vaiko kamala ja itsekäs teko? En tiedä kuinka monelle teistä tulee helsingin sanomat, mutta sunnuntai liitteessä oli tarina Brittiläisestä pariskunnasta jotka päättivät päättää päivänsä Sveitsissä ja omasta vapaasta tahdostaan.
Vaimo oli parantumattomasti syöpää sairastava ja eli jo viimeisiä vaiheita ja sokeutuva, lähes kuuro mies ei halunnut jättää vaimoaan.
Muualla maailmassa tämä tarina on saanut suurtakin huomiota ja jopa asiallisia, mutta suomessa kyseinen tapaus ei ole saanut minkäänlaista keskustelua kuulemma.
Nyt minä sitten ajattelin kysellä että mikä on sinun mielipiteesi eutanasisata, onko se itsekästä vai jotain muuta?
En löytänyt täältä sellaista paikkaa minne tämä aloitus olisi ehkä kuulunut joten laitoin sitten tänne.
Vaimo oli parantumattomasti syöpää sairastava ja eli jo viimeisiä vaiheita ja sokeutuva, lähes kuuro mies ei halunnut jättää vaimoaan.
Muualla maailmassa tämä tarina on saanut suurtakin huomiota ja jopa asiallisia, mutta suomessa kyseinen tapaus ei ole saanut minkäänlaista keskustelua kuulemma.
Nyt minä sitten ajattelin kysellä että mikä on sinun mielipiteesi eutanasisata, onko se itsekästä vai jotain muuta?
En löytänyt täältä sellaista paikkaa minne tämä aloitus olisi ehkä kuulunut joten laitoin sitten tänne.
Vastaukset 42
Vanhimmat
ihmisellä on oikeus päättää milloin haluaa lähteä ja kenen kanssa?
ja toivoisinkin että toivottomassa tilanteissa näin sallitaisiinkin.
Jos olisin koira, minut armeliaasti nukutettaisiin ennen kuin "luonnollisesti" kuolisin johonkin tuskalliseen sairauteen. Ihmisille tätä inhimillisyyttä ei suoda, vaan elämää pitkitetään keinolla millä hyvänsä, vaikka ihminen kärsisi kuinka eikä olisi enää parannettavissa. Suomessahan ei edes anneta kipulääkkeitä tarpeeksi, vaikka tiedetään, että henkilö on kuolemassa.
Toivon eutanasian laillistamista ennen kuin itse olen terminaalivaiheessa, ja vielä siinä muodossa, että vaikkei mitään kipujakaan olisi, saisin kuolettavan piikin, jos minulta menee liikunta- tai puhekyky tai muuten muutun täysin autettavaksi. Kaamein mahdollinen tulevaisuudenkuva on joutuminen vihannekseksi vuosikaudeksi jonnekin laitokseen.
Kun on mahdollista tehdä hoitotestamentti, en ymmärrä, miksei voi tehdä "hoitamattomuustestamenttia", ts. esittää yllä kirjoittamani toivomus aktiivisesta kuolinavusta silloin, kun avuttomuus on totaalista ja pysyvää niin, ettei itse pysty elämäänsä päättämään. Kun tällaisen paperin tekisi täysissä sielun ja ruumiin voimissa, ei sen noudattamisesta pitäisi kenenkään toisen joutua juridiseen vastuuseen. Minähän olisin tehnyt itsemurhan, jos olisin siihen itse pystynyt, minkä tuolla testamentilla tekisin selväksi.
Ehkä pitää sen sijaan ruveta säästämään rahaa Sveitsin-matkaan. Yhteinen avustettu itsemurha on kaunis tapa päättää yhteinen taival. Muuten toinen olisi kuollut hirvittävien tuskien jälkeen ja toinen jäänyt avuttomana yksin. Hienoa, että on maita, joissa tällainen on mahdollista!
ettei sairaat saa kipulääkettä vaikka olisivat jo kuoleman porteilla. Äitini sairasti syöpää ja hänellä oli kamalat tuskat, mutta ei saanut lääkettä tarpeeksi. Selitettiin vain että siitä voi tulla riippuvaiseksi. Mitä hemmetin väliä sillä on jos jo muutaman päivän päästä tai viikon päästä kuolet. Olivat ottaneet häneltä jopa morffiinipumpun pois kun äitini oli oppinut käyttämään sitä ja sai useamman annoksen.
Hoitamattomuus testamenttikin taitaa muuten olla ihan sama kuin tuo hoitotestamentti. Siinä vain pitää osata sanoa oikein ne toimenpiteet mitä saa tehdä ja mitä ei.
Seuraavassa elämässäni haluan syntyä kotieläimeksi saadakseni armeliaan kuoleman ja ehkäpä jopa arvokkaan.
hiukan sellainen ajatus, että varustaudun tarpeeksi hyvin, ennenkuin sairauteni pääsee siihen vaiheeseen, että joudun petipotilaaksi.
On keinoja varata itselleen tarpeeksi lääkkeitä, että voi nukahtaa silloin kun haluaa.
mutta mitäs jos sun vatsalaukkus sanookin yök kesken kaiken ja heräätkin aamulla kamalaan kankkuseen.
niin käy.
Eihän siinä auta kuin lääkkeen vaihto ;-)
Mutta luulen kyllä ettei unilääkkeistä herää, oksentelemaan ?
taas eppäilen että voi. Se on tuo vatsavärkki joskus niin omalaatunen.
"Hoitamattomuus testamenttikin taitaa muuten olla ihan sama kuin tuo hoitotestamentti. Siinä vain pitää osata sanoa oikein ne toimenpiteet mitä saa tehdä ja mitä ei."
Hoitamattomuustestamentti minun tarkoittamassani mielessä on Suomessa laiton, niin kuin useimmissa Euroopan maissa. Hoitotestamentilla voi määrätä niistä hoitotoimenpiteistä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä, mutta sillä EI voi antaa lupaa aktiiviseen kuolinapuun.
sillä hoitotestamentilla usein kielletään esim. Keuhkokuumeen hoitaminen jolloin potilaalle sitten käy miten käy. Myöskin voidaan käsittääkseni kieltää hengitysputken asentaminen taikka sydämmen elvyttäminen tai jotain. Mutta kuitenkin voidaan kieltää kaikkinainen hoito jos sen katsotaan pitkittävän sairaan kärsimyksiä. Olikohan se nyt noin....pärskele kun ei kaikkia muista.
usein ennenkin palstoilla keskustelua. Keksi parempi aihe.
Päivänsä yhteisestä sopimuksesta päättäviä on ollut suomessakin jos et satu tietämään.
jos en ole kaikkia aloituksia kerennyt vuosien saatossa lukemaan ja tein samanlaisen aiheen taas. Juu... moni on tehnyt ja saanut epäonnistuttuaan tuomion avunannosta kumppaninsa kuolemaan jos on itse jäänyt henkiin.
nasskuttamisen.
Kuljet kaikkien aloitusten tekijöiden kantapäillä ja ilkeilet.
Teen kohta sinusta seriffille jaylläpidolle ilmoituksen jossa pyydän bannia.
Mitään keskusteltavaa sinulla ei ole, pelkkää irvistelyä.
Mene katsomaan peilistä.
aina silloin tällöin mietiskellään.
Helppo terveenä olla eutanasian puolella, kun luulee, että elääkseen on oltava terve.
Uskon, että elämänhalu on ihmisen vaistoista voimakkain, ja useimmat haluavat elää niin kauan, kuin mahdollista.
Mitä, jos mieli muuttuisikin viime hetkillä, eikä enää pystyisi sitä ilmaisemaan?
Eutanasia vaatii aina jonkun ulkopuolisen, minusta ei ainakaan sen tekijäksi olisi.
Kuka valvoo, että eutanasia on juuri ja vain sen kohteen haluama loppuun asti, etteivät muut, vaikkapa perintöasiat siihen vaikuta?
Kyllä täältä aikanaan jokainen lähtee, sitä kiiruhtamattakin.
t.Pimu
kerrot?
Minä en kannata eutanasiaa.
mutta unohdat että on niitä sairaita jotka ovat tosissaan ja heiltä ei pitäisi sitä mahdollisuutta poistaa vain joittenkin toisinajattelijoiden takia. Eivätkä kaikki niin rikkaita ole että perinnön takia pitäisi kieltää eutanasia.
Toki lähtee, mutta toivottavasti arvokkaasti eikä huutamalla sairaalan sängyssä tuskissaan kunnes on terminaali tilassa eikä voi edes itkeä.
kuolevan luona, se kohataus oli levollinen, loppuun asti, onneksi.
Sanonpa vain, asia on kovin monimuotoinen.
Täällä suht'terveet ottavat kantaa asiaan, jota harva käsittää.
Annetaanko tätä rataa pian määräys, että kaikki kroonikot pitää hävittää maan päältä?
kaikki kroonikot? Eikö kyseessä ollut juuri oma tahto eikä muitten valitsema tapa. Nyt mä en ymmärrä mitä ajat takaa.
Toisekseen milloin mielestäsi omaan sairauteen pitäisi ottaa kantaa, silloinko kun siihen ei enään kykene vai jo alkuvaiheessa. Kyllä minä ainakin keskustelisin siitä ennenku menen liian huonoon kuntoon enkä voisi siihen vaikuttaa.
halvemmaksi päästä irti sairaista.
Tämähän on ensimmäinen askel, tehdä tappaminen lailliseksi.
nyt olet hakoteilla koko aiheesta. No en ota kantaa tähän sinun näkökulmaan enään.
kovin synkkä näkemys.
On kroonikoita jotka haluavat elää, annetaan ihmeessä heidän niin tehdä.
Nyt olikin kyse ihmisestä, joka sanoo, että nyt riittää.Siis itse sanoo, ei sukulaiset?
Hän haluaa selkeästi kuolla jo pois.
lisätä, että äärimmäinen on ehkä tuo keino, mutta äärimmäisen äärimmäinen.
Minusta niin yksityinen, ihmisen sisimmäinen, että siihen on paha ottaa kantaa.
Toivon lääketieteen kehittyvän kivunlievityksineen.
Olen ennenkin kuullut tuon "entä jos mieli muuttuisikin viime hetkillä?" -kysymyksen. Minulle sillä ei ole merkitystä. Jos olen NYT, täysissä sielun ja ruumiin voimissa sitä mieltä, etten halua elää avuttomana, sen pitäisi riittää. Jos mieli muuttuisi, en pystyisi sitä mitenkään ilmaisemaan ja sitäpaitsi pitäisin itseäni (ja huomatkaa, nyt EN puhu kenestäkään muusta, VAIN ITSESTÄNI!) syyntakeettomana. En myöskään pystyisi itse ilmaisemaan toivomustani kuolla, jos joku avulias sattuisikin lähimailla olemaan - ja TÄMÄ on se suurin pelko, ei suinkaan päinvastainen tilanne!
Jokaisella on oikeus päättää itse, haluaako kuolla "ennen aikojaan" vai vasta sitten, kun se loppu olisi tullakseen.
voi mahdottomia vaatia.
Kun ihmisen ruumis on aikansa päähän käynyt, ei sitä pidä enää mikään hengissä.
Kroppa ja elimistö rappeutuu, solut kuolevat.
Ihminen elää jo nyt pitempään kuin sen olisi lajin kannalta tarpeellista.
Joskus on pakko antaa periksi.
Sydän loppuu, hyvät solut muuttuvat pahoiksi.Ei sille mitään voi.
Mutta tietysti olisi mukava saada lääkettä sitten tarpeeksi kipuunsa.Ei siinä enää lasketa tuleeko riippuvaiseksi :-)
Nooh, ihan rauhallisesti nyt. Hoitotestamentti tarkoittaa sitä että, haluaa lähteä "arvokkaasti" täältä. Kaikki emme halua roikkua tehohoidossa;) loppuun asti. Itse voi määrittää milloin teho- hoitotoimenpiteet lopetetaan...tuossa hoitotestamentissa. Se on aina yksilöllinen, ja kunnioittaa sinun tahtoasi. Koska, sinä sen laadit;) Ei muuta. Auttaa vain lääkäreitä ja omaisia....
jos, et itse pysty jostain syystä omaa tahtoasi enää ilmaisemaan.
Mieheni tietää minun tahtoni. Ja minä hänen. Tuota kirjallista hoitotestamentin tekoa niin, harkitsemme. Vielä ei kuitenkaan ihan niin ajankohtainen juttu kummallekaan. Se että, aviopuolisot tietävät toistensa tahdon. On hyvä juttu. Minusta siitäkin hyvässä parisuhteessa voi puhua keskenään, ihan rauhallisesti ja turvallisesti, toinen toistaan kunnioittaen.
t.Pimu
Kuoleminen, sairastuminen ei ole vielä ajankohtainen?
Mistä pirusta tuon tiedät?
Muuten kovinkin viisaita ajatuksia.
olla syynä ettet hyväksy eutanasiaa? Hoitotestamentti ei ole sama asia.
helppoa, olisi nyt jo tuo kirjallisena tehdä. Koska, tullut asiaa mietittynä. Mutta, kuitenkin vielä haluan miettiä, tarkemmin mitä siihen omaaní laitan. Mieheni taas luottaa minuun. Ja määritellä tuon kohdan mitä itse koen arvokkaana hoitona. Jäänyt, siksi tekemättä. Aivan täysin, varma en ole, voi olla että, myös riittää suullisesti tuon tahto-asian siinä loppuvaiheen hoidossa jonka lähi-omainen voi ilmoittaa henkilökunnalle ja hoitavalle lääkärille. Kun itse ei pysty. Syystä tai toisesta. Jos, sen on lähi-omaiselleen ilmoittanut. Sairaaloissa tiedän vaan monen lääkärin itse tehneen itselleen. Serkkuni on on koulutukseltaan Lääkäri ja hänen kanssaan tuosta aiheesta joskus, olemme tuosta asiasta puhuneet laajemminkin. Joten on tullut mietittyä, myös sen puolesta tuota asiaa...aikaisemminkin.
t.Pimu
vaan hukassa;) tuo hoitotestamentti jonka, täysissä sielunvoimissa vielä tekee. On minustakin ainakin helpottava ajatus, vastuu minun itseni, eikä omaisten tarvitse päättää puolestani...tuota tehohoitoa en itse tahdo. Jotkut, sitten tahtovat, se suokoon heille yhtälailla samanvertaisena oikeutena.
Tuosta morfiinilääkityksestä minulla omaisena ainakin sellainen positiivinen kokemus kun läsnä olin saattamassa omaa faijaani (syöpään hänkin) menehtyi ja katsomassa olen käynyt miestäni jolle myös morfiinia annettiin kipupumpulla syöleikkauksen jälkeen...että, hyvin riittävästi sitä annetaan. Hoitohenkilökunta muutenkin kaikkensa tekivät täällä Diakonissalaitoksella että, faijani ei kipua tuntunut vaan sai nukkua rauhassa pois...ilman kipuja. Meilahden syöpäosastoa en voi muutakuin KIITTÄÄ hyvästä hoidosta, mieheni puolesta.
Ikävä lukea että, vielä jossakin näin menetellään että, kipulääkityksen antamista lisää enää tuossa vaiheessa perustellaan jollain aine tai lääkeriippuvaissuhteella....sama tuo jo silloin on...ei kait kuoleva ihminen enää riippuvaiseksi voi tulla mistään? Näin ehkä meneteltiin kovin yleisesti ennen. Mutta, luulisin nyt tuon asian jo valtakunnallisesti tänäpäivänä ihan riippumatta missä asut/kuolet olevan samanvertainen kohtelu kaikille ja kaikissa Suomen sairaaloissa? Näin, luulisi ainakin.
Itse teksisin tuosta kyllä vaikka kantelun ylilääkärille. Marssisin suoraan itse ylilääkärin luo. Jos, omaiseni ei saisi tarpeeksi morfiinia tai muuta vastavaa kun tekee täältä lähtöä. Nooh, minä olen minä.
t.Pimu
Sinulle sitä pitää selittää?
hermostu! Minäkin haluaisin kuulla jyrkän kantasi asiaan. Onko se uskonnollinen, joku moraalinen tai jotain. Ja oletko ehdoton asiaan jos se koskettaisi itseäsi tai vaikka lastasi, vanhempiasi? Siis miksi?
nyt keskustelussa meneillään. Aloittaja puhuu yksilön oikeudesta päättää oman elämänsä lopusta, kuinka ja milloin se tapahtuu. Sveitsissä on klinikoita jotka tekevät sopimuksia asiakkaidensa kanssa, he myös asiantuntevasti hoitavat loppuvaiheen vaikka kotona.
(tv-dokumentti)
On kuitenkin, yleisellä tasolla, mietittävä eettis-. moraalista näkemystä aiheeseen ja pohdittava elämän kunnioittamista.
Monissa kulttuureissa kuolema on luonteva osa jokaisen elämää, mutta meidän mystifioitu ja laitostettu kuolema on järkyttävä kokemus nykyihmiselle. Meillä ei enää hoideta omaisia ja se on -60 luvun politiikan tulosta. (vanhukset kärrättiin laitoksiin ja nyt halutaan mahd. monelle inhimillisempi elämä kotona mahd. pitkään)
Tottakai kun elämä lähenee loppuaan on hoitolaitoksien aika, mutta kunnioittavalla asenteella sekin saadaan hyvin hoidettua.
Tuo toinen aihe on erittäin kipeä ja korostuu näin laman aikana kun asenteet taas kovenevat ja ihmiset pohtivat kuka maksaa yhteiskunnalle ja kuinka paljon. Mielipiteenäni sanoisin, että meistä jokainen on sos.turvamme käyttäjä muodossa tai toisessa syntymästä kuolemaan kuka enemmin kuka vähemmin, ilman korvamerkkiä, ihan ihmisinä vaan.(mm. neuvola, koulutus, terveyspalv.ym)
Yksilönä olen tehnyt hoitotestamentin jossa, kun toivoa ei ole, elvytystäkään ei anneta, näin lasteni ei tarvitse tehdä sitä päätöstä.
On arvokysymys kuinka näihin asioihin suhtaudutaan ja ne arvot siirtyvät eteenpäin.
itsellään mitä, on olla loppuvaiheessa henkilön luona (parikin tälläistä tapausta). kotona kun ihminen halusi kuolla omaan kotiinsa. Hän sanoi että,siinä vaiheessa voi pyytää potilaan (henkilön) omalta hoitavalta lääkäriltä jopa puhelimitse lähimpään apteekin repsetin tarpeeksi vahvoja kipu- ja unilääkkeitä jos niitä ei jostain syystä ole riittävästi., yleensä kyllä antavat Sairaalasta riittävästi mukaan....sitten, kun ihminen on nukkunut pois...eli kuollut. Omaisten on soitettava poliisille. Tämä rutiinijuttu poliiseille joka tehdään aina kun henkilö kuolee kotiinsa. Potilaan hoitava lääkäri on tuossa vaiheessa se vastuullinen taho joka tuosta kipu-ja unilääkemääräyksiä on määränyt. Ja yleensä antavat kyllä riittävästi. Poliisit sitten vain tarkistavat puhelisoitolla tuon asian. Koska, on turhaa lähteä kuolevaa ihmistä enää siirtämään Sairaalaan. Ja jos, ihmisellä itsellään siihen tahto että, haluaa kotiinsa kuolla. Ja omaiset siihen suostuvat.
Joten kuolla voi myös nykypäivänä ihan turvallisesti omassa kodissaan..
Minun mieheni on kokenut kaikenlaista;) Mikä ei kyllä enää hätkäydytä minua mitenkään..tämänkin asian kertoi siinä kun aamiasta syötiin...silleen rauhallisesti harmailla kauniilla silmillään minua suoraan silmiini katsoen;))...
t.Pimu
Tämä asia tuli minulle entistä ajankohtaisemmaksi, kun läheiseni kuoli syöpään ja kärsi hirvittävistä kivuista lopussa. Morfiini oli kiven alla ja hän ei tuntunut olevan enään kenenkään vastuulla ja loppu meni, kun hoidosta vastaavaa ei oikein ollut.
Olen tehnyt hoitotestamentin ja olen sen antanut lääkärilleni. Mitään elvyttäviä toimenpiteitä ei saa tehdä. Asian tietää jopa naapurini, sillä olen keskustellut heidän kanssaan asiasta.
Koskaan ei voi mennä sanomaan, että itse pystyy auttamaan asiaa, jos tilanne tulee päälle. Jos halvaantuu, niin miten toteutat lähtösi, kun et enää pääse käsiksi jemmaamasi lääkevarastoon, minä olen sopinut läheisten kanssa, että auttavat ja ovat luvanneet.
Mitä tulee tähän vanhusten kansoittamaan maahan, täällä on aivan järjetön systeemi, missä ihmistä pidetään hengissä vaikka kuinka, vaikka normaali kuolema olisi korjannut jo aikaa sitten. Onko ihmisarvoista elämää maata kroonikko-osastolla haisevissa vaipoissa ja pesulle pääsee parin viikon välein.
Vanhoille ihmislle tai muutoin monisairaille, joiden elämä on yhtä tuskaa olisi annetta mahdollisuus lähteä. Usein asia hoituisi aivan luonnollisesti, kun esimerkiksi keuhkokuume iskee, niin jätetään antamatta antibiotit ja annetaan muuta helpotusta tilanteeseen ja ihminen saa lähteä luonnollisesti.
Tämä tilanne on aivan tietoiseti luoto tilanne, jossa on ihminen unohtunut. Eläinrääkkäykseen puututaan, mutta ihmistä saa rääkätä vuosikausia, tilanteeseen on saatava korjaus.
Palaan vielä tuohon läheisen kuolemaan ja varsinkin siihen hoitoon, siinäkin on outoja asioita. Kun potilas oli vielä hyväkuntoinen, hoitojen aloittamista siirrettiin ja siirretettiin ja sitten kun kunto romahti ei enää voitu aloittaa, mutta tehtin aivan turhia muita tutkimuksia. Ennustettu elinaika oli muutama viikko, mutta kutsu tuli sydämmen ultraan, mikä oli aivan käsittämätöntä. Huonokuntoinen piti raahata kuvaukseen, jolla ei tilanteessa ollut mitään merkitystä. Kuvaus olisi tarvittu vuotta aiemmin, kun olisi voitu vielä aloittaa hoidot, mutta sitä ei tehty eli koko systeemissä ei ole mitään järkeä.
vain on tuon testamentin kanssa: vaikka olet sen antanut lääkärille se ei tarkoita että se olisi tiedossa sitten siellä sairaalassa, niin paiti jos olet sen sinne sitten antanut, yhteistä rekisteriä kun ei ole terveyskeskusten ja sairaaloiden välillä ole, ainakaan viellä :(.
Tänäänkin lehdessä oli että elinikä tänään syntyvillä tytöillä oli jotain yli 80 ja pojilla alle sen, en nyt muista niitä tarkkoja lukuja. Mutta näinkö ne odotetut iät lasketaan kun keinotekoisesti väenväkisin pidetään ihmiset hengissä. Kauhulla odotan minäkin jos joudun elämään vuodepotilaana vuosia jossain sairaalassa, ei kiitos.
Itselläni on sellainen tilanne että olen joutunut sydämeni kanssa ravaamaan sairaalasta terveyskeskukseen edestakasin ja kunnon hoitoa en tunnu saavan. Lääkkeet vievät voimat jaloista jonka seurauksena liikkuminen on huonoa ja olen ruvennut lihomaan, samaan hengenvetoon lääkärit käsekvät liikkumaan. Tahdistinta eivät kuulemma halua tässä vaiheessa asentamaan vaikka vuosi vuodelta menen huonompaan suuntaa. Odottavat varmaan että kun olen huonommassa kunnossa niin sitten sitä ei enään kannata laittaa. No säästöähän se tuokin on, vai onkohan?
TA:ta tai omaa yksityistä Lääkäriä, tai Kaupungin Sairaalaa niin hyvin nämä paperit ja tiedot kulkevat ja lab.kokeiden tiedot kulkevat. Mielestäni moitteetomasti. Ei valittamista. Miehelläni jatkuva seuranta HYKSISSÄ niin, jopa puhelimella soittavat sieltä, ja kyselevät mieheni vointia. Viimeksi oltiin taas siellä koska, munais-altaat tulehtuivat, niin heti suoraan omalle syöpäosastolle. Missä hyvä hoito ja ystävällinen ja aina jaksava hymyilevä hoitohenkilökunta paikalla. Jopa keittiöhenkilökunta tekee kaikkensa että potilailla hyvä. Eipä siirrellety turhaan. Vain yksi siirto oli yöllä. Sekin tulovaiheessa. Että, tieto kulkee ainakin hänen kohdallaan hyvin. Sairaalasta hänen omalle hoitavalle yksityislääkärilleen myös. Lämmintä Kiitosta sydämestäni voisin näin siitä antaa..ihan
Kaikille hoitotahoille; lääkäreitä myöten;)
Näin eriarvoista voi kohtelu sitten oikeesti olla. Se on ikävä juttu.
t.Pimu
tiedot kulkevat, mutta missään järjestelmissä ei ole tietokohtaa että jollain potilaalla on hoitotestamentti. Ymmärtääkö hän nyt mistä puhun. Eikä muuten sairaaloiden ja TA keskenkään tieto kulje josset ole antanut siihen suostumussta kirjallisena, kokemusta on ja asun vain espoossa. Mutta se on hyvä jos joillakin hoitosuunnitelmat menevät hyvin.
Kyllä testamentti on lähimmän sairaalan tiedossa myös, eli ei kai huolta siitä asiasta, ellei hädän hetkellä ole joku, joka haluaa elvyttää kaikesta huolimatta.
sitten lehdet joissa asiantuntijat ovat antaneet lausunnon, puhuvat väärää tietoa. Eihän tässä kohta tiedä mitä uskoa.
kun muistin eilen liian myöhään katsoa sen 45min ohjelman jossa kerrottiin hyvästä kuolemasta. Tuleekohan se uusintana joskus?
Ohjelma oli tosiaan koskettava ja se voi katsoa netistä; MTV3katsomo 45min special 22.7.