Tei eile saattokeika,
niinko viaraampan,
ko omistaja ei pystyny.
Anto vaa hihna mul.
Se oli selvästi porannu,
silmät punasin ja turvoksis.
Ko viistoist vuat hoitaa
ni koiraki muuttu ihmiseks.
Emmää sitä ihmettel;
sama se oli lemäi kans
maal, pakko mikä pakko.
Ja lehmäkki oli perhet.
Mut siäl elläinlääkäris
se koira oli onnessas:
nii paljo kiahtovii hajui,
viästei tuntemattomilt.
Mää annoi sil suklaat
- vaik se o silt kiälletty -
niinko viimeseks ateriaks.
Ja kui se tykkäs siit!
Ja se lääkäri itte sit
oli nii lempee ja hiano,
ettei piäni piikki sattunu,
se vaa nukutti kamalasti.
Sillo mää ajatteli koiraa
ja ihmise kaikkii vaivoi,
et kumma kohtalon
pikemmi o koira kualema.
niinko viaraampan,
ko omistaja ei pystyny.
Anto vaa hihna mul.
Se oli selvästi porannu,
silmät punasin ja turvoksis.
Ko viistoist vuat hoitaa
ni koiraki muuttu ihmiseks.
Emmää sitä ihmettel;
sama se oli lemäi kans
maal, pakko mikä pakko.
Ja lehmäkki oli perhet.
Mut siäl elläinlääkäris
se koira oli onnessas:
nii paljo kiahtovii hajui,
viästei tuntemattomilt.
Mää annoi sil suklaat
- vaik se o silt kiälletty -
niinko viimeseks ateriaks.
Ja kui se tykkäs siit!
Ja se lääkäri itte sit
oli nii lempee ja hiano,
ettei piäni piikki sattunu,
se vaa nukutti kamalasti.
Sillo mää ajatteli koiraa
ja ihmise kaikkii vaivoi,
et kumma kohtalon
pikemmi o koira kualema.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja lähimmäisen auttaminen, runosi ydin.
Melkein tuli itku lukiessa, varsinkin suklaan antamisesta.
Kuinka osasitkin ajatella pientä ( vaikka olisikin fyysisesti suuri )
hänen viimeisillä elonhetkillään.
Murre nostaa runosi muutenkin korkealle,
ei pelkästään sen satuttavuus.
* snif *
Kiitos kauniista sanostasi! Niin se suklaa - olen huomannut, että koirat siitä kovin pitävät, monet ainakin, mutta olisiko siinä jotainkoiralle sopimatonta, kun omistajat kieltävät antamasta. Mutta ajattelin, että voisin rikkoa sääntöjä ja tehdä kerran poikkeuksen. Herra ainakin oli mielissään, luulen. Kun aikanaan haistoi piilotetun palan vaikka mistä.
tätä murrettain petrata, ku viel o vähä aikaa lommaaki:
Maaseuvull on kyll kesäll nii
hyv olla. Ja aamut on kyll’
parraimmat. Senkus tätä vaa
penkillä istuu ja luontoo kahtoo.
Tääll’ ei haittaa vaikk naapurin
katti nurmelle paskoo. Ja koiratkin
loikkii ku omill’ pihoillaa.
Mutt’ sen mie oon huomant’ et
linnut ei ennää aamulla laula. Kov
on hiljaista. Tosi yht asiaa mie
kovast ihmettelen.
Tuo sieppo ruoja on tehnt uuven
pesän. Ihan tohon seipään nokkaa.
Ja mie ku pessään kurkkasin, mie
näin viis pient poikasta. Ne o vast
kuoriutuneit. Viiko ikäsii.
Yks harakka ol kuulema aiemmat
poikaset kaikk syönt. Mie en tykkää
harakoist. Ne ku jottai olevinnaa. Ain
o rakitkii piäll.
Ja kylhä mie tiiän, miks tuo harakka
tuoss’ ain aamull kans hyppii. Ei se saksata.
Tota pessää se kaike aikaa vaa kyttää.
Pitäsköhä sill kyytii antaa?
No mie kyll istun ja kahon, ett pessää
se ei aneiskaa mee. Vaikk’ kui mont tuntii.
Ja kylhä mie senki tiiän, ett ei se siin kauaa
kahtele. Mehtään se lähtee.
Mänkööt ja sukkelaa mänköötkii. Mie
ainaskii meinaan täss’ viel jommosen
tovin istuu. Juon kahvii ja kahtelen ja ehk’
tupakanki polttelen. Muka ei sais polttaa.
Kyll’ maaseuvull o parast olla. Vast illall’
sirkat sirittää.
Voi herkiimätön ihme! Mite sie osasitkii kirjoittaa
karjalan murteel. Miekii oon yrittänt ja yrittänt.
Taijat olla Karjalan poikii?
Voi tokkiisa, hyvä ol tuo koirakii.
Oikiis oot jot, maaseuvul o lystikäst eleä ja olla.
Ja sirkat, sirkat ne vasta iltasil sirittellööki.
Eihä tässä muuta voi sannoo, jot kiitos siul näist
runoloist. :D
kuitenkiin, vaikken enää tätä murretta täysillä ossaakaan. Harjottelinpa vaan, kun kotiseudullani lomailen. Tosin nyt on kohta jo lähdön hetki:
Loma on koht’ loppu, enkä
mie haluais täältä mihinkää
lähtee. Mutt pakko kait se
o lähettävä.
Tääl’ on nii hyvä olt’. Ei oo
tarttenu oikee mittää tehä.
Olla vaa. Lomall’ ei sais muka
mittää tehäkkää.
No on miu pötsi ainaski
kasvant. Tääll ku pit ain vaa
syyvä. Vaikk’ ei ois mittää
tehntkää.
Tukkaki sojottaa mihi sattuu.
Ei oo näet tarttent sitäkää laittaa.
Eik oo silmiss olt ees ripsvärrii, ei
huulpunnakaa. Onkoha tätä kui
repsahtannee näköne?
No mitäs sitte? Sehä oiski vaa
kiva, ku sais luonnollaa ellää.
Mutt ei itku auta. Se kaikk taas
alkaa. Se kiire ja mänö.
On kaks eri mualimaa. Lommoo
sais kyll oll enempi. Mutt kait
mie nyt näillä evväillä jonkin aikaa
etteenpäi sitkutan.
Tekis miel ne lettinauhat matkaan
ottaa. Mutt mie en ota. Mie katon
niit sit ens kerrall uuvelleen.
Nyt mie lähen, enkä mie kyll itke.
Muoriki aikanaa sano, ett joka asiast
ei tartte vollottaa. Eikä täss’ nyt ees
parane vollottaa.
Yks asia kyll inhottaa. Se siepon pesä.
Mie en oo ennää sitä vahtimassa.
Eikä sitä kukkaa muuka vahi, sen mie tiiän.
Muuta en nyt toivo ku ett se harakkakii
ossais järkesä päässään pittää.
Ja viel mie senkii täss lähtöhötäkäs
muistan. Sen mitä se muori sano, ku
mie täält kerr aiemmin lähin.
Se sano, piä päästäs kii! Sen mie tuun
kyll ain muistamaa. Mutt sitä mie en
taho muistaa, ku mie kuiteskii jossai
kohtaa tuun ain vollottaa.
Murreruno toisen perään - ja vielä eläinaiheinen, sehän sopii hyvin vastausrunoksi! Mutta murre, tunnistan karjalaiseksi, mutta miltä alueelta, vai onko siirtokarjalaista?
Nyt meni kyllä kiitokset väärään laariin. Karjalanmurteella osaan sanoa vain "mie ja sie". Tähdenlentohan siinä vastasi runooni omallaan ja karjalan sointuvalla murteella. Omani on tätä vähemmän sointuvaa länsisuomalasta.
ovat lähtöisin Pohjois-Karjalasta. Tosin osaltani tämä kaikki 'murteus' on kaikonnut jo aika päivää sitten.
En viitsinyt eilen kysyä Sinun murteesi alkuperää, mutta tuo mää ja sää kuullostaa tutulta yhdestä telkkariohjelmasta.
Eli mikä murre? En kuunaan sitä oppisi!
Oikeesti, jos aikaa liikenisi, olisikin mielenkiintoista tehdä sukututkimusta. Eihän tätä nyt edes tiedä, missä ne alkujuuret oikeasti sijaitsevat! Ei se muorikaan niistä koskaan haastellut.
(Muorista saisikin kyllä monta hyvää runoa aikaiseksi, olihan hän tietynlainen 'johtotähti')!
Kiitos kysymyksestä. Kuten sinäkään et osannut kertoa murteesi tarkkaa alkuperää, niin vähän samoin on minun kanssani. Sen verran toki voin, että omani on satakuntalaista ja painottuu Länsi-Satakuntaan, mutta koska olen varhaislapsuudessani asunut eri paikkakunnilla Satakunnassa, jossa murteissa on melkoisia eroja, minkään alueen puhdas puhuja ei varmaan täysin tunnustaisi murrettani omakseen, joten sanotaan sanotaan, että se on länsi-satakuntalaista.
Sinä olet säkillinen kultaa!
Vaik runos laittoki poraamaa...
Tykkään Sun kirjaimista - siitä miten omalla murteellasi saat ihan omanlaisesi tunnelman.
Siinä on jotain kovasti aitoa, jotain joka kumpuaa suoraan sisältäsi, ilman suodattimia.
Siinä on jotain sellaista että lukijan tekee mieli ottaa kirjoittajaa kädestä ja vain olla siinä, ihan hiljaa...
Wau
Anteeksi vastausten viipyminen, mökillä kun on oltu. Olin suorastaan liikuttunut kommentistasi. Mietin , olenko niin kaunista ennen saanut. - Sinä osaat asettaa sanasi siten. Kiitos niistä. Enempää en uskalla sanoa.
murre oli oikeaan osunut valinta tähän runoon
Kun jokin ajatus tai tunne pyörii mielessä, on tämän murrerunokokeilun myötä kieltämättä muitten runomuotojen lisäksi tullut yhtenä vaihtoehtona kirjoittaa runo murteella silloin, kun mitallinen tai vapaakaan eivät jostain syystä tunnu oikein sopivan. Nyt tuntui siltä. Jotkut kyllä selvästi kärsivät näistä.