon? Millaisten käyttäytymisen muotojen tulisi kristillisestä näkökulmasta loppua? Testataan, mistä minun tulisi luopua tai miten elämäni muuttuisi.

< se tekee turhaksi monet tekosyyt joilla ihminen toimiaan itselleen perustelee. >

Millaisiin tekosyihin ateisti nähdäksesi turvautuu? Ateistillahan ei ole muuta kuin "oma syy". Jos minä jotakuta loukkaan, niin kyllä syy on vain minussa.

Lue lisää

#Se täytyy lisätä, että olin aikanaan pahasti masentunut ja minua oli valmistettu siihen, että ojentaisin käteni kristillisen Jumalan puoleen. Rukoilin illasta toiseen, etsin ja toivoin. Vastausta ei ole tähän päivään mennessä kuulunut. Ellei Hänen vastauksensa ole: "Olet itse vastuussa elämästäsi, tee siitä itsellesi hyvä."#

Kun itse tulin uskoon, niin se ei ollut ensimmäinen kerta kun lähestyin Jumalaa, olin rukoillut ennenkin ja käynyt jopa alttarilla, mutta minun ongelmani oli siinä että en tavallaan tajunnut mistä oli kyse ja toiseksi halusin jättää Jumalalle vain ongelmani, en itseäni, halusin että Jumala laittaa asiani kuntoon että voin taas jatkaa elämääni ja olla onnellinen, mutta tähän Jumala ei alistu, eli ei Jumala suostu toimimaan meidän juoksupoikana ja vain ongelmien ratkaisijana, vaan Hän haluaa kaiken, Jumala haluaa että annamme itsemme ja koko elämämme Hänen käsiinsä, ilman ehtoja. Jumala haluaa siis ehdottoman antautumisen.

Uskoon tulo sinänsä on yksinkertainen asia jos ihminen kuulee Jumalan kutsun ja ymmärtää oman syntisyytensä ja asemansa, niin pelkkä myönteinen vastaus kutsuun riittää. Kerran kun olin eräässä uskonnolisessa tilaisuudessa ja olin jo ennen tilaisuuden loppua lähdössä pois ja jo ulkona menossa, jokin sanoi minulle että mihin sinulla on kiire ja tähän vastasin rehellisesti että ei mihinkään ja sinä iltana menin takaisin sisälle, alttarille ja annoin elämäni Jeesukselle. Minäkään sillä hetkellä kun tulin uskoon tuntenut mitään suuria tunteita vaan se oli tietoinen päätös vastata kutsuun myöntävästi , kuitenkin kotimatkalla tuli tunne että valtava taakka oli nostettu minun harteiltani pois ja olo oli silloin suunnattoman kevyt.

Kun kysyit eri uskonnoista, niin minä olen joutunut vaihtamaan tavallaan toiseen seurakuntaan pois siitä seurakunnasta missä olen lapsuuteni viettänyt ja se päätös oli erittäin vaikea ja olen hyvin pitkän rukoustaistelun käynyt siitä asiasta ja toki myös kärsinyt tästä muiden ihmisten taholta. Kokonaan toiseen uskontoon vaihtaminen on ihmiselle mahdollista, mutta se on todella vaikeaa ja vaatii todella vahvan uskon ja rukoustaistelun, eli muslimimaistakin löytyy ihmisiä jotka ovat vaihtaneet kristinuskoon ja jopa maksaneet siitä henkellään, mutta ei näistä asioista paljon puhuta, mutta tällaista tapahtuu, samoin myös Kiinassa on hyvin vahva maanalainen seurakunta joka on julkisuudelta piilossa.

#Tämä on helppo ymmärtää, kun tietää uskoontullen historian. Mutta miten uskossaolemattoman ateistin tulisi käyttäytyä ja miten hänen käyttäytymisensä tulisi muuttua, jos hän tulisi uskoon? Millaisten käyttäytymisen muotojen tulisi kristillisestä näkökulmasta loppua? Testataan, mistä minun tulisi luopua tai miten elämäni muuttuisi.

< se tekee turhaksi monet tekosyyt joilla ihminen toimiaan itselleen perustelee. >

Millaisiin tekosyihin ateisti nähdäksesi turvautuu? Ateistillahan ei ole muuta kuin "oma syy". Jos minä jotakuta loukkaan, niin kyllä syy on vain minussa.#

Lähes vastaat itse itsellesi, eli monesti uskoon tulon esteenä on se että ihminen pelkää joutuvansa luopumaan jostain synnin tottumuksesta tai jopa tietää että hänen pitäisi luopua jostakin tietystä asiasta ja tämä on esteenä, lähes suoraan Raamatusta jossa puhutaan siitä että, Valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet Sen sijasta pimeyden. Eli ihmisen pahat teot, salatut synnit ja synnin tottumukset ovat esteenä pelastumiselle.

Niin minähän en sitä tiedä onko sinulla jotain taipumuksia, josta Jumala haluaisi sinun luopuvan jos uskoon tulet, mutta ainakin jonkinlainen hienoinen katkeruus on jäänyt mieltäsi painamaan vanhoista asioista näistä kirjoituksista päätellen. mutta kukapa tietää. Kuitenkin kun ihminen tulee tuntemaan jumalan, niin tavallaan hän ei enää halua tehdä sellaista, mikä vahinkoittaa ihmisen ja jumalan suhdetta. Ei tämä aina tapahdu hetkessä, mutta ihminen menettää halun tehdä sitä mikä on väärää koska Jumala on voimallinen vapauttamaan ihmisen näistä vääristä synnin tottumuksista. Tavallaan kun Jumalan Pyhä Henki asuu ihmisen sisällä ja vaikuttaa siellä, niin ei ihminen enää halua palata siihen entiseen.

Arto T kirjoitti:

#Se täytyy lisätä, että olin aikanaan pahasti masentunut ja minua oli valmistettu siihen, että ojentaisin käteni kristillisen Jumalan puoleen. Rukoilin illasta toiseen, etsin ja toivoin. Vastausta ei ole tähän päivään mennessä kuulunut. Ellei Hänen vastauksensa ole: "Olet itse vastuussa elämästäsi, tee siitä itsellesi hyvä."#

Kun itse tulin uskoon, niin se ei ollut ensimmäinen kerta kun lähestyin Jumalaa, olin rukoillut ennenkin ja käynyt jopa alttarilla, mutta minun ongelmani oli siinä että en tavallaan tajunnut mistä oli kyse ja toiseksi halusin jättää Jumalalle vain ongelmani, en itseäni, halusin että Jumala laittaa asiani kuntoon että voin taas jatkaa elämääni ja olla onnellinen, mutta tähän Jumala ei alistu, eli ei Jumala suostu toimimaan meidän juoksupoikana ja vain ongelmien ratkaisijana, vaan Hän haluaa kaiken, Jumala haluaa että annamme itsemme ja koko elämämme Hänen käsiinsä, ilman ehtoja. Jumala haluaa siis ehdottoman antautumisen.

Uskoon tulo sinänsä on yksinkertainen asia jos ihminen kuulee Jumalan kutsun ja ymmärtää oman syntisyytensä ja asemansa, niin pelkkä myönteinen vastaus kutsuun riittää. Kerran kun olin eräässä uskonnolisessa tilaisuudessa ja olin jo ennen tilaisuuden loppua lähdössä pois ja jo ulkona menossa, jokin sanoi minulle että mihin sinulla on kiire ja tähän vastasin rehellisesti että ei mihinkään ja sinä iltana menin takaisin sisälle, alttarille ja annoin elämäni Jeesukselle. Minäkään sillä hetkellä kun tulin uskoon tuntenut mitään suuria tunteita vaan se oli tietoinen päätös vastata kutsuun myöntävästi , kuitenkin kotimatkalla tuli tunne että valtava taakka oli nostettu minun harteiltani pois ja olo oli silloin suunnattoman kevyt.

Kun kysyit eri uskonnoista, niin minä olen joutunut vaihtamaan tavallaan toiseen seurakuntaan pois siitä seurakunnasta missä olen lapsuuteni viettänyt ja se päätös oli erittäin vaikea ja olen hyvin pitkän rukoustaistelun käynyt siitä asiasta ja toki myös kärsinyt tästä muiden ihmisten taholta. Kokonaan toiseen uskontoon vaihtaminen on ihmiselle mahdollista, mutta se on todella vaikeaa ja vaatii todella vahvan uskon ja rukoustaistelun, eli muslimimaistakin löytyy ihmisiä jotka ovat vaihtaneet kristinuskoon ja jopa maksaneet siitä henkellään, mutta ei näistä asioista paljon puhuta, mutta tällaista tapahtuu, samoin myös Kiinassa on hyvin vahva maanalainen seurakunta joka on julkisuudelta piilossa.

#Tämä on helppo ymmärtää, kun tietää uskoontullen historian. Mutta miten uskossaolemattoman ateistin tulisi käyttäytyä ja miten hänen käyttäytymisensä tulisi muuttua, jos hän tulisi uskoon? Millaisten käyttäytymisen muotojen tulisi kristillisestä näkökulmasta loppua? Testataan, mistä minun tulisi luopua tai miten elämäni muuttuisi.

< se tekee turhaksi monet tekosyyt joilla ihminen toimiaan itselleen perustelee. >

Millaisiin tekosyihin ateisti nähdäksesi turvautuu? Ateistillahan ei ole muuta kuin "oma syy". Jos minä jotakuta loukkaan, niin kyllä syy on vain minussa.#

Lähes vastaat itse itsellesi, eli monesti uskoon tulon esteenä on se että ihminen pelkää joutuvansa luopumaan jostain synnin tottumuksesta tai jopa tietää että hänen pitäisi luopua jostakin tietystä asiasta ja tämä on esteenä, lähes suoraan Raamatusta jossa puhutaan siitä että, Valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet Sen sijasta pimeyden. Eli ihmisen pahat teot, salatut synnit ja synnin tottumukset ovat esteenä pelastumiselle.

Niin minähän en sitä tiedä onko sinulla jotain taipumuksia, josta Jumala haluaisi sinun luopuvan jos uskoon tulet, mutta ainakin jonkinlainen hienoinen katkeruus on jäänyt mieltäsi painamaan vanhoista asioista näistä kirjoituksista päätellen. mutta kukapa tietää. Kuitenkin kun ihminen tulee tuntemaan jumalan, niin tavallaan hän ei enää halua tehdä sellaista, mikä vahinkoittaa ihmisen ja jumalan suhdetta. Ei tämä aina tapahdu hetkessä, mutta ihminen menettää halun tehdä sitä mikä on väärää koska Jumala on voimallinen vapauttamaan ihmisen näistä vääristä synnin tottumuksista. Tavallaan kun Jumalan Pyhä Henki asuu ihmisen sisällä ja vaikuttaa siellä, niin ei ihminen enää halua palata siihen entiseen.

Lue lisää

< halusin että Jumala laittaa asiani kuntoon että voin taas jatkaa elämääni ja olla onnellinen, mutta tähän Jumala ei alistu, eli ei Jumala suostu toimimaan meidän juoksupoikana >

Tästä huolimatta monet kristityt kyllä ristivät kätensä ongelmahetkillä. Tarkoittaako tämä samalla sitä, että nämä monet, monet ja yhä useammat kristityt rukoilevat turhaan?

< Hän haluaa kaiken, Jumala haluaa että annamme itsemme ja koko elämämme Hänen käsiinsä, ilman ehtoja. Jumala haluaa siis ehdottoman antautumisen. >

Jos ihmisellä ei juuri muuta ole kuin Jumala (kuten itselläni viimeisiä kertoja rukoillessani), mitä Hän tarkalleen odottaa? Mistä syystä Hän vastaa toisille, mutta ei kaikille?

Montako kertaa olen kuullut senkin, että kristityt antavat neuvoksi: "Pistät kätesi ristiin ja vaan rukoilet sydämestäsi, niin Jumala vastaa"? Kovinkaan toimivaksi en tätä omalla kohdallani kokenut, mutta hyvä, jos toisten kohdalla toimii.

< ymmärtää oman syntisyytensä ja asemansa, niin pelkkä myönteinen vastaus kutsuun riittää. >

Voitko hieman täsmentää ja antaa vaikka omasta elämästäsi esimerkkejä: mitä syntisyydellä tarkoitat? Miten se syntisyys tulisi ymmärtää?

< Minäkään sillä hetkellä kun tulin uskoon tuntenut mitään suuria tunteita vaan se oli tietoinen päätös vastata kutsuun myöntävästi , kuitenkin kotimatkalla tuli tunne että valtava taakka oli nostettu minun harteiltani pois ja olo oli silloin suunnattoman kevyt. >

Kuulostaa hyvältä, mutta kuten aiemmin kirjoitin: toimii yksillä. Se mikä toimii sinulla, ei ole toiminut minulla. Ja sen voi jättää siihen. Lisäisin vielä sen, että ihmisen on oltava todella valmis ja pystyttävä edes orastavasti ymmärtämään, mistä on kyse, ennen kuin voi menettää uskoaan tai tulla uskoon.

< Kun kysyit eri uskonnoista, niin minä olen joutunut vaihtamaan tavallaan toiseen seurakuntaan pois siitä seurakunnasta missä olen lapsuuteni viettänyt ja se päätös oli erittäin vaikea ja olen hyvin pitkän rukoustaistelun käynyt siitä asiasta ja toki myös kärsinyt tästä muiden ihmisten taholta. >

Mistä seurakunnasta lähdit ja miksi?

< Kokonaan toiseen uskontoon vaihtaminen on ihmiselle mahdollista, mutta se on todella vaikeaa ja vaatii todella vahvan uskon ja rukoustaistelun, >

Eihän se vaadi, jos kääntyy esimerkiksi hinduksi tai buddhalaiseksi. Mutta yleensä se menee toisinpäin eli kyllä ihmisen ensin on oltava kristitty tai muslimi rukoillakseen. Vaihto islamista kristinuskoon tai päinvastoin onkin aika paljon helpompaa kuin kummasta tahansa buddhalaisuuteen.

< eli muslimimaistakin löytyy ihmisiä jotka ovat vaihtaneet kristinuskoon ja jopa maksaneet siitä henkellään, mutta ei näistä asioista paljon puhuta, mutta tällaista tapahtuu, samoin myös Kiinassa on hyvin vahva maanalainen seurakunta joka on julkisuudelta piilossa. >

Löytyy kristittyjä kristityistä maista, jotka ovat uskonsa takia menettäneet henkensä ja kristityistä maista löytyy ei-kristittyjä, jotka ovat uskonsa takia menettäneet henkensä. Kristinusko ei ole tässä minkäänlainen lisäarvo. Ihmiset voivat kohdella toisiaan huonosti uskontokunnasta riippumatta.

< Lähes vastaat itse itsellesi, eli monesti uskoon tulon esteenä on se että ihminen pelkää joutuvansa luopumaan jostain synnin tottumuksesta tai jopa tietää että hänen pitäisi luopua jostakin tietystä asiasta ja tämä on esteenä, >

Kysyin kohtuullisen suorasanaisesti, että millaisesta käytöksestä ateistin tulisi tarkalleen luopua. Mitä pidetään synnillisenä toimintana. Eihän ateisti voi luopua synneistään, jos ei edes tiedä, mitä ne tarkalleen (paino sanalla "tarkalleen") ovat.

< Valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet Sen sijasta pimeyden. Eli ihmisen pahat teot, salatut synnit ja synnin tottumukset ovat esteenä pelastumiselle. >

Mutta tämä kyseinen valo tuntuu olevan aika hakusessa osalla kristityistäkin. Minun nähdäkseni tuo "valo" on tai sitä ei ole ihmismielessä, ja jälleen, uskontokunnasta tai uskonnottomuudesta riippumatta.

< mutta ainakin jonkinlainen hienoinen katkeruus on jäänyt mieltäsi painamaan vanhoista asioista näistä kirjoituksista päätellen. >

En ole millään tavalla katkera. Kenelle olisin katkera? Itselleni voisin olla siitä, että tulin "uuteen uskoon" ja löysin tasapainoisemman elämän.

Sen sijaan jaksan kyllä ihmetellä, miten ihmiset pyrkivät määrittelemään toisiaan ja sitä, mitä esimerkiksi ateistin kannalta kristityn pitäisi olla. Kristityt määrittelevät toisiaan ja hylkäävät omansa, jos usko ei olekaan "puhdas".

< Jumala on voimallinen vapauttamaan ihmisen näistä vääristä synnin tottumuksista. Tavallaan kun Jumalan Pyhä Henki asuu ihmisen sisällä ja vaikuttaa siellä, niin ei ihminen enää halua palata siihen entiseen. >

Vaikka Jumala olisi tässä voimallinen, entä ihmiset? Kuitenkin maan päällä ihmiset toimivat, ajattelevat, tuomitsevat ja palkitsevat. Tuomio sisältyy jo siihen, että seurakunta jättää jäsenensä omilleen, koska ajatukset eivät ole "puhtaita". Miksi?

morpheuz kirjoitti:

< halusin että Jumala laittaa asiani kuntoon että voin taas jatkaa elämääni ja olla onnellinen, mutta tähän Jumala ei alistu, eli ei Jumala suostu toimimaan meidän juoksupoikana >

Tästä huolimatta monet kristityt kyllä ristivät kätensä ongelmahetkillä. Tarkoittaako tämä samalla sitä, että nämä monet, monet ja yhä useammat kristityt rukoilevat turhaan?

< Hän haluaa kaiken, Jumala haluaa että annamme itsemme ja koko elämämme Hänen käsiinsä, ilman ehtoja. Jumala haluaa siis ehdottoman antautumisen. >

Jos ihmisellä ei juuri muuta ole kuin Jumala (kuten itselläni viimeisiä kertoja rukoillessani), mitä Hän tarkalleen odottaa? Mistä syystä Hän vastaa toisille, mutta ei kaikille?

Montako kertaa olen kuullut senkin, että kristityt antavat neuvoksi: "Pistät kätesi ristiin ja vaan rukoilet sydämestäsi, niin Jumala vastaa"? Kovinkaan toimivaksi en tätä omalla kohdallani kokenut, mutta hyvä, jos toisten kohdalla toimii.

< ymmärtää oman syntisyytensä ja asemansa, niin pelkkä myönteinen vastaus kutsuun riittää. >

Voitko hieman täsmentää ja antaa vaikka omasta elämästäsi esimerkkejä: mitä syntisyydellä tarkoitat? Miten se syntisyys tulisi ymmärtää?

< Minäkään sillä hetkellä kun tulin uskoon tuntenut mitään suuria tunteita vaan se oli tietoinen päätös vastata kutsuun myöntävästi , kuitenkin kotimatkalla tuli tunne että valtava taakka oli nostettu minun harteiltani pois ja olo oli silloin suunnattoman kevyt. >

Kuulostaa hyvältä, mutta kuten aiemmin kirjoitin: toimii yksillä. Se mikä toimii sinulla, ei ole toiminut minulla. Ja sen voi jättää siihen. Lisäisin vielä sen, että ihmisen on oltava todella valmis ja pystyttävä edes orastavasti ymmärtämään, mistä on kyse, ennen kuin voi menettää uskoaan tai tulla uskoon.

< Kun kysyit eri uskonnoista, niin minä olen joutunut vaihtamaan tavallaan toiseen seurakuntaan pois siitä seurakunnasta missä olen lapsuuteni viettänyt ja se päätös oli erittäin vaikea ja olen hyvin pitkän rukoustaistelun käynyt siitä asiasta ja toki myös kärsinyt tästä muiden ihmisten taholta. >

Mistä seurakunnasta lähdit ja miksi?

< Kokonaan toiseen uskontoon vaihtaminen on ihmiselle mahdollista, mutta se on todella vaikeaa ja vaatii todella vahvan uskon ja rukoustaistelun, >

Eihän se vaadi, jos kääntyy esimerkiksi hinduksi tai buddhalaiseksi. Mutta yleensä se menee toisinpäin eli kyllä ihmisen ensin on oltava kristitty tai muslimi rukoillakseen. Vaihto islamista kristinuskoon tai päinvastoin onkin aika paljon helpompaa kuin kummasta tahansa buddhalaisuuteen.

< eli muslimimaistakin löytyy ihmisiä jotka ovat vaihtaneet kristinuskoon ja jopa maksaneet siitä henkellään, mutta ei näistä asioista paljon puhuta, mutta tällaista tapahtuu, samoin myös Kiinassa on hyvin vahva maanalainen seurakunta joka on julkisuudelta piilossa. >

Löytyy kristittyjä kristityistä maista, jotka ovat uskonsa takia menettäneet henkensä ja kristityistä maista löytyy ei-kristittyjä, jotka ovat uskonsa takia menettäneet henkensä. Kristinusko ei ole tässä minkäänlainen lisäarvo. Ihmiset voivat kohdella toisiaan huonosti uskontokunnasta riippumatta.

< Lähes vastaat itse itsellesi, eli monesti uskoon tulon esteenä on se että ihminen pelkää joutuvansa luopumaan jostain synnin tottumuksesta tai jopa tietää että hänen pitäisi luopua jostakin tietystä asiasta ja tämä on esteenä, >

Kysyin kohtuullisen suorasanaisesti, että millaisesta käytöksestä ateistin tulisi tarkalleen luopua. Mitä pidetään synnillisenä toimintana. Eihän ateisti voi luopua synneistään, jos ei edes tiedä, mitä ne tarkalleen (paino sanalla "tarkalleen") ovat.

< Valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet Sen sijasta pimeyden. Eli ihmisen pahat teot, salatut synnit ja synnin tottumukset ovat esteenä pelastumiselle. >

Mutta tämä kyseinen valo tuntuu olevan aika hakusessa osalla kristityistäkin. Minun nähdäkseni tuo "valo" on tai sitä ei ole ihmismielessä, ja jälleen, uskontokunnasta tai uskonnottomuudesta riippumatta.

< mutta ainakin jonkinlainen hienoinen katkeruus on jäänyt mieltäsi painamaan vanhoista asioista näistä kirjoituksista päätellen. >

En ole millään tavalla katkera. Kenelle olisin katkera? Itselleni voisin olla siitä, että tulin "uuteen uskoon" ja löysin tasapainoisemman elämän.

Sen sijaan jaksan kyllä ihmetellä, miten ihmiset pyrkivät määrittelemään toisiaan ja sitä, mitä esimerkiksi ateistin kannalta kristityn pitäisi olla. Kristityt määrittelevät toisiaan ja hylkäävät omansa, jos usko ei olekaan "puhdas".

< Jumala on voimallinen vapauttamaan ihmisen näistä vääristä synnin tottumuksista. Tavallaan kun Jumalan Pyhä Henki asuu ihmisen sisällä ja vaikuttaa siellä, niin ei ihminen enää halua palata siihen entiseen. >

Vaikka Jumala olisi tässä voimallinen, entä ihmiset? Kuitenkin maan päällä ihmiset toimivat, ajattelevat, tuomitsevat ja palkitsevat. Tuomio sisältyy jo siihen, että seurakunta jättää jäsenensä omilleen, koska ajatukset eivät ole "puhtaita". Miksi?

Lue lisää

#Tästä huolimatta monet kristityt kyllä ristivät kätensä ongelmahetkillä. Tarkoittaako tämä samalla sitä, että nämä monet, monet ja yhä useammat kristityt rukoilevat turhaan?#

Puhun nyt kahdesta eri asiasta, monet ihmiset haluavat että Jumala laittaisi heidän asiansa kuntoon, mutta he eivät halua seurata Jeesusta, he eivät halua antaa elämäänsä Hänen käsiinsä, he eivät välitä siitä miten Jumala on Raamatussa kehoittanut heitä elämään. He haluavat että Jumala toimii heidän ongelmien ratkaisijana ja juoksupoikana. Mutta toiseksi kuten jo sanoin Jumala johdattaa niitä jotka kulkevat rukoillen, jotka sydämmestään etsivät Jumalan tahtoa omaan elämäänsä.

#Jos ihmisellä ei juuri muuta ole kuin Jumala (kuten itselläni viimeisiä kertoja rukoillessani), mitä Hän tarkalleen odottaa? Mistä syystä Hän vastaa toisille, mutta ei kaikille?

Montako kertaa olen kuullut senkin, että kristityt antavat neuvoksi: "Pistät kätesi ristiin ja vaan rukoilet sydämestäsi, niin Jumala vastaa"? Kovinkaan toimivaksi en tätä omalla kohdallani kokenut, mutta hyvä, jos toisten kohdalla toimii.#

Sanoisin näin että yleensä jos jumala ei vastaa, niin ongelma on kyllä enemmän meidän ihmisten puolella kuin Jumalan, mutta mikä se ongelma kenenkin kohdalla on se vaikea sanoa. Raamatussa rikas nuorukainen kysyi neuvoa Jeesukselta, kuitenkaan Hän ei tahtonut lähteä Jeesusta seuraamaan, koska hänellä oli jo toinen jumala sydämmessään, raha oli hänelle tärkeämpää kuin Jeesus. Toiseksi pitää kysyä miksi rukoilit Jumalaa, oliko motiivisi se että halusit apua sairauteesi ja parantua ja elämäsi kuntoon vai oliko motiivisi se että halusit lähteä seuraamaan Jeesusta ja antaa elämäsi hänen käsiinsä.

#Voitko hieman täsmentää ja antaa vaikka omasta elämästäsi esimerkkejä: mitä syntisyydellä tarkoitat? Miten se syntisyys tulisi ymmärtää?#

Jeesus puhui siitä että joka haukkuu veljeään hulluksi on jo ansainnut tuomion, sekä siitä jos katsoo naista himoiten häntä on jo sydämmessään tehnyt huorin hänen kanssaan. Siis kukaan meistä ei ole puhdas, eikä viaton, vaan kaikki olemme jo nyt tuomion ansainneet. Jos siis jumala kävisi oikeutta meitä vastaan tuomio olisi yksinkertainen olet tehnyt vääryyttä elämässäsi, itseäsi, toisia ihmisiä ja Jumalaa vastaan. Kuitenkin koska ihminen ei voi itseään ostaa vapaaksi omasta syyllisyydestään, niin Jeesus antoi itsensä ainutkertaiseksi syntiuhriksi kaikkien ihmisten edestä. Jeesus siis antoi armahduksen mahdollisuuden, joka ottaa Hänet vastaan, hänet armahdetaan ja hänen rikkomuksiaan ei enää muisteta, vaan hän saa ne anteeksi.

#Mistä seurakunnasta lähdit ja miksi?#

Siis minä lähdin evankelisluterilaisesta seurakunnasta ja liityin helluntaiseurakuntaan, tämä ei ehkä tunnu suurelta muutokselta, mutta pienellä paikkakunnalla se on sitä, varsinkin suvun keskellä jossa ei juuri helluntailaisia paljon ole. Suurin syy oli kaste, josta asiasta en saanut rauhaa ennen kuin olin käynyt aikuiskasteella, toinen syy oli kirkon maallistuminen ja luopuminen Raamatun sanasta.

#Kysyin kohtuullisen suorasanaisesti, että millaisesta käytöksestä ateistin tulisi tarkalleen luopua. Mitä pidetään synnillisenä toimintana. Eihän ateisti voi luopua synneistään, jos ei edes tiedä, mitä ne tarkalleen (paino sanalla "tarkalleen") ovat.#

Ei homma niin mene että sinä ensin itse yrität luopua synneistäsi ja kun olet tarpeeksi luopunut niistä olet kelvollinen Jumalalle, et sinä siihen pysty, vaan riittää että ymmärrät että olet syntiä tehnyt ja tarvitset syntien sovitusta omalle kohdallesi ja kun tämän ymmärrät, niin tulet Jeesuksen luokse pyydät syntejäsi anteeksi ja annat elämäsi Hänen käsiinsä ja lähdet sen jälkeen Hänen kanssaan yhdessä kulkemaan ja Jumala antaa sinulle voiman ja viisauden luopua niistä asioista jotka näkee tarpeelliseksi. Tietenkin Raamatun sanahan jo antaa jonkinlaisen kuvan niistä asioista jotka eivät ole jumalan tahdon mukaisia asioita.

#Sen sijaan jaksan kyllä ihmetellä, miten ihmiset pyrkivät määrittelemään toisiaan ja sitä, mitä esimerkiksi ateistin kannalta kristityn pitäisi olla. Kristityt määrittelevät toisiaan ja hylkäävät omansa, jos usko ei olekaan "puhdas".

Vaikka Jumala olisi tässä voimallinen, entä ihmiset? Kuitenkin maan päällä ihmiset toimivat, ajattelevat, tuomitsevat ja palkitsevat. Tuomio sisältyy jo siihen, että seurakunta jättää jäsenensä omilleen, koska ajatukset eivät ole "puhtaita". Miksi?#

Seurakuntahan Raamatussa oli alunperin uskoontulleiden yhteisö, eli siis niiden yhteisö jotka olivat Jeesusta lähteneet seuraamaan ja etsivät Hänen tahtoaan omaan elämänsä, taas jos ihminen luopui uskostaan ja palasi takaisin vanhaan, niin katsottiin ettei hän enää voi siinä tilanteessa jatkaa seurakunnan jäsenenä, vaan oli tavallaa niinkuin seurakunnan ulkopuolinen henkilö. Siis alkuperäinen seurakunta idea ei ollut kansankirkko idea vaan uskoontulleiden ihmisten muodostama yhteisö. Taas mistä katsotaan että ihminen on luopunut uskostaan, niin se on monimutkainen kysymys.

Arto T kirjoitti:

#Tästä huolimatta monet kristityt kyllä ristivät kätensä ongelmahetkillä. Tarkoittaako tämä samalla sitä, että nämä monet, monet ja yhä useammat kristityt rukoilevat turhaan?#

Puhun nyt kahdesta eri asiasta, monet ihmiset haluavat että Jumala laittaisi heidän asiansa kuntoon, mutta he eivät halua seurata Jeesusta, he eivät halua antaa elämäänsä Hänen käsiinsä, he eivät välitä siitä miten Jumala on Raamatussa kehoittanut heitä elämään. He haluavat että Jumala toimii heidän ongelmien ratkaisijana ja juoksupoikana. Mutta toiseksi kuten jo sanoin Jumala johdattaa niitä jotka kulkevat rukoillen, jotka sydämmestään etsivät Jumalan tahtoa omaan elämäänsä.

#Jos ihmisellä ei juuri muuta ole kuin Jumala (kuten itselläni viimeisiä kertoja rukoillessani), mitä Hän tarkalleen odottaa? Mistä syystä Hän vastaa toisille, mutta ei kaikille?

Montako kertaa olen kuullut senkin, että kristityt antavat neuvoksi: "Pistät kätesi ristiin ja vaan rukoilet sydämestäsi, niin Jumala vastaa"? Kovinkaan toimivaksi en tätä omalla kohdallani kokenut, mutta hyvä, jos toisten kohdalla toimii.#

Sanoisin näin että yleensä jos jumala ei vastaa, niin ongelma on kyllä enemmän meidän ihmisten puolella kuin Jumalan, mutta mikä se ongelma kenenkin kohdalla on se vaikea sanoa. Raamatussa rikas nuorukainen kysyi neuvoa Jeesukselta, kuitenkaan Hän ei tahtonut lähteä Jeesusta seuraamaan, koska hänellä oli jo toinen jumala sydämmessään, raha oli hänelle tärkeämpää kuin Jeesus. Toiseksi pitää kysyä miksi rukoilit Jumalaa, oliko motiivisi se että halusit apua sairauteesi ja parantua ja elämäsi kuntoon vai oliko motiivisi se että halusit lähteä seuraamaan Jeesusta ja antaa elämäsi hänen käsiinsä.

#Voitko hieman täsmentää ja antaa vaikka omasta elämästäsi esimerkkejä: mitä syntisyydellä tarkoitat? Miten se syntisyys tulisi ymmärtää?#

Jeesus puhui siitä että joka haukkuu veljeään hulluksi on jo ansainnut tuomion, sekä siitä jos katsoo naista himoiten häntä on jo sydämmessään tehnyt huorin hänen kanssaan. Siis kukaan meistä ei ole puhdas, eikä viaton, vaan kaikki olemme jo nyt tuomion ansainneet. Jos siis jumala kävisi oikeutta meitä vastaan tuomio olisi yksinkertainen olet tehnyt vääryyttä elämässäsi, itseäsi, toisia ihmisiä ja Jumalaa vastaan. Kuitenkin koska ihminen ei voi itseään ostaa vapaaksi omasta syyllisyydestään, niin Jeesus antoi itsensä ainutkertaiseksi syntiuhriksi kaikkien ihmisten edestä. Jeesus siis antoi armahduksen mahdollisuuden, joka ottaa Hänet vastaan, hänet armahdetaan ja hänen rikkomuksiaan ei enää muisteta, vaan hän saa ne anteeksi.

#Mistä seurakunnasta lähdit ja miksi?#

Siis minä lähdin evankelisluterilaisesta seurakunnasta ja liityin helluntaiseurakuntaan, tämä ei ehkä tunnu suurelta muutokselta, mutta pienellä paikkakunnalla se on sitä, varsinkin suvun keskellä jossa ei juuri helluntailaisia paljon ole. Suurin syy oli kaste, josta asiasta en saanut rauhaa ennen kuin olin käynyt aikuiskasteella, toinen syy oli kirkon maallistuminen ja luopuminen Raamatun sanasta.

#Kysyin kohtuullisen suorasanaisesti, että millaisesta käytöksestä ateistin tulisi tarkalleen luopua. Mitä pidetään synnillisenä toimintana. Eihän ateisti voi luopua synneistään, jos ei edes tiedä, mitä ne tarkalleen (paino sanalla "tarkalleen") ovat.#

Ei homma niin mene että sinä ensin itse yrität luopua synneistäsi ja kun olet tarpeeksi luopunut niistä olet kelvollinen Jumalalle, et sinä siihen pysty, vaan riittää että ymmärrät että olet syntiä tehnyt ja tarvitset syntien sovitusta omalle kohdallesi ja kun tämän ymmärrät, niin tulet Jeesuksen luokse pyydät syntejäsi anteeksi ja annat elämäsi Hänen käsiinsä ja lähdet sen jälkeen Hänen kanssaan yhdessä kulkemaan ja Jumala antaa sinulle voiman ja viisauden luopua niistä asioista jotka näkee tarpeelliseksi. Tietenkin Raamatun sanahan jo antaa jonkinlaisen kuvan niistä asioista jotka eivät ole jumalan tahdon mukaisia asioita.

#Sen sijaan jaksan kyllä ihmetellä, miten ihmiset pyrkivät määrittelemään toisiaan ja sitä, mitä esimerkiksi ateistin kannalta kristityn pitäisi olla. Kristityt määrittelevät toisiaan ja hylkäävät omansa, jos usko ei olekaan "puhdas".

Vaikka Jumala olisi tässä voimallinen, entä ihmiset? Kuitenkin maan päällä ihmiset toimivat, ajattelevat, tuomitsevat ja palkitsevat. Tuomio sisältyy jo siihen, että seurakunta jättää jäsenensä omilleen, koska ajatukset eivät ole "puhtaita". Miksi?#

Seurakuntahan Raamatussa oli alunperin uskoontulleiden yhteisö, eli siis niiden yhteisö jotka olivat Jeesusta lähteneet seuraamaan ja etsivät Hänen tahtoaan omaan elämänsä, taas jos ihminen luopui uskostaan ja palasi takaisin vanhaan, niin katsottiin ettei hän enää voi siinä tilanteessa jatkaa seurakunnan jäsenenä, vaan oli tavallaa niinkuin seurakunnan ulkopuolinen henkilö. Siis alkuperäinen seurakunta idea ei ollut kansankirkko idea vaan uskoontulleiden ihmisten muodostama yhteisö. Taas mistä katsotaan että ihminen on luopunut uskostaan, niin se on monimutkainen kysymys.

Lue lisää

< He haluavat että Jumala toimii heidän ongelmien ratkaisijana ja juoksupoikana. Mutta toiseksi kuten jo sanoin Jumala johdattaa niitä jotka kulkevat rukoillen, >

Se miten kristitty näkee Jumalan juoksupojaksi (tai on näkemättä) on mielenkiintoista. Maallisesta näkökulmasta, kun Jumalan puuttuminen ja ihmisen auttaminen, myös johdattaminen, osoittavat Jumalan olevan tavalla tai toisella eräänlainen automaatti kristitylle. Hän vastaa, kun huudetaan; Hän johdattaa, kun pyydetään; Hän antaa, kun pyydetään.

Mihin Jumala johdattaa?

< Toiseksi pitää kysyä miksi rukoilit Jumalaa, oliko motiivisi se että halusit apua sairauteesi ja parantua ja elämäsi kuntoon vai oliko motiivisi se että halusit lähteä seuraamaan Jeesusta ja antaa elämäsi hänen käsiinsä. >

Olisin viimeisillä uskonrippeilläni ollut valmis melkein mihin tahansa. Jos ongelma on tosiaan rukoilijassa ja hänen tavassaan pyytää, kristityn on kohtuullisen turhaa pyytää ihmisiä vain rukoilemaan ja Herra vastaa. Toisaalta, jos taas usko riippuu siitä, ettei itsellä ole toimiva antenni (ja se kai on Jumalan luoma), niin voi vain ihmetellä, että mihinkä sitä seuraava tuomio sitten perustuu. Ellei nimenomaan siihen, että ihminen on syntinen ja silloin minun on entistä vaikeampi ymmärtää...

< Jos siis jumala kävisi oikeutta meitä vastaan tuomio olisi yksinkertainen olet tehnyt vääryyttä elämässäsi, itseäsi, toisia ihmisiä ja Jumalaa vastaan. >

Olen sinut sen suhteen, mitä olen tehnyt itselleni ja muille ihmisille. Olen käynyt keskusteluja muiden ihmisten kanssa, pyytänyt anteeksi. Mutta edelleen Jumala vaatii enemmän? Omalla kohdallani onneni on, että antenni ei toimi - menetin uskoni lopullisesti hieman yli kymmenen vuotta sitten. Voin ymmärtää, miksi ihmiset uskovat, mutta omakohtaisesti se on täysin mahdotonta.

< Kuitenkin koska ihminen ei voi itseään ostaa vapaaksi omasta syyllisyydestään,>

Mistä syyllisyydestä? Auttaako syyllisyydentunne jotenkin ihmistä elämässään eteenpäin ja ymmärtämään itseään, muita tai Jumalaa?

< Siis minä lähdin evankelisluterilaisesta seurakunnasta ja liityin helluntaiseurakuntaan, tämä ei ehkä tunnu suurelta muutokselta, >

Onhan tuo suuri muutos puolin ja toisin, koska molemmissa seurakunnissa on toisiaan kohtaan vahvoja ennakkokäsityksiä. Ongelma on ihmismielessä, aivan samalla tavalla kuin tuntuisi isolta hyppäykseltä kummasta tahansa ateistiksi. Näitäkin on nähty.

< Ei homma niin mene että sinä ensin itse yrität luopua synneistäsi >

En tarkoita sitä, vaan mitä syntejä ylipäätään pitää olla, joista uskon myötä tulisi luopua? Voitko luetella joitakin ihan konkreettisia (homous, alkoholinkäyttö...)? Mistä synneistä sinä olet luopunut?

< kun olet tarpeeksi luopunut niistä olet kelvollinen Jumalalle, et sinä siihen pysty, vaan riittää että ymmärrät että olet syntiä tehnyt >

En puhu synneistä, mutta tiedän, jos teen jotakin itseäni vastaan ja samalla muita vastaan. Se, että voin hyvin on minulle ensisijaisen tärkeää ja siitä syystä, en voi toimia aivan miten tahansa. Olen ymmärtänyt "syntini" itseäni ja muita kohtaan, mutta on vaikea nähdä - edelleen - onko Jumalaa kohtaan olemassa muita syntejä kuin se, etten pysty uskomaan Häneen? Tässä tapauksessa jokainen kristitty olisi syntinen Allahin tai Krishan silmissä. Voi kristittyjen syntisyyden taakkaa.

< Jeesuksen luokse pyydät syntejäsi anteeksi >

Miksen pyytäisi itseltäni ja läheisiltäni?

< Seurakuntahan Raamatussa oli alunperin uskoontulleiden yhteisö, eli siis niiden yhteisö jotka olivat Jeesusta lähteneet seuraamaan ja etsivät Hänen tahtoaan omaan elämänsä, taas jos ihminen luopui uskostaan ja palasi takaisin vanhaan, niin katsottiin ettei hän enää voi siinä tilanteessa jatkaa seurakunnan jäsenenä, vaan oli tavallaa niinkuin seurakunnan ulkopuolinen henkilö. >

Jos Jumalalla on kaikkivalta ja uskovat ihmiset ymmärtävät syntisyytensä, mistä syystä he eivät voi antaa toisilleen anteeksi? Mistä syystä kristillinen rakkaus on kääntöpuolellaan ennakkoluuloista vihanpitoa, rasismia ja lähimmäisen hylkäämistä? Tätä en ole itse kokenut, mutta keskustellut lukuisten kristittyjen kanssa, jotka ovat tämän kokeneet ja osa heistä edelleen tällaista kokee.

< Siis alkuperäinen seurakunta idea ei ollut kansankirkko idea vaan uskoontulleiden ihmisten muodostama yhteisö. Taas mistä katsotaan että ihminen on luopunut uskostaan, niin se on monimutkainen kysymys. >

Onko seurakuntayhteisö joku laillinen instanssi, jolla on oikeus päättää siitä, miten yksilön tulisi uskoa? Kuka tekee päätökset siitä, miten tulee uskoa ja millä valtuutuksella? Riittääkö se, että minä uskon - joten minä saan tuomita sinut, uskot väärin ja sinun tulee välittömästi hakeutua (seurakuntani) vanhempien luokse haastateltavaksi ja arvioitavaksi. Jos todetaan, että olet "väärää mieltä" lakritsin syönnistä, sinut karkotetaan ja sinulta kielletään yhteydenpito muihin seurakunnan jäseniin, myös vanhempiisi. Tämä on kärjistetty esimerkki rakkaudesta.

morpheuz kirjoitti:

< He haluavat että Jumala toimii heidän ongelmien ratkaisijana ja juoksupoikana. Mutta toiseksi kuten jo sanoin Jumala johdattaa niitä jotka kulkevat rukoillen, >

Se miten kristitty näkee Jumalan juoksupojaksi (tai on näkemättä) on mielenkiintoista. Maallisesta näkökulmasta, kun Jumalan puuttuminen ja ihmisen auttaminen, myös johdattaminen, osoittavat Jumalan olevan tavalla tai toisella eräänlainen automaatti kristitylle. Hän vastaa, kun huudetaan; Hän johdattaa, kun pyydetään; Hän antaa, kun pyydetään.

Mihin Jumala johdattaa?

< Toiseksi pitää kysyä miksi rukoilit Jumalaa, oliko motiivisi se että halusit apua sairauteesi ja parantua ja elämäsi kuntoon vai oliko motiivisi se että halusit lähteä seuraamaan Jeesusta ja antaa elämäsi hänen käsiinsä. >

Olisin viimeisillä uskonrippeilläni ollut valmis melkein mihin tahansa. Jos ongelma on tosiaan rukoilijassa ja hänen tavassaan pyytää, kristityn on kohtuullisen turhaa pyytää ihmisiä vain rukoilemaan ja Herra vastaa. Toisaalta, jos taas usko riippuu siitä, ettei itsellä ole toimiva antenni (ja se kai on Jumalan luoma), niin voi vain ihmetellä, että mihinkä sitä seuraava tuomio sitten perustuu. Ellei nimenomaan siihen, että ihminen on syntinen ja silloin minun on entistä vaikeampi ymmärtää...

< Jos siis jumala kävisi oikeutta meitä vastaan tuomio olisi yksinkertainen olet tehnyt vääryyttä elämässäsi, itseäsi, toisia ihmisiä ja Jumalaa vastaan. >

Olen sinut sen suhteen, mitä olen tehnyt itselleni ja muille ihmisille. Olen käynyt keskusteluja muiden ihmisten kanssa, pyytänyt anteeksi. Mutta edelleen Jumala vaatii enemmän? Omalla kohdallani onneni on, että antenni ei toimi - menetin uskoni lopullisesti hieman yli kymmenen vuotta sitten. Voin ymmärtää, miksi ihmiset uskovat, mutta omakohtaisesti se on täysin mahdotonta.

< Kuitenkin koska ihminen ei voi itseään ostaa vapaaksi omasta syyllisyydestään,>

Mistä syyllisyydestä? Auttaako syyllisyydentunne jotenkin ihmistä elämässään eteenpäin ja ymmärtämään itseään, muita tai Jumalaa?

< Siis minä lähdin evankelisluterilaisesta seurakunnasta ja liityin helluntaiseurakuntaan, tämä ei ehkä tunnu suurelta muutokselta, >

Onhan tuo suuri muutos puolin ja toisin, koska molemmissa seurakunnissa on toisiaan kohtaan vahvoja ennakkokäsityksiä. Ongelma on ihmismielessä, aivan samalla tavalla kuin tuntuisi isolta hyppäykseltä kummasta tahansa ateistiksi. Näitäkin on nähty.

< Ei homma niin mene että sinä ensin itse yrität luopua synneistäsi >

En tarkoita sitä, vaan mitä syntejä ylipäätään pitää olla, joista uskon myötä tulisi luopua? Voitko luetella joitakin ihan konkreettisia (homous, alkoholinkäyttö...)? Mistä synneistä sinä olet luopunut?

< kun olet tarpeeksi luopunut niistä olet kelvollinen Jumalalle, et sinä siihen pysty, vaan riittää että ymmärrät että olet syntiä tehnyt >

En puhu synneistä, mutta tiedän, jos teen jotakin itseäni vastaan ja samalla muita vastaan. Se, että voin hyvin on minulle ensisijaisen tärkeää ja siitä syystä, en voi toimia aivan miten tahansa. Olen ymmärtänyt "syntini" itseäni ja muita kohtaan, mutta on vaikea nähdä - edelleen - onko Jumalaa kohtaan olemassa muita syntejä kuin se, etten pysty uskomaan Häneen? Tässä tapauksessa jokainen kristitty olisi syntinen Allahin tai Krishan silmissä. Voi kristittyjen syntisyyden taakkaa.

< Jeesuksen luokse pyydät syntejäsi anteeksi >

Miksen pyytäisi itseltäni ja läheisiltäni?

< Seurakuntahan Raamatussa oli alunperin uskoontulleiden yhteisö, eli siis niiden yhteisö jotka olivat Jeesusta lähteneet seuraamaan ja etsivät Hänen tahtoaan omaan elämänsä, taas jos ihminen luopui uskostaan ja palasi takaisin vanhaan, niin katsottiin ettei hän enää voi siinä tilanteessa jatkaa seurakunnan jäsenenä, vaan oli tavallaa niinkuin seurakunnan ulkopuolinen henkilö. >

Jos Jumalalla on kaikkivalta ja uskovat ihmiset ymmärtävät syntisyytensä, mistä syystä he eivät voi antaa toisilleen anteeksi? Mistä syystä kristillinen rakkaus on kääntöpuolellaan ennakkoluuloista vihanpitoa, rasismia ja lähimmäisen hylkäämistä? Tätä en ole itse kokenut, mutta keskustellut lukuisten kristittyjen kanssa, jotka ovat tämän kokeneet ja osa heistä edelleen tällaista kokee.

< Siis alkuperäinen seurakunta idea ei ollut kansankirkko idea vaan uskoontulleiden ihmisten muodostama yhteisö. Taas mistä katsotaan että ihminen on luopunut uskostaan, niin se on monimutkainen kysymys. >

Onko seurakuntayhteisö joku laillinen instanssi, jolla on oikeus päättää siitä, miten yksilön tulisi uskoa? Kuka tekee päätökset siitä, miten tulee uskoa ja millä valtuutuksella? Riittääkö se, että minä uskon - joten minä saan tuomita sinut, uskot väärin ja sinun tulee välittömästi hakeutua (seurakuntani) vanhempien luokse haastateltavaksi ja arvioitavaksi. Jos todetaan, että olet "väärää mieltä" lakritsin syönnistä, sinut karkotetaan ja sinulta kielletään yhteydenpito muihin seurakunnan jäseniin, myös vanhempiisi. Tämä on kärjistetty esimerkki rakkaudesta.

Lue lisää

#osoittavat Jumalan olevan tavalla tai toisella eräänlainen automaatti kristitylle. Hän vastaa, kun huudetaan; Hän johdattaa, kun pyydetään; Hän antaa, kun pyydetään.#

Kuten jo sanoin, ei Jumala ole mikään juoksupoikamme joka toteuttelee toiveitamme kun muistamme pyytää, Jumala vastaa rukouksiimme niinkuin parhaaksi näkee, aina ei ole ihmisen hyvä saada kaikkea mitä haluaisi, toisekseen uskon tie on myös kivinen, Jumala kasvattaa omia seuraajiaan myös vaikeuksien kautta.


#Mutta edelleen Jumala vaatii enemmän?#

Ei jumalassa ole mitään pimeyttä, ei mitään vääryyttä, Jumala on puhunut siitä että Hän tuhoaa pahuuden, kokonaan ja täydellisesti, ei taivaassa ole mitään pimeyttä, ei mitään syntiä, ei mitään vääryyttä, eikä Jumala päästä pahuutta taivaaseen myöskään ihmisen mukana. Laki on tämä jos olet rikkonut lain yhtä kohtaa vastaan, olet rikkonut koko lain, eli siis jo yksi rikkomus tekee sinut Jumalalle kelpaamattomaksi, jos vaadit vanhurskautta tekojesi perusteella. Jos siis on tehnyt yhdenkin rikkomuksen, olet syntinen ja syyllinen jumalan edessä, jos oikeutta käydään. Mutta jos tunnustat syyllisyytesi ja pyydät armahdusta Jumalalta, voit sen saada.

#Onko seurakuntayhteisö joku laillinen instanssi, jolla on oikeus päättää siitä, miten yksilön tulisi uskoa? Kuka tekee päätökset siitä, miten tulee uskoa ja millä valtuutuksella?#

Oma seurakuntani on laillisesti rekisteröity yhdistys jossa on myös säännöt millä perusteella jäsenen voi erottaa, olen kyllä joskus lukenut ne, mutta muistan aika vähän, periaatteessa kai vanhemmistön päätöksellä, mutta esimerkiksi jäsenelle pitää varata mahdollisuus esittää myös oma mielipiteensä ennen päätöstä, lähinnä tämä nyt tulee kyseeseen jos joku selvästi luopuu uskonnollisesta vakaumuksestaan. Silloinhan nyt on aika turha enää jatkaa seurakunnan jäsenenä, käytännössä helluntaiseurakunnissa erottaminen nykyään aika harvinaista, minusta myös sekin on ehkä väärin, että annetaan ihmiselle väärää toivoa että asiat on kunnossa vaikka niin ei olisikaan.

#homous, alkoholinkäyttö...)? #

Nyt tullaan taas suureen kysymykseen, onko Raamatun sana totta vai ei, onko ihmisjärki suurempi kuin Raamatun kirjoitettu sana. Minä uskon siihen että Raamatun sana on totta ja pyrin elämään sen mukaan. Jo paratiisissa käärmeen repliikki kuului, että onko Jumala todella sanonut noin. Eli aina on epäilty Jumalan sanaa ja mietitty ettei kai se niin tarkkaa ole ja aina luopuminen Jumalan sanasta on vienyt ihmisen paljon suurempiin ongelmiin ja kauemmaksi Jumalasta. On hyvä muistaa että ihminen on hyvin sokea omille synneilleen, ihminen ei näe omissa teoissaan mitään väärää, mutta lähimmäisten kyllä. Kun ihminen katsoo itseään Jumalan silmin, kuva on aika toisenlainen kuin mitä nyt itsestämme luulemme.

#Jos Jumalalla on kaikkivalta ja uskovat ihmiset ymmärtävät syntisyytensä, mistä syystä he eivät voi antaa toisilleen anteeksi? Mistä syystä kristillinen rakkaus on kääntöpuolellaan ennakkoluuloista vihanpitoa, rasismia ja lähimmäisen hylkäämistä? Tätä en ole itse kokenut, mutta keskustellut lukuisten kristittyjen kanssa, jotka ovat tämän kokeneet ja osa heistä edelleen tällaista kokee.#

Jokainen ymmärtää että ihminen on heikko ja tahdomme lanketa moneen kuoppaan ja meidän on tuettava toisiamme, me uskovaiset uskomme siihen että Raamatun sana on totta ja pyrimme elämään sen mukaan vaikka emme siihen aina pystykkään, kuitenkin jotkut muut ihmiset ovat sitä mieltä että Raamatun sana on vanhentunut ja he ovat sitä mieltä ettei heidän tarvitse sen mukaan vaeltaa tai edes yrittää sitä, sen vuoksi uskovaiset tuovat esille oma näkemyksensä siitä että Raamatun sanan tietoinen hylkääminen ei vie ihmistä Jumalan luokse ja se ei ole tie pelastukseen vaan kadotukseen. Uskovaisten on siis pysyttävä totuudessa ja vakaumuksessaan silloinkin kun sillä ei saa ystäviä.

Arto T kirjoitti:

#osoittavat Jumalan olevan tavalla tai toisella eräänlainen automaatti kristitylle. Hän vastaa, kun huudetaan; Hän johdattaa, kun pyydetään; Hän antaa, kun pyydetään.#

Kuten jo sanoin, ei Jumala ole mikään juoksupoikamme joka toteuttelee toiveitamme kun muistamme pyytää, Jumala vastaa rukouksiimme niinkuin parhaaksi näkee, aina ei ole ihmisen hyvä saada kaikkea mitä haluaisi, toisekseen uskon tie on myös kivinen, Jumala kasvattaa omia seuraajiaan myös vaikeuksien kautta.


#Mutta edelleen Jumala vaatii enemmän?#

Ei jumalassa ole mitään pimeyttä, ei mitään vääryyttä, Jumala on puhunut siitä että Hän tuhoaa pahuuden, kokonaan ja täydellisesti, ei taivaassa ole mitään pimeyttä, ei mitään syntiä, ei mitään vääryyttä, eikä Jumala päästä pahuutta taivaaseen myöskään ihmisen mukana. Laki on tämä jos olet rikkonut lain yhtä kohtaa vastaan, olet rikkonut koko lain, eli siis jo yksi rikkomus tekee sinut Jumalalle kelpaamattomaksi, jos vaadit vanhurskautta tekojesi perusteella. Jos siis on tehnyt yhdenkin rikkomuksen, olet syntinen ja syyllinen jumalan edessä, jos oikeutta käydään. Mutta jos tunnustat syyllisyytesi ja pyydät armahdusta Jumalalta, voit sen saada.

#Onko seurakuntayhteisö joku laillinen instanssi, jolla on oikeus päättää siitä, miten yksilön tulisi uskoa? Kuka tekee päätökset siitä, miten tulee uskoa ja millä valtuutuksella?#

Oma seurakuntani on laillisesti rekisteröity yhdistys jossa on myös säännöt millä perusteella jäsenen voi erottaa, olen kyllä joskus lukenut ne, mutta muistan aika vähän, periaatteessa kai vanhemmistön päätöksellä, mutta esimerkiksi jäsenelle pitää varata mahdollisuus esittää myös oma mielipiteensä ennen päätöstä, lähinnä tämä nyt tulee kyseeseen jos joku selvästi luopuu uskonnollisesta vakaumuksestaan. Silloinhan nyt on aika turha enää jatkaa seurakunnan jäsenenä, käytännössä helluntaiseurakunnissa erottaminen nykyään aika harvinaista, minusta myös sekin on ehkä väärin, että annetaan ihmiselle väärää toivoa että asiat on kunnossa vaikka niin ei olisikaan.

#homous, alkoholinkäyttö...)? #

Nyt tullaan taas suureen kysymykseen, onko Raamatun sana totta vai ei, onko ihmisjärki suurempi kuin Raamatun kirjoitettu sana. Minä uskon siihen että Raamatun sana on totta ja pyrin elämään sen mukaan. Jo paratiisissa käärmeen repliikki kuului, että onko Jumala todella sanonut noin. Eli aina on epäilty Jumalan sanaa ja mietitty ettei kai se niin tarkkaa ole ja aina luopuminen Jumalan sanasta on vienyt ihmisen paljon suurempiin ongelmiin ja kauemmaksi Jumalasta. On hyvä muistaa että ihminen on hyvin sokea omille synneilleen, ihminen ei näe omissa teoissaan mitään väärää, mutta lähimmäisten kyllä. Kun ihminen katsoo itseään Jumalan silmin, kuva on aika toisenlainen kuin mitä nyt itsestämme luulemme.

#Jos Jumalalla on kaikkivalta ja uskovat ihmiset ymmärtävät syntisyytensä, mistä syystä he eivät voi antaa toisilleen anteeksi? Mistä syystä kristillinen rakkaus on kääntöpuolellaan ennakkoluuloista vihanpitoa, rasismia ja lähimmäisen hylkäämistä? Tätä en ole itse kokenut, mutta keskustellut lukuisten kristittyjen kanssa, jotka ovat tämän kokeneet ja osa heistä edelleen tällaista kokee.#

Jokainen ymmärtää että ihminen on heikko ja tahdomme lanketa moneen kuoppaan ja meidän on tuettava toisiamme, me uskovaiset uskomme siihen että Raamatun sana on totta ja pyrimme elämään sen mukaan vaikka emme siihen aina pystykkään, kuitenkin jotkut muut ihmiset ovat sitä mieltä että Raamatun sana on vanhentunut ja he ovat sitä mieltä ettei heidän tarvitse sen mukaan vaeltaa tai edes yrittää sitä, sen vuoksi uskovaiset tuovat esille oma näkemyksensä siitä että Raamatun sanan tietoinen hylkääminen ei vie ihmistä Jumalan luokse ja se ei ole tie pelastukseen vaan kadotukseen. Uskovaisten on siis pysyttävä totuudessa ja vakaumuksessaan silloinkin kun sillä ei saa ystäviä.

Lue lisää

< Kuten jo sanoin, ei Jumala ole mikään juoksupoikamme joka toteuttelee toiveitamme kun muistamme pyytää, >

Mutta tämä on vain sinun sanomaasi. Kun tutustuu paremmin karismaattisten seurakuntien sanomaan, niin tuo aspekti tulee aina voimakkaammin esiin. Lievemmässä muodossa sitä on muissakin seurakunnissa. Tuo käsitys oli melko vallitseva lapsuuden kodissani, jossa Jumalan uskottiin parantavan ihmissuhteita ja sairauksia, vaikkei aivan niin konkreettisesti kuin karismaattisissa seurakunnissa.

< Jumala kasvattaa omia seuraajiaan myös vaikeuksien kautta. >

Näitä vaikeuksia kutsutaan täällä päin elämäksi a.k.a. "siperiaksi". Jos elämä tai Siperia eivät kasvata, niin vika tuskin on Jumalassa.

< Jos siis on tehnyt yhdenkin rikkomuksen, olet syntinen ja syyllinen jumalan edessä, jos oikeutta käydään. >

Millaisista rikkomuksista on kyse, ketä kohtaan? Ihmistä vai Jumalaa? Ymmärrän ajatuksen siitä, että jos en ole uskossa, teen synneistä suurimman (kristillisestä näkökulmasta). Jos sen sijaan loukkaan jotakuta ihmistä, se on minun ja kyseisen ihmisen välinen asia. Vaatii aika paljon ymmärtää virheensä ja pyytää anteeksi, mutta jos Jumalalta on vielä erikseen pyydettävä anteeksi tai Hänellä on omat vaatimuksensa anteeksipyynnön tavasta, niin se täytyisi olla kertakaikkisen selväksi tehty Raamatussa.

Ihmisten maailmassa eläessä me olemme ennenkaikkea vastuussa itsestämme ja teoistamme. Siitä syystä meidän on opittava ymmärtämään itseämme, omia motiivejamme, tekojamme ja niiden seurauksia. Jos kaikki on vain kiinni siitä, että täytyy osata pyytää anteeksi Jumalalle ja tunnustaa syntinsä Hänelle, se tekee elämästä aika hemmetin helppoa ja yksinkertaista sekä siinä sivussa ihmisen ainakin osittain sokeaksi itselleen, motiiveilleen, teoilleen ja tekojen seurauksille. On kohtuullisen helppoa ristiä kätensä ja tunnustaa syntinsä hiljaisuudessa tai sitten tunnustaa jollekin ulkopuoliselle (papille tms.) kuin se, että joudut kasvokkain itsesi ja satuttamasi henkilön kanssa. Se on minun tieni, ateistina.

< Mutta jos tunnustat syyllisyytesi ja pyydät armahdusta Jumalalta, voit sen saada. >

En edelleenkään ymmärrä, mitä tuo syyllisyys on ja mistä se tulee. Tekeekö syyllisyydentunne ihmisestä jollakin tavalla paremman tai enemmän ihmisen?

< Oma seurakuntani on laillisesti rekisteröity yhdistys jossa on myös säännöt millä perusteella jäsenen voi erottaa, >

Tämä tahtoo kuitenkin sanoa, että mikä tahansa taho voi perustaa seurakunnan ja määritellä seurakuntansa (yhdistyksensä) säännöissä, miten muiden ihmisten tulee toimia ja uskoa. Voisin kieltää esimerkiksi Jumalasta puhumisen, rukoilun ja uskon evoluutioon. Jotka eivät täytä minun sääntöjäni, ei ole oikeassa uskossa ja hänet on heitettävä seurakunnasta pihalle. Mikä järki?

< jäsenelle pitää varata mahdollisuus esittää myös oma mielipiteensä ennen päätöstä, lähinnä tämä nyt tulee kyseeseen jos joku selvästi luopuu uskonnollisesta vakaumuksestaan. >

En tiedä kyllä tapauksia, että tällaiset tapaukste olisivat päättyneet jollakin tavalla onnellisesti. Jos sinä tiedät, niin kerro toki.

< #homous, alkoholinkäyttö...)? #

Nyt tullaan taas suureen kysymykseen, onko Raamatun sana totta vai ei >

Ei näillä asioilla ole tekemistä Raamatun, vaan ihmismielen kanssa.

< aina on epäilty Jumalan sanaa ja mietitty ettei kai se niin tarkkaa ole ja aina luopuminen Jumalan sanasta on vienyt ihmisen paljon suurempiin ongelmiin >

Mikä tarkoittaa, että kristityillä ei ole ongelmia?

< On hyvä muistaa että ihminen on hyvin sokea omille synneilleen, >

Sanoisin itse, että ihminen huijaa parhaiten itseään.

< ihminen ei näe omissa teoissaan mitään väärää, mutta lähimmäisten kyllä. >

Voitko kuvitella mistä tuntuu ateistista, jonka on pakko olla tietoinen virheistään voidakseen elää itsensä kanssa, tasapainossa ja sovussa?

< Jokainen ymmärtää että ihminen on heikko ja tahdomme lanketa moneen kuoppaan >

Riippuu siitä, mitä heikkoudella tarkoitetaan ja miten siihen suhtaudutaan. Ihminen on erehtyväinen eikä meistä kukaan ole syntyessään maratonin MM-voittaja. Pitkä tie on edessä ennen kuin ihminen on mestari yhtään missään.

< jotkut muut ihmiset ovat sitä mieltä että Raamatun sana on vanhentunut ja he ovat sitä mieltä ettei heidän tarvitse sen mukaan vaeltaa >

Luulen ongelman olevan siinä, että ihmiset tuijottavat kirjaimeen, koska se on tärkeää. Kun ihminen katsoo maahan, hän ei näe taivasta; kun hän katsoo taivasta, hän ei näe maata jne. Kun pitää vaeltaa jonkin asian mukaan kadottaa käsityksen itsestään, eikä välttämättä pysty ymmärtämään perinpohjaisesti, miksi tuo tie "toisen" tie on valittava. Kapinavaihe on väistämätön.

< uskovaiset tuovat esille oma näkemyksensä siitä että Raamatun sanan tietoinen hylkääminen ei vie ihmistä Jumalan luokse >

Eikös tämä nyt ole yhtä selvää kuin se, että sanoisi kodinlaitteen manuaalin jättäminen lukematta ei väistämättä tarkoita, että osaisit käyttää tuota laitetta.

morpheuz kirjoitti:

< Kuten jo sanoin, ei Jumala ole mikään juoksupoikamme joka toteuttelee toiveitamme kun muistamme pyytää, >

Mutta tämä on vain sinun sanomaasi. Kun tutustuu paremmin karismaattisten seurakuntien sanomaan, niin tuo aspekti tulee aina voimakkaammin esiin. Lievemmässä muodossa sitä on muissakin seurakunnissa. Tuo käsitys oli melko vallitseva lapsuuden kodissani, jossa Jumalan uskottiin parantavan ihmissuhteita ja sairauksia, vaikkei aivan niin konkreettisesti kuin karismaattisissa seurakunnissa.

< Jumala kasvattaa omia seuraajiaan myös vaikeuksien kautta. >

Näitä vaikeuksia kutsutaan täällä päin elämäksi a.k.a. "siperiaksi". Jos elämä tai Siperia eivät kasvata, niin vika tuskin on Jumalassa.

< Jos siis on tehnyt yhdenkin rikkomuksen, olet syntinen ja syyllinen jumalan edessä, jos oikeutta käydään. >

Millaisista rikkomuksista on kyse, ketä kohtaan? Ihmistä vai Jumalaa? Ymmärrän ajatuksen siitä, että jos en ole uskossa, teen synneistä suurimman (kristillisestä näkökulmasta). Jos sen sijaan loukkaan jotakuta ihmistä, se on minun ja kyseisen ihmisen välinen asia. Vaatii aika paljon ymmärtää virheensä ja pyytää anteeksi, mutta jos Jumalalta on vielä erikseen pyydettävä anteeksi tai Hänellä on omat vaatimuksensa anteeksipyynnön tavasta, niin se täytyisi olla kertakaikkisen selväksi tehty Raamatussa.

Ihmisten maailmassa eläessä me olemme ennenkaikkea vastuussa itsestämme ja teoistamme. Siitä syystä meidän on opittava ymmärtämään itseämme, omia motiivejamme, tekojamme ja niiden seurauksia. Jos kaikki on vain kiinni siitä, että täytyy osata pyytää anteeksi Jumalalle ja tunnustaa syntinsä Hänelle, se tekee elämästä aika hemmetin helppoa ja yksinkertaista sekä siinä sivussa ihmisen ainakin osittain sokeaksi itselleen, motiiveilleen, teoilleen ja tekojen seurauksille. On kohtuullisen helppoa ristiä kätensä ja tunnustaa syntinsä hiljaisuudessa tai sitten tunnustaa jollekin ulkopuoliselle (papille tms.) kuin se, että joudut kasvokkain itsesi ja satuttamasi henkilön kanssa. Se on minun tieni, ateistina.

< Mutta jos tunnustat syyllisyytesi ja pyydät armahdusta Jumalalta, voit sen saada. >

En edelleenkään ymmärrä, mitä tuo syyllisyys on ja mistä se tulee. Tekeekö syyllisyydentunne ihmisestä jollakin tavalla paremman tai enemmän ihmisen?

< Oma seurakuntani on laillisesti rekisteröity yhdistys jossa on myös säännöt millä perusteella jäsenen voi erottaa, >

Tämä tahtoo kuitenkin sanoa, että mikä tahansa taho voi perustaa seurakunnan ja määritellä seurakuntansa (yhdistyksensä) säännöissä, miten muiden ihmisten tulee toimia ja uskoa. Voisin kieltää esimerkiksi Jumalasta puhumisen, rukoilun ja uskon evoluutioon. Jotka eivät täytä minun sääntöjäni, ei ole oikeassa uskossa ja hänet on heitettävä seurakunnasta pihalle. Mikä järki?

< jäsenelle pitää varata mahdollisuus esittää myös oma mielipiteensä ennen päätöstä, lähinnä tämä nyt tulee kyseeseen jos joku selvästi luopuu uskonnollisesta vakaumuksestaan. >

En tiedä kyllä tapauksia, että tällaiset tapaukste olisivat päättyneet jollakin tavalla onnellisesti. Jos sinä tiedät, niin kerro toki.

< #homous, alkoholinkäyttö...)? #

Nyt tullaan taas suureen kysymykseen, onko Raamatun sana totta vai ei >

Ei näillä asioilla ole tekemistä Raamatun, vaan ihmismielen kanssa.

< aina on epäilty Jumalan sanaa ja mietitty ettei kai se niin tarkkaa ole ja aina luopuminen Jumalan sanasta on vienyt ihmisen paljon suurempiin ongelmiin >

Mikä tarkoittaa, että kristityillä ei ole ongelmia?

< On hyvä muistaa että ihminen on hyvin sokea omille synneilleen, >

Sanoisin itse, että ihminen huijaa parhaiten itseään.

< ihminen ei näe omissa teoissaan mitään väärää, mutta lähimmäisten kyllä. >

Voitko kuvitella mistä tuntuu ateistista, jonka on pakko olla tietoinen virheistään voidakseen elää itsensä kanssa, tasapainossa ja sovussa?

< Jokainen ymmärtää että ihminen on heikko ja tahdomme lanketa moneen kuoppaan >

Riippuu siitä, mitä heikkoudella tarkoitetaan ja miten siihen suhtaudutaan. Ihminen on erehtyväinen eikä meistä kukaan ole syntyessään maratonin MM-voittaja. Pitkä tie on edessä ennen kuin ihminen on mestari yhtään missään.

< jotkut muut ihmiset ovat sitä mieltä että Raamatun sana on vanhentunut ja he ovat sitä mieltä ettei heidän tarvitse sen mukaan vaeltaa >

Luulen ongelman olevan siinä, että ihmiset tuijottavat kirjaimeen, koska se on tärkeää. Kun ihminen katsoo maahan, hän ei näe taivasta; kun hän katsoo taivasta, hän ei näe maata jne. Kun pitää vaeltaa jonkin asian mukaan kadottaa käsityksen itsestään, eikä välttämättä pysty ymmärtämään perinpohjaisesti, miksi tuo tie "toisen" tie on valittava. Kapinavaihe on väistämätön.

< uskovaiset tuovat esille oma näkemyksensä siitä että Raamatun sanan tietoinen hylkääminen ei vie ihmistä Jumalan luokse >

Eikös tämä nyt ole yhtä selvää kuin se, että sanoisi kodinlaitteen manuaalin jättäminen lukematta ei väistämättä tarkoita, että osaisit käyttää tuota laitetta.

Lue lisää

#Tämä tahtoo kuitenkin sanoa, että mikä tahansa taho voi perustaa seurakunnan ja määritellä seurakuntansa (yhdistyksensä) säännöissä, miten muiden ihmisten tulee toimia ja uskoa. Voisin kieltää esimerkiksi Jumalasta puhumisen, rukoilun ja uskon evoluutioon. Jotka eivät täytä minun sääntöjäni, ei ole oikeassa uskossa ja hänet on heitettävä seurakunnasta pihalle. Mikä järki?#

Niin voit, mutta eihän sillä enää tekemistä kristinuskon kanssa ole. Samoin kun uskovaiset on perustaneet oman yhdistyksen jossa on yhteisesti sovittu että tässä yhdistyksessä pyritään elämään Raamatun sanan mukaan. Taas jos joku on sitä mieltä että jokainen saa tehdä mitä lystää ja kaikki pääsevät taivaaseen, hän saa olla sitä mieltä, mutta eihän tuo idea taas sovi yhteen kristinuskon idean ja Raamatun sanoman kanssa.

#En edelleenkään ymmärrä, mitä tuo syyllisyys on ja mistä se tulee. Tekeekö syyllisyydentunne ihmisestä jollakin tavalla paremman tai enemmän ihmisen?#

Niinpä, ainakin hieman nöyremmän joskus, mutta otetaan vertaus rikollisuudesta, jos joku ihminen rikkoo lakia ja tekee rikoksen, niin silloin tämä ihminen on rikollinen, vaikkakin hän olisi tehnyt vain tuon yhden rikoksen. Samoin kun Jumalan maailmassa jos olet tehnyt yhdenkin vääryyden, olet syyllistynyt lainrikkomukseen, olet siis lainrikkoja. Koska Jumalan luokse ei pääse kukaan lainrikkoja, niin olet ulkona pelistä, sinä et ole enää kelvollinen tulemaan Jumalan luokse. minusta kyllä tuntuu että jos ihminen on rehellinen itselleen, niin lainrikkomuksia löytyy kyllä jokapäivällekkin. Jeesus oli ainoa vanhurskas joka eli maailman päällä, ainoa joka selvisi ilman syntiä, Jos jeesus antaa meille lahjaksi oman vanhurskautensa, sillä puvulla pääsemme sisään, muuten jäämme ulos. omilla teoillamme me emme ole kelvollisia astumaan sisään taivaaseen.

Arto T kirjoitti:

#Tämä tahtoo kuitenkin sanoa, että mikä tahansa taho voi perustaa seurakunnan ja määritellä seurakuntansa (yhdistyksensä) säännöissä, miten muiden ihmisten tulee toimia ja uskoa. Voisin kieltää esimerkiksi Jumalasta puhumisen, rukoilun ja uskon evoluutioon. Jotka eivät täytä minun sääntöjäni, ei ole oikeassa uskossa ja hänet on heitettävä seurakunnasta pihalle. Mikä järki?#

Niin voit, mutta eihän sillä enää tekemistä kristinuskon kanssa ole. Samoin kun uskovaiset on perustaneet oman yhdistyksen jossa on yhteisesti sovittu että tässä yhdistyksessä pyritään elämään Raamatun sanan mukaan. Taas jos joku on sitä mieltä että jokainen saa tehdä mitä lystää ja kaikki pääsevät taivaaseen, hän saa olla sitä mieltä, mutta eihän tuo idea taas sovi yhteen kristinuskon idean ja Raamatun sanoman kanssa.

#En edelleenkään ymmärrä, mitä tuo syyllisyys on ja mistä se tulee. Tekeekö syyllisyydentunne ihmisestä jollakin tavalla paremman tai enemmän ihmisen?#

Niinpä, ainakin hieman nöyremmän joskus, mutta otetaan vertaus rikollisuudesta, jos joku ihminen rikkoo lakia ja tekee rikoksen, niin silloin tämä ihminen on rikollinen, vaikkakin hän olisi tehnyt vain tuon yhden rikoksen. Samoin kun Jumalan maailmassa jos olet tehnyt yhdenkin vääryyden, olet syyllistynyt lainrikkomukseen, olet siis lainrikkoja. Koska Jumalan luokse ei pääse kukaan lainrikkoja, niin olet ulkona pelistä, sinä et ole enää kelvollinen tulemaan Jumalan luokse. minusta kyllä tuntuu että jos ihminen on rehellinen itselleen, niin lainrikkomuksia löytyy kyllä jokapäivällekkin. Jeesus oli ainoa vanhurskas joka eli maailman päällä, ainoa joka selvisi ilman syntiä, Jos jeesus antaa meille lahjaksi oman vanhurskautensa, sillä puvulla pääsemme sisään, muuten jäämme ulos. omilla teoillamme me emme ole kelvollisia astumaan sisään taivaaseen.

Lue lisää

< Niin voit, mutta eihän sillä enää tekemistä kristinuskon kanssa ole. Samoin kun uskovaiset on perustaneet oman yhdistyksen jossa on yhteisesti sovittu että tässä yhdistyksessä pyritään elämään Raamatun sanan mukaan. >

Jokainen kristillinen seurakunta johtajansa (ja sääntöjensä) mukaan. Katolisen, protestanttisten ja ortodoksisten suuntausten välillä on selkeitä eroja, vaikka Raamatun sananmukaisesti elävätkin - ainakin omasta näkökulmastaan.

Kristitylle lienee käytännöllistä ajatella, että elää Raamatun mukaisesti. Sen kyseenalaistaminen tai pienikin kriittisyys saattaisi asettaa vaakalaudalle paljon. Jopa vallan muita kristittyjä kohtaan. Ei-kristittyjä kristinuskon sisäiset ongelmat eivät paljoa liikuta, mutta siinä kohtaa ne käyvät hermoille, kun kristityt katsovat asiakseen voida Jumalan suulla tuomita (ei-kristittyjä ja kristittyjä). Tuomio tulee kuitenkin kristityn suusta, ei Jumalan.

Kristityt vain reagoivat hieman eri tavalla silloin, kun he tulevat itse tuomituksi. He voivat vaihtaa seurakuntaa tai perustaa omiaan. Etsiä sitä seurakuntaa, jossa säännöt (tulkinnat) ovat itselleen sopivia.

Miten seurakuntien jäsenilleen asettamat ehdot eivät siis liity kristinuskoon sellaisena kuin se täällä maan päällä ilmenee?

< Taas jos joku on sitä mieltä että jokainen saa tehdä mitä lystää ja kaikki pääsevät taivaaseen, hän saa olla sitä mieltä, mutta eihän tuo idea taas sovi yhteen kristinuskon idean ja Raamatun sanoman kanssa. >

Jos joku Raamattua perustelun löytää sille, että jokainen pääsee taivaaseen, niin kyllähän se silloin on Raamatunmukaista. Jos Raamatusta on kaikki otettava kirjaimellisesti, mm. juutalaiset ovat saatanasta (Joh 8:47); uskosta riippumatta kukin tuomitaan tekojensa mukaan; jne. Sen nojalla voisi yhtä hyvin tulkita, ettei kukaan pääse taivaaseen.

< otetaan vertaus rikollisuudesta, jos joku ihminen rikkoo lakia ja tekee rikoksen, niin silloin tämä ihminen on rikollinen, vaikkakin hän olisi tehnyt vain tuon yhden rikoksen. >

Jos ihminen vie kaksi nallekarkkia kaupasta, sitä ei millään muotoa voida pitää vastaavana rikoksena kuin raiskausta. Jos nallekarkit vienyt potee synnin-/syyllisyydentuskaa ja raiskaajaa ei voisi vähempää kiinnostaa, mikä on lopputulema?

Toiseksi rikollinen on olemassa juridisesti ja syntinen on olemassa raamatullisesti. Onko mahdollista, että ihmisistä tulee rikollisia tai syntisiä juuri siksi, että lakikirjoihin tai Raamattuun uskotaan? Olisiko tarpeen kysyä ihmisten motiiveja rikoksiin tai synteihin?

Mitä syyllisyydentuntoon tulee: nöyryys ei yksioikoisesti synny syyllisyydentunnosta, vaan syyllisyydentunto syntyy yhtälailla nöyryydestä.

< Koska Jumalan luokse ei pääse kukaan lainrikkoja, niin olet ulkona pelistä, sinä et ole enää kelvollinen tulemaan Jumalan luokse. >

Eli jos rikot lakia, et pääse sisään. Jos et ole rikkonut pääset. Mutta toisaalta vain uskova voi päästä taivaaseen. Onko silloin turha puhua edes rikkomuksista, jos niillä ei ole merkitystä? Tämä ajatus vapauttaisi ateistit ja ei-kristityt tekemään ihan mitä tahansa, koska millään ei ole kertakaikkiaan mitään väliä.

Kun kysyin synneistä ja pyysin käytännön esimerkkejä, nin lopulta alkoholinkäyttö, raiskaukset, murhat yms. taitavat olla sieltä viattomammasta päästä, kun puhutaan ateistin käytöksestä? Näistä synneistä ateisti vapautuu uskon myötä?

< Jeesus oli ainoa vanhurskas joka eli maailman päällä, ainoa joka selvisi ilman syntiä, >

Mistä tämän voi tietää, kun Jeesuksen elämäntarinasta selkeä enemmistö puuttuu Raamatusta? Ja jäljellejäävä osuus on varsin ylimalkaista ja keskittyy pikemmin niihin hetkiin, jotka ovat "juonen" kannalta oleellisia.

< Jos jeesus antaa meille lahjaksi oman vanhurskautensa, sillä puvulla pääsemme sisään, muuten jäämme ulos. omilla teoillamme me emme ole kelvollisia astumaan sisään taivaaseen. >

Jos näin haluaa tulkita. Kohtuullisen helppoa tämä kyllä: täytyy vain oma napa kiinnostaa (palkkio, iankaikkinen elämä) ja ilmainen sisäänpääsy (usko).

Ateistit ja ei-kristityt ovat jo ulkona. Jos he eivät halua ilmaista sisäänpääsyä, vaan oppia elämästä ja kunnioittamaan ihmisiä, maailmaa, niin mikä on tarkalleen ongelma kristittyjen suuntaan. Onko muuta kuin se, että Raamatussa kehotetaan viemään ilosanomaa eteenpäin, jottei yksikään "hukkuisi"? Jos teoilla ei ole merkitystä (yksin uskosta ihminen pelastuu), silläkään ei ole väliä, viekö sanomaa eteenpäin.

Edelleen avoimeksi jää se suuri kysymys: millä tavalla ei-kristityn (syntisen) tulisi käytännössä toimia, ollakseen juuri sitä, mitä hänen Raamatun mukaan tulisi olla. Jos hän ei vain usko Jumalaan, niin käytännössä se on sama kuin kristitty ei uskoisi Mbuti-jumalaan. Kristitty tekee vastaavassa määrin syntiä Mbutia kohtaan kuin ateisti Jahvea. Mistä synnistä silloin puhutaan ja miksi sinun pitäisi kiinnostua Mbutista (eli minun Jahvesta)?