Tällä palstalla näkee usein, miten valtataistelua jaksaa yhä jatkaa katkeroitunut lähivanhempi.
Katkeroitumisen eräs tuote on PAS-oireyhtymä, joka on etävanhemmasta vieraannuttamista.
Vieraannuttamiskeinoja vaihdetaan tällaisella palstalla usein, vaikka on sanottava, että lähin keinovalikoima on joissakin ilmitulleissa tapauksissa ollut loputon.
Olenkin miettinyt, miten jostakin ihmisestä tulee niin katkera pelkän eron seurauksena? Kuvitteliko tälläinen nainen omistavansa miehensä? Miehensä menetettyään hän päättää kääntää lapsensakin omaa isäänsä vatstaan, ja kaikki tehdään vain oman mielihyvän saavuttamiseksi. Mutta miten käy lapsen, jonka äiti vieraannuttaa isästä?
http://194.252.88.3/motweb.nsf/fabf9f16f4685faf4225688700639112/30dfb1fbdb57978442256b6f004dfe85/$FILE/Hannuniemi.html
Tuossa oli puhetta, että ydinperhe tuottaisi pelkkiä murhaajia. Onko se ydinperheen aiheuttamaa, ei väitteiden esittäjä pystynyt analysoimaan eikä todistamaan, mutta tässä jotain aiheeseen liittyvää:
"Myös isän puute näkyy eri tavoin, kuten väestöliiton psykologi Raisa Cacciatore toteaa, kunhan sitä vain viitsitään tai halutaan tutkia. Sekä tytöillä, että pojilla. Enemmän kuitenkin pojilla. Se näkyy poika ja tyttölapsilla eri tavoilla. Poikalapsen erityinen riski on siinä, että joko hän menettää miehisen identiteettinsä tai hän suojautuu naisten maailmaa vastaan joka yrittää tukahduttaa hänet erilaisten kaikkivoipaisuuskuvitelmien ja karrikatyyrimäisen mieheyden taakse jonka malleja esim. mediasta tai tietokonepeleistä ei tarvitse kauan etsiä. Sieltä voi poimia karrikatyyrimieheyden huonoimmat piirteet: Kovuuden, tunteettomuuden ja aggressivisuuden jopa väkivallan. Silloin ei ole mikään ihme, että esim. Sinkkosen mukaan yksinhuoltajaäidin pojalla voi olla kahdeksankertainen riski syyllistyä karrikatyyrimiehen persoonaan kuuluviin rikoksiin kuten väkivaltaan. "
Siis KAHDEKSANKERTAINEN riski ja joku sanoo että ydinperhe tuottaa pelkkiä murhaajia.
http://www.sciencedirect.com/science?_ob=ArticleURL&_udi=B6W52-45TYMK3-5&_user=10&_rdoc=1&_fmt=&_orig=search&_sort=d&_docanchor=&view=c&_acct=C000050221&_version=1&_urlVersion=0&_userid=10&md5=9c8c88d1804ea8e7e96b813ab22604a4
Katkeroitumisen eräs tuote on PAS-oireyhtymä, joka on etävanhemmasta vieraannuttamista.
Vieraannuttamiskeinoja vaihdetaan tällaisella palstalla usein, vaikka on sanottava, että lähin keinovalikoima on joissakin ilmitulleissa tapauksissa ollut loputon.
Olenkin miettinyt, miten jostakin ihmisestä tulee niin katkera pelkän eron seurauksena? Kuvitteliko tälläinen nainen omistavansa miehensä? Miehensä menetettyään hän päättää kääntää lapsensakin omaa isäänsä vatstaan, ja kaikki tehdään vain oman mielihyvän saavuttamiseksi. Mutta miten käy lapsen, jonka äiti vieraannuttaa isästä?
http://194.252.88.3/motweb.nsf/fabf9f16f4685faf4225688700639112/30dfb1fbdb57978442256b6f004dfe85/$FILE/Hannuniemi.html
Tuossa oli puhetta, että ydinperhe tuottaisi pelkkiä murhaajia. Onko se ydinperheen aiheuttamaa, ei väitteiden esittäjä pystynyt analysoimaan eikä todistamaan, mutta tässä jotain aiheeseen liittyvää:
"Myös isän puute näkyy eri tavoin, kuten väestöliiton psykologi Raisa Cacciatore toteaa, kunhan sitä vain viitsitään tai halutaan tutkia. Sekä tytöillä, että pojilla. Enemmän kuitenkin pojilla. Se näkyy poika ja tyttölapsilla eri tavoilla. Poikalapsen erityinen riski on siinä, että joko hän menettää miehisen identiteettinsä tai hän suojautuu naisten maailmaa vastaan joka yrittää tukahduttaa hänet erilaisten kaikkivoipaisuuskuvitelmien ja karrikatyyrimäisen mieheyden taakse jonka malleja esim. mediasta tai tietokonepeleistä ei tarvitse kauan etsiä. Sieltä voi poimia karrikatyyrimieheyden huonoimmat piirteet: Kovuuden, tunteettomuuden ja aggressivisuuden jopa väkivallan. Silloin ei ole mikään ihme, että esim. Sinkkosen mukaan yksinhuoltajaäidin pojalla voi olla kahdeksankertainen riski syyllistyä karrikatyyrimiehen persoonaan kuuluviin rikoksiin kuten väkivaltaan. "
Siis KAHDEKSANKERTAINEN riski ja joku sanoo että ydinperhe tuottaa pelkkiä murhaajia.
http://www.sciencedirect.com/science?_ob=ArticleURL&_udi=B6W52-45TYMK3-5&_user=10&_rdoc=1&_fmt=&_orig=search&_sort=d&_docanchor=&view=c&_acct=C000050221&_version=1&_urlVersion=0&_userid=10&md5=9c8c88d1804ea8e7e96b813ab22604a4
Vastaukset 52
Vanhimmat
palsta. Mutta mitä muuta voisi odottaa paikalta jossa on lukemattomia elämäänsä kyllästyneitä yksinhuoltajanaisia vaikka mitään tulevaisuutta.
Sanotaan, että naisella jolla on menneisyys ei ole tulevaisuutta.
Paha juttu vain kun pilaavat lapsensakin omilla itsekkäillä valinnoillaan.
'Sanotaan, että naisella jolla on menneisyys ei ole tulevaisuutta.'
Olen samaa mieltä kanssasi, että aloitusviesti henkii katkeruutta yh-äitejä kohtaan. Ehkä kirjoittajan tulevaisuus on vielä avoin ja hän hakee paikkaansa eikä osaa käsitellä asiaa kuin negaatiivisen keskustelun kautta.
Pidetään me kuitenkin lippu korkealla.
En ole sitä mieltä että aloitusviesti henkisi katkeruutta. Se on erittäin asiapitoinen kirjoitus tällä palstalla.
Se mitä tai mikä aloitaja on, ei kuulu sen enempää sinulle kuin minullekaan. Yritä suvaita kanssasi eri mieltä olevaa, vähennät niin omaa katkeruuttasi.
suosittelisin perehtymään paremmin PAS-oireyhtymään.
En näe syytä tuoda erittäin harvinaista ja vaikeasti diagnosoitavaa sairautta yh-palstalle tarkoitushakuisesti, lyömäaseeksi aloittajan omien henkilökohtaisten ongelmien takia. Toiminta on läpinäkyvää, mutta ymmärrettävää, koska kun ihmiseltä loppuu argumentit, hän lipsuu asiattomuuksiin.
Minä en ole katkera mistään. Luulo ei ole tiedän väärti.
siitä, että aloittaja teki aloituksensa - mutta mistä kiskaisit motiivin? Miksi se ylipäänsä on tärkeää mainita? Sääntöjen vastaista tuollainen ainakin on.
Tiedätkö, että PAS on manipulointia? Yrität tehdä sitä koko ajan. Jos et huomaa yritystäsi, hae apua itsellesi. Manipuloit silloin aivan varmasti myös muita kuin tämän palstan kirjoittajia, jotka eivät kirjoita sinun haluamallasi tavalla., tai nimenomaan kirjoittavat niin.
Hyvin tunnut tietävän, milloin lipsutaan asiattomuuksiin. Montako asiattomuutta löydät aloituksesta, minä en löytänyt yhtäkään! Kenestäkään ei puhuttu henkilönä eikä kenellekään luotu ongelmia, josta sitten käydään yhdessä sohimaan monella eri nimimerkillä.
Entä omista viesteistäsi? Löytyykö viittauksia kirjoittajiin henkilöinä?
Katkera aloittajan aiheesta? heheh. Nyt taisi lipsua pahemman kerran kuvitelmien puolelle.
"Tällä palstalla näkee usein, miten valtataistelua jaksaa yhä jatkaa katkeroitunut lähivanhempi."
Aloittajalla on varmasti lääketieteellistä meriittiä tehdä PAS-havaintoja.
"Katkeroitumisen eräs tuote on PAS-oireyhtymä, joka on etävanhemmasta vieraannuttamista."
ja PAS on hyvin harvinainen taudinkuva, jota ei ole normaali eronjälkeinen suuttumuksen aiheuttama äkseeraaminen, vaan se on sairaus.
"Vieraannuttamiskeinoja vaihdetaan tällaisella palstalla usein"
Täysin aloittajan omasta päästä tupsahtanut ajatelma, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekeimistä.
"Olenkin miettinyt, miten jostakin ihmisestä tulee niin katkera pelkän eron seurauksena?"
Meistä kukaan ei voi tietää, millaisista syistä toinen eroaa ja millainen ero on, joten aloittajan on siis turha miettiä muuta kuin omaa eroansa.
"Kuvitteliko tälläinen nainen omistavansa miehensä?"
Jos kuivttelikin, niin monet miehetkin kuvittelevat omistavansa naisen eikä heidän käytöksestään kuitenkaan diagnooseja tipu.
"Miehensä menetettyään hän päättää kääntää lapsensakin omaa isäänsä vatstaan, ja kaikki tehdään vain oman mielihyvän saavuttamiseksi."
Entä ne miehet, jotka jatkavat vaimonsa ja lastensa kiusaamista eron jälkeen vieläkin raskaimmin asein kuin ennen eroa; saavatko he mielihyvää teoistaan ja miksi heille ei ole omaa diagnoosia. Esimerkkinä jatkuvat huoltajuusoikeudenkäynnit saadakseenkoston takia lapset pois äidiltä.
"Mutta miten käy lapsen, jonka äiti vieraannuttaa isästä?"
Entä miten käy lapsen, jonka isä hylkää?
Tai jos katkeruudeksi sanotaan ketutusta, niin olen; sataa niin perhanasti ja lomasuunnitemat pissivät.
käännät huomion pois PAS oireyhtymän aiheuttajasta, joka on lähihuoltaja, joksi todennäköisesti itsekin lukeudut.
Sekin kertoo omaa tylyä kieltään.
katseinen ja pahanilkinen nainen, joka haluaa vänkäämällä "todistaa" yh-äitien huonommuutta. Sillekin pakkomielteelle löytyy luultavasti jokin numero ja nimi.
pakkomielle löytyy myös sinulta.
Joko ostit lapsilisillä viinaa ja tupakkaa vai menetkö sillä rahalla lähiöpubiin illalla ruusuksi?
minun rahani laitan. Omiapa juon, jos juon.
Sanoit, että ”ja PAS on hyvin harvinainen taudinkuva, jota ei ole normaali eronjälkeinen suuttumuksen aiheuttama äkseeraaminen, vaan se on sairaus.”
PAS on siis tarkemmin lapsen oireyhtymä.
Jos ei lapsenkin kuullen mitenkään voi hillitä äkseerausta toiselle vanhemmalle niin vastapainoksi pitää tuoda positiivisia asioita esiin toisesta vanhemmasta lapselle. Aika yleistä varmaan tuo äkseeraus mutta lapsi kärsii kuunnellessaan jo siitäkin. Lapsen iästä riippuu miten hän sen ottaa.
Lapsi oireilee eri tavoin lähivanhemman systemaattisen, tietoisen tai tiedostamattoman, vieraannuttamisen seurauksena.
Vieraannuttaminen näkyy lapsen PAS käytöksessä:
”Viha voi olla lähtöisin lapsista, jotka kokevat merkittävää stressiä siirtyessään vanhemmalta toisen luo (lievä PAS).
Seuraavassa vaiheessa lasten on pidettävä yllä kahta erillistä maailmaa ja identiteettiä ollessaan eri vanhempiensa kanssa (vakavahko PAS).
Ääripäässä ovat lapset, jotka kieltäytyvät kaikesta kontaktista etävanhemman kanssa ja joille vihaamisesta on tullut pakkomielle (erittäin vakava PAS).”
vanhempia, joka saa PA-syndrooma syytteen niskaansa, koska lapsi ei omasta halustaan, manipuloimatta haluan tavata etävanhempaansa.
lapsen kasvaa marginaalilapsena. Tarttis tehrä jotain, hei.
Taitaa nimimerkkien käyttö olla vielä liian uusi juttu tällä palstalla, tai sitten ihmiset eli kirjoittajat eivät vain uskalla kirjoittaa kaikkia asioita samalla, omalla, nimimerkillä... Kirjautumattomana on helppoa näppäillä vaikka mitä :)
Omasta mielestäni aloittajan teksti on hyvä aloitus jälleen yhteen vaikeaan aiheeseen. Tuota on tälläkin palstalla sivuttu monelta eri kantilta.
Ao. mielipide on vain ja ainoastaan minun ja perustuu omaan luetun ymmärtämiseen ja omiin kokemuksiin.
Mikäli huomaatte asiavirheitä tai muita selkeitä virheitä päättelyssä.
Laittakaa vastauksia.
PAS-oireyhtymää (PAS = parental alienation syndrome) ei mielestäni pidetä, ainakaan mukana olevien lähteiden mukaan, mitenkään erittäin harvinaisena tai vaikeasti diagnosoitavana, tai edes sairautena. Vaan oireyhtymänä. Tietääkseni kaikki oireyhtymät eivät ole sairauksia, vaikka niihin jonkinlaisia "parannuskeinoja" olisikin.
Olen antanut itseni ymmärtää että ko. oireyhtymää poteva henkilö ei ole lapsi, vaan vanhempi joka tahattomasti tai tarkoituksella vieraannuttaa lasta toisesta vanhemmasta.
Itse olen etävanhempana kokenut tämän mm. sillä tavoin, että lapselleni on lupailtu mukavia yökyläilyjä ja hauskoja retkiä niinä viikonloppuina kun olisi ollut tapaamissopimuksen mukainen etävanhemman viikonloppu.
Lisäksi nuorempi lapseni sai viime talvena uuden hienon kännykän ja siihen uuden liittymän, sillä ehdolla että hän ei soita siitä etävanhemmalle.
Vanhempi puhelin ja liittymä, jonka numero oli tiedossani, majaili tällöin lähivanhemman yöpöydän laatikossa. Siihen laatikkoon ei lapsella ollut lupa kurkkia.
Luulisin että on helppoa olettaa minun olevan katkera moisesta.
Mutta elän nyt, uudessa tasapuolisessa suhteessa, parempaa elämää kuin koskaan aiemmin täysi-ikäisenä.
Siitä huolimatta minua harmittaa seuraavat asiat:
- huolimatta siitä, että olen yrittänyt tähdentää rehellisyyden ja luotettavuuden merkitystä sekä koulutuksen tärkeyttä tulevaisuuden työelämässä.
Kumpikaan lapseni ei näitä koe erityisen tärkeinä asioina.
- lasteni asennoituminen työelämään ja omillaan toimeen tulemiseen on mennyt sellaiseksi "mitä välii" ja "saahan sitä rahaa ku hakee" meiningiksi.
Tuohon lisäksi se normaali teiniangstaus ja kapinointi... mikä on ihan normaalia.
Jos se, että antaa tuollaisten asioiden harmittaa, on jonkun mielestä katkeruutta niin siihen mielipiteeseen on kullakin oikeus.
En väitä että minulla olisi mukavampaa ja helpompaa mikäli olisin lähivanhemman roolissa.
Mutta väitän että nykyisellä lähivanhemmalla on mukavaa ja helppoa koska hän ei enää ota vastuuta lasten toiminnasta.
"solvaamaan" -nimimerkillä kirjoittanut henkilö ei myöskään ole katkera mistään.
Se on mukavaa.
Nimimerkki kertoo aloittajan tuoneen PAS-oireyhtymän tälle palstalle omien henkilökohtaisten ongelmien takia...
Tuo on mielenkiintoista. "solvaamaan" -nimimerkillä on ilmeisesti ensikäden tietoa aloittajan henkilökohtaisista ongelmista.
Lisäksi nimimerkki kertoo aloittajan toimien olevan "läpinäkyvää, mutta ymmärrettävää" seuraavasta syystä : "koska kun ihmiseltä loppuu argumentit, hän lipsuu asiattomuuksiin. "
En havainnut asiattomuuksia aloittajan tekstissä.
Ainoastaan sen että hän mainitsee sukupuolet nainen ja mies, kun pitäisi poliittisen korrektiuden vuoksi sanoa lähivanhempi ja etävanhempi.
Nyt kun maamme johtoporraskin on kunnostautunut pyytelemään anteeksi kaikenlaista pilapiirroksista aina marginaaliryhmien nettisivujen sisältöön, olisi vähintäänkin suotavaa aloittajan pyytää anteeksi ahdistavaa sukupuolten käyttöä...
Edellinen kappale oli ensimmäistä riviä lukuunottamatta jonkinlaista huumoria, kaikille se ei aukea, sellaista on elämä.
"Lapsen etu" -pitäisi määritellä hyvin tarkasti ja sekä sosiaalitoimen että oikeusistuinten tulisi pyrkiä tähän, mikäli vanhemmat itse eivät siihen, molempien tai toisen johdosta, kykene.
-real-
tuo mikään harvinainen tai vaikeasti diagnosoitava juttu ole, 500 000 erolasta ja joka kolmannella on pas-äiti
PAS-isä?
"Taitaa nimimerkkien käyttö olla vielä liian uusi juttu tällä palstalla, tai sitten ihmiset eli kirjoittajat eivät vain uskalla kirjoittaa kaikkia asioita samalla, omalla, nimimerkillä... Kirjautumattomana on helppoa näppäillä vaikka mitä"
Sinä "realisti33"-anonyymin nimimerkin takana kirjoittavana jonka profiilikin on poistettu, voit kirjoittaa mitä vain koska olet yhtä anonyymi kuin rekkaamattomanakin kirjoittava :)
Kuvitellaan tilanne, jossa etävänhempi (lapsen isä) yrittää mustamaalata lapselle lähivanhempaa (lapsen äiti) yhdessä sukunsa ja uuden puolisonsa kanssa.. Täysin mahdoton yhtälökö? Kysy minulta, voin kertoa...
Melko tylyä luettavaa aste asteelta. Mutta jos pystyy tiedostamaan ongelmansa niin toivoa kai on.
http://www.nkmr.org/suomi/huoltoriidat_ja_lapsen_vieraannuttaminen_pas.htm
” Seikat, joilla voidaan tunnistaa perheet, jotka epätodennäköisesti lähtevät vieraannuttamaan lapsia ovat:
- runsaat ja positiiviset kontaktit molempien vanhempien ja lasten välillä,
- sisarusparvet, jossa kaikilla on hyvät suhteet molempiin vanhempiin,
- lasten hyvät suhteet molempien vanhempien sukulaisiin ja ystäviin,
-vapaa kommunikointi, jossa lapset kuulevat molempien vanhempien hyvistä ominaisuuksista,
- vanhempien emootioissa toista vanhempaa kohtaan ei ilmene puolustautumishalua tai toisen jatkuvaa kritisointia,
-molemmat vanhemmat kykenevät kommunikoimaan aikatauluista ja vanhemman tehtävistä ja molemmilla on kyky sopeutua aikatauluihin ja toisen päätöksiin.
”
joissa isä on poistunut kuvioista eron jälkeen totaalisesti?
Onko isä silloin vieraannuttaja vai vieraantuja?
Tylyä kyllä, se on totta.
Taitaa olla kuitenkin niin, että harvempi vieraannuttamiseen syyllistyvä tiedostaa - tai edes haluaa tiedostaa ongelmaansa.
Tuossakin yllä oli nimetön yh sitä mieltä, että koko aihe ei edes kuulu tänne. Ihmetelin kyllä kommenttia, sillä minne se sitten kuuluisi enemmän kuin yhteis- ja yksinhuoltajapalstalle.
Ei vieraannuttaminen (PAS) tarkoita "kuvioista poistumista" vaan lapsen manipuloimista etävanhempaa vastaan!
Ei onnistunut nyt huomion kiinnittäminen toisarvoisuuksiin.
Kokeile jotain muuta, millä saisit syyn PAS:sta etälle.
Selvää asiaa. Käännös saisi levitä laajemmin ja tavoittaa vieraannuttajia. Lapsille tulevat vauriot on todettu ja tarve suhteeseen molempia sukupuolia oleviin aikuisiin. Vieraannuttaja voi kuitata tämän tarjoamalla tilalle isä/äitipuolta, joka on niiin mahtava tyyppi ja paljon parempi vanhempi kuin alkupräinen. Tätä kun vieraannuttaja taustajoukkoineen toistelee esim. 8-vuotiaalle. Niiin lapsi menee helposti lukkoon etävanehmman yhteydenotoista.
vieraannuttaa itsensä eikä suostu suhteeseen, vaikka lapset aikuisinakin vielä yrittävät luoda jonkinalista suhdetta? Eikö se ole vahingollista? Onko isän puute vahingollista vain jos äiti vieraannuttaa?
Miten vahingolliseksi olettaisit sen, että isä on kadonnut omille teilleen lasten varhaislapsuussa ja aikuisina, kun ovat yrittäneet luoda jonkinlaista suhdetta, isä haukkuu lapsiaan, syyttää heitä vainoharhaisesti, katkaisee välit pari kertaa kuussa, uhkailee ja solvaa? Pahimmillaan kokee lapsensa paholaisen kätyreiksi ja parhaimmillaan muuten vain vastapuolella oleviksi pahantahtoisiksi olennoiksi.
Aivan, ei ole kyse terveestä isästä, mutta yhtäkaikki, lasten isästä.
Se vaatii lapsilta kasvamista. Isä ei koskaan kasva omaan isyyteensä.
Nämä vieraantuja-isät ovat paljon isompi ryhmä, kuin pas-äidit ja sikäli outoa, että pa-syndroomasta puhutaan vain äiten ongelmana. Monet yh-isät tekevät kaikkensa ettei etääidillä ja lapsella ole tapaamisia ihan vaan sen takia ettei "huoran tarvitse leikkiä äitiä ja kutekoot nyt muiden äijien kanssa" kun petti kunnon isää.
Teaser vie lapsensa ulkomaille uuden vaimonsa kanssa eikä hetkeäkään ajattele lapsia ja näiden äidin tapaamisia. (En sano, etteikö äiditkin niin tekisi ja Suomen rajojen sisäpuolella, mutta nyt tarkastellaankin miesten PAS:ia). Kun on lukenut hänen ajatuksiaan exästään, niin eikö hän ole tyypillinen vieroittaja? Aito-etäisä olisi tehnyt samat kuvito, jos olisi sinnikäiden yritystensä jälkeen saanut lasten lähihuollon mutta kun nei saanut, hän vieraannutti itsensä lapsista ja syyttää ex-vaimoaan tapahtuneesta.
Kuka lopulta on vieraannuttaja ja kuka vieraantuu tietoisesti?
Meillä isä vieraannutti itse itsensä. Ensinnäkin ero tuli kun hän löysi toisen naisen. Tosi syy oli kuitenkin isän jatkuva juopottelu kaiken vapaa-ajan.
Isällä oli mahdollisuus tavata lapsia ihan milloin halusi. Minä jopa soittelin ja kyselin, että ottasiko viikonlopuksi. Noita viikonloppuja oli sitten muutama vuodessa. Ei puhettakaan mistään joka toinen vkl. Siis kuka on vieroittaja?
Aluksi siis tein kaikkeni, jotta lapset tapaisivat isäänsä, mutta kun ei käynyt, niin lopetin. Lapset alkoivat olla jo siinä vaiheessa sen verran isoja, että voivat keskenään sopia isän kanssa tapaamiset. En koskaan estänyt tai kieltänyt.
PAS-oireet voi olla molemmilla sukupuolilla ja niin lähi-, kuin etävanhemmallakin. Kaikissa tapaukisissa lapset kärsivät. Miten vieraannutettava vanhempi voi toimia ?
- lähteä peliin mukaan ja jatkaa koston kierrettä
- kadota lasten elämästä
... tai
olla kärsivällinen, ei syyttää lapsia tapaamattomuudesta, ei haukkua vieraannuttajaa, pitää yhteyttä, ei painostaa, muistaa synttärit ja joulut, pitää ovet avoinna, kertoa ja osoittaa ehdollistamatonta rakkautta.
Tällä palstalla näkee usein, miten valtataistelua jaksaa yhä jatkaa katkeroitunut lähivanhempi.
Ethän väitä tai luule olevasi asiallinen keskustelija, koska selvästi näkee, että olet riidankylväjä =)
Minusta taas aloittaja toi esiin paljon ajateltavaa. Jo ensi vuonna on päätetty Suomessakin muutamassa käräjäoikeudessa ottaa käyttöön Norjan malli huoltoriitoja ratkomaan. Tuomarin apuna riitoja ratkoo lapsen hyvinvointiin erikoistunut psykologi tai psykiatri.
Norjassa on hyviä kokemuksia käytännöstä ja ministeri meilläkin uskoo, että siten vältetään huoltajuus- ja tapaamisoikeudenkäyntiriitojen pitkittyminen ja saadaan molempien vanhempien huomio pysymään lapsessa. Pyritään siis välttämään nykyinen vastakkainasettelu aikuisten välillä.
Tällä palstalla näkee usein, miten valtataistelua jaksaa yhä jatkaa katkeroitunut etävanhempi, lue vaikka noita yh-ta haukkuvia viestejä, joita on joka ketjussa ainakin kaksi kolmesta eikä kirjoittajat aina ole katkeria etävanhempia vaan löytyy sieltä muunlaistakin "yh-äitivihan sisäistämää" kirjoittajaa, jos et muuten usko.
joo ja lähestymikieltokin toimi just niin kuin piti varsinkin eroahdistuksen kourissa sätkivien ihmisten kohdalla eli sitä voi hakea täysin kiusallaan toiselle ja niille lopuille sillä ei ole mitään merkitystä vaikka niitä niputettaisiin kaksi päällekkäin, koska osalle joku linnareissu exän pahoinpitelyn tai tapon jälkeen ei ole mikään Big Deal.
Hyvä jos ero-oikeudenkäynneissä otetaan koko arsenaali käyttöön lapsen parhaaksi, mutta olen varma, koska olen pirujen seinille maalaaja, ettei niistä paljon apua ole todellisissa kiusaamistapauksissa niin kauan kuin kiusaajavanhemmalla on oikeus haastaa toinen vanhempi aina uudelleen käräjöimään samasta asiasta. Hienoa olisikin, jos se psykologi tai psykiatri haistaisi heti alkajaisiksi, että nyt on mielenkiintoinen pari estraadilla, toinen on selkeesti PAs-oireinen ja toinen on ihan perusoppikirjanarsisti. Kaikki tyytyväisiä, tilasto-ongelmat lakaistaan maton alle ja me voimme hieroa tyytyväisinä käsiämme; lapsen paras tuli tehty.
Jos aloittaja oiskin tuonut esiin pelkät ajattelemisen aiheet, allekirjoittaisin ajatuksesi, mutta väitän ja olen varma, että hänen vaikuttimenaan oli ihan muut seikat kuin hyvätasoisen keskustelun herättäminen, vai väitätkö sinä että minä olen tyhmä ja lukutaidoton tai ymmärrä en lukemaani.
joojoo ja hyvää yötä maailma.
Ottamalla nyt ensin se Norjan malli käyttöön saadaan kokemusta täälläkin.
”..vai väitätkö sinä että minä olen tyhmä ja lukutaidoton tai ymmärrä en lukemaani.” En.
Jos on kokenut/seurannut ihan perkeleellistä huolto- ja tapaamiskiistaa, niin on varmaan kehittynyt taito ja taipumus uusilla kokeiluillakin maalata piruja seinille.
Enemminhän on kuitenkin niitä vanhempia vastakkain, joilla on vielä järkeä havaitsemaan mitä vahinkoa jatkuva vanhempien riita saa lapsessa aikaan kunhan se heille selvästi osoitetaan. Samalla joutuvat ohjauksessa prosessoimaan omia skitsoilujaan, näkemään sen sokean pisteensä. Psykolologit kiilaisivat siis mukaan alkutohinoissa oikein lain nojalla.
Enkä minäkään väitä, että norjalainen malli sentään kaikkia hulluja saa järkiinsä.
eiköhän pas-oireileva ole sieltä hulluimmasta päästä
vieraannuttaminen on ”hyvää tarkoittavaa” lapsen asennekasvatusta toista vanhempaa vastaan, menetelmiä piisaa kun ajatuksiet täyttää se veemäinen ex, eikä lapsi.
Pa-syndroomaa sairastavaksi syyttely on samanlainen ase kuin pedofiili-epäilyksen ilmaan heittäminenkin. Nyt on molemmille vanhemmille annettu hyvät lähtökuopat jos on halua kiusata toista äärimmäisyyteen saakka.
Turha, tahallinen, omaa etua tavoitteleva keksitty PAS- ja pedofiliasyytös pitäisi muuttaa rikokseksi josta pitäisi rapsahtaa koppia ja kovat sakot ja valvotut tapaamiset lapsen kanssa. Viranomaisten pitäisi suhtautua hyvin varovaisesti toisen vanhemman esittämiin väitteisiin ja silloin asiantuntijaryhmää tarvitaan, ei "normaaleissa" huoltajuusoikeudenkäynneissä.
Eikös PAS ole määritelty nimenomaan lapsen oireyhtymäksi. Lapsen oireilun laadun ja asteen, vain lievästä vakavaan PAS, perusteella tutkijat ovat päätelleet missä mitassa ja millä keinoin vieraannuttava vanhempi toimii. Muuttuahan voi, joskus siihen riittää pelkkä hyvä tahto muuttamaan käytöstään kun tajuaa mitä vahinkoa se lapsen kasvussa aiheuttaa pidemmällä tähtäimellä.
Aiheettomien insesti-pedofiliaepäilyn esittäjä eli insestikortin käyttäjä on kyllä oma lukunsa, tuhoamisen tie joka tapauksessa.
Kuulostaako tutulta ?
- En minä kiellä sinua menemästä isän luo, saat ihan itse päättää. Tosin meille tulee sinä viikonloppuna sukulaisia, tosin menemme sinä viikonloppuna reissuun, tosin sinä viikonloppuna on harkat, synttärit...
-Jos isäsi hakee sinut, hän ei saa ajaa tälle kadulle, toivottavasti jaksat kantaa laukut...
- Jos kutsut isäsi rippikirkkoon, minä en järjestä juhlia ja et saa rahaa sukulaisilta
- Oletko kuullut, että isäsi on ostanut uuden auton, vaikkei ostanut sinulle maastopyörää ja tietokonetta, ei sen vertaa välitä lapsistaan. Autot ja asunnot ovat tärkeämpiä. (isä maksaa äidin esittämän summan elatusmaksua)
- Ei sinun tarvitse lähteä isäsi sukulaisiin, ei hän voi pakottaa....
- Jos menette isän kanssa ongelle, ette saa ottaa matoja meidän pihalta...tasoiset jutut...
Pedofiili joko on tai ei ole, ilman lieventäviä aste-eroja. PA-oireilu ei ole ollenkaan harvinaista mutta ja seuraamukset lapsen käytökseen vakavuuden ja kestoisuuden mukaiset. Hyvinkin korjattavissa kun asiaan ajoissa päästään puuttumaan.
Totta, rangaistustukset perusteettomista syytöksistä pitäisi olla kovennetut ja varmat. Viranomaisten suhtautuminen on kirjavaa, yhtenäistä käytäntöä ei ole pystytty luomaan.
PAS:sta tehdään tekemällä yleinen ongelma.
Onko tilannetta, jossa toisesta vanhemmasta vierottaminen olisi lapselle hyväksi?
juttu et täällä voi kuka tahansa väittää et yhäreiden muksuista tulee rikollisia. Mutta kun sen saman syytöksen esittää ydinperheen lapsista niin älähdetään.
Niin monta kertaa olen lukenut täältä miten yhäreiden lapsista tulee rikollisia ja luusereita sossupummeja, et pisti vihaksi. Siksi vedin esimerkkinä noita julkisuudesta tuttuja tragedioita jotta saisin pointtini esille. Ja sehän osui hyvin. Ketju johon linkit laitoin, poistettiin. Tai en ainakaan itse sitä enää löytänyt täältä. Ne ketjut varmasti poistettu sen takia kun siitä saa käsityksen et ydinperheen lapsista tulee murhaajia. Sitä samaahan tämäkin aloitus yrittää selittää yhäreiden lapsista.
Se on niin monen tekijän summa, mitä yhäreiden lapsista tulee. Ei tuollaiset tutkimustulokset ole ehdoton totuus mikä oikeuttaa yleistämisen. Rikollisia on kaikissa yhteiskuntaluokissa, ja kaikissa perhemuodoissa. Mutta vain yhäreiden lapsia kohtaan ollaan näinkin negatiivisia? Kun heitä osoitetaan sormella koko lapsuutensa niin kyllähän sitä kasvaa siihen uskoon et "äiti oli paska ja teki musta luuserin ku kehtasi jäädä yksinhuoltajaksi".
Mä en katso tarpeelliseksi linkittää tänne tutkimustuloksia, sillä ne eivät koskaan kerro totuutta. Teoreettinen tieto kun on aivan eri asia kuin käytännön tieto.
Ja ei se vika ihan oikeasti ole aina siinä yhäriäidissä. Mutta sitähän ei tällä palstalla meinaa kukaan tajuta.
En varmaankaan ole seurannut palstaa riittävän tiukasti, tai tarvittavalla asenteella, kun minä en ole huomannut tuollaista kuinka "yhäreiden lapsista tulee rikollisia ja luusereita sossupummeja,"... Pitäisiköhän siinä lukea kaikki provot ihan sellaisenaan, ja ottaa ne vielä tosissaan..?? Eihän sellaista kukaan jaksa.
Hetken otsikon asiaa ajateltuani päädyin seuraavaan:
uskoisin prosentuaalisesti suurimman osan tämän päivän rikollisista olevan ihan normiperheistä, ainakin tällä hetkellä. Johtuen siitä että suurin osa 15 - 75 vuotiaista ovat todennäköisesti kasvaneet ydinperheessä.
Edellä mainittu perustuu ihan omiin oletuksiin 1900 - 1995 avioerolapsien ja ydinperheen lapsien välisestä lukumääräsuhteesta...
Tuollainen teoria on varmaankin tarkistettavissa mutta juuri nyt minulla ei ole aikaa metsästää tilastokeskuksen sivuilta tarvittavaa materiaalia...
Mikäli:
- suomessa olisi 100000 tietyn ikäistä lasta tai nuorta jotka ovat eläneet ydinperheessä tai siihen rinnastettavassa systeemissä. Ja täsmälleen sama määrä samanikäisiä lapsia tai nuoria jotka ovat kokeneet vanhempien eron ja eläneet sen jälkeen siitä seuranneissa olosuhteissa.
Niin:
näitä lapsia/nuoria seuraamalla, heidän tekemisiään ja tekemättä jättämisiään tilastoimalla ja analysoimalla vaikka 40 vuotta. Voitaisiin päästä jonkinlaiseen tulokseen tuosta aiheesta.
Mutta: mahdollinen tulos tuosta teoreettisesta kokeesta olisi ihan samaa puutaheinää kun iso osa nykyisista tilastoista.
vrt tilasto vuodenajan korrelaatiosta hukkumiskuolemien ja moottoripyöräonnettomuuksien kanssa.
Yllättävää kyllä kesällä on havaittavissa piikki sekä hukkumisesta aiheutuvissa kuolemantapauksissa että mp-onnettomuuksista aiheutuvissa kuolemantapauksissa...
Toisessa kappaleessa kirjoitat pari itsestäänselvyyttä
1)"Se on niin monen tekijän summa, mitä yhäreiden lapsista tulee."
Tuohon pieni täsmennys... Se on niin monen tekijän summa mitä lapsista tulee.
2)"Ei tuollaiset tutkimustulokset ole ehdoton totuus mikä oikeuttaa yleistämisen."
Tutkimusten nimenomainen tarkoitus on ottaa otanta kokonaisuudesta josta sitten yleistetään otannassa havaittuja asioita kokonaisuuteen.
Jos olen väärässä niin korjatkaa... näin minä ainakin tilastotieteestä ajattelen.
Tuo ilmaisu :
"Mutta vain yhäreiden lapsia kohtaan ollaan näinkin negatiivisia? Kun heitä osoitetaan sormella koko lapsuutensa niin kyllähän sitä kasvaa siihen uskoon et "äiti oli paska ja teki musta luuserin ku kehtasi jäädä yksinhuoltajaksi". "
on vain sinun oma näkemys asiasta. Luulen että sinulla on tässä kyseisessä asiassa kohtalaisen vahva tunne ja "henkilökohtainen käytännön tieto" tuon näkemyksen taustalla.
On harmi jos luulet että valtaosa ihmisistä ajattelisi kuten viimeisessä kappaleessa oletat.
Valtaosa tuntemistani ihmisistä ja kaikki sellaiset ihmiset, joiden mielipiteellä on minulle mitään väliä, muodostavat käsityksensä ihmisestä tämän tekojen ja sanomisten mukaan. Ei suinkaan ns. siviilisäädyn mukaan.
Tämän suomi24 palstan perusteella en lähtisi olettamaan mitä tavalliset ihmiset ajattelevat.
Tänne kirjoittavat suurimmalta osin sellaiset henkilöt, joilla on jotain sydämellään, jotka tuntevat kokeneensa epäoikeudenmukaisuutta tai muuta vääryyttä.
Niin kuin esimerkiksi minä.
Minusta tuntuu että sosiaalitoimi ja lastenvalvoja eivät ole toimineet oikeudenmukaisesti.
Koen myös että lähihuoltajan pyrkimys vaikeuttaa lasten ja minun tapaamisia ei ole oikein.
Ikäviä asioita tapahtuu, ja jos oikein pahasti sattuu sitten kuolee.
Jos niin pahasti ei kuitenkaan satu, olisi hyvä jatkaa elämää ja yrittää nähdä elämän hyvätkin puolet.
Toivon että kesäsi etenee mukavasti.
-real-
Kerrankin asiallinen vastaus, kiitos :)
Mitä tulee tuohon yleistykseen... Kerran kun joku tekee tuollaisen tutkimuksen perustuen otantaan, tällä palstalla alkaa tuo yhäreiden parjaus. Asia on otanta, mutta täällä siitä tulee välittömästi absoluuttinen totuus. Valitettavaa, mutta niin se on.
Otanta ei koskaan kerro koko totuutta. Olisi joskus kiva saada joku tilastotieteilijä ottamaan huomioon kaikki ja kirjaamaan tuloksen kokonaisuudesta, ei otannasta. Minä perustan omat mielipiteeni kokonaisuuteen, en osaan jostakin.
Tuota asennevammaisuutta todella esiintyy, ihan joka päivä siihen törmään monissakin tilanteissa. Jostain syystä yksinhuoltaja on aina syypää yksinhuoltajuuteensa. Niin ei kuitenkaan aina ole, sitä täällä olevin on hemmetin vaikeaa käsittää.
Totuus kuitenkin on se, että lapsi on lapsi ja sillä on kaikki mahdollisuudet pärjätä ja menestyä elämässään, oli äiti yh tai ei. Minä en ole koskaan välittänyt muiden mielipiteistä, jokaisella on siihen oikeus ja mielipiteistä pitää pystyä keksustelemaan asiallisesti(kin). Tällä palstalla vain on enemmän sääntö kuin poikkeus, että heti kun eriävän mielipiteen kertoo, alkaa haukkuminen.
Minulla on vahvat ja joskus hyvinkin äärimmäiset mielipiteet ja pidän niistä aika lujaa kiinni. MUTTA.. olen myös valmis muuttamaan mielipidettäni jos siihen annetaan aihetta.
Minä olen päässyt eteenpäin lasteni kanssa. Harmi vain ettei isää kiinnosta p*skan vertaa ajatella lasten etua. Mutta minkä narsistinen ihminen itselleen voi.
Hyvää loppukesää sinullekin :)
Hyvä homma, yritetään pitää juttu asiallisena, ei tästä muuten ole mitään hyötyä kenellekään.
"Yhäreiden parjaus" ja "etäisin ilkeys" ovat joillekin ihmisille ehdoton totuus.
En pidä siitä, mutta sillä taas ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Liian ehdottomien ihmisten kanssa on vaikea tulla toimeen.
Absoluuttinen totuus on jokaisen henkilökohtainen asia, kukin pitäköön sen omanaan. Itselleni absoluuttinen totuus on esim. jos minulla on osaksi syöty hampurilainen kädessä. Silloin tiedän 100% varmasti että saan nauttia sen mausta. Siitä, elänkö riittävän pitkään että saan sen kokonaan syödyksi, en voi olla varma...
Tilastotieteilijä joka pyrkii tekemään väestöä koskevaa tilastoa ottaen kaiken huomioon on sellainen jolla ei ole työnantajaa.
Tuo oli oletus, kerro minulle mikäli tiedät jonkun...
Mainitset että perustat omat mielipiteesi kokonaisuuteen, et osaan jostakin.
Mikäli edellä mainittu on totta, minua kiinnostaisi tietää sinun määritelmäsi kokonaisuudesta.
Minäkin koen kuuluvani kokonaisuuteen. Toisaalta oletan, että sinä et tiedä minun tapauksestani muuta kuin sen mitä olet täältä saattanut lukea. Voinhan tosin olla väärässäkin.
En ostanut tutkimusta, mutta abstract oli linkissä ja siitähän sai seuraavat tiedot:
Tutkimus tehtiin, koska aiemmat tutkijat ovat (ilmeisesti aiempien tutkimusten pohjalta) ehdottaneet tai päätyneet jonkinlaiseen johtopäätökseen, jonka mukaan avioeron jälkeen lapsen olisi parempi olla samaa sukupuolta olevan vanhemman lähihuoltajuuden alaisena. Ihan oma suomennos... :)
Otanta 187 kouluikäisitä lasta (joista 72 isän ja 115 äidin lähihuoltajuuden piirissä).
Ei mielestäni mikään kattava otanta, mutta jotain jolla päästään alkuun.
Kaksi muuta "vahvistettavaa" teesiä: -
lapset voivat paremmin
1)-jos heillä on hyvät yhteydet etävanhempaan
2)-jos olosuhteet lähivanhemman luona ovat suotavammat.
Tuota voisi pitää taas sellaisena Dr Phil -analyysinä. Joskus olisi kiva kun ihmisillä olisi myös sitä ns. "maalaisjärkeä/common sence".
Tutkimuksen pääasiallinen tulos (minun suomennokseni mukaan) oli seuraava:
Monelta henkisen hyvinvoinnin kantilta katsottuna (itsetunto, ahdistus, masennus, häiriökäyttäytyminen), lapset (etenkin pojat) voivat huomattavasti paremmin silloin kun lähihuoltajuus oli isällä.
Lisäksi, lasten, jotka olivat isän lähihuoltajuudessa, koettiin hyötyvän myös siitä että he säilyttivät/pystyivät ylläpitämään positiivisempaa suhdetta etävanhempaan, eli äitiin.
Tutkimuksessa todettiin myös se ettei
- lähivanhemman tulot,
- "psychological state" (olisko tuo mielenterveys tai henkinen tila)
- yhteydet etävanhempaan
eli muut lapsen hyvinvointiin vaikuttavat seikat, muuttaneet tulosta.
Abstractin lopussa mainitaan vielä seuraava:
Saman sukupuolen etua ei havaittu äidin huoltajuuden alaisilla tytöillä. Heille merkitykselliseksi katsottiin läheinen ja jatkuva yhteys etävanhempaan(erilaisten aktiviteettien ja yhdessä vietettyjen lomien muodossa)
No joo. Onhan tuo tutkimus varsin pienellä otannalla ja kysymysten asettelulla voidaan johdattaa tiettyyn suuntaan.
Mutta: Tämä tutkimus saattaa olla myös todenmukainen.
Eihän noista ota selvää kun tutkimuksen suunnittelijat ja tekijät.
Tulos osoittaa että yleinen käytäntö ja uskomus mikä ihmisillä on, voidaan kyseenalaistaa. Tämän jälkeen pitäisi tehdä kattavampi tutkimus jonka perusteella sitten ihmetellään lisää.
Tasa-arvon pitäisi toteutua paremmin monessa paikassa.
Minun mielestäni (omakohtaisiin kokemuksiin, sekä äidin että isän puolelta asioita seuranneena, perustuen) riitaisissa huoltajuuskiistoissa isä ja äiti eivät ole tasa-arvoisessa asemassa.
Epäilisin että tuo tasa-arvon puute ei kuitenkaan johdu niinkään naisista itsestään, vaan vallitsevasta asenneilmapiiristä ja tavasta, jossa mies hakee apua henkisen puolen ongelmiin aikaisintaan siinä vaiheessa kun vaihtoehtona on junan alle loikkaaminen.
Naiset hakevat apua aiemmin ja naisia osataan auttaa paremmin. Heille myös kerrotaan miten ja millaisilla argumenteilla lähihuoltajuus tai yksinhuoltajuus pystytään varmistamaan. Naisille usein kerrotaan myös se, miten etävanhemman ja lapsen tapaamisia pystytään valvomaan ja hallitsemaan.
Edellä mainittu perustuu omiin kokemuksiin ja keskusteluihin useiden yh-äitien kanssa.
En epäile, etteivätkö miehet voisi saada vastaavaa tietoa jostain... En vain tunne ainuttakaan joka olisi saanut.
Asennevammaisuutta esiintyy, mutta minä pyrin ohittamaan sen merkityksettömänä joka päivä.
Miksi antaisin muiden vaikuttaa itseeni niin paljon että jonkun tuntemattoman lause tai teko saisi minut pilaamaan päiväni.
Tulipas tästä pitkä...
-real-
Tunnen monia yh-perheitä, eikä niissä yhdessäkään ole lapsista tullut väkivaltarikollisia tai alkoholisteja, eikä muuten homojakaan. Mutta tunnen yhden ydinperheen, jonka poika istuu pahoinpitelystä, toisen ydinperheen, jonka poika on homo, monta ydinperheen eri-ikäistä poikaa jotka juovat kuin sienet joka viikonloppu. Tunnen myös ydinperheen, jonka "normaali" 19v. tytär nukkuu vanhempiensa välissä, ja toisen ydinperheen 19v. tyttären joka vinkuu (puhuu siis lapsenomaisesti) vanhemmilleen; heillä pojat ovat parasta A-luokkaa ja tyttö vahinko. Valitettavasti tiedän myös yhden yh-perheen, jossa äiti on uhrautuja, joka ei pistä 23v. opiskelevaa poikaansa omaan himaan asumaan, vaan rakastaa lastaan niiiin paljon että antaa pojan kukkoilla ja olla kuin herran talossaan.
Oikeastaan missään tuntemassani yh-perheessä tapaamiset eivät suju, eivät ole säännöllisiä ja etä on omalla käytöksellään ja valinnoillaan vierottanut lapset itsestään. Joten PAS voi ollakin SAP, mutta ei sekään aiheuta lapsissa kertomasi mukaisia oireita tai kehityshäiriöitä.
että
” Oikeastaan missään tuntemassani yh-perheessä tapaamiset eivät suju, eivät ole säännöllisiä ja etä on omalla käytöksellään ja valinnoillaan vierottanut lapset itsestään. ”
Siis kaikissa tuntemissasi yh-perheissä juuri etävanhempi on itse vieraannuttanut lapsensa itsestään.
Vakkarisopimus on pari viikonloppua kuussa lapset isällä elatusmaksut. Kun lapset ovat pieniä sairauksien tms. eroriitojen takia tapaamisia keskimäärin kerran kuussa, vähän vanhempina ehkä pari jos kontakti on jotenkin säilynyt. Vieraantuuhan siinä ajan mittaan. Toisin sanoen tapaamisia etän kanssa pitäisi olla alusta alkaen monta kertaa viikossa.
Totta se on, että tuntemani yh-perheet ovat aivan tavallisia, keskivertoperheitä, mutta ei niissäkään tapaamiset toimi kuten suunniteltu on. Miksi monta kertaa viikossa tapaamisia, jos isät ovat perhe-elämässäkin poissa suurimman osan ajasta? Kyllä se valitettavasti niin on, että pikkuhiljaa lapset vieraantuvat isästään, jos isän tapaamisten esteenä on jotain isälle tärkeämpää ... työasiat ja henkilökohtaiset menot useimmiten, ja vekslaaminen on aika rasittavaa lähiperheelle jos sitä jatkuu ikuisesti. Lapsiperhe (yh- tai ydinperhe) tarvitsee säännöllisyyttä.
Ei ne valinnat tarvitse olla sen ihmeellisempiä kuin työ tai joku tapaaminen, jota ei voi siirtää niin lapsi kokee peruuntuneen viikonlopun petturuudeksi, eikä siihen äidin puheita tarvita, vaikka exät niin usein kuvittelevat. Lapselle annetut lupaukset olisi aina pidettävä. Minunkin isäni lupasi minulle vuosikaudet koiranpentua, kun olin pieni. Hän tiesi, että se oli suurin toiveeni ja halusi olla minulle kiltti. Odotin pentua uskollisesti vuodesta toiseen koskaan saamatta sitä. Olen miettinyt lupausta usein, miksi sanoa lapselle jotain sellaista jota ei pysty täyttämään, jopa "katsotaan nyt, ehkä silloin tai kun minä saan potin rahaa jostain..." ovat lapselle lupauksia, vaikkei aikuinen itse niin ajattele, koska tietää että ne ovat jossittelua.
Me kävimme isän luona joka toinen viikonloppu perjantain iltapäivästä lauantai-iltaan ja joka toinen viikonloppu lauantai-iltapäivästä maanantai-aamuun, jolloin isä vei meidän kouluun ja päikkäriin. Isompana halusimme tulla kotiin jo sunnuntai-iltaisin ja se sopi molemmille vanhemmille. Hyvä suhde pysyi yllä niin kauan kuin me jaksoimme olla aktiivisia, kun teini-iän mielenkiintoinen hengaaminen alkoi, isälle menot jäivät eikä isä meitä luokseen enää pyydellyt. Sitten se homma vaan hiipui, vieraannuttiin toisistamme.
Minäkin tunnen monia yh-perheitä, lisäksi tunnen monia ydin- ja uusioperheitä, lisäksi olen etäisä kahdelle kouluikäiselle.
Nuoruudestani muistan parikin tapausta jossa ns. kovat jätkät oli yh-perheestä.
Kun muut vanhemmat lähestyivät opettajaa, jotta tämä puuttuisi ko. nuoren häiriökäyttäytymiseen, opettaja sanoi että tilanne on kovin vaikea kun nuori on eroperheestä eikä vanhempi jaksa...
Niistä pojista, jotka minä tiedän, yksi kuoli 17 vuotiaana, ajaessaan varastetun auton ulos tieltä. Onneksi kyydissä ollut entinen luokkakaveri selvisi sairaalareissulla. Tosin aika pitkällä sellaisella. Taisi kyllä tuo entinen luokkakaverikin olla yh-perheestä. Vaikkei sillä mielestäni kauheasti väliä olekaan.
Oletan, muutaman psykologian kurssin käyneenä ja jonkin verran nuorten kanssa töitä tehneenä, että häiriökäyttäytyminen on seurausta mm. nuoren turvattomuuden tunteesta, roolimallien puuttumisesta, hylätyksi joutumisen kokemuksesta, huomion hakemisesta ja useasta muusta seikasta.
Toisinaan lapsi/nuori on ylivilkas, uhkarohkea, näpistelijä, yms. ilman mitään edellämainittua syytä. Sellaistakin tapahtuu.
Kirjoitit:
"Tunnen monia yh-perheitä, eikä niissä yhdessäkään ole lapsista tullut väkivaltarikollisia tai alkoholisteja, eikä muuten homojakaan."
Ihan mielenkiinnosta, miten seksuaalinen suuntautuminen korreloi mielestäsi häiriökäyttäytymisen kanssa? Nyt siis tarkoitan aitoa seksuaalista suuntautumista. En sitä kun nuori kokeilee rajojaan esim. bi- tai homoseksuaalisella kokemuksella.
Kirjoituksestasi saa sellaisen vaikutelman että sinulla on tuttavapiirissäsi monta "ikävää" tai "ei toivottavaa" kokemusta ydinperheen lapsista sekä valitettavasti yksi sellainen myös yh-perheestä.
Lisäksi missään tuntemassasi yh-perheessä (mukaanlukien ilmeisesti oma perheesi) tapaamiset eivät suju tai ole sujuneet sopimusten mukaan ja kaikissa näissä syy on yksinomaan etäisän.
Pitäisiköhän meidän tutustua?
Sitten tuttavapiirissäsi olisi yksi sellainenkin etäisä jonka tapaamiset lasten kanssa onnistuivat säännöllisesti ja sopimusten mukaan siihen asti kunnes vanhin lapsi muutti luokseni.
Samaan aikaan kun nuori muutti luokseni, nuoremmalla alkoi esiintymään erilaisia defenssimekanismeja ja syitä ettei hänen tarvitsisi tulla. Sitten kun keskusteltiin kasvokkain niin selvisi että hän ei halua tulla koska äidillä on niin paha olla ja hän ei halua jättää äitiä yksin. "Äiti voi kuolla jos mäkin lähden."
Onhan se toki ala-aste ikäisen oikea tehtävä tukea vanhemman lapsensa ulos ajaneen äidin jaksamista. (ed. lause rankkaa huumoria, jos ei aukea niin voivoi.)
Noin puoli vuotta luonani asunut teini muutti takaisin äidin luokse koska äiti lupasi teinille ettei faija enää skitsoo koulujutuista ja kunnon viikkorahat.
Muuttoa helpotti myös se kun Isä rajoitti kännykän käyttöä aamuyöllä ja vaati tekemään läksyt.. Ei saanutkaan nukkua koulussa ja tekstailla kolmelta aamuyöllä. Kauheeta.
FAE-nuoren ei ollut vaikea tehdä päätöstä, vastuuta ei oikein jaksa kantaa ja vapaa-aika on tällä hetkellä tärkeää.
Viime syksystä ex on toiminnallaan ja puheillaan osoittanut vähän liiankin suoria ja selkeitä merkkejä PAS-oireyhtymästä.
Toivottavasti oma isä-suhteesi on ok, vaikka teinivuosina, tai sen jälkeen, yhteys ilmeisesti katkesikin.
Niin kauan kun osapuolet on hengissä, ei ole myöhäistä keskustella asioista.
-real-
http://www.kaleva.fi/uutiset/asiantuntijat-avuksi-ratkomaan-huoltajuusriitoja/841678
Tuo on niin totta kuin voi vain olla. Loistava avaus joka ei jätä mitään selittelynb varaan. Allekirjoitan tuon ihan sillä perusteella koska olen lapsuudessa vieraannutettu tarkoituksella.
Kärsin siitä että äitini etäännytti kaikin keinoin isästäni painostaen sekä kiristäen minua sanomaan asioita mm. sosiaalitoimistossa ja muille ihmisille niin että olisin antanut sen kuvan olevani äidin mielivaltaisten tekojen itse hyväksynyt ja samalla isää syrjivä esimerkiksi sanomalla etten halua tavata isääni. Olin pakotettu sanomaan ja käyttäytymään jotta asiat eivät paljastuisi äidin suunnitelmaksi. En ymmärtänyt sitä että "uskossa" oleva äitini teki niin kuin teki. Sitä on vaikea hyväksyä.
Kaikki oli äidin ja miesystävän suunnitelmaa ja systemaattista kiusantekoa josta kärsin yhä vanhemmalla iällä. Äitini tarkoitusperäisesti vääristeli ja sanoin etten saa sanoa niin enkä näin. Uhkailun myötä oma isäni joutui vaikeuksiin jota oli mustamaalattu äidin, äidin sukulaisten, tuttavien, ystävien, kavereiden, viranomaisten ja monen muun tahon toimesta pitkään. Ymmärrettyäni tilanteen kasvaessani sairastuin äidin kiusanteon seurauksena ensin henkisesti. En saanut näyttää pelkoani, enkä kertoa totuutta kenellekään. Kerran uhmasin äitiäni ja minut pahoinpideltiin. Sain arestin joka oli kuin vankeus. Sinä aikana koin erittäin paljon väkivaltaa.
Olin äitini ja isäpuoleni kiristyksen ja painostuksen alla vuosia. Painostaminen ja rusikointi oli päivittäistä. Keho rupesi myös oirehtimaan joka on vain pahentunut vuosi vuodelta. Kun en kyennyt kivuiltani tekemään jotakin asiaa sain uuden rangaistuksen joka oli vähintään fyysistä, yleensä fyysistä ja henkistä. Sitä kesti loputtomiin. Se hajotti minut henkisesti ja fyysisesti. Näiden kokemusten myötä näen nyt asiat paljon selkeämmin mitä lasten eläminen on äidin luona todellisuudessa. Pyysin armoa äidiltäni ja tämän miesystävältä mutta se ei auttanut. Olin yksin silloin ja olen yhä asioiden kanssa vieläkin.
Olen törmännyt vastaaviin tapauksiin mitä itse koin. Mielestäni lastensuojeluvirasto ei toimi kuin äidin etuja ajaen jossa isää mustamaalataan kaikin keinoin ja halutaan etäännyttää. Sen näin nuorena. Ko. äidin mielivaltaa on erittäin paljon suomessa johon ministeriön tulisi puuttua. Lapsena kovia asioita kokevien määrä on todella suuri. Lapsiuhreja on paljon suomessa vaikka muuta viranomaiset väittävät muuta. Tilastoja vääristellään tarkoituksella viranomaisten toimesta. Lapsiuhrit osaavat ja uskaltavat kertoa aikuisena mitä kokivat lapsena, aivan kuin minä ja monet muut kohtalon kokeneet. Mielivalta on jo useassa kulupolvessa eikä loppua näy.
Tämäkö on ihmisoikeutta, ei minusta koska mielivalta vain jatkuu ja jatkuu vaikka YK:n ja EU:n ihmisoikeussopimukset on tehty. Ministeriöllä on syytä katsoa peiliin koska hyväksyy mielivallan eikä valvo lastenoikeuksia konkreettisesti. Ihmisoikeuskeskus, oikeusasiamies ja muut kyllä osaavat papereita pyöritellä mutta lasten ihmisoikeudet jäävät kuitenkin ajamatta. Koska ministeriö ja muut tahot ymmärtävät että ihmisoikeuksia ja esim. lasten oikeuksia ei ajeta papereita pyörittelemällä vaan oikein toimilla.
Hei "Olematon ihmisoikeus", olen 22-vuotias, entinen perheväkivallan uhri. Olen selvinnyt psykoterapian ja erilaisten ryhmäterapioiden ansiosta aika hyvin.
Sinun kirjoituksessa pisti silmään sellainen piirre, että jokin omakohtaisuuden tuntu puuttui siitä. Lukuisissa vertaistukitapaamisissa olen törmännyt järkyttäviin tarinoihin, mutta en vielä kehenkään, joka latelee tunteitaan, oireitaan ja tapahtumia noin yleisellä tasolla ja tahtoen yleistää.
"kokemusten myötä näen nyt asiat paljon selkeämmin mitä lasten eläminen on äidin luona todellisuudessa"
"Mielestäni lastensuojeluvirasto ei toimi kuin äidin etuja ajaen jossa isää mustamaalataan kaikin keinoin ja halutaan etäännyttää."
Meillä väkivaltainen osapuoli oli isä. Sosiaaliviranomaisten kanssa jouduin tekemisiin, kun olin puhunut "ohi suuni" koulun terkkarille ja koko perhe kutsuttiin lastensuojelun kuultavaksi. Siellä asia kääntyi niin, että isä oli kerran menettänyt malttinsa. Senkin osasi selittää työpaikkansa irtisanomisuhan syyksi. Isää ymmärrettiin ja suunnilleen lohdutettiin. Meille toivotettiin hyvää joulua.
Joulusta ei tullut mitenkään hyvä, kun isä oli vihainen siitä, miten häntä on nöyryytetty.
En silti ajattele, että olen nyt nähnyt, mitä isien kanssa asuminen lapsille tekee ja miten kaikki sosiaaliviranomaiset ovat sokeita isien harjoittamalle väkivallalle.
Vanhempieni erosta on nyt 10 vuotta aikaa, mutta isä ei edelleenkään puhu minulle juuri koskaan mistään muusta.
"Olematon ihmisoikeus", kuulostat niin paljon isältäni, että mietin jopa, oletko hän.
Isällänikin on tällaisia kuvitelmia erosta ja eron jälkeisestä ajasta:
"Kaikki oli äidin ja miesystävän suunnitelmaa ja systemaattista kiusantekoa", "oma isäni joutui vaikeuksiin jota oli mustamaalattu äidin, äidin sukulaisten, tuttavien, ystävien, kavereiden, viranomaisten ja monen muun tahon toimesta pitkään".
Toivon, että haet ja saat apua - oletpa minun isäni, jonkun muun isä taikka oikeasti joku omasta väkivaltaisesta lapsuudesta kertova ihminen.
Tässä teille pähkäilijöille puolueetonta faktaa kiistellyiden väitöskirjojen sijaan...
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=/portlet_action/dlehtihakuartikkeli/viewarticle/action&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo98659