Eli pientä alkupalaa novellin alusta. Eli alussa vuoropuhelua chatissä. Ja sitten päähenkilön itsensä kertomana pieni pätkä.
Kritiikki, kehut ja ajatukset toivottuja :)
---------
Boy85: Alkaa olla myöhä. Ja saatanan kylmä, varmaan parikytä pakkasta.
Oletko sä muuten yksin?
Jäätyttö: Oon yksin. En haluis olla.. ;) Entä sä?
>Jäätyttö lähettää silmäniskun käyttäjälle Boy85>
Boy85: Vaikka en ole, tuntuu siltä.
Jäätyttö: Se on siellä taas? Tiäkkö, alko vituttaa.
Boy85: No se on nukkumassa jo.
Tiedän ettet tykkää, mut yritä ymmärtää.
Jäätyttö: Nukkumas? Entä jos se herää?
Boy85: Ei se herää.
Jäätyttö: Tulee etsimään sut viereensä. Haluaa että sä kosketat sitä.. :'(
Boy85: Älä kehtaa. Ei se tuu. Mä sanoin et teen päivityksiä koneelle. Ei se sillon tuu.
Ei sitä sellainen kiinnosta.
Jäätyttö: Mun on pakko lähtee kohta. Mika sanoi tulevansa näihin aikoihin.
Boy85: Jaa se tulee kuitenki yöks himaan. Missä se o?
Jäätyttö: No jossain pelikamujen kans. Kuskina.
Boy85: Ja sä joudut olemaan taas yksin.. :(
Jäätyttö: Niin. *huokaus*
Boy85: Mä voisin ottaa sut viereen. Et olisi yksin. ;)
>Boy85 lähettää lentosuukon käyttäjälle Jäätyttö>
Jäätyttö: Heh. I would like that.
Boy85: Millon se pelimatka oli?
Jäätyttö: Ööh, oliko siihen ny muutama viikko. kuis?
Boy85: Jos mä tuun sit käymään siellä päin?
Jäätyttö: ;) Pitää katsoa, eiköhän se onnistu.
Missä sä meinasit olla yötä?
Boy85: No höpsö, sun kainalossa tietysti ;)
Jäätyttö: Itsevarma tapaus. :P
Mietitään. Ois meidänkin kyllä aika nähdä.
Boy85: No niin ois.
Boy85: Mut joo, pitäis lähtee koisiin. Aamulla 7 töihin.
Jäätyttö: Niin pitäis. Voi vittu, mulla on enkun sanakoe ekalla tunnilla!
Boy85: *Nauraa*
Onnea vaa.
Jäätyttö: No kiitti vaan joo. :D
Mut nyt on pakko mennä. Jutellaan taas.
Boy85: Selvä homma. öitä :)
Jäätyttö: Öitä Boy85 on kirjautunut ulos.>
1. Mä sammutin tietokoneen virran juuri ennen kun auton valokeila välähti pimeässä olohuoneessa. Vilkaisin ikkunasta ja näin valkoisen Hondan pysähtyvän pihaan. Mika tuli. Se oli taas ollut kuskina joukkuekavereilleen, siellä meni aina myöhään. Huokaisin syvään.
Sen jälkeen kun Mika oli päättänyt panostaa tosissaan jääkiekon pelaamiseen, meidän suhteemme muuttui. Ei sillä ollut enää aikaa minulle, eikä se jaksanut tehdä mitään yhdessä. Treenejä treenien perään ja silloin harvoina vapaa-iltoina Mika veti junnujen harjoituksia, oli kuskina tai lähti kaljalle pelikavereiden kanssa. Olin katkera, enkä yrittänytkään peittää sitä.
Mika ei ymmärtänyt, ihmetteli vaan enkö ole hänestä ylpeä? Hän saa toteuttaa unelmaansa, ja pääsisinhän minä aina pelireissuille. Jos oikein kehittyy, tiedossa hyväpalkkainen tulevaisuus. Että eikö se ole hyvä asia? Olihan se, tottakai. Mutta pitikö sen olla meidän yhteisestä ajasta pois? Mä olin tarpeeksi saanut kaikesta jääkiekkoon liittyvästä.
Istuin keittiöön uunin eteen ja avasin liesituulettimen. Sitten sytytin tupakan. Vedin keuhkot täyteen ja puhalsin ulos, raskaasti. Kuuntelin miten ulko-ovi aukeni ja eteiseen syttyi valo. Ulkona oli pimeää, enää kuukausi ja olisi joulu.
- Eiks me sovittu ettei polteta sisällä? Mika sanoi.
Käännyin katsomaan, se seisoi laukku olallaan keittiön ovella ja katseli muhun.
- Pihalla on liian kylmä, vastasin ja puhaltelin savurenkaita.
Mika vaan hymähti. Se oli vähentänyt polttamista paljon, silloin tällöin baarissa saattoi yhden tai pari tupakkaa polttaa. Nyt munkin pitäis lopettaa.
- Voisit säkin vähentää tota. Mika totesi ja ja lähti makuuhuoneeseen.
Huokaisin hiljaa, olipa yllätys.
Mika makasi sängyssä. Se oli ilman paitaa. Ei treeneistä ainakaan sen kropalle mitään haittaa ollut. Se oli aina ollut timmissä kunnossa ja siinä se pysyisi, näillä harjoitusaikatauluilla ainakin. Riisuin puseroni ja ryömin peiton alle. Mika kääntyi kyljellen ja otti minut kainaloon. Se suukotti mua niskaan, sanoi hyvää yötä ja alkoi hetken päästä tuhista kuuluvasti.
Mä näin Mikan ensi kerran neljä vuotta sitten. Se oli kesäkuu ja olin tivolissa parhaan ystäväni Reetan kanssa, tivoli oli viimeistä päivää kaupungissa. Näin Mikan heti mentyäni tivolin portista sisälle. Se oli niin komea, tummat farkut, vaaleat lyhyeksi leikatut hiukset sekä valkoinen farkkutakki sopivat sille kuin täydellisesti. Reetta tiesi Mikan, se oli kuulemma Reetan isoveljen tuttu. Molemmat pyörivät jääkiekkoporukoissa, Mika hieman vähemmän.
Kun Mika meni sivummalle ja kaivoi tupakat taskustaan, tuli tilaisuus tutustua poikaan tarkemmin.
Mulla ei ole ikinä ollut ongelmia lähestyä vieraita ihmisiä. Siispä kävelin Mikan luokse ja pyysin tulta, mikä olisi kyllä löytynyt omastakin laukusta. Mikan hymy oli niin valloittava että se laittoi polvet veteläksi. Pikaisten esittelyiden jälkeen jäätiin juttelemaan ja siitä se ajatus sitten lähti. Muutaman kahvi- ja elokuvakäynnin jälkeen vaihdettiin ensi suudelmat ja meistä tuli pari.
---------
Rivinvaihto/kappalejako ei nyt näytä toimivan. O.o
Kritiikki, kehut ja ajatukset toivottuja :)
---------
Boy85: Alkaa olla myöhä. Ja saatanan kylmä, varmaan parikytä pakkasta.
Oletko sä muuten yksin?
Jäätyttö: Oon yksin. En haluis olla.. ;) Entä sä?
>Jäätyttö lähettää silmäniskun käyttäjälle Boy85>
Boy85: Vaikka en ole, tuntuu siltä.
Jäätyttö: Se on siellä taas? Tiäkkö, alko vituttaa.
Boy85: No se on nukkumassa jo.
Tiedän ettet tykkää, mut yritä ymmärtää.
Jäätyttö: Nukkumas? Entä jos se herää?
Boy85: Ei se herää.
Jäätyttö: Tulee etsimään sut viereensä. Haluaa että sä kosketat sitä.. :'(
Boy85: Älä kehtaa. Ei se tuu. Mä sanoin et teen päivityksiä koneelle. Ei se sillon tuu.
Ei sitä sellainen kiinnosta.
Jäätyttö: Mun on pakko lähtee kohta. Mika sanoi tulevansa näihin aikoihin.
Boy85: Jaa se tulee kuitenki yöks himaan. Missä se o?
Jäätyttö: No jossain pelikamujen kans. Kuskina.
Boy85: Ja sä joudut olemaan taas yksin.. :(
Jäätyttö: Niin. *huokaus*
Boy85: Mä voisin ottaa sut viereen. Et olisi yksin. ;)
>Boy85 lähettää lentosuukon käyttäjälle Jäätyttö>
Jäätyttö: Heh. I would like that.
Boy85: Millon se pelimatka oli?
Jäätyttö: Ööh, oliko siihen ny muutama viikko. kuis?
Boy85: Jos mä tuun sit käymään siellä päin?
Jäätyttö: ;) Pitää katsoa, eiköhän se onnistu.
Missä sä meinasit olla yötä?
Boy85: No höpsö, sun kainalossa tietysti ;)
Jäätyttö: Itsevarma tapaus. :P
Mietitään. Ois meidänkin kyllä aika nähdä.
Boy85: No niin ois.
Boy85: Mut joo, pitäis lähtee koisiin. Aamulla 7 töihin.
Jäätyttö: Niin pitäis. Voi vittu, mulla on enkun sanakoe ekalla tunnilla!
Boy85: *Nauraa*
Onnea vaa.
Jäätyttö: No kiitti vaan joo. :D
Mut nyt on pakko mennä. Jutellaan taas.
Boy85: Selvä homma. öitä :)
Jäätyttö: Öitä Boy85 on kirjautunut ulos.>
1. Mä sammutin tietokoneen virran juuri ennen kun auton valokeila välähti pimeässä olohuoneessa. Vilkaisin ikkunasta ja näin valkoisen Hondan pysähtyvän pihaan. Mika tuli. Se oli taas ollut kuskina joukkuekavereilleen, siellä meni aina myöhään. Huokaisin syvään.
Sen jälkeen kun Mika oli päättänyt panostaa tosissaan jääkiekon pelaamiseen, meidän suhteemme muuttui. Ei sillä ollut enää aikaa minulle, eikä se jaksanut tehdä mitään yhdessä. Treenejä treenien perään ja silloin harvoina vapaa-iltoina Mika veti junnujen harjoituksia, oli kuskina tai lähti kaljalle pelikavereiden kanssa. Olin katkera, enkä yrittänytkään peittää sitä.
Mika ei ymmärtänyt, ihmetteli vaan enkö ole hänestä ylpeä? Hän saa toteuttaa unelmaansa, ja pääsisinhän minä aina pelireissuille. Jos oikein kehittyy, tiedossa hyväpalkkainen tulevaisuus. Että eikö se ole hyvä asia? Olihan se, tottakai. Mutta pitikö sen olla meidän yhteisestä ajasta pois? Mä olin tarpeeksi saanut kaikesta jääkiekkoon liittyvästä.
Istuin keittiöön uunin eteen ja avasin liesituulettimen. Sitten sytytin tupakan. Vedin keuhkot täyteen ja puhalsin ulos, raskaasti. Kuuntelin miten ulko-ovi aukeni ja eteiseen syttyi valo. Ulkona oli pimeää, enää kuukausi ja olisi joulu.
- Eiks me sovittu ettei polteta sisällä? Mika sanoi.
Käännyin katsomaan, se seisoi laukku olallaan keittiön ovella ja katseli muhun.
- Pihalla on liian kylmä, vastasin ja puhaltelin savurenkaita.
Mika vaan hymähti. Se oli vähentänyt polttamista paljon, silloin tällöin baarissa saattoi yhden tai pari tupakkaa polttaa. Nyt munkin pitäis lopettaa.
- Voisit säkin vähentää tota. Mika totesi ja ja lähti makuuhuoneeseen.
Huokaisin hiljaa, olipa yllätys.
Mika makasi sängyssä. Se oli ilman paitaa. Ei treeneistä ainakaan sen kropalle mitään haittaa ollut. Se oli aina ollut timmissä kunnossa ja siinä se pysyisi, näillä harjoitusaikatauluilla ainakin. Riisuin puseroni ja ryömin peiton alle. Mika kääntyi kyljellen ja otti minut kainaloon. Se suukotti mua niskaan, sanoi hyvää yötä ja alkoi hetken päästä tuhista kuuluvasti.
Mä näin Mikan ensi kerran neljä vuotta sitten. Se oli kesäkuu ja olin tivolissa parhaan ystäväni Reetan kanssa, tivoli oli viimeistä päivää kaupungissa. Näin Mikan heti mentyäni tivolin portista sisälle. Se oli niin komea, tummat farkut, vaaleat lyhyeksi leikatut hiukset sekä valkoinen farkkutakki sopivat sille kuin täydellisesti. Reetta tiesi Mikan, se oli kuulemma Reetan isoveljen tuttu. Molemmat pyörivät jääkiekkoporukoissa, Mika hieman vähemmän.
Kun Mika meni sivummalle ja kaivoi tupakat taskustaan, tuli tilaisuus tutustua poikaan tarkemmin.
Mulla ei ole ikinä ollut ongelmia lähestyä vieraita ihmisiä. Siispä kävelin Mikan luokse ja pyysin tulta, mikä olisi kyllä löytynyt omastakin laukusta. Mikan hymy oli niin valloittava että se laittoi polvet veteläksi. Pikaisten esittelyiden jälkeen jäätiin juttelemaan ja siitä se ajatus sitten lähti. Muutaman kahvi- ja elokuvakäynnin jälkeen vaihdettiin ensi suudelmat ja meistä tuli pari.
---------
Rivinvaihto/kappalejako ei nyt näytä toimivan. O.o
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itse ainakin tykkäsin tosi paljon, mielenkiintoinen kerronta ja osuva tilan kuvaus! Onnittelut! :) Itse voisin ostaa vaikka novellin taikka kirjan jos tästä joskus sellaisen teet! :)
Teknisesti ja kerronnallisesti mukiinmenevää tekstiä! Kohderyhmälleen varmasti mielenkiintoista luettavaa! Julkaistunakin tulisi varmaan menestymään!
Ei millään pahalla, mutta itse en valitettavasti ole millään muotoa tuota "kohderyhmää" (ei iske juuri ollenkaan tuollainen romanttinen hössönsössön :), joten en tämän tarkemmin sisältöä osaa mennä tekstiäsi arvioimaan...
^ kiitos paljon ylläolevista kommenteista. lisää otan mielelläni :)
olisi mukavaa kun kerrotte mistä tykkäsitte ja mistä ette.
Joop,
Mä tykkäsin kerronnasta.
Selkeästi se oli jotain mistä tiesit, vai onko kokemusta?
Genre ei ole mun, mutta teksti kuitenkin jäi elämään ja halusin lisää.
Mitä sitten tapahtuu?
Sä olet varmaan aika nuori, mutta et kai halunnutkaan tehdä tekstiäsi keski-ikäisille.
Kohderyhmänä nuoret, on varmasti ihan oikea.
Tarina on uskottavaa ja jouhevaa.
Hyvä.
Marlin Mansikkohillo, kiitos :)
No, voisi sanoa että aika paljon saanu vaikutteita omasta elämästä.
20v olen, täytän 21v lokakuussa tänä vuonna, ett' en mä nyt hirveen nuori kai enää ole? :D kohdeyleisö olisi varmaan just nuoret.. :)
kiitos paljon kehuista :)
Hyvähyvä! Selvät kolmiodraaman ainekset havaittavissa. Boy85:n luona nukkuva "se", herättää mielenkiinnon. Ilmeisesti Boy85 kertonut tästä Jäätytölle aikaisemminkin, mikä taas kertoo, että chattailijat jo vanhoja tuttuja. Hyvä tarina tarvitsee konfliktin, mieluummin vaikka useampiakin ja tästä jutunpätkästä tunistin ainakin kaksi. Boy85:n ongelmallinen suhde ja laimeampi Jääkukan suhde Mikaan. Viimeisin oli aika ähellä normaalia arkielämää. Eli tahdon sanoa, että pienellä ongelmien terävöittämisellä saattaisi lukijan rivinopeus kasvaa tuplana.
Kerronta on sujuvaa ja uskottavaa, rentoakin. Mikan ja Jääkukan tapaaminen ja sen kuvailu sai ihan oikeasti sydänalan lämpiämään, kuten tyylilajin jutuissa kuuluukin.
Yksi hauska juttu minkä huomasin, oli rytmi. Vuoropuhelu juoksi nopeasti ja kertoi enemmän, kuin mitä minäkertojan ääni myöhemmin. Jos oikein haluaisi nipottaa, olisi jälkimmäisessä varaa hiukka tiivistää. Novelleissa kun ei liikoja jaaritella. Muuten käy niin, että juttu venyy romaanin mittoihin.
Jatka vain...
Ollutkaan mielenkiintoa [email protected]
Lisää vaan arvosteluja kiitos :)
tässä kovasti yritän väkertää lisää tekstiä.
Kirjoitin pitkät pätkät ym. tekstissä (painoin väärä näppäintä ja teksti hävisi) Kysyys oli kritiikkistä. Ihmettelin ja ihmettelen miksi kukaan ei antanut negatiivista palautetta. Teksti sinänsä on julkaisukelvotonta ja mielestäni jopa tylsää. Chatit, mustat vaatteet valkoisen farkkutakin kanssa ei sytytä. Ei myöskään puhuttu kieli ole luontevaa jne...Eikö negatiivinen palaute ole enää tärkeämää kuin postiivinen lässytys? Upeaa on se, että joku kirjoittaa ja tuo tekstinsä näytteille. Mutta kyllä tuo kirjoitus tarvitsee ns punakynää" Eipä se muuten istu. Kirjoittajalle suosittelen tekstin ääneen lukemista!
Kyllä minusta joissakin edellä mainituista kommenteista oli myös kritiikkiä. Jos ei joidenkin mielestä ole kritisoitavaa..
Mutta kiitos mielipiteistäsi :)
Täällä on tuotu esille arvioitavaksi tekstejä, jotka on saaneet aika tylyä palautetta, koska niissä ei ole ollut lukijalle tarttuma- tai kosketuspintaa ja teksti on tuntunut keskeneräiseltä, jopa tylsältä.
Tämän kirjoittajan kohdalla oli MINUSTA kuitenkin paikallaan antaa positiivista palautetta, koska mielestäni teksti kulki ja piti otteessaan, vaikka en siis kohderyhmänä ollutkaan oikea.
GEnrestä riippumatta voi teksti olla jouhevaa, selkeää, pitää otteessan, vaikke itse tyyli olisikaan omaa.
Siksi minä ainakin annoin pinkpinkille positiivistä palautetta,minä pidin tavasta kirjoittaa, se ei ollut täynnä itsestäänselvyyksiä, enkä itse ole törmännys vastaavaan kirjoitustyyliin joka vielä toimii.
Minusta kirjoittajalla on pontentiaalia pitää tuossa pätkässä lukijaa, ikään ja sukupuoleen katsomatta, otteessaan.
Kiitos perusteluista ja onnea kirjoittajalle. Olen vaan vanha käpy joka ei enää elä nuorten maailmassa, mutta rakastaa hyvää tekstiä. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että rakentava kriitiikki on hyvä kirjoitustaidon omaaville. Kehnot kirjoittajat eivät sitä ehkä tarvitse. Eli hyvä kirjoittaja ja hyvä kritiikki. Oli mukavaa, että selvitit tämän palstan merkityksen. Sattumalta ajaiduin sinne. Jatkossa luen tarkemmin, ja myös sitä, mitä kirjoituksella loppuen lopuksi halutaan sanoa. Kasvaa voi vielä mummelinakin, ainakin ym. ymmärtämään nykynuorisoa. t.. Käpy 54 v
pelkkä negatiivinen tai positiivinen palaute ei ole rakentavaa. Molempia ja mahdollisesti vielä jokin korjausehdotus tms. se on mielestäni rakentava palaute.
pinkpink, tyylisi on kaukana omastani, mutta näitä tekstejä on tullut murkkuiässä luettua. Teksti on luontevaa, tytön ja mikan lyhyt kohtaus muistutti mieleeni selvästi eksäni. boy85 kuulostaa minulle naistenmieheltä. hän puolustaa sitä joka nukkuu, mutta lepyttelee tyttöä ja aikoo tavata hänet jne.
Kuvittelin jatkoksi, että boy85 näyttää todelliset aikeensa, mutta moka on jo tehty ja mika saa tietää siitä. Lopulta mika kuitenkin antaa anteeksi ja parantaa tapansa ajanvieton suhteen.
Toivottavasti juttu ei ole näin ennalta-arvattava :) Vaikka ei sillä niin väliäkään oisi jos jutun kuitenkin kirjoittaa hyvin ja omalla tavallaan.
Jos vielä jaksaisin näitä lukea niin varmaan pitäisin tästä.
Vielä ihmettelen sitä, etteikö tekstin pitäisi olla niin joustavaa luettavuuden kannalta. Ainakin niin, että pysyy juonen kulussa mukana. Onko juonta ollenkaan, onko tarinalla merkitys, vetoaako se tunteisiin, pystyykö sen myötäelämään jne... Onko siinä jännitteitä jotka kantavat sitä. Pysyykö koko tarinna hallinnassa vai tuleeko katkoksia. Yhtenäinen hyvä kerronta yllätyksineen jne. Mitä nyt draamassa tapahtuukaan..
Mietin, että laittaisin tänne jonkun tuntemaatoman runon (esim Onerva) arvosteltavaksi. Olisi aika mielenkiintoista tietää, minkälaisia arvioita se saisi kun tekijä olisi tuntematon.
Toivon, että sinä Jee jaksat lukea tekstejä vastaisuudessakin. Sinulla tuntuu olevan tietoa ja myös kykyä arvioda tekstejä ammatillisesti (typerä sana). Monille on siitä kovasti apua ja tukea tulevaisuudessa.