Te jotka olette suhteessa tupakoivan kanssa, mutta ette itse polta, oletteko yrittäneet saada toista lopettamaan? Itse olen yrittänyt puhua kumppanilleni tupakoimattomuudesta, mutta huutohan siitä tulee. Inhottaa, kun toiselta saa haisevan iltapusun.
Eroon tavasta
pahasta sellaisesta.
11496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
jätä se! mitä menit sekaantumaan tupakoitijaan. hyi hyi...
orjentoitua lopettamiseen,ei toisen painostus auta.Mua muru yritti saada lopettamaan puhumalla,nalkuttamalla,kiristämällä,palkitsemalla....
Ei,ei toiminut.
Sitten yks kaunis päivä vaan oli se päivä kun röökiaski pysyi kiinni ja on edelleen koskemattomana puolen vuoden jälkeen lipaston laatikossa.Tekee mieli tupakkia aika ajoin,varsinkin jos hermostuttaa joku asia.Mut ei siinä mitään ihmeellistä tapahtunut,mä vaan päätin että nyt loppui.
Muru on kyllä tukenut tosi paljon lopettamista.Eli kun varsinkin alussa pinna oli tosi kireellä ja meillä ovet paukku ja mä olin melko ilkee välillä,niin se kesti sitä ja oli kärsivällinen eikä suuttunut mulle.
Ei sun auta muuta kun odottaa että kumppanis saa "ahaa elämyksen" ja haluaa lopettaa.Tai sähän kumppanis tunnet,olisko joku "porkkana" hyväks?Vaikka suunnitelkaa etelänmatka rahoilla jotka se muuten laittais röökiin:)
Täytyy kyllä hehkuttaa miten tuhannesti parempi olo on ja ihanaa kun ei enää mene rahaa röökiin.Ja tietty se että muru ei nyrpistele röökin hajulle,itestäkin kivempi pussata raikkaita pusuja:)
Myös maku ja haju-aisti parantunut:Enkä ole lihonnut kiloakaan,kunto on kyllä kohentunut...ja parisuhde;)
Minä en tupakoi, mutta useimmat tyttikset on kyllä polttaneet. Ihan sama mulle.
Itse olen päässyt eroon tupakoivista eron kautta, enkä enää aloittaisi seurustelua tupakoivan kanssa. Tupakoivat ovat aika usein ihmisiä, jotka eivät millään tajua, että tupakoimatonta saattaa tupakansavu häiritä pahastikin ja siitä voi tulla jopa pahoinvointia.
Varmaan huomioivia tupakoitsijoitakin on..........ainakin jossain. :)
..hakemista, kun ensin haet ihmisen joka ei tupakoi ja niistä ihmisistä vielä haet sulle oikeanlaisen.. Huh.. Ehkä mulla ei niin kauheen vaikeeta pitäskään olla kun kerta ihan sama, tupakoiko jos muut asiat kunnossa! :D
Kumpikohan meistä on nirsompi!!?? :D :D
Tupakoiminen on aina ollut mulle suoranainen turn-off. Nirso tai en, olen ilmoittanut jo jokaikisillä ensitreffeilläni, että tupakoivien kanssa en sitten ryhdy tapailemaan enkä seurustelemaan, enkä halua mitään muutakaan. Mielestäni on ollut ainoastaan reilua ilmoittaa asiasta heti ensikäänteessä, kuin yrittää tapailla tai seurustella ja aloittaa nalkutus puolen vuoden kuluttua alkuhuumasta.
En yksinkertaisesti siedä tupakointia. Paitsi että se haisee pahalta (ja oletettavasti tupakoivan suuteleminen myös maistuu pahalta), siihen kuluu järjettömiä määriä rahaa ja se uhkaa yksilön terveyttä. Ei kiinnosta itseään myrkyttävä tupakoitsija, eikä kiinnosta keuhkosyöpää sairastava puoliso nelikymppisenä. Enkä todellakaan halua, että lapsillani olisi tupakoiva äiti, olkoonpa muuten kuinka ihana tahansa.
Eli nirso olen ja myönnän sen, mutta yksin en ole sen vuoksi koskaan jäänyt. :) Joten vielä on varaa ollakin.
Hyvä, että kerrot heti ensi tilassa ettet siedä tupakoitsijoita. Mulle on täydellinen turn-off jos joku kertoo ettei suvaitse tupakointia tai halua edes tapailla tupakoivaa ihmistä. Syynä on se, että kokemukseni mukaan ne ihmiset, jotka suhtautuvat tiukkapipoisesti tupakointiin, ovat tiukkapipoisia muutenkin. En halua elämääni naista, joka suhtautuisi tiukkapipoisesti ystävienikin tupakanpolttoon, alkoholinkäyttöön, vaarallisiin harrastuksiin tai mihinkään muuhunkaan "ei-järkevään" asiaan ja nalkuttaisi vähän väliä asioista joita hän ei suvaitse.
Tupakoinnista ei ole välttämättä vaaraa lapselle, koska on olemassa huomaavaisiakin tupakoitsijoita. Se, että joku tupakoi, ei tarkoita automaattisesti sitä, että hän tupakoisi raskauden tai imetyksen aikana tai että läheiset joutuvat tupakoimaan passiivisesti tai että lapsista tulisi automaattisesti tupakoitsijoita. Minäkin, tupakoivien vanhempien lapsena olen sisarussarjani ainoa ainoa joka ikinä on polttanut.
Ja selvyyden vuoksi, tämä ei ole puheenvuoro tupakoinnin puolesta. Olen itse ollut vuosia polttamatta ja vastaavasti polttanut vuosia. Se on minun, eikä kumppanini asia. Moneen asiaan voi kuolla, syövän saada ilman tupakointiakin ja mitä rahanmenoon tulee, rahan saa kulumaan muuhun turhaan ihan yhtä helposti. Ansaitsen tarpeeksi hyvin voidakseni tehdä palkallani lähes mitä vaan mitä mieli tekee ja pidän huolta terveydestäni muilla tavoin. Paino on ihannemitoissa, veriarvot ja muu terveys niin hyvä ettei poissaoloja töistä ole ollut kahteen ja puoleen vuoteen yhtä ainutta päivää. Suhtaudun sen verran hyväksyvästi ja rennosti kanssaihmisiini, että vientiä on riittänyt aina. Valinnanvaraa on aina silloin kun osaa hyväksyä toiset ihmiset sellaisina kuin he ovat, kaikkine "ei-järkevine" tekoineen ja harrastuksineen.
Minä en itse edes tupakoi, mutta musta turha alkaa tuollaisesta vääntämään. Jokainen tekee niin kuin haluaa.
Mun mielestä tupakoitsijan henki ei haise yhtään pahemmalta kuin tupakoimattomankaan!! Erilaiselle kyllä, mutta kyllä se henki haisee tupakoimattomillakin! :D
mun tyttöystävä ei polta ja mä poltin ennen.. en kyllä ikinä kun oltiin yhessä, mut sit ku olin kaverien kanssa ilman tyttistä tai töissä tms. niin poltin kyllä. tyttöystävä mainitsi kyllä asiasta joitakin kertoja. ei niin että se sitä haittais kauheesti, mut enemmänkin se oli mun terveydestä huolissaan.. en oikein välittäny huomautuksista, mut sit yks päivä vaan päätin lopettaa ihan omasta halusta. ei kukaan muu voi tehdä sitä päätöstä kenenkään toisen puolesta. itestä sen on lähettävä. turha sitä on suhteessa kritisoida jos on leikkiin lähteny röökaajan kanssa!! ei siitä synny ku riitaa..
Ei hän lopeta, koko ikänsä polttanut.