Siis ärsyttääkö teitä Michaelin kuoleman myötä tulleet fanit? Itse olen tälläinen uusi fani ja minusta ei ole mukavaa kun joka paikassa kyseenalaistetaan se että on uusi fani.
En tajua mitä vikaa siinä on, sillä kun Michael on tullut enemmän esille, ihmiset myös alkavat kuuntelemaan hänen musiikkiaan.
En tajua mitä vikaa siinä on, sillä kun Michael on tullut enemmän esille, ihmiset myös alkavat kuuntelemaan hänen musiikkiaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Pääasia että uusia faneja tulee kokoajan lisää :) Tervetuloa joukkoon!
Ei todellakaan ärsytä. Juuri tuolla tavalla MJ:n musiikki saadaan elämään ikuisesti, uusien ja aina uusien fanien kautta. Joten tervetuloa suureen, SUUREEN joukkoomme.
Pakko myöntää että kyllä hiukan ärsyttää. Tai tässä(kin) asiassa mulla on kaksi mielipidettä:
1) Toisaalta on järjettömän hienoa, että Michael saa uusia faneja, ja levyt myyvät ja ihmiset kiinnostuvat hänestä enemmän. Enemmän puolustajia, vähemmän valittajia. Ehkä ne maailman ainoat loppumattomat luonnonvarat, idiootit ja vittuilijat, vähenisivät tälläkin palstalla... Toivossa on hyvä elää.
2) Kun taas... Niin. Sitten alkaa tulla niitäkin jotka ihquttavat pari ensimmäistä viikkoa ja sitten kyllästyvät. Sellaisia, jotka sanovat olevansa faneja mutta tietävät vain Thrillerin, Beat itin ja Billie Jeanin, eivätkä välitä tutkia muuta kuin hittituotantoa. (tiedän henk.koht. 2 esimerkkiä) Tuollaisia "faneja" on aina ollut ja tulee olemaan, mutta Michaelin kuoleman jälkeen on ollut enemmänkin.
Ja tämän stoorin pointtihan oli nyt se, että ns. "tosifaneja" aletaan rinnastaa näihin... ensimmäiseksi mainitsemiini. Tästäkin mulla on omat esimerkkini...
Ja toinen asia mikä harmittaa, on juuri se kuolema. Michael, rakas idolini ja esikuvani, kuoli ja sen myötä sai lisää faneja ja levymyynti kasvoi. Miksi siihen tarvittiin kuolema? Miksi ihmiset, jotka Michaelin kuoleman jälkeen ovat alkaneet kiinnostua hänestä, eivät ole ennen huomanneet tämän lahjakkuutta ja taiteellisuutta? Miksi hän ei saanut ansaitsemaansa POSITIIVISTA huomiota vielä silloin, kun eli?
Kuolemanjälkeinen huomion anto mediassa ei ole riittävä syy (mielestäni) tähän, koska Michael oli jatkuvasti paparazzien ympäröimä ja liki aina oli jokin uutinen juorulehtien sivuilla. (oli se sitten totta tai ei) Paitsi eihän ihailemiseen tarvitse varsinaista "syytä", se oli aika väärä sana, mutta ymmärrätte varmaan.
Nämä selitykseni eivät ole kovin hyviä perusteluja siihen, että uudet fanit ärsyttävät, eihän...? Mutta siltä musta tuntuu. Mutta huomatkaa myös ensimmäiseksi listaamani asia, eli tuntemani hyvät puolet! Kyllä mustakin on hienoa, kun fanijoukko kasvaa ja levymyynti jne. Olisin vain toivonut sen tapahtuneen Michaelin eläessä...
Mua ei ärsytä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Niinkuin me fanitkin olemme kirjavaa joukkoa, niin on fanituksen tasojakin useita.
On musadiggareita jotka kuuntelevat MJ:n biisejä mutteivät välitä henkilöstä nimeltä Michael Jackson. On laimeita faneja ja sitten taas ihan hc-faneja jotka omistavat koko elämänsä Jacksonille.
Ja heitä kaikkia tarvitaan. Ostamaan MJ:n levyjä, puolustamaan, kertomaan positiivisia asioita hänestä vähemmän tietäville ja ehkä jopa parantamaan maailmaa, jos oikein perehtyvät Michaelin "oppeihin".
Tiedän myös tapauksia joissa laimeasta fanista onkin muotoutunut kovemman luokan fanittaja =)
Joka tapauksessa hyvä, että yhä uudet ja uudet ihmiset löytävät Jacksonin.Kurja tietenkin että sen piti tapahtua näin ikävän asian kuin Jacksonin poismenon tiimoilta.Jotain positiivista on ilmeisesti jo ruvennut tapahtumaan, ehkä Michaelin viesti maailmalle aukeaa vasta nyt, pikku hiljaa?
Haluan puolestani toivottaa aloittajan lämpimästi tervetulleeksi kasvavaan joukkoomme =)
Ekaksi ajattelin että hieno juttu, kun MJ saa uusia faneja, mut sitten luinkin tuon kolmannen viestin jja huomasin aattelevani samoin. SIis että onhan se oikeesti hyvä juttu, mutta toisaalta tääkin on tottA: *Miksi siihen tarvittiin kuolema? Miksi ihmiset, jotka Michaelin kuoleman jälkeen ovat alkaneet kiinnostua hänestä, eivät ole ennen huomanneet tämän lahjakkuutta ja taiteellisuutta? Miksi hän ei saanut ansaitsemaansa POSITIIVISTA huomiota vielä silloin, kun eli?*
Vähän on ristiriitaset tunteet.
Toivotanpa määkin aloittajan ja kaikki muutkin ketkä ovat Michaelin kuoleman jälkeen hänestä kiinnostuneet tervetulleeksi mahtavaan valiojoukkoomme! ;D No joo... Eli tervetuloa! :)
Kyllä muakin pikkuisen ärsyttää se, mutta toisaalta taas ei. En osaa sanoa.
kaikenlasii faneja löytyy ja niitä tulee lisää jne. mut ystäväjoukossani on ihmisä jotka eivät olleet kiinnittäneet michael jacksoniin huomota, en sit tiiä syytä. heillä ei siis ollut hyvää eikä huonoo käsitystä henkilöstä. sitten kun MJ kuoli rupesi ainakin yksi ystävistäni ettimään tietoa netistä ja tutkimaan minkäslaista musiikkia tämä henkilö oikeastaan teki. hänpä ihastui musiikkiin niin että muu musiikki sai tehdä tilaa uudelle musiikkitulokkaalle cd-kokoelmaan. saa sit nähä kuin pitkää tämä kestää, päivän? pari? viikon? vuosia? ikuisesti? sitä ei kukaan ovi tietää. mut musta on hyvä kun uusi faneja tulee, niitä on ikävä sitten menettääkkin mut tällästä tää elämä on.
Minä olen "uusi fani" minun mielestäni. Kuuntelin Michaelia lapsena 80 ja 90 luvun vaihteessa, enemmän oikeastaan 80 luvun puolella, ja sitten unohtui. Myöhemmin uskoin lehtien kirjoituksia, ja osittain niiden sekä toisenlaisten musiikki-innostusten tähden en sen kummemmin välittänyt (tuntuupa pahalta sanoa että en välittänyt, nyt siihen on ihan uusi näkökulma) Michaelista.
Kun hän kuoli, kiinnostuin mikä tämä mies loppujen lopuksi oli. Päätin selvittää totuutta niin pitkälle kuin pystyn. Asia kuohutti kaikkia, ja ihmettelin miksi, kun iso osa ihmisiä häntä kuitenkin vastusti.
Tutkin asiaa ja Michaelia ja viimein jouduin hiljaa mielessäni pyytämään anteeksi.
Nyt voin sanoa rakastavani häntä sekä persoonana, että rakastavani myös hänen musiikkia. Minusta hänen elämänsä oli ihmeellinen, ja hän koki suurta vääryyttä ja tuskaa, ihan turhaan.
Tuossa kirjoiteltiinkin että "miksi tarvittiin hänen kuolemansa" että uudet ihmiset kiinnostuu. Ette uskokaan, kuinka monta kertaa olen kysynyt tuota itseltäni. Miksi olin niin tyhmä, miksi en välittänyt, kuinka voin lukea lehtiä noin puolueellisesti ja täysin sokeana. Ja kuinka monta hienoa vuotta menetinkään, kun en seurannut hänen elämäänsä ja mahtavia saavutuksia ja esiintymisiä. Tuntuu huonolta, että heräsin näin myöhään. Pidin häntä kai itsestäänselvänä.
Miksi tarvittiin näin hirveä tapahtuma, että viimein tajusin hänen arvonsa ja paikkansa.
Sitten taas osaan nousta tästä omasta pahasta olostani vähän korkeammalle ja katsoa suurpiirteisemmin...: Hänen tarinansa ja vaikutuksensa ei päättynyt edes kuolemaan.
Minä tiedän sydämeni, sieluni, ja mieleni pohjasta, että tällä kertaa hän tuli minun sydämeeni jäädäkseen. Tämä ei ole ohimenevä "hehkutus" eikä joku juttu johon heittäydyn mukaan koska muutkin.
Rakastuin häneen itseensä, kaikkeen mitä olen videoista nähnyt ja hänen suustaan kuullut.
Rakastan, arvostan kunnioitan, ja olen pahoillani.
Hänen tarinansa ja nimensä ei sammunut silloin kun hänen sydämensä sammui, vaan se jatkaa loistoaan, ja me saamme olla sitä loistoa entisestään kirkastamassa :)
Lisäksi, minun kaltaiseni aiemmin tyhmät ihmiset, eivät näköjään opi kuin kovalla kädellä. Michaelin kultaisuus ja vilpittömyys voitti puolelleen, vaikka hän on jo poissa. Minä opin hänen kauneudestaan itse kauniimmaksi ihmiseksi.
Tämä on hänen tarinansa suurinta jatkoa. Heal the world. Ihminen kerrallaan. Nyt oli minun vuoroni.
Hitteihin on vielä sanottava, että ne ovat todella ihania ja ne olivat tuttuja jo silloin aikanaan, nämä Bad levyn tuotokset varsinkin ja Thriller. Minua puhuttelee silti eniten biisit, jotka ovat tuntemattomampia. Niistä näen hänen sydämeensä. Kulissien taa. Sinne missä hän oli yksinäinen, niin kun kertoi.
(otsikkoni kertoo kaiken)
Uusi fani kirjoitti hyvin. Hän otti esille hienoja pohdintoja, joihin ei vastauksia löydy, vaikka kuinka hakisi. Minua suututtaa, kaiken tämän surun keskellä, juuri se, miksi ihmeessä ihmiset nyt, kaiken sen jälkeen mitä kuraa Michael sai elämänsä aikana niskaansa, nyt kun musiikin suurin on kuollut, miksi nyt herätään katsomaan taaksepäin kuinka hieno ihminen hän oli. Se taaksepäin katsominen ei auta mitään. Olen nyt ehkä huono ihminen, mutta toivon, että nuo "uusfanit" tuntevat pahaa oloa siitä, etteivät aiemmin olleet Michaelin puolella. Ihmiset kun tuntuivat rajoittuvan "syyllinen" "syytön" lokeroihin.
Jos olit seurannut Michaelin uraa, kasvanut hänen rinnallaan, katsonut ne harvat haastattelut, mutta niin monet palkintojen vastaanottamispuheet, niin tiesit automaattisesti, että kaikki inhottavat syytökset, joita häneen kohdistettiin olivat roskaa. Jos olit kuunnellut levyt, enkä tarkoita pelkästään kokoelmalevyjä hittikappaleista, vaan jos olit kuunnellut JOKAISEN levyn alusta loppuun, kuunnellut sanoja, niiden merkitystä pelkästään sanoina, mutta myös sanojen merkitystä niiden kirjoittajan itse laulamina, kuullut sen tunteen mikä lauluista välittyi äänen ja sanojen kautta, olisit tiennyt Michaelista hyvin paljon. Sillä tavoin hän kertoi itsestään maailmalle. Niille, jotka halusivat kuulla, kuunnella kaiken. Ei siihen haastatteluja tarvittu. Kuinka moni nykypäivän artisti tuohon pystyy? Michael kertoi faneilleen (kyllä, käytin sanaa fani, anteeksi) laulujensa kautta. Me kuuntelimme. Me uskoimme. Me TIESIMME. Kuraa. Sitä se oli, mitä Michael päälleen sai, eikä hän edes ansainnut sitä, se oli toisten ihmisten kuraa. Me uskoimme. Me toivoimme. Jonain päivänä tuon kuran päälle heitetään vettä. Kura lähtee pois. Vesi taas... Vesi kuivuu aina. Toivoimme turhaan.
Jos olit kuullut Billie Jeanin, Thrillerin, Beat it:in ja ehkä vielä Badin jonka jälkeen aloit keskittyä kaikkeen musiikin ulkopuolelle jäävään, uskoit siihen kaikkeen lätinään, mitä toiset tuollaiset samanlaiset ihmiset yhtenään jauhoivat. Musiikki ei enää ollutkaan tärkeää, vaan sana "syyllinen" nousi kaiken tuon tilalle. Te, jotka joskus uskoitte noihin valheisiin... Miltä teistä tuntuu nyt? Monet uskovat vieläkin. Teiltä en kysynytkään mitään, pysykää hiljaa. Mutta te jotka uskoITTE. Toivottavasti tunnette nyt jonkinlaista syyllisyyttä. Olitte heittämässä sitä kuraa hänen päälleen, jota me niin kovasti yritimme pestä pois. Sitä kuraa, mikä ei koskaan lähtenyt.
Tulkaa, "uudet fanit". Liittykää joukkoomme. Tarkoitan tätä todella. Muistakaa kuitenkin, että jos joku teitä epäilee, niin epäilee syystä. Epäilkää itsekin. Se tekee hyvää. Jos vielä pienen itsephohdiskelun jälkeenkin tunnette samoin, niin sitten ei meillä muilla ole enää nokan koputtamista. Mutta siihen saakka, kelatkaa muutamia vuosia taaksepäin ja kysykää itseltänne: MIKSI?
En todellakaan nyt väitä, että olisin suurempi MJ "fani" kuin joku muu, en todellakaan, koska meitä ei voida vertailla. Pääasia on, että tiedän itse, etten koskaan epäillyt Michaelin hyväksikäyttö syytösten olevan totta. Tiedän, että Michael oli suuri vaikuttaja elämässäni, kaiken hyvän ja pahan keskellä, koko elämäni ajan. Tähän päivään saakka, mutta myös tästä eteenpäin, sillä uskon, että Michael oli jotain elämää suurempaa. Jotain, mitä ei voinut kahlita pelkkään maalliseen olomuotoon. Tiedän, että kun elämässäni seuraavan kerran tapahtuu jotain mullistavaa, niin Michael on silloin kanssani. Niin kuin aina. Hän on elämää suurempi. Liian hyvä tähän maailmaan.
Tuosta tiedosta huolimatta, suruaikani jatkuu. Syy siihen on pettymys, jäin liput kädessä odottamaan Lontoon konsertteja. Olisin halunnut hyvästellä kunnolla. Suurin syy suruuni on kuitenkin ajatus, että en ole varma tiedänkö Michaelin tienneen, kuinka paljon häntä rakastettiin. Sitä vettä kun emme koskaan saaneet laskea hänen päälleen tarpeeksi...
Lepää rauhassa, Michael Jackson Musiikin Kuningas
puutun itse tuohon fani-termiin. Se ärsyttää, että tehdään jyrkkä jako "faneihin" ja "muihin". Itse olen oppinut mieltämään nämä tällaiset "fanit" lähinnä kirkujina, pyörtyjinä, look-a-likeina ja sellaisina, jotka antavat vaikutelman, etteivät mitään muuta musiikkia kuuntelekaan. Minusta tuollainen mielikuva on aika yleinen, eikä kovin imarteleva.
Uskallan väittää, että iso osa niistä, jotka nyt surevat, eivät ole olleet edellämainitussa mielessä faneja, en minäkään. Olemme olleet sitä hiljaisempaa massaa, joka kuitenkin on omalla tavallaan pitänyt Michaelista. Minulle Michael edustaa sellaista musiikin "isähahmoa", joka on pitkälti määrittänyt popin yleiset esteettiset ja miksei myös musiikilliset tasovaatimukset. Hän on innostanut minua ja saanut minut vaikuttumaan laatutyöllään ja valtavalla karismallaan. Tällaisena hän on osa lapsuuttani, teinivuosiani ja nuoruuttani monin tavoin, ja siksi minulle rakas. Eiköhän se Thrillerinkin kunnia tulla maailman myydyimmäksi levyksi perustunut siihen, että myös muut kuin "fanit" kaivoivat kuvettaan levykaupan kassalla.
Michael on läpäissyt koko populaarikulttuurin tavalla, johon esim. Justin Timberlake ei voi mitenkään yltää. Viime viikkoina on lopullisesti itselleni kirkastunut, että loppujen lopuksi hänet kumminkin tunsivat vain hyvin harvat. Hän pystyi kaikesta pyörityksestä huolimatta pitämään monet asiansa, vaikkapa mahdollisen yhden yön suhteensa hedelmän, salassa.
Lopetaan ihmisten luokittelu. Olemme loppujen lopuksi kaikki vain "kuuntelijoita", toiset innokkampia kuin toiset, siinä kaikki.
http://www.seiska.fi/julkkisblogit/annemariberg/1246272100976/michael jackson 19582009/
minä olen kanssa uusi fani mutta lupaan että en päästä M.J:stä ikinä irti:) toivottavasti ei ärsytä... ainakaan paljoo