Lueskelen täällä silloin tällöin näitä tarinoitanne...
Kerronpa hieman omaani. Olen lapseton nainen, joka (typeryyttään) rakastui etäisään parisen vuotta sitten. Muutimme yhteen, ja miehen joka toinen vkl vierailevat lapset aiheuttavat minullekin hyvin paljon harmia.
Mutta mieheni on ihana. Hän ottaa minut huomioon todella hyvin. Hän ei vaadi minua hoitamaan/huoltamaan lapsiaan millään tavalla, vaan hoitaa heidät itse. Hän on tehnyt selväksi lapsilleen, että minä olen hänelle tärkeä ja rakas.
Joskus, jos olen väsynyt, hän pitää väliviikonlopun, eli ei otakaan lapsiaa meille, vaan suo minulle aikaa ja lepoa.
Miehen käsissä on hyvin pitkälti ne valttikortit, jolla tällainen "uusperhe" pystyy voimaan hyvin.
Minua kauhistuttaa lukea, miten joillakin mies hyppii ja pomppii lastensa ja/tai exänsä pillin mukaan syrjäyttäen aina puolisonsa. Miten sellainen suhde voi kestää?
Kerronpa hieman omaani. Olen lapseton nainen, joka (typeryyttään) rakastui etäisään parisen vuotta sitten. Muutimme yhteen, ja miehen joka toinen vkl vierailevat lapset aiheuttavat minullekin hyvin paljon harmia.
Mutta mieheni on ihana. Hän ottaa minut huomioon todella hyvin. Hän ei vaadi minua hoitamaan/huoltamaan lapsiaan millään tavalla, vaan hoitaa heidät itse. Hän on tehnyt selväksi lapsilleen, että minä olen hänelle tärkeä ja rakas.
Joskus, jos olen väsynyt, hän pitää väliviikonlopun, eli ei otakaan lapsiaa meille, vaan suo minulle aikaa ja lepoa.
Miehen käsissä on hyvin pitkälti ne valttikortit, jolla tällainen "uusperhe" pystyy voimaan hyvin.
Minua kauhistuttaa lukea, miten joillakin mies hyppii ja pomppii lastensa ja/tai exänsä pillin mukaan syrjäyttäen aina puolisonsa. Miten sellainen suhde voi kestää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eli kerron tähän nyt oman jutun tähän. Ku kirjoitit että miten voi suhde kestää sen että mies hyppii lastensa/exänsä pillin mukaan.
Minun miehelläni on edellisestä suhteesta poika. Joten minulla on poikapuoli.
Poika kävi meillä aina silloin ku oli mahdollisuutta koska oli 300 km välimatka. Yrittihän se miehen exä pompottaa miestäni, mutta ei se siihen suostunu. Se meni lapsen pillin mukaan ja sen kyllä ymmärrän. Olihan poika silloin vasta reilu vuoden ikäinen. Nykyään ei ollenkaan tarvi olla miehen exän kanssa yhteyksissä, koska poika muutti meille asumaan ja pojan biologinen äiti ei pidä siihen yhteyttä. Nyt on yksinhuoltajuus viereillä. Toivottavasti mieheni saa sen.
Joten ymmärrän täysin jos joittenki miehet hyppii omien lasten pillin mukaan. Mutta tietenki rajansa kaikella!
ei ottaisi minun vuokseni lapsia sovituksi viikonlopuksi. Jos olisin itse väsynyt täi vittuuntunut lapsiin niin lähtisin itse pois ja isä hoitaisi silti lapsensa. Eihän se lasten vika ole,jos itsellä on ongelmia,sitä laatuaikaa oman miehen kanssa saa ihan riittämiin muutenkin....
Itsekin mietin, että jos väsyn, niin silloin keksisin vaikka miehelle lapselle jotain hauskaa tekemistä ulkona ja itse nautisin pari tuntia rauhaa. En nyt tiedä lähtisinkö itse evakkoon, mutta yhtäkään päivää en halua siirrettävän pois vain sen vuoksi etten itse jaksa, vaikka sitä kahdenkeskistä aikaa ei olisikaan niin paljon (kyseessä lähilapsi). Tosin ei nyt jaksamispulaa ole tullutkaan ja helppo lapsi kyseessä. Jaksamisten vuoksi ei vaihtokuvioita muutella täällä. Eikä se ole sitä, että vaimoa ei huomioitaisi vaan rutiini, johon sitouduttu sekä lapsen huomioimista.
Mutta aloittajalla on kyllä siinä vahva pointti, että miehellä on todellakin paljon vaikutusta siihen, millainen uusperheestä muotoutuu. Ja sellainen täyssekoaminen ja elo pellossa ei ole hyväksi kenellekään eikä mitenkään terve isä-lapsi-suhde.
Mitä harmia lapset sitten aiheuttavat sinulle, jos miehesi kerran hoitaa lapsensa itse?
En itse ole tuollaisessa tilanteessa, mutta lähiäitinä varmaan jäisin epäuskosta sanattomaksi jos lapseni isä ilmoittaisi, ettei otakaan lasta sovittuna viikonloppuna sen takia, että hänen tyttöystävänsä ei halua...
Eihän isän ja lasten tapaaminen ja heidän välinen suhde isän tyttöystävän hallittavissa pitäisi olla.
Lapsilla on isä ja äiti ja ehkä se äitikin haluaisi sitä vapaa-aikaa mahdollisesti uuden miehensä kanssa?
Kyllä ne valttikortit ovat molempien käsissä. Toki isän asenne ja toiminta merkitsee julmetun paljon, mutta jos haluaa elää tasapainoista parisuhdetta, jonka osa etälapset ovat, niin naisenkin on oma vastuunsa kannettava. Ei sitä voi heittäytyä prinsessaksi, jonka ehdoilla asiassa mennään. Parisuhteen puoliskot ovat ne aikuiset, lapset ovat lapsia. Missä on normaali maalaisjärki näissä tilanteissa?
En pysty käsittämään näitä tapaksia, jotka jatkuvasti valittelevat puolisonsa lapsista (toki joskus ottaa pannuun :)). Miksi ihmeessä sitten on semmoisen miehen ottanut?!? Lapset ovat osa miestä, ei niitä voi eriyttää. Kliseistä toki, mutta kyllä se vain on koko paketti vastaan otettava. Kukaan ei ole naisia tähän tilanteeseen pakottanut, oma valinta se on. Jos ei miehen kasvatusmetodit ole mieleiset tai lapset tuntuvat häiriöltä, niin tuskin mieskään sitten kovin sopiva on.
Kuten joku jo kirjoittikin, niin eikö se olisi sinun yksityinen asiasi ja ongelmasi vetäytyä syrjään kun väsyttää? Lasten viikonloppu isän kanssa on lapsille (ja toivottavasti myös isälle) todella tärkeä, eikä sitä voi perua vain siksi, että sinua ei huvita. Järjettömän itsekästä. Minusta mies ei tuossa kohtaa toimi oikein. Mitä jos lapsi olisi teidän yhteinen ja mies torjuisi hänet kun uusi naisystävä ei häntä juuri nyt halua kotiinsa? Miltä tuntuisi katsoa oman lapsesi pettynyttä ilmettä kun pitääkin odottaa taas kaksi viikkoa? Itse eroperheen lapsena tiedän, että yksikin tuollainen pettymys on iso pala nieltäväksi. Se viikonloppu isän kanssa on hauskaa aikaa, poikkeus arkeen ja todellista isän ja lapsen laatuaikaa. Lapsi odottaa sitä. Älä ota sitä pois häneltä...
Meidän uusikoiden pitäisi kyetä ajattelemaan asiat niin, että toivoisimme isien hoitavan ja kohtelevan lapsiaan kuten haluamme itse kohdella omia lapsiamme.
Toki itsekin arvostan ja osaan iloita niistä hetkistä kun lapset eivät luonamme ole. Ja vaikka mies hyvä isä onkin ja lapsiaan kaipaa kun he eivät meillä ole, niin hänkin osaa silti nauttia myös "laatuajastamme" ilman huonoa omaa tuntoa. Tilanne on mikä se on, se pitää hyväksyä sellaisena kuin on. Kunhan lapset voivat hyvin, jää paljon aikaa myös oman hyvinvoinnin huoltamiseen.
Siitä olen samaa mieltä, että exän pillin mukaan ei pidä pomppia. Lasten ehdoilla, mutta omien pillien.
ja samoin hänen lapsensa on ihana. Pitikös väkisin tunkea miehen elämään jolla on lapsi? Oma vikasi. Helppo syyttää lasta hänen selän takana, mutta et uskalla sanoa lapselle suoraan mitä ajattelet. Pelkäät!
Vihoviimeisenä nyt lapselle pitää alkaa syyllisyyttä kasaamaan!
Naisen itsensä tässä pitää ajatella ja puhua vaikka peilille, viimeisenä lapselle, joka tuskin on valinnut tähän tilanteeseen joutua.