Yhden emännän ja yhden isännän lisää. Töitä on vaikka muille jakaa, kävi tuossa jo mielesä, mitenhän homma pyörisi, kun tulisi toinen pariskunta taloon? Tilaa olisi ja jokaiselle töitä aamusta iltaan. Elannonkin saisi kaikki, jos ei hurjia vaatimuksia olisi. Mitenhän se käytännössä onnistuisi, mitäs luulette? Haikailenko hulluja vai voisiko olla saumaakin? Kun ei tuo piika/renki homma nykyään meinaa onnistua, kun ei näillä seuduin osaajia ja työn taitajia ole oikein tarjolla. Onnen onkijoita sitäkin enemmän, ollaan niistä jo tarpeeksi saatu.
Tila
tarttis pikku hiljaa
26380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
ei paha. Kun natsais kemiat, mikäs siinä ja oishan se sosiaalinenkin puoli hoidettu samalla.
Joku homppeliporukka hinttarit ja muuten vaan outo porukka vois yhteen sopia ei normaalit immeiset.
unki tuolla...nimittäin yhellä kylällä koittivat naapurit asua yhtä tilaa. Riitaa tuli, kun kaikki ei olleetkaan yhtä terhakasti työssä mukana. Tulopuoli vaan kelepasi. Ja ei onnistu senkään takia, että voipi mennä sukset ristiin siis sillaa että toinen eksyy halimaan toisen puolisoa. Semmostakin on kuulkaa sattunu.
niin outoa ole vaikka saman katon alla asuukin. Ennen oli normaalia että monta sukupolvea asu samassa talossa. Vielä niitä on nytkin, tiijä sitten kuinka auvoisaa elämää lienee? Ei kait se pakko ole sen vieraan emännän tahi isännän kaulaan mennä, luulis aikasilla ihmisillä himot pysyvän kurissa.
Onnistumaan.Sitten vois onnistuakin jos yhteistyö olisi jo koeteltua,ja toimivaksi havaittua.Antaisi tuo ainakin aluksi säpinää kun vaimoja vaihdettaisiin.
asu kaks pariskuntaa samaa taloa, muuten ihan jees, vaan alko toisesta veljeksestä se veljen emäntä näyttää vähän liianki nätiltä :).
Tunne ei vaan ollu molemmin puolinen, talon "pääemäntä" sai liehittelijästä tarpeekseen ja käski pykätä oman mökkinsä pystyyn ja muuttaa akkansa kanssa sinne. Ilmotti täyshoidon rajottuvan ruokaan ja seki töitä vastaan. Mikäpä siinä autto, mies rakensi oman mökkinsä ja on naapureita vieläkin. Tais vaan nuorempi velipoika haluta raavaamman emännän lihaa, vaan kiville meni. maistu nauru kyläläisille. Siitä on jo aikaa, vaan jutut elää yhä.
Että veljekset asuivat samaa taloa.Nuoremmalla oli emäntä.Vanhempi veli teki enimmät työt,kävi myös muualla ansiotöissä.Elätti siinä sivussa veljensä lapset.Pahatkielet kertoo että tais ne lapsetkin olla tehty hänelle.
Kun emäntä tai emännät tulevat taloon.
Paljon onhajonneita yhtymiä tullut.Jotkut,harvat ovat pysyneet kasassa.Vaatii yhteistyökykyä,halua ja aikuisuutta.Plussapuolena tulee tiimityön edut.-Vapaaaika lisääntyy,voi laajentaa tilaa reilusti.
Aloittajalle vinkiksi.minä joudan kohta sulle kaveriksi.Mitähän ukkosi siitä tuumaa?
Mielenkiintoista ;)
Ukon tuumaus riippuisi tasan siitä, tulisitko töihin vai vain emäntää kädestä pitämään. Ja kysyhän omalta emännältäsi, jos huomasit, puhuin pariskunnan kanssa yhteisestä tilanpidosta.
Oon nähny paljon näitöä veljesten tilayhtymiä, ei toimi pitemmän päälle, turha alkaa rakentelemaan. Toine tai toiset tekee ja joku tai jotkut siivestää. Riita siittä tulee pitemmmän päälle.
Tossa yhdet veitikat ei päivää enää sano toisilleen. Nyt on tila yhdellä kokonaan. Toisella koaliittiolla on lakimiehet asialla, yksi tekee ja toinen ryyppää, hummaa tuhlaa ym.
Sitten nämä, kun hommataan emännät siihen ja homma menee ihan hötsöntötsön, vähän aikaa on mukavaa, sitten emännät riitaantuu keskenään, tulee valtataistelu. Mulla sattu edellinen emäntä oleen tälläsestä perheestä kotosin, missä oli ollut kaksi emäntää samassa huushollissa (tosin yhdellä isännällä) lapset oli tehty yläkerran emännän kanssa, erittäin riitaista touhua loppu viimeksi. Siitä kukaan kait sitten lopuksi nauttinut mitään ja lapset kärsi.
Täälläpäin oli yksi rekkamies, jolla oli kaksi emäntää samassa talossa, tosin talo oli oikeastaan paritalo, eli molemmilla oli talosta puolisko.
Molemmille oli lapsia ja pihassa 60 rekkaa, sekä helvetisti velkaa, vanhempi emäntä joka oli myös firmassa töissä tiesi tilanteen ja tiesi myös sen, että jos hän lähtee niin firma menee konkurssiin ja kaikki jää perseauksiksi, sekä velkaa jää helvetisti ....
Joten eipä firmaa jaettu, tosin sitä en tiedä, kenen nimissä talon puoliskot oli.
Emännät tuli toimeen kun pakko oli, kukapa sitä omien lasten suusta leipää ottaa ....
Mua kiihottaa ajatus, et asuis samassa talossa jonkun kivan isännän kanssa. Siitähän saattais kehittyä vaikka mitä. Kyllä työtkin tulis hoidettua, kuin lennossa, kun tietäis et kohta pääsee sen toisen isännän kanssa jonnekkin...no eihän se sen kummempaa ole, kenenkää kanssa, vaan se jännitys siinä.Sitä tarkoitin. Kannatan ajatusta, eikun tänne nimiä listaan, ketkä haluaa yhteisnavetan. Minä ja ukkoni ollaan valmiit.
ensimmäinen rohkea ja pane nimiä kehiin, eihän sitä tiedä
vaikka naapureita oltais :))
Ps. en ole tuo aloittaja, mutta kun niin rehvakkaasti esiinnyit, niin annahan palaa, katotaan mihin tytöllä rohkeus riittää.
Ehkä se menisi sillä tavalla, että jokainen pitäisi omat maansa, mutta muissa asioissa hommat jaettaisiin, eli yksi laittaisi koneita ja toinen karjaa ....
Ja hommat hoidettaisiin yhdessä sopien, kuka tekee mitäkin.
Voihan sitä tietenkin karjaa olla molemmilla, mutta ne pitäisi olla samassa navetassa, että työt tulisi tehtyä aina samalla miehellä, toisella olisi tavallaan vapaapäivä välissä tai se olisi konehommissa, esim. urakoimassa.
Lihakarjaa voi olla vaikka 500 päätä samalla laitumella, kunhan se vaan on tarpeeksi iso laidun.
Tosin meillä emännät pysyy pirtin puolella,tekevät kotitöitä ja hoitavat lapsia. Veljen kanssa hoidetaan tilan työt. Ei se ainakaan alkuun kivutta mennyt, mutta emännät ties tilanteen jo taloon tullessaan, sovittiin veljen kanssa että jos eripuraa on näkyvissä,puhutaan asiat halki. Meillä veljen kanssa se toimi vaan emännät meinas välillä sähistä. Muutaman mykkäkoulun ja epäonnistuneen yrityksen jälkeen vetää meijät mukaan riitaan alko akatkin sovinnollisemmin elää keskenään. Ja homma ilmotettiin yhessä, ukot ei talosta lähe, akat lähtee jos ei ole halua elää ihmisiksi.
Autto asiaa varmasti sekin, kun ei kellään ollu mahdollisuutta mököttää pitkään yksin, muonavahvuus oli aina sen verran iso, että tilaa ei löytyny.
Vinkkinä muillekin, jos nainen/naiset ei tilan töihin osallistu, ei heillä myöskään ole mitään päätäntävaltaa tilan asioihin. Voi olla kova pala niellä aluksi,vaan monelta harmilta välttyy kun tekee asian kerralla selväksi. Ja huumoria kehiin!
Veljesten välillä, jotka ovat ikänsä eläneet kotitilallaan ja tehneet yhdessä töitä siellä, niin onnistumismahdollisuus on paljon parempi.
Muuten kannattaa aika tarkasti avata se, mitä oikein kukakin haluaa ja mihinkä oikein suostuu, siis velkavastuussa jne...
Onhan noita osakeyhtiöitä yritysmaailma täynnä, joissa on useampi omistaja, mutta yleensä niissä joku aina valitaan ns. "johtajaksi" vaikka olisikin perheyhtiö.
tilanne se, et ukko olis valmis myymään koko tilansa mulle, jäis itse siihen työmieheksi. Hänellä ei ole enää voimia tämän pyörittämiseen monestakin syystä, minulla niitä on. Olen aika vahvasti harkinnut asiaa. Hintakaan ei kohtuuton olisi, ja muutaman vuoden kun tulorahotuksella sen maksaisi, lainaa ottamatta, olis tila sitten minun. Onko siinä mitään järkeä, se onkin toinen juttu. Toisaalta, ei hassumpi ajatus, olisihan päätäntävalta minulla eikä tarvitsisi joka asiaa rautalangasta vääntää. Se puhuminen kun on aika työlästä ihmisen kanssa, jonka motivaatio on olematon. Tässä asiaa olen jonkin aikaa mielessä pyöritellyt, saas nähdä, miten käy. Pakko miettiä tarkkaan mutta pelottava ajatus ei ole, ehkä se veisi tilaa eteenpäin. Eikä se taloudessa juuri näkyisi, samaan taloonhan raha tulisi, mutta systeemit muuttuisivat paljonkin. Ehkä tietty kova henkinen rasitekin, jota nyt hartioilla kannan, helpottuisi. Voisi päivän työhommat päättää itse, suunnitella järkevästi, eikä tarvitsisi torailla typeristä asioista. Saisi tehdä töitä, hyvällä mielellä, tarvitsematta miettiä, millä tuulella toinen milloinkin on, millainen päivästä on tulossa, onko isäntä hyvällä vai huonolla päällä. Sitten hän saisi olla millä päällä hyvänsä, luulis siinä mielikin parantuvan, kun ei stressi hänelläkään enää painaisi. Näitä tässä yksin istuskellessa mietin...
Ymmärrän kyllä tämän jos toiselta on motivaatio kadonnut.Saisit sitten itse päättää kaikista asioista ilman turhaa kränäämistä.Jotenkin vaan epäilyttää tuo jatkossa sujuminen,jos isäntä tulisi sinulle rengiksi.
Mutta voihan rengille antaa kenkää jos naama eikä työsaavutus miellytä.
Neuvoni näillä tiedoilla on.Osta vaan talosta osuus isännältä,jos kohtuhintaan saat.Mutta kerro myös hänelle mitä se voi jatkossa tarkoittaa.
On mahdollista,että löydät myöhemmin rinnallesi tasoistasi seuraa.Arkeen ja juhlaan.
Kannattaa vaihtaa se isäntäkin, jos talon ostat, ei se meno kummene, kun ei kiinnosta niiin ei kiinnosta ...
Uusi isäntä, jos sellaisen otat, niin ei oikeastaan olisikaan isäntä, koska sinähän sen talon omistat ja tiedät miten sitä hoidetaan.
raavaalla miehellä luonne kestäisi sitä, että emäntä on myös isäntä? Kun ei ne naiset, jotka isoa tilaa yksin pitää ja valvoo hommien sujumista, anna enää uuden isännän ottaa ohjia käsiin. Ja miksi antaisivatkaan, jos menestys on hyvä omissa käsissä. Vaatisi aika paljon luonnetta mieheltä, moneltakohan sitä loppupeleissä löytyisi. Onnenonkijoiden ei kannata edes yrittää, nainen on liiankin viisas ja turhan tarkkanäköinen.
se naisestakin ja naisen luonteesta, miten hommat sujuu. Se on kyllä tosi, et itelle olis aika hankala olla emännän "siivellä", vaikka kuinka tila pyöris ja kukoistas. Mut taas toisaalta,jos emäntä on jämy ja hyväluontonen, haluis sitä itsekin kortesa kekoon kantaa. Tuskin kestäskään laiskamatona nurkissa pyöriä ;).
Eli mitäkäs sillä isännällä sitten hälle muuta virkaa olisi kuin petikaverina? Sellaisen löytää nainen muualtakin kun on tarvista, miksi enää suotta ottaa kattosa alle? Ja miten niin otat, onko joillekin naisille se niin easya, tuosta vaan ottaa?!?!?! Mulla oli työn ja tuskan takana, meinas jo vanhanpiian leima otsaan tulla, viime hetkessä pelastuin :)))
Jos yksin jää,kohta alkaa vierailijoita tulla tarjolle.Ja jos jollekin antaa lämmintä,suorastaan jono tulee pian.
Tässä tapauksessa tuo emäntä ilmeisesti kaipaa rivakkaa miestä töihin ja sänkyyn,-ja antoisaa keskusteluyhteyttä,eikä jatkuvaa torailua.
Se silmien palo ja olemus yleensäkin, mikä kiehtoo. Joissakin naisissa on niin valtava vetovoima, ettei sitä unohda koskaan.
Munki kotikylällä oli niin ihana vaalea pellavapää, en koskaan sitä naista unohda!!!
kun kotikylillä vielä asuin, asuin naapurikylässä suloinen tyttö. Ei antautunu kellekään,ei vaikka mitä yritti. Kuulin vuosien päästä hänen avioituneen toiseen päähän pitäjää. Parisen vuotta sitten vahingossa tapasin kotona vieraillessani. Ei se hurma minnekään ollu haihtunut, edessä vaan seisoi sama hymyilevä nainen, ja minusta tuli pikkupoika jälleen.
Huokaus... Jotku naiset ei unohdu koskaan. Vieläkin hiukset kuin vaalea hevosen harja,sama ystävällinen tutkiva katse,siihen jää kiinni. Ja se persoona, aikuinen nainen ja silti silmistä pilkisti sama ilkikurinen ja naurava nuori tyttö, jona hänet muistin. Ikä oli tuonut vaan sen pisteen i:n päälle. Ja kuinka nuorelta hän vieläkin näytti, vaikka alkaa varmaan jo neljääkymmentä lähennellä.
Menipäs taas, no näin ne naiset voi vaikuttaa :)))
kirjotuksia, täytyy sanoa, ei sulla sisua puutu. Mieti kuitenkin hyvin tarkkaan, mihin olet alkamassa. En sitä meinaa etteikö sulla rahkeet riittäs, mutta mieti myös omaa tulevaisuuttasi. Tarttetko loppujen lopuksi sitä tilaa ja taloa? Asioissa on puolensa, eikä sulla älyä puutu, sen nyt aistii heti, mutta, mutta.
Empä taida oikeastaan enempää kommenttia antaakaan tällä haavaa.
Päätit sitten mihin suuntaan hyvänsä, hattua nostan sulle. Mulla on emännän paikka auki, vaan omalla tilalle. Sääli, kun sulla on oma, jos vaan olisin muuten kelvannut sinulle, ilomielin tilanpitoon kaveriksi ottaisin. Vaan toivottavasti isäntäs järkiintyy. Kimpale kultaakaan ei ole yhtä arvokas kuin monitaitoinen emäntä. Se ei vaan taida sitä ymmärtää, vielä. Ja jos ei järkiinny, niin sitten ei.
Pärjäile, tarkotan sitä.