Käsillä nyt ompi kesän kukkein hetki,
tämän jälkeen alkaa syksyn synkkä retki.
Päivät ne kohta torsoiks käyvät aivan,
muassaan tuovat tuulen ja sateen vaivan.
Illall' istun mä rantakivellä yksin,
kun olla kaipaan kanss' kaiken sylityksin.
Siin' hetkess' vaivun mä aatoksihin syviin,
kun ajatuksellain tartun onnen jyviin.
Toki: mökin rauhaan pakenevat toiset,
vaan mielestäin minä heitän haaveet moiset!
Lomaa on eessä mullakin, mä vannon sen,
vaikk' lailla toisten jätä kaupunkia en.
Paikallain pysyen teen retken riemukkaan,
teen sen maahan vieraaseen, tuntemattomaan:
kas otanpa lomaa todellisuudesta,
pullon korkkaan, saan maistin ikuisuudesta!
Tää on lomaa, mietin mä höyryiss' humalan.
Tän hetken kukkeimman oon verto Jumalan!
Niin on kuoleva kesä tää, myös nuoruutein,
mut hetki kukkein, se jää, sen syömmeeni vein!
tämän jälkeen alkaa syksyn synkkä retki.
Päivät ne kohta torsoiks käyvät aivan,
muassaan tuovat tuulen ja sateen vaivan.
Illall' istun mä rantakivellä yksin,
kun olla kaipaan kanss' kaiken sylityksin.
Siin' hetkess' vaivun mä aatoksihin syviin,
kun ajatuksellain tartun onnen jyviin.
Toki: mökin rauhaan pakenevat toiset,
vaan mielestäin minä heitän haaveet moiset!
Lomaa on eessä mullakin, mä vannon sen,
vaikk' lailla toisten jätä kaupunkia en.
Paikallain pysyen teen retken riemukkaan,
teen sen maahan vieraaseen, tuntemattomaan:
kas otanpa lomaa todellisuudesta,
pullon korkkaan, saan maistin ikuisuudesta!
Tää on lomaa, mietin mä höyryiss' humalan.
Tän hetken kukkeimman oon verto Jumalan!
Niin on kuoleva kesä tää, myös nuoruutein,
mut hetki kukkein, se jää, sen syömmeeni vein!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.