Taas staffeista

-Oli hankala saada. Pitää olla ajoissa liikkeellä, jo ennen kun pennut ovat sikiämässä.

-Mukava oli kasvattaja. Monen mielestä voi olla egoilija, jos ei halua myydä sellaiselle koiraa, joka tuntuu haluavan saada sen vain siksi kun se on niin cool. Meiltä kasvattaja kyseli paljon. Kasvattajat eivät halua myydä staffejaan egonpönkittäjille.

-Ensimmäinen koira on, kannattaa lukea paljon koirista ja kasvattamisesta (ei missään nimessä täältä, täällä ihan kahjua porukkaa)

- Kyllä teki tuhojaan, kusi sänkyyn ja tappoi kaikki kukat. Palkitsee kuitenkin mahtavalla luonteellaan ja ystävällisyydellään ja huomionosoituksillaa. Uhma-iän mentyä tuhoaminenkin loppui.

-Kaiken puolen mahtava rotu, mutta täytyy jo pienestä pitäen opettaa tavoille. Esim ei saa antaa uhota koskaan, lelut pois kesken leikin ja ruoka kanssa. Täällä justiinsa vissiin tuolla ruokinta-osiolla eivät suosittele ruoan ottamista pois. En tajua miksi. Varsinkin näin voimakkaan koiran on tiedettävä paikkansa.
Kannattaa tutustuttaa muihin koiriin jo pentuna. Ei välttämättä tule toimeen aikuisena. Vaikka tulisi itse toimeen, kimppuun käyvälle koiralle voi käydä huonosti. Silloin se on aina sen koiran vika joka "voittaa", vaikka vain puolustaisi itseään.

-Staffin saaminen helpottuu koko ajan, tarjontaa alkaa lähestymään kysyntää. Omaa pentua etittiin vajaa vuos ja "varaus" tehtiin ennen jo ennen astutusta (tuossa sitä aikaa menikin melkeen puol vuotta).

-Meillä ainakaan ei yhdenkään kasvattajan kanssa, johon oltiin yhteydessä, ollu mitään ongelmia. Kaikki vastasivat s-posti kyselyihin asiallisesti jne.

-Meillä staffi ensimmäisenä koirana, mitään ongelmia ei oo ollu kun koiralle tehtiin alusta asti selväks että se on lauman alimmaisena.

-Meillä ei ole saanut kyytiä kun jotkut pikkutavarat mitkä omasa tyhmyydessä jätetty pennun nenän eteen. Seinät, lattiat ja huonekalut kaikki on ehjiä.

-Siitä että otin kasvattajaan yhteyttä meni about 3 kk, että oma staffi oli kotona, että ei nyt ehkä aina niin vaikea saada.

-Olen kuullut, että osa kasvattajista ovat egoilijoita/sisäänpäinlämpeneviä, mutta omakohtaista kokemusta tällaisista kasvattajista ei ole. Omat kokemukseni ovat vain myönteisiä. Ja muuten, miksi se sisäänpäinlämpenevyys olisi aina huono juttu? Esim, kyllä minäkin antaisin koirani pennun mieluiten jollekin, jonka tunnen ja jonka tiedän tuntevan rodun, kuin tuntemattomalle.

-Meillä ensikoirana. Useat ovat ilmeisesti sitä mieltä, että ihmisille, joilla ei ole koiria ollut, ei mikään koira sovi ensikoiraksi ja sellaisten ihmisten ei koiraa tulisi koskaan hommata.

-Ja edelleen meillä ensikoirana ja hyvin on mennyt tähän asti ;) Pitää vaan pysyä lujana niin hyvin menee.

-Meillä ei ole (tähän mennessä) tuhonnut mitään, kun on annettu kaikenlaista luvallista tuhottavaa (pahvilaatikoita, sanomalehtiä jne jne). Yksin ollessaankin on enimmäkseen vain levitellyt kamoja ympäri kämppää, ei niinkään tuhonnut. (tosin pentu on vielä melko pieni)

Staffit on maailman ihanimpia koiria! Oma "tappajakoirani" tuhisee onnellisena tuossa lattialla tyynyn päällä :') rankka päivä takana...