Täällä yksi valittaja taas.
Olen asunut n. 6 vuotta avopuolisoni ja sen lapsen kanssa joka on meillä n. joka toinen vloppu..
Ollaan remontoitu taloa nyt pari kk ja minä odotan ensimmäistä ja yhteistä lasta miehen kanssa. Olen 13 viikolla ja maha ja puheet alkavat näkyä ja kuulua. Mies ei ole vielä kertonut lapselleen uudesta sisaruksestaan.(Lapsella jo ennestään 3 sisarusta äitinsä puolelta toisen miehen kanssa.) Mutta luulen että aavistaa jo jotain koska on alkanut käyttäytyä minua kohtaa töykeästi.
Lapsi on ollut meillä jo viikon kesälomalla. Lapsi korottaa ääntä minulle puhuessaan ja jopa ruokapöydässä. Ja jos yritän jutella mieheni kanssa, lapsi moittii minua ja sitä mistä keskustelemme.. Minusta tulee väkisin lasta kohtaan samanlainen ja sanon joskus pahasti mitä mieleen tulee. Tiedän että se ei auta asiaa. Vaan pahentaa sitä. Mutta haluaisin jonkinlaista kunnioitusta lapselta minua kohtaan, kun kumminkin pidän kodista huolta, ruuasta, vaatteista ja järjestän kavereiden kanssa tapaamisia ja yökyläreissuja. Joita ei muuten tulisi koska kaverit ovat minun kummilapsia ja saman ikäisiä kun mieheni lapsi.
Ollaan puhuttu asiasta mieheni kanssa ja lupasi puhua lapsen kanssa. Mutta pelkään että se vain pahentaa asiaa..
Haluaisin yhteisen perheen varsinkin nyt kun siitä oikea sellainen tulee..
Olen asunut n. 6 vuotta avopuolisoni ja sen lapsen kanssa joka on meillä n. joka toinen vloppu..
Ollaan remontoitu taloa nyt pari kk ja minä odotan ensimmäistä ja yhteistä lasta miehen kanssa. Olen 13 viikolla ja maha ja puheet alkavat näkyä ja kuulua. Mies ei ole vielä kertonut lapselleen uudesta sisaruksestaan.(Lapsella jo ennestään 3 sisarusta äitinsä puolelta toisen miehen kanssa.) Mutta luulen että aavistaa jo jotain koska on alkanut käyttäytyä minua kohtaa töykeästi.
Lapsi on ollut meillä jo viikon kesälomalla. Lapsi korottaa ääntä minulle puhuessaan ja jopa ruokapöydässä. Ja jos yritän jutella mieheni kanssa, lapsi moittii minua ja sitä mistä keskustelemme.. Minusta tulee väkisin lasta kohtaan samanlainen ja sanon joskus pahasti mitä mieleen tulee. Tiedän että se ei auta asiaa. Vaan pahentaa sitä. Mutta haluaisin jonkinlaista kunnioitusta lapselta minua kohtaan, kun kumminkin pidän kodista huolta, ruuasta, vaatteista ja järjestän kavereiden kanssa tapaamisia ja yökyläreissuja. Joita ei muuten tulisi koska kaverit ovat minun kummilapsia ja saman ikäisiä kun mieheni lapsi.
Ollaan puhuttu asiasta mieheni kanssa ja lupasi puhua lapsen kanssa. Mutta pelkään että se vain pahentaa asiaa..
Haluaisin yhteisen perheen varsinkin nyt kun siitä oikea sellainen tulee..
Vastaukset 1
Vanhimmat
... lapsen kanssa, mikäli hän on sen ikäinen että se on mahdollista. Kysele onko paha mieli jostain ja halaa tämän jälkeen.
Outo tilanne lapselle ja vaatii totuttelua, pelkää ehkä paikkansa menettämistä ja sitä kautta kääntyy töykeäksi käytös.
Älä huoli, kun lapsi syntyy ja miehesi lapsi huomaa asemansa pysyneen ennallaan kaikki kääntyy hyväksi :).