Syvältä sielusta merta etsin.
Paljon utelin, loput keksin.
Pohjalla nielun makaa ruuhi,
viikkojen mittainen hevoskuuri.
Vastaan kävelevät vahanuket,
mitähän taas tässäkin lukee?
Sibelius sinfoniansa soittaa.
Kyllä uusi aamu vielä koittaa.
Tahtoisin sylissäsi olla ja nukkua,
löytämääni mereen hukkua.
Mielikuvitus kiertää kuuta.
Koira kaluaa ydinluuta.
Jostain kiiriää kaamea huuto.
lienekkö sielulla omatunto?
Tiedä häntä,
muutenkin kuulostaa
eletyltä elämältä.
Paljon utelin, loput keksin.
Pohjalla nielun makaa ruuhi,
viikkojen mittainen hevoskuuri.
Vastaan kävelevät vahanuket,
mitähän taas tässäkin lukee?
Sibelius sinfoniansa soittaa.
Kyllä uusi aamu vielä koittaa.
Tahtoisin sylissäsi olla ja nukkua,
löytämääni mereen hukkua.
Mielikuvitus kiertää kuuta.
Koira kaluaa ydinluuta.
Jostain kiiriää kaamea huuto.
lienekkö sielulla omatunto?
Tiedä häntä,
muutenkin kuulostaa
eletyltä elämältä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
pohtimaan, mitä rakkaus on ja mitä rakkausruno on:
Kuinka rakkausruno kirjoitetaan?
Yhä uudestaan tätä itseltäni kysyä
saan. En rakkausrunoa kirjoittaa
osaa.
Taitoako tähän tarvitaan? Ei, ensin
tulee oivaltaa mitä rakkaus on. Sitten
vasta siitä runon voi kirjoittaa.
Mitä rakkaus on?
Ihastumista, huomioimista, pelkkää
ajatusta? Kenties romanttisuutta?
Hyvän toivomista?
Mitä rakkaus on?
Kohtaamista, ihailemista, kenties
arvostamista? Myös turvallisuutta?
Mistä rakkaus alkaa?
Tässäpä tätä ongelmaa. Kuinka
voit toista rakastaa? Ihminen aina
itselleen vaan hyvää haluaa.
Mutta rakkaushan on vastavuoroisuutta.
Rakkaus on antamista, ei ottamista. Nyt
tämän oivallan.
Rakkaus on vastavuoroisuutta. Mitä
tähän tarvitaan? Tätä tulee vielä pohtia.
Vasta sitten voin rakkausrunon kirjoittaa!
tiedän vai tiedänkö:
Taas kerran tutussa kahvilassa
istuin. Halusin yksin olla. Tuo
vieras mies seuraani hakeutui.
En ollut juttutuulella, en halunnut
kuunnella. Hän hiven juopunut oli.
Olisin halunnut yksin vaan olla.
Hän juomaa tarjosi, sen epäsin.
Hän päivästään alkoi kertoa. Jo
minäkin aloin kiinnostua.
Oli hiljaista paikkaa hän etsinyt.
Sen rannalta oli löytänyt. Elämää
oli miettinyt. Oli halunnut hän
yksin olla.
Ei uskonut hän jumalaan, ei
uskonut myöskään humalaan.
Tyhjän päällä koko elämänsä oli.
Hänellä tytär on. Tämä hänestä
huolissaan. Ei osaa hän isä olla.
Tämä häntä kaihertaa.
Hän kertoi ensirakkaudestaan. Ei
se rakkautta ollutkaan. Oli vain
perhe, jossa oli hyvä olla. Tämä
oli hänen ensirakkauttaan.
Oitis oivalsin, hän lapsena oli
jäänyt rakkautta paitsi. Niin
yksin on hän. Ei itse hän tätä
kenties ymmärrä.
Minä toivotin hänelle elämää,
parempaa. Hän käteeni tarttui.
Lausui, kait vielä me tavataan.
En vastannut, halusin yksin olla.
Ei minusta olisi hänelle auttajaa.
Niin tyhjän päällä hänen elämänsä
oli.
Nyt sen tiedän, mistä rakkaus
alkaa.
että runoni laittaa pohtimaan, mutta rakkaudesta, tuosta yliarvostetusta
tunteesta, se ihmetyttää...
Peace
aivoitukset ovat ihmeellisiä!
itsepintaisesti taas kerran kommentoin,
vaikket juurikaan ole vastaillut aiempiinkaan.
Täällä pari ihmistä on saanut minut mieltymään
riimirunouteen, ja Sinä täydennät olemalla kolmas
siinä sarjassa.
Tässä runossasi on kaipausta,
oman mielen kuuntelua.
Pidin taas lukemastani.
Että riimihärkää
ulkona märkää.
Nyt tosin paistaa
illemmalla maistaa
riimihärkää.
Peace
ja kynäsi hienoa jälkeä löysi. :)
L&L, C !
Huis'vilkuttaa Murukulta :)