Varmaankaan 4kk vanha pentuni ei ole ensimmäinen koira joka haukkuu imurille, mutta te muut, loppuuko se aikanaan vai tekeekö se sitä loppuelämänsä?
Pelkääkö, leikkiikö, paimentaako? Minusta se näyttää siltä että haastaa sitä leikkiin, se haukkuu sille suutin osalle ja yrittää näykkiä sitä. Rasittavaa!
Pelkääkö, leikkiikö, paimentaako? Minusta se näyttää siltä että haastaa sitä leikkiin, se haukkuu sille suutin osalle ja yrittää näykkiä sitä. Rasittavaa!
Vastaukset 11
Vanhimmat
oo kyse leikistä. Vaikka onhan toki elukoissakin eroja. Meidän piski taas ihan selvästi ärsyyntyy imurista ja yrittää hyökätä sen kimppuun. Koirat kuin ei kovista äänistä yleisesti juurikaan pidä, niin imurointi lienee aika helvettiä. Itekään en pidä sen äänestä :)
Eli oon sitä mieltä, että on koiralle mukavampaa, jos se laitetaan vaikka sitten yksinkin oven taakse hiljaisempaan huoneeseen, imuroidaan muu talo, ja sen jälkeen päästetään koira pois ja imuroidaan huone. Saa olla eläin rauhassa.
Juu me ollaankin viety se aina ulos siksi aikaa, mutta kun tota roskaa ja karvaa kertyy niin että tekis mieli päivittäin imuroida.
just on kyse leikistä, meidänkin koiranen vauvvelina ku te oli temmone pikkune palledoine ni voij että, niin siis se haukku ja muris imurille, ilmeisesti luuli sitä toiseks eläimeks or something.... Luulisin et se on vaan leikkiä. En suosittele sitä että se teljetään toiseen huoneeseen imuroinnin ajaks, sit se ei totu siihen ääneen ja laitteeseen. Hitaasti totuttaa sitä pentua että jättää sen lattialle vaikka ilman että ite koskee siihen et pentu saa mennä haistelemaan sitä ja tajuaa että ei se imuri mitään tee. Näin ihmiset, näin.
Meillä pentu haukkui aluksi imurille ja juos karkuun jos meni tosi lähelle. Kerran ihan pentuna pissas lattialle kun pelkäs imuria, vaikka oli jo muuten sisäsiisti. Eli vaikka koira haukkui ja hyökkäili imuriinpäin, silti pelkäs sitä selvästi.
Nykyään ei enää hauku mutta juoksee karkuun sitä. Joka päivä meilläkin pyritään imuroimaan ja aina koira tekee samoin. Juoksee karkuun ja tulee kulman takaa katsomaan missä imuri menee!:) Ennen laitettiin koira parvekkeelle ettei haukkuisi sille, mutta enää ei tarvii onneks. Luulen että ajanmyötä tottuu siihen, Välillä jopa imuroin koiraa, onnistuu kuitenkin hyvin pelosta huolimatta.
aluksi vihasi ja haukkui imurille, mutta laitettiin toiseen huoneeseen. juttelin myös välillä pennulle ja houkuttelin imurin luokse ja palkitsin nameilla kun uskaltautui haistelemaan sitä :) enää ei pentu pelkää imuria, katsoo vaan kun se imuri vieressä huutaa ja lähtee pois, että kyllä se siitä!!
Joo, mutta ei kannata alkaa höpöttämään koiralle kun imuroi. Esim: "ei ole hätää, tule vaan tänne". Se saattaa vaan vahvistaa pelkotilaa.
Mieluiten imuroi vaan ja on ihan normaalisti eikä huomioi koiraa, niin koira huomaa käytöksestäsi että ei ole hätää.
Meilläkin pentu haukkui imurille. Mutta haukku loppui, kun kielsin haukkumasta imuroidessa. Sanoin ei, jonka jälkeen juttelin rauhoittavasti pennulle. Muutaman kerran tätä toistin ja enää ei hauku, pentu on nyt 7 kk. Tosin nykyään haukkuu ruohonleikkurille todella vihaisesti ja yrittää käydä kiinni leikkuriin. Sitä en kyllä ole edes yrittänyt kieltää, vaan vien koiran sisään. Imurille haukkuminen ei ollut kovin voimakasta ja aggressiivista, joten ehkä kielto sen takia on tepsinyt.
Meillä on 3 kk vanha terrieri, joka tekee tuota ihan samaa. Se ihan selvästi metsästää, jahtaa ja yrittää "tappaa" sitä pirulaista =imuria. Musta tuo on aivan ihanaa, miten se jaksaa retuuttaa imurin suutinta ja on olevinaan niin suuri metsästäjä. Haukkuu, murisee ja repii just toiseen suuntaan kuin minä menisin. Aivan ihana viikari.
Olen ajatellut, että tehköön sitä niin kauan, kun haluaa. Onhan tuo siivoaminen vähän työläämpää, mutta kyllä se sen lopettaa kun kyllästyy. Meillä on muutkin pennut tehneet tuota samaa. Lopettaneet sitten, kun tullut n. vuoden vanhoiksi. Yhden pennun kanssa olisin joutunut aikamoiseen konfliktiin, jos olisin alkanut kieltää sitä. Silloin imurointi tai kone olisi saanut merkityksen ja siitä olisi tullut meidän välinen kiistakapula ainakin joksikin aikaa. Tulin siihen tulokseen, että kun en huomioi pennun jahtileikkiä, en aiheuta vastakkainasettelua ja siten kerron omalla välinpitämättömyydelläni, että imurointi ei ole mikään kummoinen juttu. Muutaman kk kesti, sit sen jahtaaminen jäi. Ja koirasta tuli mitä ihanin kaveri.
Itse suosin ylipäätään pennun kouluttamisessa "ei väkisin, mutta väsyttämällä" -taktiikkaa.
Kyllä edellinen viesti sitten nauratti! Koska huvittavaahan se on, näyttää just siltä että pentu ajattelee ensin saalistavansa ja sitten raatelevansa imurin hengiltä. Näykkii suutinta peppu pystyssä ja haukahtelee ja pyörii sen ympärillä. Jos pentu on väsynyt se pysyy toisessa huoneessa toisen perheenjäsenen kanssa, mutta leikki-viikari-kauhukakara hetkellä se tasan tulee häiritsemään. Jos en asuisi kerrostalossa, antaisin sen haukkua ja huutaa, mutta en viitti naapureita laittaa ihmettelemään että mitähän siellä taas tapahtuu. Tää pentu ei muuten hauku lähes koskaan, ainoastaan silloin kun se yrittää komentaa ja yleensä ruoka-aikoihin kun alkaa nälkä tulemaan... Täytyy siivoilla kun ukko on pennun kanssa lenkillä.
Minun iso bulldoggini hyökkäsi aluksi aina imurin kimppuun, laitoin talutushihnan kaulapantaan ja hihnan valeeksi vaikka ovenkahvaan kiinni ja annoin olla pari minuuttia.Ekalla kerralla tein tämän 3-4 kertaa.Toisella kerralla 2 ja sen jälkeen riitti kun sanoin tiukasti MINUN jos koira yritti hyökkäillä. Mitään en sanonut koiralle koko ajassa. Samalla tavalla ulkona ruohonleikkurin ja haravoimisen kanssa.Yllätyksekseni
näiden jälkeen monessa asiassa esim.makkarapala putosi maahan ja koira tavoitteli sitä riitti kun sanoin matalasti MINUN.
Haha, sattuipas sopivasti, meillä juuri tunti sitten tutustuttiin tuohon ihmeelliseen vekottimeen:D
Tänään meidän tyttö siis kohtasi imurin ensimäistä kertaa. Yleensä olen imuroinut sen nukkuessa, mutta tänään ajattelin tehdä poikkeuksen. Uteliaana se tuli sitä ensin katsomaan, korvat vähän höröllä ja pää kallellaan. Sitten laitoin sen päälle ja se pakitti keittiön pöydän alle. En huomioinut sen reaktiota ollenkaan vaan aloitin imuroinnin ihan normaalisti. Hetken päästä se kurkisteli kulman takaa ja kohta oli jo leikkiä aloittamassa peppu pystyssä ja häntä heiluen, en puuttunut vielä tähänkään.
...Mutta sitten, se alkoi haukkua ja tähän oli jo puututtava. En sammuttanut imuria tai mitään muutakaan, totesin vain tuttuun tapaan jämäkästi "EI". (Meillä tyttö tuntee tämän sanan jo varsin hyvin) Hetken kuluttua se haukahti uudelleen ja toistin kieltoni. Hetken pentu jaksoi seurata jokaista liikettäni, mutta todettuaan tämän jännittävän ja kovaäänisen laitteen vaarattomaksi kävi tyytyväisenä omaan petiinsä pötköttelemään ja antoi minun imuroida aivan rauhassa loppuun asti.
Ei se siis mahdotonta ole =)