Sä kyllä tiedät sen,
et sanat pienen sydämen
ne joita joskus lausutaan,
voi toista kovin satuttaa.
Mä pyydän anteeksi sulta näin,
ne sanat joita lausuin päin,
sun varovaista intoas,
kun kerroit mulle tunteistas.
Mä taitamaton tunari,
kai olin sitten kuitenkin,
kun hiljaisuus nyt valitsee , vaik
mä vain leikkien,
lausuin sulle sanat ne.
Mä miten sen nyt sanoisin,
ettei allikkoon nyt veisi tie.
Jos olisin mä ruhtinas tai kuninkaiden kuningas,
niin silloin voisin toteuttaa mä haaveet,
meidän kummankin.
Mut olen vain mä muuan mies,
siks haaveet kaikki kuka ties,
ne haaveiksi kai aina jää,
tai joku muu ne kärsiikään.
et sanat pienen sydämen
ne joita joskus lausutaan,
voi toista kovin satuttaa.
Mä pyydän anteeksi sulta näin,
ne sanat joita lausuin päin,
sun varovaista intoas,
kun kerroit mulle tunteistas.
Mä taitamaton tunari,
kai olin sitten kuitenkin,
kun hiljaisuus nyt valitsee , vaik
mä vain leikkien,
lausuin sulle sanat ne.
Mä miten sen nyt sanoisin,
ettei allikkoon nyt veisi tie.
Jos olisin mä ruhtinas tai kuninkaiden kuningas,
niin silloin voisin toteuttaa mä haaveet,
meidän kummankin.
Mut olen vain mä muuan mies,
siks haaveet kaikki kuka ties,
ne haaveiksi kai aina jää,
tai joku muu ne kärsiikään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ruhtinas tai kuningas,
heille lienee helpompi
haaveensa toteuttaa.
Siltikään ei tämä sitä
takaa, että kumpikaan
heistä onnensa saavuttaa.
Niin onko se parempaa elämistä ollenkaan,
jos ruhtinaana vaeltaa tai kunikaana päällä maan.
Mut moni niitä hamuaa ja kruunua pientäkin kovasti kirkastaa,
sen tiedän varmasti, jos on vain muuan mies.
Hänt pahasti moni katselee jos viereensä toista haaveilee,
jos miehellä on rinnalla, vaimo oma kultana.
Mu kosk sydän kujeilee omiaan ja rakkautta on tulvillaan,
sitä kaunista tunnetta tahtois ,
Monille niin osoittaa, mut moralistit ne vain niin ,
pirusti peloittaa.
minä löydän vielä haaveeni ja saan sen kaiken, rakkauden ja sielujen yhteenkuuluvuuden
sinä ehkä olet haaveesi jo saavuttanut
kaikkea hyvää vaan
Oi mä onnea tahdon sulle toivottaa,
mikä oiskaan kauniinpaa, kun haaveenlansa ratsastaa.
Mut sielu etsii aina vaan uutta uutta unelmaa,
ja niistä haaveet kasvaa vaan.
Säkin kohtaat aikanaan , jonkun toisen kulkijan,
se sydäntäsi viettelee ja silloin hyvin helposti,
et tiedä mitä tekisikään, jot onnea uutta ei hylkäisikään.
Sä mitä sanot vanhalle, sille omalle kullalle,
et sydän sun sua koettelee ja toivot että et paljon silloin
pahaa tee.
joskus sanat koskee
sydämeen, nyt ei ole
sanat sattuneet
anteeksipyyntöjä ei tarvita
jos sanat mulle oisi
kukaan ei tunari ole
jos tunteistaan kertoo
ei tarvi olla ruhtinas, ei
kuningaskaan, jokainen
voi haaveitaan muutenkin
toteuttaa ja kertoa
jos uskoo paljon unelmaan
se toteutuu, niin uskon ja
aina tulen uskomaan
* * * * * *
On onni kovin häilyvä ja tunne rinnassa, niin ärhäkkä,
sitä joskus oikein peloittaa, kun tunteet omat kohtaa vaan.
Sik varmaan sitä aattelee, et ajatukin satuttaa,
kun itse miltein vamman saa.
Siks sanon, paljon helpompaa ois olla suuri kuningas tai
pienen maan ruhtinas, kosk silloin teot pienen ihmisen.
vain peliä ois herrojen.
Mä myöskin uskon haaveeseen, sen siipiin suuriin kantaviin,
ja siksi paljon töitä teen, et haave kaunis,
kuka ties, se muassaan mua kuljettaa,
ja saisin jälleen rakastaa,
mut tuskaa huutaako silloin toisaalla, sen hajoava unelma.