Kuopuksemme on nyt 5kk2vk ja ainakin minun mielestäni maailman ihanin vauva. Tosin on alkanut vähän mietityttää, onkohan hän aivan terve, koska on niin rauhallinen. Kaikki hämmästelevät, kuinka kiltti ja tyytyväinen hän on, tosin jotkut ovat ääneenkin ihmetelleet, onkohan jokin vikana, kun on niin rauhallinen.
Poika ei juuri itke, herätessään alkaa jokeltaa tai katselee vaan ympärilleen, kunnes joku tulee katsomaan ja hakemaan sängystä. Yöllä osaan imettää nälän tullen, koska alkaa maiskutella ja imeskellä nyrkkiään, ei silloinkaan itke. Poika viihtyisi itsekseen sitterissä tai lattialla vaikka kuinka pitkiä aikoja, toisin kuin esikoinen aikanaan. Yksin en häntä tietenkään kauaksi aikaa jätä, mutta välillä uhmaikäinen esikoinen vie kaiken humion, jolloin vauva saa touhuta jonkin aikaa itsekseen.
Poika ottaa hyvin katsekontaktin sekä ilahtuu aina kovasti seurustelusta ja jokeltelee takaisin, joten autistinen hän ei varmaankaan ole. Hän myös reagoi ääniin ja seuraa katseellaan esineitä ja ihmisiä, joten ilmeisesti kuulo ja näkö toimivat (neuvolassa ja sairaalassakin todettu olevan ok). Poika ei vielä käänny vatsalta selälleen eikä selältä vatsalleen, kyljelleen kylläkin. Ei tunnu kääntyminen edes kiinnostavan. Tosin siskonsakin alkoi kääntyä aika myöhään. Esineihin tarttuu, mutta vasta houkuttelun jälkeen, useasti kädet menevät ohi ja suoraan suuhun, kun yrittää tarttua esineeseen. Ei myöskään halua tai osaa pitää esineitä kädessä hetkeä kauempaa.
Esikoisemme motorinen kehitys oli myös alkuun hidasta, kääntyminen ja liikkeellelähtö kesti hänelläkin, ryömimimään konttaamaan lähtö ja seisomaan nousu tapahtuivat kaikki samalla viikolla 9kk iässä. Nyt 2v4kk iässä on motorisesti normaali, joissain asioissa edelläkin monia ikäisiään. Siksi en ole mm. kääntymisestä ollut huolissani. Mutta nyt on alkanut mietityttämään vauvan rauhallisuus motorisen kehityksen hitauteen lisättynä. 5kk neuvolassa poika todettiin normaaliksi, mutta ei tahtonut millään tarttua helistimeen, haki vaan äitiä katseellaan tai naureskeli neuvolantädille.
Onko jollain kokemusta, onko jokin häiriö tai sairaus imennyt näin vauvan rauhallisuutena ja "tyytyväisyytenä"? Tuntuu niin oudolta, että vauva ei ikinä itke (siis ehkä kerran viikossa hetken). Tyytymättömyyttä hän ilmaisee kyllä kiljahtelemalla ja huutelemalla tietyllä tavalla ainakin äidin mielestä selvästi närkästyneenä. Onko tällainen normaalia, eli onko tällaisia vauvoja muitakin, vai pitäisikö olla huolissaan?
Poika ei juuri itke, herätessään alkaa jokeltaa tai katselee vaan ympärilleen, kunnes joku tulee katsomaan ja hakemaan sängystä. Yöllä osaan imettää nälän tullen, koska alkaa maiskutella ja imeskellä nyrkkiään, ei silloinkaan itke. Poika viihtyisi itsekseen sitterissä tai lattialla vaikka kuinka pitkiä aikoja, toisin kuin esikoinen aikanaan. Yksin en häntä tietenkään kauaksi aikaa jätä, mutta välillä uhmaikäinen esikoinen vie kaiken humion, jolloin vauva saa touhuta jonkin aikaa itsekseen.
Poika ottaa hyvin katsekontaktin sekä ilahtuu aina kovasti seurustelusta ja jokeltelee takaisin, joten autistinen hän ei varmaankaan ole. Hän myös reagoi ääniin ja seuraa katseellaan esineitä ja ihmisiä, joten ilmeisesti kuulo ja näkö toimivat (neuvolassa ja sairaalassakin todettu olevan ok). Poika ei vielä käänny vatsalta selälleen eikä selältä vatsalleen, kyljelleen kylläkin. Ei tunnu kääntyminen edes kiinnostavan. Tosin siskonsakin alkoi kääntyä aika myöhään. Esineihin tarttuu, mutta vasta houkuttelun jälkeen, useasti kädet menevät ohi ja suoraan suuhun, kun yrittää tarttua esineeseen. Ei myöskään halua tai osaa pitää esineitä kädessä hetkeä kauempaa.
Esikoisemme motorinen kehitys oli myös alkuun hidasta, kääntyminen ja liikkeellelähtö kesti hänelläkin, ryömimimään konttaamaan lähtö ja seisomaan nousu tapahtuivat kaikki samalla viikolla 9kk iässä. Nyt 2v4kk iässä on motorisesti normaali, joissain asioissa edelläkin monia ikäisiään. Siksi en ole mm. kääntymisestä ollut huolissani. Mutta nyt on alkanut mietityttämään vauvan rauhallisuus motorisen kehityksen hitauteen lisättynä. 5kk neuvolassa poika todettiin normaaliksi, mutta ei tahtonut millään tarttua helistimeen, haki vaan äitiä katseellaan tai naureskeli neuvolantädille.
Onko jollain kokemusta, onko jokin häiriö tai sairaus imennyt näin vauvan rauhallisuutena ja "tyytyväisyytenä"? Tuntuu niin oudolta, että vauva ei ikinä itke (siis ehkä kerran viikossa hetken). Tyytymättömyyttä hän ilmaisee kyllä kiljahtelemalla ja huutelemalla tietyllä tavalla ainakin äidin mielestä selvästi närkästyneenä. Onko tällainen normaalia, eli onko tällaisia vauvoja muitakin, vai pitäisikö olla huolissaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä on alusta asti ollut tyttö hyvin huono itkeskelemään (nyt 2,5kk). Nälkänsä ilmoittaa samoin kuin teilläkin...näin on tehnyt alusta asti ja siihen olen oppinut reagoimaan. En missään nimessä valita, että lapsi on tyytyväinen eikä itkeskele, päinvastoin, olen itsekin hyvin tyytyväinen. Toki sitten tulee ajoittain mieleen, onko kaikki ok. Mutta ilmeisesti olemme säästyneet mahavaivoilta, jotka yleensä ainakin pienillä on suurin itkun aiheuttaja. Siitä saa olla kiitollinen. Nykyisin kyllä tylsistymistään ja väsymistään ilmaisee pienellä itkulla mutta useimmiten rauhoittuu tosi helposti. Eli meillä ei tyttö kyllä viihdy pitkiä aikoja yksin tai jaksa samaa lelua/syliä/naamaa kauaa katella =) Mutta oli tartuttava tähän, kun näin kirjoituksesi, koska olen pitänyt tuota maiskuttelua "outona", kun olin varautunut että lapsi sitten huutaa kun on nälkä... =/
Mutta toivon teille kaikkea hyvää jatkossa ja toivotaan, että poitsu on vain tavallista rauhallisempi! =)
Vanha ketju, mutta kuitenkin.
Meidän neiti oli myös vauvana erittäin rauhallinen tyyppi.
Viihtyi vaikka kuinka pitkiä aikoja itsekseen eikä paljoa itkeskellyt ja kehittyi motorisestikkin muita hitaammin. Olin kyllä myös huolissani että onkohan tuollainen rauhallisuus normaalia kun yleensä lapset ovat niin aktiivisia.
Tempperamentti kolkuttikin ovelle 1 v syntyäreitten jälkeen!!
Sen jälkeen on tahtoa ja huutoa riittänyt aamusta iltaan eikä minuuttiakaan olisi itsekseen! Välillä vähän salaa ikävä sitä tyytyväistä möllöttelijää;)
Meilläkin rauhallinen ja tytytyväinen vauveli.. En muista, et olis itkeny juurikaan ennen ku vasta sit sellasta kitinää ku hampaat alko tuleen.. Nyt kyllä sit uhmakiukkua ja itkuakin riittää vajaa 3v:nä...Toiset on rauhallisempia ja toiset temperamenttisempia :) Ja jos vauva saa lapsentahtisesti rintaa, ei oo kylmä/ kuuma/ kipuja ja äippäkin lähettyvillä; niin mitäs sitä syyttä itkeskelemään.. ;)