Kertokaas immeiset mikä koirarotu on hyvä lapsiperheeseen??Meillä on iso talo ja hyvä piha ja pieniä lapsia.
Tarjolla olis nyt Suomenlapinkoira mitä olette mieltä?Miten sopii lapsiperheeseen maalle?
Millainen se on luonteeltaan?
Onko tietoa?
Kertokaa???=0))))
Tarjolla olis nyt Suomenlapinkoira mitä olette mieltä?Miten sopii lapsiperheeseen maalle?
Millainen se on luonteeltaan?
Onko tietoa?
Kertokaa???=0))))
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos tahdot ottaa koiran, muistathan että se elää ainakin vuotiaaksi, sitä pitää hoitaa ja eläinlääkärikin maksaa. rotua pitää miettiä itse, soittaa kasvattajille;kysellä, ottaa selvää rotuyhdistysten sivuilta jne.... Ole omatoiminen.
kun täällä tuota kyselet; kuulostat tietämättömältä (henk koht en sinulle koiraa myisi)
Halusin kuulla ihmisten kommentteja miten koira on heillä pärjännyt lapsiperheessä!!!
Meillä on ollut kotona aikanaan hyvä luonteinen Saksanpaimenkoira,joka pärjäsi pienen pikku siskon kanssa oikein hyvin!
Olen aikuinen nainen/äiti,kyllä minä pärjään koiran kanssa aivan takuulla,halusin vain nimenomaan kysyä TAVALLISTEN IHMISTEN kokemuksia tosiaan koirasta lapsen kanssa..Se on tietysti hankala kirjoittaa moisesta""fiksun kuuloisesti"!!
Kahdella kaverillani lapsiperheissä on tanskandoggi ja siitä oli sanottu,että se on paras rotu lapsiperheeseen.
Mutta itse en sellaista halua..eikä sen pitäisi minusta tehdä huonoa koiraihmistä jos haluan valita suloisen pörröisen koiran itselleni.
ja kyselen kommentteja!!!
Anopilla on toyvillakoira kiltti,mutta ei hyvä lapsi perheeseen koska on niin pieni,ettei jää jalkoihin...ja eräs kaveri kauppasi meille American pitbullia ja sanoin,etten myöskään sitä ottaisi...ymmärrätkö nyt mitä tarkoitin kun kyselin????
KYllä itsellänikin on koira ollut ENNEN LAPSIEN syntymää!!!!ja siksihän me pentu koira otetaankin että se elää monta vuotta!!!
Olen kyllä kysellyt koiraihmisiltä vaikka mitä!!!mutta halusin kysyä myös täällä!!!!!!!SORI VAAN!!!
Eikös ole hassua kun ollaan tässä odoteltu koiraa tätä Suomenlapinkoiraa,niin sitä odotellaan uudeksi perheenjäseneksi..olen kertonut,että meille on tulossa vauva...ja jokos joku kohta älähtää,että voi helkutti vertaa koiraa lapsiin!!!
MUTTA HAUSKAA KEVÄTTÄ!!!!
SE ON IHANAA KÄYDÄ KOIRAN KANSSA LUONNOSSA KÄVELEMÄSSÄ!!!!!
käytin yhden lapsista allergia testeissa,allergia epäilyn takia,ettei sitten joudu koirasta sen takia luopumaan!!!!!
ja tuskinen oikein ymmärrä,että miksi sanoit noin kun tuossahan kyseltiin lapinkoiran luonteesta.
Eihän se tosiaan tee huonoksi koiran kasvattajaksi jos kyselee tietyn koiran luonteesta?!?!
Meillä on Suomenlapinkoira ja se tulee hyvin juttuun lasten kanssa,ei lähde itse pihasta ja eikä päästäisi lapsiakaan,paimentaa niitä:)oikein lapsi ystävällinen!!!
Riippuu tietysti koirasta,mutta kun sen ottaa pentuna niin se tottuu hienosti lapsiin.
ja muuten jos ihmisellä on lapsia ja hän hankkii koiran,niin eiköhän se tiedä,että myös koira tulee maksamaan...lääkärit,ruuat ym....
sheltti kävisi hyvin! luonteeltaan: leikkisä, uskollinen, no oma koiramme on ainaki noit kahta!
sen näkis sitte jos ottaisit sheltin!
eräs kasvattaja, kun itse harkitsin reilu vuosi sitten koiran ottamista, sanoi että suomenlapinkoira olisi hyvä vaihtoehto lapsiperheeseen. Sopivan kokoinen, ei liian iso. Tulee hyvin lasten kanssa toimeen.
Se olikin pitkään rotuna listoillani kun mietin koiran hankkimista, mutta en sitten päätynytkään siihen vaan hankin bordercollien. Päivääkään en ole katunut, perheeseeni kuuluu 13 vee poika joka omalta osaltaan kantaa vastuun koirasta. Hyvin tulevat juttuun.
Netistä otettuna kuvaus suomenlapinkoirasta:
"Paimensukuinen lapinkoira on retkeilevän luontoihmisen koira, maatilan monitoimikoira ja kaupunkilaisen paras ystävä, joka ystävällisen ja seurallisen luonteensa vuoksi sopii hyvin myös lapsiperheisiin. Olemukseltaan paimensukuinen lapinkoira on seurallinen, hyväntuulinen ja vilkas, mutta samalla hyvähermoisen rauhallinen. Se on älykäs ja oppii helposti kaiken, minkä se itse kokee mielekkääksi. Monissa yksilöissä on lisäksi juuri sen verran oveluutta, että niistä saa erinomaisen kumppanin.
Ensisijaisesti paimensukuinen lapinkoira on ihmisen koira. Se vaatii isännän ja kaipaa ihmisen seuraa. Sellaisena se sopeutuu hyvin kaupunkioloihinkin. Yksinäiseksi pihakoiraksi sitä ei saa alistaa."
Kyllä se varmaan sitten otetaan se Suomenlapinkoira,olit löytänyt niin hyvän tekstin netistä...
Me ollaan jo pitempään mietítty koiran hankkimista,ettei tosiaankaan ole hetken mielijohde!!
Isäntä ja lapset siitä on puhuneet ja puhuneet...
nyt sitten olen alkanut sulamaan,ei sillä ettenkö haluaisi,mutta mietin sitä,että apua taas yksi"lapsi"lisää sotkemaan:)
Suomenlapinkoira on tosiaan mukavan kokoinen kotikoira(ei jättiläinen,muttei liian pienikään)
ja vieläpä suloinen!
Pojat odottavat innoissaan tulijaa,ollaan jo käyty katselemassa tarvikkeita koiralle ja kasvattaja on antanut neuvoa siitä,miten hän on itse ruokkinut pentuja ja koska vielä madottaa jne..
Kiitti kivasta vastauksesta=))))
HYVÄÄ KEVÄTTÄ!!!!!
Ole hyvä vain :)
Vielä sen verran että muista sitten että inhimillistä on se kun tulee päiviä kun toivoisi ettei koiraa olisi koskaan ottanutkaan, mutta onneksi sellainen ajatus tulee ja menee samantein jälkiä jättämättä kun koira tulee ja painaa päänsä polvellesi ja katselee nappisilmillään sinua kuin kysyäkseen "ollaaks me kavereita, ollaanhan?" Koirasta saa valtavasti voimia, ainakin itse saan. Paljon se vaatii mutta antaa kaksinverroin takaisin. :)
Tässä vielä oikeastaan jokaiselle meistä, joilla jo on koira taikka ovat sitä hankkimassa, pientä ajateltavaa. Teksti on otettu Bordercollie kennel Brisknessin sivuilta:
Koiran kymmenen pyyntöä isännälle
Elämäni kestää ehkä kymmenen tai kaksitoista vuotta. Jokainen ero Sinusta merkitsee minulle kärsimystä. Ajattele tätä ennen kuin hankit minut.
Anna minulle aikaa käsittää mitä vaadit minulta.
Isäntäni, älä anna minun pettyä, istuta luottamusta minuun – siitä elän.
Jos olet minuun tyytymätön, älä ole minulle kauan vihainen, äläkä sulje minua sisään rangaistukseksi, sillä sinulla on työsi, huvisi ja ystäväsi – minulla vain SINUT.
Puhu joskus kanssani. Vaikka en täysin ymmärrä sanojesi merkitystä, niin ymmärrän joka solullani äänesi sävyn, joka puoleeni kääntyy.
Tiedän, isäntäni miten minua kohtaan käyttäydyt, sitä en unohda koskaan.
Pyydän, harkitse ennen kuin lyöt minua. Leukani voisivat satuttaa Sinua ja murskata kätesi pienet luut, mutta en koskaan halua käyttää niitä tähän.
Ennen kuin haukut minua työssäni haluttomaksi, vastahakoiseksi tai laiskaksi, ajattele: ehkä sopimaton ruoka kiusaa minua, ehkä olen pakotettu olemaan liian auringossa (kylmässä) autossa tai saattaahan minulla olla murtunut sydän tai paha mieli.
Isäntäni, huolehdi minusta kun tulen vanhaksi, myös Sinä tulet kerran olemaan vanha.
Rakas Isäntäni: kulje kanssani jokainen matka. Älä koskaan sano: ” En voi nähdä sellaista ” tai ” Sen on tapahduttava poissa ollessani”. Minulle on kaikki helpompaa Sinun kanssasi – myös viimeinen matkani.
KIITOS
nyt se pikku termiitti on ollut viikon verran kotona,vallaton,mutta suloinen kuin mikä...
Käy paperilla pissalla yön aikana ja eväs maistuu.
Haettiin se 500km päästä istui koko matkan sylissä ja kun tultiin kotiin ilahtui kovin oikein riehaantui,kun huomasi,että täälläkin on noita pieniä ihmisiä..
Paljon onnea pikkusen karvakuonon omistajille.
Rajoja ja rakkautta kuten lapsillekkin kasvatuksessa niin hyvin menee. :))