neljä ajatusta

luin runosi. Kerran, toisen, kolmannen...

Elämän pituus tai lyhyys on korkeimman kädessä, ellei ihminen heikkouttaan elämästään luovu. Toisen rakastaminen ei ole milloinkaan itseltä pois, uskallusta vaatii kuitenkin rakastaa toista sellaisena kun hän on. Arki ja todellisuus eivät asu pilvivuoteilla, uskoa ja toivoakin tarvitaan. Olla läsnä toiselle, etäälläkin yhteydessä, kun tietää toisen olevan olemassa ja odottavan. Ihmissuhteessa kaksi rakentaa tai hajoittaa, perustukset valetaan yhdessä, jalat tiukasti kalliolla.

Tällaisen ajatusryppään sait aikaan runollasi, taisit kaivaa esiin sen tiukempinutturaisen puoleni kirjoittajana. Pitäähän ihmisellä toki unelmiakin olla, mikä sen kauniimpaa ajatuksena, kun pilvivuoteella makoilu sen rakkaimman kanssa.:)

Tule taas uudestaan nyt kesällä
minuun, että voin sinuun jälleen
Rakastua. Heittää univiitani pois
harteiltani, sinun sisääsi astua.

Anna minun tuntea tässä kesässä,
anna tuntea miten hyvältä tuntuu.
Suo minulle kesäyö ja kuinka
hyvä, oleminen juhlaksi taittuu.

Anna ihojemme koskettaa ja
tuoksujemme hellästi yhdistyä.
Anna kosteuteni tulla sinuun, suutele
minua, anna toistemme lähestyä.

Ja anna uudestaan kaiken tämän
tapahtua, anna aikaa Rakastuneille.
Katso kuinka tuuli pyörittää hiuksiani,
kuinka kesä yö on kuiskauksia meille.

Siksi tule uudestaan minuun.

http://www.youtube.com/watch?v=Xc62y-6H6L8&feature=related


Kiitos Runostasi.

Kun antaa tunteiden viedä
ja Rakkauden kuljettaa.

Kun Rakastaa toista, niin
kuin taivas pilviään.

Silloin elämä on vuodet,
jota Rakkaus tuudittaa.

Rakkausrunossasi oli kauneutta
ja herkkyyttä.

Inhimillistä kosketusta ja
tunnetta, joka oli hyvä kokea.

Tällaisia Runoja lukiessa tulee aina
hieno kokemus: hyvä että elämä on
ja Rakkaus.

Koskettavan kaunis ja hyvä
Runosi.

Iloa ja hymyä kesäpäivääsi.