Äiti ei kelpaa

tuttavaperheessä just 2v tyttö on aina vaan isin perään. Meillä taas poika on enemmän äidin perään. Oisko se sitä oidipaalista kompleksia jotenkin? En minä usko että yhtään sen epämukavampi olisit kuin tytön isäkään:). Tai voihan olla, että tyttö kokee että on sinun kanssa päivän ja isin kanssa illan, vaihtelua elämään!

ja kun on itse raskaana niin se vaikuttaa sit omaan mielialaan kans herkästi ja "loukkaantuu" tavallaan kun lapsi valitsee aina vain toisen vanhemman. Voisi olla helpompi kestää, jos ei olisi raskaana ja hormonit heittelisi muutenkin. Eikä se minusta ole sellainen asia, jota tarvitsisi hävetä; hyvä vain, kun voi tunnustaa itselleen myös niitä epämiellyttäviä tunteita mitä tulee.. mutta kannattaa silti jakaa huomiota ja hellyyttä lapselle eikä loukkaantua ihan oikeasti..

Joistakin lapsista tulee vaan isin tyttöjä/poikia tai sitten äidin tyttöjä/poikia, toisille molemmat on yhtä tärkeitä. Mutta voisin uskoa, että kunhan tyttö kasvaa ja tajuaa että olette molemmat naisia ja teillä on naisten jutut, sitten saattaa isille taas tulla ulkopuolinen olo, samoin minulla poika voi olla vain isin kanssa miesten juttuja tekemässä vähän ajan kuluttua ja sitten on tippa linssissä:O.

Mut onhan se hyväkin asia siltä kannalta ajateltuna, että teille on tulossa vauva! Tytön on helpompi hyväksyä varmasti se, jos ei ole "liian" kiinni äidissään.

Tsemppiä! Eiköhän se äiti ole ihan yhtä rakas kuin isäkin!

ja äidille muodostu samanlaista kiinteää suhdetta kuin niissä perheissä, joissa äiti hoitaa lapset itse. Samoinhan oli ennen niissä yläluokan perheissä, joissa oli lastenhoitajia. Lapset kiintyivätkin imettäjään tai njanjaan eli nannyyn eikä äitiinsä.

Hoidin aikoinani lapset itse ja olin sen tähden heille kaikkein tärkein henkilö -ja olen vieläkin. Olen meistä se leikkisämpi vanhempi. Mies on enemmän tosikko, hyvä perheenisä silti. Hänellä on ollut taloudellinen vastuu perheestämme. Myös tyttärieni perheissä äiti on se tärkein, ja he ovat hoitaneet lapsensa ja suurimmaksi osaksi myös kotityönsä yksinään ilman miehen apua.

Älä tee seuraavan lapsen kohdalla samaa virhettä, vaan hoida hänet itse, niin hän kiintyy sinuun. Vauvaikäistä ei saisi koskaan jättää lapsenvahdfille, ei pitemmiksi ajoiksi edes isänsä hoitoon.

Ps Pistä se ukkosi siivoamaan ja pyykkäämään ja laittmaan ruokaa, jos hän osaa sitä tehdä. Tarvitset lepoa, kun olet raskaana.

Älä välitä tuosta tilanteesta. Lapselle molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä ja hän on lojaali molemmille. Älä missään tapauksessa tule mustasukkaiseksi vaan anna lapselle tilaa vaikkapa sitten olla isän perään. Isä on myös se henkilö, jonka avulla lapsi yleensä pääsee irtaantumaan äidistään. Äiti kun on se tärkein ja läheisin ja hänestä on tosi vaikea irrottautua...mutta kun sitä äiti-vauva-symbioosia ei voi jatkaa ikuisesti. Älä vain tule mustikseksi. Minulta meni avioliitto pääosin tuon mustis-jutun vuoksi, kun mies ei kestänyt sitä, että lapsi oli enemmän kiintynyt minuun. Mitä enemmän lapsi kiintyi minuun, sitä enempi mies alkoi olla poissa kotoa ja alkoi nähdä minussa vikoja. Äläkä missän tapauksessa tunne oloasi kiusaantuneeksi. Lapset ovat sellaisia. Jokainen sen ymmärtää. Tee lapselle selväksi myös se, että hyväksyt sen, että isi saa haleja ja huomiota jne., ettei teille tule kilpailuasetelmaa. Se ei olisi hyväksi. Sinun pitää nyt olla "aikuinen" ja olla välittämättä lapsen sinua harmittavista valinnoista isän ja sinun välillä. Ja älä missään tapauksessa anna tilanteen vaikuttaa sinun ja lapsen suhteeseen etäännyttävästi.
Tulee myös mieleen, että mahdollisesti lapselle on kehittynyt isään erilainen kiintymyssuhde kuin sinuun. Tuttavapiirissäni on yksi perhe, jossa lapset ovat selvästi enemmän isän perään ja heillä on selvästi lämpimämpi kiintymyssuhde isään kuin äitiin. Heidän isänsä onkin todella lämmin ja ihana ihminen. Myös äiti on ihana ihminen mutta ei samalla tavalla lämmin kuin isä. Heidän isästään huokuu sellaista rakkautta lapsia kohtaan, jota harvalla miehellä on. Ei hänen vaimonsa kuitenkaan vaikuta lainkaan mustasukkaiselta. Eikä tarvitsekaan. Me olemme erilaisia kaikki ja ihmissuhteet ovat erilaisia. Luo sinä oma suhteesi lapsiisi, iloitse siitä suhteesta ja kehitä sitä suhdetta, äläkä vertaa sitä suhdetta heidän ja heidän isänsä suhteeseen. Tärkeintä on, että sinä rakastat, kuten elämässä yleensä. Toisia ei voi ohjailla, heidän rakkauttaan ei voi vaatia, mutta omiin tunteisiin voi vaikuttaa ja voi rakastaa niin täysillä kuin osaa. Se riittää :).