Hetki sitten palstalla esitettiin väite, että ydinperheeseen syntyminen tarkoittaa suurempaa riskiä väkivaltaisuuteen kuin yh-perheessä eläville lapsille. Odottelen tämän vahvistavaa tutkimusta tai luotettavaa tilastointia, jonka voi linkittää tämän avauksen jatkoksi.
Jään odottamaan esitetyn väitteen toteennäyttöä!!
Jään odottamaan esitetyn väitteen toteennäyttöä!!
Vastaukset 21
Vanhimmat
puhunut läpiä päähänsä. Mutta ei se mitään uutta ole.
Voit meinaan joutua odotteleen aika kauan.
tarvitaanko linkkejä tai tilastoja.
Jos kaipaat vankempaa todistelua, kipitä vessan peilin eteen.
Olet aivan pöllyssä, millaisen mallin oikein sait vanhemmiltasi?
yksinhuoltajan lapsi. Millaisen mallin siltä nyt sitten sai...........ei hyvää ainakaan. Mutta katsos, minä en voinut valita vanhempiani kuten en sitäkään mitä äiti päätti tehdä.
Jos olet yh:n lapsi, eikä se ollut kiva kasvuympärist, se ei tarkoita, että kaikilla olisi samoin. Yh perheessä on vallan hyvä kasvaa jos ei ole ihmeempiä sosiaalisia ongelmia. Jos taas on, yh perhe on ihan yhtä kamala kuin ongelmien kanssa kipuileva ydinperhe.
Kaiken kaikkiaan olennaista on se, että hommat hoituvat, eikä päihde- tai mielenterveysongelmat tuhoa elinympäristöä.
Minun lapseni eivtä ole koskaan olleet moksiskaan yksinhuoltajuudestani. Meillä eletään ihan tavallista ellämää, käydään työssä ja koulussa, laitetaan ruokaa ja ollaan yhdessä.
Voin kyllä arvata että asiat olisivat toisin jos kumoaisin kopan kaljaa, työntäisin huonekalut sivuun ja tanssisin epämääräsiten vieraiden kanssa puolialastomana aamuyöhön asti lähes joka ilta, tai jos vähän väliä kiikuttelisin hoiperrellen outoja tyyppejä kotisohvalle, jossa kähmisimme toisiamme äänekkäästi.
elävien lasten kasvuympäristö tekee heistä kaikista murhaajia sen perusteella, että joku yhäri löysi palstalle neljä esimerkkiä siitä, että näin oli Suomessa tapahtunut, niin kai samalla tavalla saa yleistää Suomen yh-perheet?
Se on kuitenkin fakta, että yh-perheissä on enemmän kaikenlaisia ongelmia kuin ydinperheissä.
Kummalliseksi asian tekee se, että vaikka yksinhuoltaperheessä on vain yksi vanhempi, ongelmia on silti enemmän.
meillä ainakin ongelmat vähintään puoliintuivat kun toinen lähti. Eroprosessin jälkeen ei enää ole voinut puhua edes ongelmista. Nykyisin suurimmat ongelmat ovat sitä että auto piiputtaa tai pyykit kastuvat kuurosateessa.
kuvittele, että tuo on totuus tilastollisesti?
tilastot kirjoittele. Todellisuus tilastoja ihmeellisempää;)
Olen ihmetellyt kovasti, miksi keskustelu yleisellä tasolla ei onnistu.
Tilastot ovat koosteita todellisuudesta. Tosi ihmeellistä.
kiinnostuneempia omasta elämästään ja haluavat kertoa siitä näillä palstoilla. Tilastoja voi tiirailla yliopisto-opinnoissa. Yleinen taso ei kauheasti jaksa kiinnostaa näillä palstoilla.
On ihan hyvä, että on paikkoja missä ihmiset voivat näpytellä omia tarinoitaan ja näkemyksiään. Nekin ovat mielenkiintoisia. Induktiivinen näkökulma voi tuottaa jotain yleistäkin, mutta yritetään itse välttää turhia yleistyksiä;)
Tällaiset paikat ovat niikuin vihoviimeisiä, joissa kannattaa omasta elämästä mitään kertoa - ainakaan tunnistettavalla nimellä. Tietoa käytetään varmasti väärin jossain vaiheessa - ja hyvin asiattomalla tavalla.
mutta, kuten varmaan tiedät, tilastojen takana on aina todellisuus, joka ei läpäise tilastojen kylmiä lukuja. Harva tunnistaa itsensä tilastoista.
Tällä joka tapauksessa kirjoitellaan omien kokemusten valossa asioista, ilman lähteitä ilman, ilman todistamistaakkaa.
Tämä on vapaa palsta, ja on hyvä, että ihmiset voivat pysytellä anonyymeinä. Itseasiassa hyvin harva antaa itsestään tai elämästään niin paljon tietoa, että siitä edes lähimmät tunnistaisivat heidät. Se on loppujen lopuksi aikamoista taituruutta ja kertoo myös parjattujen yksinhuoltajien kyvystä ymmärtää missä menee se raja mitä itsestään netissä paljastaa.
ovat kuitenkin tapa saada normit esille.
Aioin tuossa tehdä aloituksen siitä, mikä yksinhuoltajuudessa on kielteisintä - muiden julkituomana.
Tämä siitä syystä, että tuli tässä mieleeni vanhoja kelatessa (minullahan ei muuta elämää enää ole!!) joskus aikoja sitten tapahtunut juttu, kun eräs mieskollega saattoi minua eräistä illanistujaisista kotiin. Emme olleet koskaan ennen tuota iltaa tavanneet.
Autossa matkalla hän kysyi, onko minulla mies, vaikka sormuksia ei ollut. Sanoin, ettei aviomiestä ole. Hän siihen tokaisi, että ai, sinkkutyötönkö minä saan saattaa kotiin. Vastasien että ei, olen yh.
Oli hetken hiljaista ja kaveri sanoi; ei olisi sinustakaan ikinä päällepäin uskonut, että olet yyhoo...
Minua on vuosia harmittanut, etten kysynyt, miltä yyhoon pitäisi näyttää!?
No sulla olis pitänyt olla tuulipuku läskisen perseen päälle pingotettuna tietenkin. Kyllähän sen verran pitäisi jo tämän palstan perusteella yhäreistä tietää. Tuulipuku, se tuulipuku...
yhäri länkyttää anonyymina ja saa siitä tyydytyksen ja huomiota.
veroinen anonyymi :D
Mistä päättelit että tuo oli yhäri?
No en omista tuulipukua, en ole koskaan omistanut. Minulle ei milloinkaan ole auennut, mihin sitä olisi tarvittu.
Silloin minulla kuitenkin oli "juhlatuuli puku"...
teille ydinperheen puolustajille.
Mä puolestani ihmettelen sitä miksi kaikki asiat ja ihmiset on lokeroitava takrasti johonkin ryhmään: sinkkuvanhemmat, yhärit, leskivanhemmat, ydinperhe, yhäriperhe, sisarusperhe ilman vanhempia. Mä en tajua, noinko kovasti etsitte paikkaanne tässä maailmassa et kaikilleon oltava joku hiton lokero?
Kyllä niitä rikoksia ja rikoksen tekijöitä löytyy kaikista yhteiskuntaluokista ja perhemuodoista? Miski yh- perheen lapset pitää aina leimata ensimmäisenä tuleviksi narkkareiksi ja juopoiksi? Sellaista ahdasmielisyyttä ja ennakkoasenetta opetatte omille lapsillenne?
Jokainen tekee itse omat valintansa, ja jokainen itse on vastuussa omasta kohtalostaan. On jokaisen oma valinta tarttua pulloon tai neulaan. Tai riistää toiselta henki. Ei siinä tarvitse yhäreitä syyllistää.
Oon tänään aika paljn lukenu tän palstan kirjoituksia ja voin sanoa et aika säälittävää touhua.
En löytänyt sellaista kirjoitusta.