Olen puun ja kuoren välissä. Ystäväperheeni aikoo sijaisperheeksi, on siis käynyt jo koulutuksenkin. Heillä on vahva tahto auttaa ja ottaa perheeseensä kasvamaan vieraitakin lapsia. En epäile sitä. Vilpittömästi. Mutta entäs se totuus sitten, että monet aviokriisit olen saanut läheltä todistaa, välillä toinen puolisoista on hetken aikaa asunutkin muualla ja sitten on taas palattu yksiin, niin kuin ei mitään. Näitä asioita he tuskin ovat tuoneet pride-koulutuksessa esiin. Muutoinhan he vaikuttavat aika tavalliselta perheeltä. En ole uskaltanut ottaa ystäväni kanssa asiaa esiin, koska se saattaisi loukata häntä syvästi, joka on siis tämä tulevan sijaisperheen äiti. Kannan huolta kuitenkin heidän jaksamisestaan, kun tiedän itse, kuinka raskasta tämä työ voi välillä olla ja on tärkeää todella, että omia suurempia ongelmia parisuhteessa/taloudellisia ym. ei olisi. Jotenkin minulla on tunne, että he uskovat näiden vieraiden lasten jollain lailla sitovan heitä lujemmin yhteen. On jokin tärkeä yhteinen asia. Ja kun on ottanut vieraitakin kotiinsa kasvamaan, ehkä se sitten laittaa yrittämään enemmän. Mutta entäs sitten kun on vaikeuksia lasten kanssa/biovanhempien kanssa ja omatkin ongelmat saattavat taas nostaa päätään???? Toivotaan että jaksavat.
Avio-ongelmat
tuleva sijaisperhe..
6299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
saada liittonsa kuntoon tekemällä lapsen. Tässä lienee samankaltainen tilanne.
tiedän perheen jotka ottivat sijaislapsen avioongelmien keskelle. Muutama vuosi meni ja liitto hajosi sekä lapsi muutti uuteen sijaisperheeseen.
ja sano ettet halua että sossu kertoo sijaisperheeksi aikovalle pariskunnalle keskustelustanne, vaan niin että keskustelunne pidetään sinun ja sossun välisenä. Jos pariskunta on eronnut ja muuttanut takaisin yhteen niin luulisi että siitä olisi jäänyt jälkiä johonkin rekisteriin tai kelan sivustoille. Sehän on vähän kuin ennakoitu lastensuojeluilmoitus. Muista tuoda esiin syvää huoltasi sijaisperheen jaksamisesta niin et ainakaan mitään syytettä saa.
Sijaisvanhemmat ovat samanlaisia ihmisiä kuin muutkin. Heillekin voi tulla ongelmia. Mutta tietenkään lasta ei voi ottaa sen vuoksi, että se parantaisi suhteen. Monet asiat kuitenkin rasittavat suhdetta, joten suhteen tulee olla vahvalla pohjalla.
Jos sijaisvanhemmaksi aikova on ystäväsi, voit varmasti puhua hänen kanssaan suoraan, eikä ensimmäisenä mennä seläntakana sossulle "juoruamaan". Voit vaikka kehoittaa ystäväperhettäsi juttelemaan avoimesti sossun kanssa heidän avio-ongelmistaan ja siitä miten ne ovat käsitelty ja selvitetty. Avoimuus taas kasvattaa luottamusta kaikkien osapuolien välillä.
Mielestäni sellainen perhe jolla ei ole koskaan ollut ongelmia ei ole sen parempi tai huonompi verrattuna perheeseen jolla on ollut ongelmia. Monesti vastoinkäymiset saattavat jopa yhdistääkin ja silloin sitä huomaa miten tärkeä se toinen henkilö onkaan. Parempi työskennellä liiton puolesta kuin erota lopullisesti.
Itse en kuintenkaan lähtisi tuomitsemaan ennakolta pariskuntia joilla on ollut ongelmia parisuhteessa. Mutta tietysti jos sijaisvanhemmuuteen lähtee, on sen päätöksen oltava yhteinen ja valmis tekemään työtä sen oman suhteen eteen ja valmis siihen, että lasten mukana tulee kaikenlaista ylimääräistä rasitetta, kuin myös iloa ja onnea. :)
Lisäisin vielä sen verran, että myös sossun tuki ja riittävä koulutus ja työnohjaus on edellytys onnistumiselle.
Tätä on vain joissain kunnissa valitettavan vähän.
iän / muun takia ei kyennyt saamaan yhteisiä lapsia - teki kaikkensa (seksuaalinen hyväksikäyttö - syytöksiä myöten), että lapsen huostaanottoa ei purettaisi. Sinnikäs äiti kuitenkin taisteli lapsen takaisin itselleen. Huraa!