Juurikin alla oli keskustelunavaus mieheltä, joka leimaa bi:t epäluotettaviksi. Vihaan tuollaista. Vihaan tuollaista yleistämistä, mutta vihaan myös itseäni, sillä se pitää omalla kohdallani paikkansa.
Seurustelen jo ties monettako vuotta hyvän ja kunnollisen miehen kanssa. Muutama vuosi sitten tajusin, että olin hullaantunut ystävääni. Hän vain vei jalat altani. Olen pettänyt kumppaniani naisen kanssa. Jotenkin vain tiedän, että minun pitäisi elää naisen kanssa, en silti saa erottua yrityksistä huolimatta. Ensimmäisen naisihastuksen jälkeen yksikään mies ei ole minua sytyttänyt, ja kumppaninikaan komeudestaan ja älystään huolimatta ei ole nainen. Pystyn seksiin hänen kanssaan, nautinkin siitä, mutta samalla koen oloni tyhjäksi.
Ehkä en olekkaan epäluotettava bi, vaan epäluotettava lesbo. Tai ainakin vielä itseään kahleista vapauttava sellainen. Elämässäni on juuri nyt vain keskiverto olla, tiedän ettei tämä ole se elämä jonka tahdon. Samalla vannon etten enää ainakaan petä kumppaniani uudelleen, vaan teen siistin eron kun aika koittaa. Miksi tämän pitää olla niin vaikeaa? Välillä uskottelen itselleni, että pystyn tähän, välillä kaikki minussa huutaa "pakene ja kauas kun vielä olet nuori".
Olen siis pahoillani, toivottavasti tunnustukseni ei leimaa enempää bi-ihmisiä, en ole pettänyt huikentelun ja kokeilun halusta. Olen pettänyt kun en ole ollut riittävän rohkea astumaan vanhasta pois. That being said, älkää yleistäkö. Minulla ei ole muuta kuin kunnioitusta kaikkia kanssaihmisiäni kohtaan. Ihminen on se mikä on seksuaalisesta suuntautumisestaan huolimatta. Heterot pettää, lesbot pettää, silti se on väärin ja samalla niin inhimillistä. Jos pystyt elämään arvojesi mukaan, ihailen sinua yli kaiken. Olet minulle jumalan kaltainen. Minä olen heikko maan matonen, joka yrittää jälleen parhaansa mukaan parannusta. Ehkä yksin, sillä kumppanini ansaitsee varmasti enemmän kuin minä kykenen hänelle antamaan.
Haluaisin elää sadussa, mutta tuskin prinsessa valkoisella ratsulla tulee minua linnaansa viemään. Antakaa anteeksi kyynisyytenikin.
Seurustelen jo ties monettako vuotta hyvän ja kunnollisen miehen kanssa. Muutama vuosi sitten tajusin, että olin hullaantunut ystävääni. Hän vain vei jalat altani. Olen pettänyt kumppaniani naisen kanssa. Jotenkin vain tiedän, että minun pitäisi elää naisen kanssa, en silti saa erottua yrityksistä huolimatta. Ensimmäisen naisihastuksen jälkeen yksikään mies ei ole minua sytyttänyt, ja kumppaninikaan komeudestaan ja älystään huolimatta ei ole nainen. Pystyn seksiin hänen kanssaan, nautinkin siitä, mutta samalla koen oloni tyhjäksi.
Ehkä en olekkaan epäluotettava bi, vaan epäluotettava lesbo. Tai ainakin vielä itseään kahleista vapauttava sellainen. Elämässäni on juuri nyt vain keskiverto olla, tiedän ettei tämä ole se elämä jonka tahdon. Samalla vannon etten enää ainakaan petä kumppaniani uudelleen, vaan teen siistin eron kun aika koittaa. Miksi tämän pitää olla niin vaikeaa? Välillä uskottelen itselleni, että pystyn tähän, välillä kaikki minussa huutaa "pakene ja kauas kun vielä olet nuori".
Olen siis pahoillani, toivottavasti tunnustukseni ei leimaa enempää bi-ihmisiä, en ole pettänyt huikentelun ja kokeilun halusta. Olen pettänyt kun en ole ollut riittävän rohkea astumaan vanhasta pois. That being said, älkää yleistäkö. Minulla ei ole muuta kuin kunnioitusta kaikkia kanssaihmisiäni kohtaan. Ihminen on se mikä on seksuaalisesta suuntautumisestaan huolimatta. Heterot pettää, lesbot pettää, silti se on väärin ja samalla niin inhimillistä. Jos pystyt elämään arvojesi mukaan, ihailen sinua yli kaiken. Olet minulle jumalan kaltainen. Minä olen heikko maan matonen, joka yrittää jälleen parhaansa mukaan parannusta. Ehkä yksin, sillä kumppanini ansaitsee varmasti enemmän kuin minä kykenen hänelle antamaan.
Haluaisin elää sadussa, mutta tuskin prinsessa valkoisella ratsulla tulee minua linnaansa viemään. Antakaa anteeksi kyynisyytenikin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ehkä olet ihminen, joka kaipaa sekä naisen että miehen kanssa seurustelua samaan aikaan. Sehän onnistuu kyllä, jos kaikki osapuolet sen hyväksyvät. Pettäminen ei ole oikein.
etten tunne yhtään ketään, jolle polyamoria sopisi edes ajatuksen tasolla. Itse kykenen rakastamaan kahta samaan aikaan, se on tullut selväksi, mutta pelottaisi esittää kumppanille toisenlaista vaihtoehtoa. Hän kokisi ihan varmasti, että haluaisin nollata rakkauden. Ehkä toimisi siis uudessa suhteessa, jossa olisi pian tiedossa kaikki epäilykseni kykyyn elää odotusten mukaista elämää. En varsinaisesti myöskään kaipaa elämää miehen kanssa, mutta nykyinen kumppanini on on silti paras minulle juuri nyt, tulevaisuus on vielä avoin. Yritän elää paremmin, häntä kunnioittaen siis.
kuinka sä vähän elät epäonnellista elämää mutta muuhun kuin feikkaaminseen et pysty jne. Minusta jokainen toki saa pilata elämänsä mitä monimuotoisin asioin mutta oletko sä miettinyt että sä pilaat tässä samalla kahden muunkin elämää. Sun miehen, ja se sen sun kaverin.
On kovin itsekästä ja tyypillistä bisseä sanoa että "koitan kärvistellä koska en osaa/halua oikein erotakkaan" ja täten päättää monen ihimisen puolesta asia vaikka päätöksenteko tässä asiassa kuuluisi myös heille.
Tuntuuko susta hyvälle antaa jonkun miehen luulla että kaikki on hyvin ja että olette onnellisia? Luuletko että sä olet mestari valehtelmaan ja että asia ei tule esille ja petos muuttuu entistä kauheammaksi salailun myötä?
Vastuuta ihmiset siitä mitä olette ja teette, siinä on ensimmäinen askel inhimillisyyteen joka tekee paremman ihmisen.
yksin. Ystäväni on vapaa kuin taivaan lintu, elää omaa elämäänsä ja antaa minulle joskus palan itsestään. Miehelleni en halua tästä ahdistusta sälyttää, mutta kyllä hän on tietoinen epäilyksistäni. Meni melkein vuosi, ennen kuin uskalsin niistä hänelle puhua. Hän ei silti ehdottomasti halua erota.
Ei ole olemassa tyypillistä "bi-käytöstä", uskoisitpa että häilyvyys ja epäilys voi saavuttaa kenet tahansa. Harvassa ovat tosielämän pyhimykset.
romantisoit asiaa ja asetat marttyyreita ja pyhimyksiä tilanteeseen. Kysymys on sinusta ja siitä miten sä kannat vastuusi sun elämästä ja siitä mitä sä teet rakkaillesi. Sä haluat syödä ja säilyttää kakun. Ei tuossa ole mistään muusta kyse. Jos sä luulet että sun taakkojesi kantaminen ei vaikuta teidän elämään niin jatka vain satumaailmassa elämistä.
kaikki on niin selvää. sanooko rakkaus teille mitään! ? se sanoo teille sillon kun kysymys on teiän naisten väliseestä suhteesta mutta jos nainen on suhteessa mieheen niin silloin ei voi kysymys olla rakkaudesta vaan mistlie mikä on helppo hajottaa.niinkö on itsekkäät käärmeet!
..ainakaan ole tässä ymmärtänyt että puhuttais ainoastaan siitä että nainen-nainen -suhde olisi oikein ja muut väärin vaan siitä että satutat RAKKAIMPIASI, tässä tapauksessa lähinnä miestäsi!
Voin luvata, tulet särkemään sydämen itseltäsi ja mieheltäsi. Kannattaa ottaa väliaika ja pitää taukoa että voisit tutkailla tilannettasi hieman vapaammin. Et kai nyt syyllisyydestä ole jäänyt nykyiseen parisuhteeseesi? Ja yrität vain elää toisen haluamalla tavalla? Elä niin kuin itse haluat.
jamassa.... Kännissä on kimpussa kuin iilimato ja sitte jatkaa eloaan miehensä kanssa.. Mun sydän huutaa mutta en voi tehdä mitään kun en toisten suhdetta ala sekoittamaan, itse hänen on päätöksensä tehtävä!! :(
Eipä ole tehnyt..
Kiertoteitse kuulen juttuja miten bilettää eikä halua edes mennä kotiin!!!
Mikä helvetti siinä on niin vaikeeta ottaa omaa elämäänsä kontrolliin!!!????