hmm

tottahan toki hyville kirjoille on aina tilaa, edustivatpa ne mitä tyylilajia tahansa.

Kaikki ketkä on arvostellu on tuttui ja kehunu vaa. haluun ulkopuolisen kritiikiä.


Oli tyyntä, avaruus uinui kaikessa mahdissaan. Ainoa, mikä sen hiljaisuuden rikkoi, oli massiivisen DLX-4 Levitator -taistelualuksen impulssimoottori, joka jylisi työntäessään massiivista taakkaansa eteenpäin. Sen vahingoittunut runko oli jo noin kaksisataa vuotta vanha, koska se oli rakennettu kaksisataa vuotta ennen sotaa, ennen levottomuuksia ja kuolemaa. Se valmistettiin tuhoamaan kaikki tieltään, raivaamaan esteet ja vastustajat, luomaan pelkoa ja kauhua. Sen kuoren pinnalla oli kahdeksan massiivista lasertykkiä, jotka saattoivat tarpeen tullen tuhota kaiken, mikä tuli niitä vastaan.
Komentosillalla seisoi kenraali Lokhan, vanha ja kokenut laivuekapteeni, joka oli partioimassa laivueineen Dimitruksen ilmakehässä.
– Vahinkoraportti! Lokhan huusi. Hän sai raportin eteensä, katsahti paperiinsa ja sanoi kapteenille. – Kurssi kohti Dimitrusta, tämä alus ei kestä enää kauan kasassa.
Viime hyökkäyksestä Dimitrukselle oli jo noin vuosi, mutta joskus senkin oli tapahduttava. Mutta miksi juuri nyt, kun koko liittouman laivue oli haravoimassa Dimitranin ilmakehää huhutun vihollislaivaston takia?
– Onneksi piraateilla ei ole varaa isompaan laivueeseen, Lokhan henkäisi hiljaa.
– Rungossa on pahoja vaurioita, jotka pitää korjata heti, saattaa tulla pomppuinen laskeutuminen! teknikko huusi.
Mitä he halusivat Dimitrukselta, miksi niin pieni laivasto? Muuta ei Lokhanin päässä juuri nyt pyörinyt. – Outoa, hän hymähti hiljakseen.
Juuri, kun Lokhan oli saanut vahinkoraportin luettua, valtava jylinä täytti komentosillan. Se oli vanha Decimator-luokan taistelualus, joka ilmestyi planeetan ja Levitatorin väliin.
- Se on piraattien alus! kapteeni Legan huusi.
- Ladatkaa tykit, valmistautukaa taisteluun! Lokhan huusi. – Ja armoa ei anneta.
Decimator oli pahasti vaurioitunut, ja sen päämoottorit olivat hajalla. Alus kulki eteenpäin vain polttomoottorien voimalla. Sen ainoat puolustustykit olivat hajalla. Ainoa puolustuskeino, mikä sillä oli, oli sen todella nero ja viekas kenraali Tominko.
Tominko oli tunnettu siitä, että hän osasi taivutella ihmisiä ja tehdä sopimuksia, joita muut eivät saaneet solmittua.
- Lähetys Decimatorilta, Legan ilmoitti. – Olkaa varovainen hänen puheidensa kanssa, älkää uskoko kaikkea, mitä hän sanoo, kapteeni lisäsi.
Lokhan nyökkäsi ymmärrykseksi.
- Älkää ampuko! Tominko huusi, ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään. – Meillä on viattomia lapsia ja naisia kyydissä, viemme heitä hoitoon Dimitrukselle.
- Mistä tiedän, ettei tämä ole valtausyritys? Lokhan kysyi.
- Emme me halua tätä planeettaa, haluamme vain hoitoa näille sairaille ihmisille, Tominko selitti.
Lokhan hieroi partaansa ja kuiskasi kapteenille. – Ampukaa täyslaidallinen.
Kapteeni hiljeni ja kysyi. – Entä, jos tuolla oikeasti on lapsia ja naisia?
- Ei ole, Lokhan vastasi. – Sitä paitsi sinä itse sanoit, ettei kannata uskoa kaikkea, mitä hän sanoo.
- Mutta -, kapteeni aloitti.
- Ei muttia! Tulta! Lokhan huusi.
- Ei, älkää! Tominko huusi hädissään. – Älkää ampuko meitä, emme tahdo mitään pahaa!
Kapteenin kädet vapisivat, kun hän piti lähetintä suunsa edessä.
- Niin? tykkimies kysyi.
- Erm… eh… tuota, kapteeni änkytti.
Lokhan tempaisi lähettimen ja huusi siihen. – TULTA!
Alus notkahti, kun kaikki kahdeksan lasertykkiä ampuivat samanaikaisesti. Vastaanottimesta alkoi kuulua kirkumista ja lasten kiljuntaa. Sitä kesti noin kolme sekuntia, kunnes yhteys katkesi. Kapteenille tuo aika tuntui ikuisuudelta. Hän sulki silmänsä ja toivoi, että kaikki, mitä hän kuuli lähettimestä, olisi ollut vain kuuloharhaa. Hän puristi silmiään yhteen niin kovaa, että kyynel valui hänen silmäkulmastaan laitteistoruudun päälle.
- Paskiainen! hän huusi Lokhanille.
- Mitä nyt? Lokhan kysyi hölmistyneenä. – Mikä on vialla?
- Sinä tapoit tuhansia viattomia vain yhdellä sanalla, etkö häpeä? kapteeni huusi.
- En, miksi pitäisi? Lokhan kysyi.
Kapteenin silmissä leimusi viha, samalla, kun hän tarttui sähkötainnuttimeensa ja huusi. – Olen saanut tarpeekseni sinusta! Minä vihaan sinua!
Hän lähti juoksemaan kohti Lokhania, mutta juuri ennen kuin hän ehti lyödä, valtava kipu säteili hänen selästään ja pakotti hänet maahan. Toinen isku tuli kylkeen. Kapteeni kaatui maahan tainnutusaseen pulssien pakottamana. Hän näki, kuinka Lokhan kumartui hänen eteensä ja kuiskasi.
– Tämä ei jää tähän.
Sitten kaikki pimeni.
Lokhan katsoi ulos komentosillan ikkunasta ja totesi. – Tämä ikkuna pitäisi pestä, eihän tästä näe edes ulos.
Ulkona leijaili isoja hehkuvanpunaisia metallinpaloja Decimatorista. Tuhansia litroja sen palamatonta polttoainetta leijui ympäriinsä avaruudessa. Yliluutnantti Roy asteli Lokhanin viereen ja kysyi. – Pitäisiköhän tuo polttoaine käydä keräämässä talteen?
Lokhan katsoi ulos ja sanoi. – Mitä suotta, meillä on jo tarpeeksi. Lähdetään kohti planeetta