Saan meditaation toimimaan kunnolla oikeastaan varsin harvoin, mutta kun saan, tuloksiakin toki tulee (porkkana on aina kivempi kuin keppi...) Viimeksi huomasin jänskän pikkuruisen ennaltatietämiskyvyn ilmentymisen, kun olin ihan oikeasti saanut mieleni tyhjäksi edes parin sekunnin ajaksi. Sinänsä tulevaisuuden tietäminen ei kiinnosta minua; varsinkaan jos ne asiat mitä voi nähdä ovat joko mitättömiä tai sitten karmeita - jotka ahdistavat kun niille ei mahda mitään. Jälkimmäisiä en tosin ole kokenut.
Mutta.
Mikä oikeastaan meditaatiossa vaikuttaa? Onko kyse siitä että kun egon hirmuvalta (jäkätin päässäni) hiljenee edes hetkeksi, Todellisuus pääsee läpi? Se, mikä on ajan ja paikan tuollapuolen, se minkä avulla voin hetkeksi päästä jäähylle roolileikkielämisen umpiunesta.
Vai onko kyse siitä että tuo Todellisuus kyllä päästelee läpi koko ajan, mutta aistimus siitä ei yllä tietoisuuteen asti, koska aivojen melske pitää sellaista sireenin ääntä että ei siinä metakassa paljon mitään hienovaraisia nyansseja erota?
Eller both?
Eihän sillä tietysti periaatteessa ole väliä millä auto putputtaa, kunhan putputtaa. Se joka ensimmäisenä avasi ihmisen nähdäkseen mikä se siellä sisällä raksuttaa, luultavimmin tappoi koko piruparan... Noooooooooh... Kunhan pähkäilen lämpimikseni.
(Täts not proper mätsit vörking tu veist taim in stupidity!)
Mutta.
Mikä oikeastaan meditaatiossa vaikuttaa? Onko kyse siitä että kun egon hirmuvalta (jäkätin päässäni) hiljenee edes hetkeksi, Todellisuus pääsee läpi? Se, mikä on ajan ja paikan tuollapuolen, se minkä avulla voin hetkeksi päästä jäähylle roolileikkielämisen umpiunesta.
Vai onko kyse siitä että tuo Todellisuus kyllä päästelee läpi koko ajan, mutta aistimus siitä ei yllä tietoisuuteen asti, koska aivojen melske pitää sellaista sireenin ääntä että ei siinä metakassa paljon mitään hienovaraisia nyansseja erota?
Eller both?
Eihän sillä tietysti periaatteessa ole väliä millä auto putputtaa, kunhan putputtaa. Se joka ensimmäisenä avasi ihmisen nähdäkseen mikä se siellä sisällä raksuttaa, luultavimmin tappoi koko piruparan... Noooooooooh... Kunhan pähkäilen lämpimikseni.
(Täts not proper mätsit vörking tu veist taim in stupidity!)
Vastaukset 17
Vanhimmat
joo, kuulostaapi orastavalta intuition heräämiseltä, aika alkaa heittää häränpyllyä, ennaltatietämiset, "johdatukset" ja sun muut alkavat astua kuvioihin. ja todellakin intuitio ei palvele egoa, sen huomaa ihmisissä jotka yrittävät tehdä valintoja itsekkäistä lähtökohdista, niin metsään menee...
ja sen meditaationkin saa toimimaan kun ei aseta mitään vaatimuksia sille, vaan antaa palaa ilman ennakko odotuksia, puhtain mielin, niin kyllä se kolmas silmä alkaa avautumaan..
Itse nyt noin vuoden säännöllisesti meditoineena olen alkanut hurvahtamaan menetelmään ihan kunnolla. En voi olla kehumatta meditaatiota taivaisiin kaikkein perustavimpana maagikon menetelmänä. Se vahvistaa maagikolle tärkeää Tahdon voimaa, itsetuntemusta sekä objektiivista tietoisuutta, eli siis myös maailman tuntemusta.
Meditaatio vain tuuppaa olemaan sellainen harjoitus että parhaan hyödyn siitä saa irti kun sitä tekee säännöllisesti.
Kun hiljennät mielesi, Todellisuus todellakin pukkaa metelin läpi näkyviin. Niin kauan kuin egosi pälpättää ja arvostelee asioita, et näe mitään muuta kuin itsesi vaikka haluaisit nähdä maailman. Vasta kun olet valmis Kuuntelemaan etkä Puhumaan, pystyt ottamaan sisääsi uusia vaikutteita jotka käynnistävät alkemistisia reaktioita jotka taas johtavat muutokseen.
Se kehittää myös tietoisuutta jonka avulla pystyt olemaan takertumatta kaikkiin egon oikkuihin ja tunneryöpsähdyksiin - sinusta tulee enemmän sellainen Laotsen kaltainen letkeä veikko.
Itsetuntemuksen kannalta meditaatio on voittamaton menetelmä. Se tuo kaiken pintaan, sekä fyysiset että psyykkiset asiat. Ihmiset ovat hölmöjä koska he eivät Kuuntele, mutta kun hiljenee kuuntelemaan kaikki tulee esiin.
Hartiat väsyvät - tarvitset liikuntaa tai sinun täytyy opetella parempi meditaatio-asento.
Et voi keskittyä koska vatsassa kiertää ja röyhtäyttää - sinun tulisi tutkia ruokavaliotasi.
Jokin ajatus nousee pintaan pakkomielteenomaisesti - sinulla on tärkeä asia käsiteltävänä.
Jostain nousee vahvoja surun tunteita jatkuvasti - sinun täytyy seurata näitä tunteita niiden juurille ymmärtääksesi mikä asia sinulla on jäänyt selvittämättä itsesi kanssa.
jnejne..
Varjoituksen sana: Oikeasti toimiva meditaatio on rankka mentelmä. Jotkin asiat työnnetään syrjään tarkoituksella. Kaikki eivät ole valmiita kohtaamaan itseään silmästä silmään.
..noh.. Paasaan vain meditaation hienoudesta kun ole itse juuri ihan höyrähtänyt.. IHMISET! MEDITOIKAA!
...Olenko onnistunut kun olen alkanut rentoutumaan/ meditoimaan, sitten havahdun tyyliin puolen tunnin päästä ja tuntuu ettei aikaa ole kulunut yhtään. En ole nukkunut, sen tiedän.
Mistä tiedät ettet ole nukkunut?
Minkälaista tekniikkaa käytit?
Niin, no en minä oikeastaan "meditoinut" vaan yritin rentoutua. Eli sellaisessa jooga-asennossa istuskelin ja yritin tyhjentää mieleni. Laitoin sellaista luonnonääni -"musiikkia" hiljaiselle soimaan. Sitten vain havahduin kun se musa loppui; en ollut ajatellut mitään. En minä kyllä siinä asennossa olis nukkunut? Eikä kyllä väsyttänytkään. Jaa-a, en sitten tiedä... =)
Fysiologisesti tila ei välttämästi ollut täysin sama kuin nukkuessa mutta ihan meditaatiolta tuo ei kuulosta. Yleensä meditoidessa pyritään olemaan tietoisia päinvastoin kuin tiedottomia.
Mielestäni meditoidessa juuri pyritäänkin hiljentämään (tietoinen)mieli. Tietoinen sitä on muutoin ja ottaa vastaa kaikkea ärsykeroskaa. Mielestäni faeria meditoi. Ehkä spontaanisti, tiedostamattaan, mutta kyllä ;) nyt meni sekavaksi höpötykseksi...
Mieltä ei pyritä hiljentämään vaan keskittämään yksiulotteiseksi pisteeksi.
Tarkennus. Pelkillä sanoilla tätä on vaikea selittää. Tavallaan tietoinen mieli hiljennetään kun sen tuhanteen osaan jakautunut kokonaisuus keskitetään ottamaan vastaan vain yhtä ärsykettä joka on Todellisuus.
Sanoilla ei pääse pitkälle tässä aiheessa.
varmaan oppisuuntia on monia. Itse olen tehnyt monenlaisia harjoituksia... Esim. peilimeditaatiota, kynttilämeditaatiota, symbolimeditaatiota, meditaatiota jolla on päämäärä ja meditaatiota, jolla ei ole päämäärää... Olen hiljentänyt mieleni toisinaan. Toisinaan syöksynyt muinaiseen Egyptiin. Joskus lentelen Suomen metsien yllä. Eli pointti oli, antaa kaikkien kukkien kukkia :)
Minä sanonisin, että kukat kukkina ja meditaatio meditaationa.
Mielikuvamatkailussa ei ole mitään vikaa itsessään, mutta kun puhutaan meditaatiosta, on kysymys lopulta praktiikasta, joka on erittäin tarkkaan määritelty eri meditaatioperinteissä.
Meditaatio ei ole rentoutumista. Meditaatio ei ole mielikuvamatkailua. Meditaatio ei ole tiedottomuutta eikä ajan tajun kadottamista. Meditaatio on - kaikissa vanhoissa ja katkeamattomissa perinteissä joista minä olen tietoinen - nimenomaan mielen hiljentämistä, keskittämällä huomio "yksiulotteiseksi pisteeksi", kuten Ajna sanoi.
Keskittyminen on kuitenkin tärkeämpää kuin mielen hiljentäminen, eikä esimerkiksi ajan tajun kadottaminen ole millään muotoa esimerkki keskittyneisyydestä. Jos ei muista mitään mitä meditaation aikana tapahtui, se ei ollut keskittynyttä.
On vaikeaa selittää mitä meditaatio on, muttei meditatio silti ole mitä tahansa paikoillaan hiljaa istumista.
Tämä ei millään muotoa tarkoita, että harjoituksesi olisivat hyödyttömiä tai vähäpätöisiä, mutta se mitä kuvailet ei kuitenkaan kuulosta meditaatiolta. Mielikuvamatkailu on eräänlaista päiväunennäköä, joka sinänsä ei välttämättä lainkaan vaadi meditaation osaamista, vaan se vaatii transsiin vaipumista (joka on oma taitolajinsa sekin!).
Meditaation arkipäiväistäminen naistenlehdissä ja business-tyypeille suunnatuissa self-help kirjoissa, joksikin kiireiden keskellä rauhoittumisen hetkeksi, on tehnyt tyhjäksi sen alkuperäisen tarkoituksen, jonka näkökulmasta rentoutuminen, mielen hälyn hiljeneminen, visiot ja näyt sekä myönteiset terveysvaikutukset ovat kaikki vasta meditaation sivuvaikutuksia, arvokkaita ja haluttavia toki sinänsä, mutta lopulta kuitenkin sekundaarisia itse tarkoitukseen nähden, joka on todellisuuden itsensä kohtaaminen ilman tulkintaa.
:a:
>enemmän sellainen Laotsen kaltainen letkeä veikko.
Heh, se olisikin poikaa!
Sellainen umpisolmuun viritetty ja kireä ihminen kuin minä on kuin luotu ajautumaan meditaation pariin... Toinen vaihtoehto kun olisi vain jatkaa katkeroitumista, rähjäämistä ja negatiivisista tunteista johtuvan syyllisyyden tunteen viljelyä. Olen nyt oikein tosissani yrittänyt joidenkin kuukausien ajan keskittyä meditatiivisesti kun maailma pännii ja asiat rassaavat. Välillä meditaation harrastaminen on kertakaikkiaan kuin kivireen eteenpäin repimistä, mutta siitä on niin paljon iloa että en viitsi enää periksi antaa!
Ellei kykene varsinaisesti meditoimaan ikävän asian tai fiiliksen vallatessa, niin aina voi kuitenkin kontrolloida mieltänsä sen verran, että siirtää ikävän asian pois mielensä fokuksesta. En yhtään ihmettelisi jos joku kokisi senkin menetelmän hyödyllisenä, että paha asia kuvitellaan vaikkapa liekissä kärventyväksi lumipalloksi, tai tummaksi möykyksi joka potkaistaan menemään.
Ehkäpä jotkut käsittävät meditaation jotenkin fyysisemmin, että sen pääpointti on rauhoittuminen ja relaaminen yms., mutta minulle se on yksinkertaisesti mielen kanssa työskentelyä.
No lehtiä en lue;) Tarkoitin vain että meditaatioksi kutsutaan monenlaisia juttuja. Jos minulta kysyttäisiin mikä on "aidointa " meditaatiota niin sanoisin keskittymisen kautta saavutettu itsensä unohtaminen... ja juuri se tila kun kollelktiivinen alitajunta(tai miksi kukin sitä kutsuu)näyttää palan itsestään, symboleina ja aistimuksina. Mutta minä olen vain oman alani asiantuntija, joten pätekää te joilla siihen on suurempi tarve:P
Mutta olitko todella unohtanut itsesi, jos kuitenkin voit myöhemmin sanoa, että _sinä_ näit symboleja ja koit aistimuksia kollektiivisesta alitajunnasta?
:a:
Kyllä mun mielestä... Tavallaan itse on enään passiivinen kokija siinä vaiheessa.
Hmm. Eli kyseessä ns. meditaatiossasi ei siis ole itsen kadottamisesta, vaan tarkalleen ottaen siinä on kysymys passiiviseksi kokijaksi tulemisesta. Näissä jutuissa kannattaa mielestäni olla aika tarkka, vaikka se voikin kuulostaa saivartelulta. Erilaiset harjoitukset antavat erilaisia tuloksia, ja niitä kuvaillessa on oltava mahdollisimman spesifinen, koska mahdollisia tekniikoita ja niiden erilaisia vaikutuksia on pilvin pimein.
Väärinkäsitykset ovat kovin yleisiä näissä magian jutuissa, eikä sellainen "mite nvaa njotenki, kuki tyylillää!" homma johda kovinkaan kummoisiin tuloksiin. Magiahan on kuitenkin elämän ja uskonnon väkevä käytännön puoli, jossa jos tuloksia ei tule niin sitten ei missään piru vie. Magiaa ei aleta laimentamaan! ALLAH AKHBAR, HEIL HITLER ja ELÄKÖÖN MUSSOLINI!!!
:a:
:a:
:a:
:a:
:a:
:a:
:a:
:a:
HEKAS HEKAS ESTI BEBILOI!
no magia kyllä toimii kohdallani, aivan laimentamattomana eli tulokset puhuu puolestaan. Vaikka harvemmin mitään konkreettista pyrinkään saavuttamaan. Tarkkuus ja täsmällisyys ei ole mun juttu. Asiat ei muutu vaikka niistä käytettäisiin eri nimiä. Vai muuttuuko? No puhun harjoituksista tästä lähin ja jätän meditoimisen guruille:D