Hetken

minä katson maisemaa,
sitä eteeni avautuvaa ja katse kiertää uudestaan,
mä myöskin mietin mielessäin.
Oi oispa paljon somempaa, jos vierelläin ois hän.

Mut kun mä mietin kuka, miks,
niin ajatus mun karkaa vaan,
se kuin etsii aina katsellaan,
mitä toivois löytyvän,
löytyykin sen ymmärrän.

Se hetki ohi pian jo on ja
sydän jälleen levoton,
uudelleen se nostattaa katseen uuteen maisemaan.

Tuo hetki kahden sydämmen on ikuisuus,
nyt tiedän sen.

ole liikaa
jos vain löytyis?
Vaikka piikaa
vois painautua vasten lihaa,
tai mennä keskelle pihaa?
Saa mennä peiton alle
kun vierellä on nalle,
ja suudella tulisesti
vain minuutin se kesti?
En puhu yhdynnästä
vaan suutelusta tästä,
kun rakas lämmön antaa
ja käsillänsä kantaa.

Heissan taas enkuli !

T: J