Näykkiminen

tuli meille 4 kk iässä ja oli aivan mahdoton tapaus. Komensi, puri,jahtasi, roikkui hihnassa ja makupalan saadessaan vei sormetkin mukana.
Tokasta päivästä se alkoi; kun puri, nipistin huulesta kunnes irroitti. Pari päivää ja se kokeilu vaihe oli ohi. Komenteluun, hihnassa roikkumiseen auttoi jalan polkasu perkele-murahduksella muutamassa päivässä. Makupalojen anto harjotukset meni niin että koira ei sitä saanut ennenkuin rauhallisesti otti. Käsi meni aina nyrkkiin, kun meinasi syöksy. Nykyään istuu , katsoo silmiin ja vasta luvan saatuaan ottaa makupalan tai ruuan
ja yksi mitä tein; annoin huomiota enemmän ulkona mitä sisällä. Pennulle on kiva kyllä lässyttää, mutta kannattaa muistaa että koira on aina koira.

täyttää nyt 4 kk, ja näykkiminen on vähentynyt huomattavasti. On oppinut irti sanan, irrottaa heti jos sattuu muistamaan tarttua lahkeesta kiinni. Nappaa kyllä heti kiinni mutta aika nopeasti jo kyllästyy. Tunkekaa leluja suuhun, ulkona keppiä tai heinää kun nappaa kiinni. Meillä pentu näykkii vielä miestä, kun tuo hölmö antaa sen sitä tehdä. Mutta minua enää harvoin ja senkin lopettaa käskystä. SIlloin kun se vielä teki sitä minulle, poistuin paikalta niin johan jäi pentu ihmettelemään. USkon että sillä siitä päästiin eroon. Hihnassakaan roikuu enää harvoin, ja silloinkin irrottaa irti käskstä. Nyt taistellaan sen kanssa että sänkyyn ei saa hypätä, monta kertaa päivässä käydään se sieltä nostamassa pois. Aina täytyy jotain pahaa olla tekemässä, uhmaikäisen lapsen ikäinen kun tuollainen 4kk pentu on.

meillä on koira, ja kun se oli pentu, niin se oli todella vilkas ja teki vähän kaikkea, esim näykki. meillä oli helppo tapa lopettaa se: kun koira teki jotain väärin, puhalsin purkkapallon, ja se lopetti heti uikuttaen:) eli helppo keino oli ja toimi kaikkeen. lenkilläkin koira tulee heti viereen jos puhallan purkkapallon:D