Olen kiinnostunut sairaanhoitajan työstä, mutta mietityttää, koska minulla on ollut varsinkin nuorempana pyörtyilytaipumusta. Varsinkin murrosiän kynnyksellä pyörryin muutamia kertoja, ja joskus se liittyi veren näkemiseen.
Asiaa tutkittiinkin, mutta mitään varsinaista syytä ei löydetty ja pyörtyileminenkin on nyt vähentynyt.
Estäisikö taipumus työskentelyn sairaanhoitajana? Onko muilla kokemusta asiasta?
Asiaa tutkittiinkin, mutta mitään varsinaista syytä ei löydetty ja pyörtyileminenkin on nyt vähentynyt.
Estäisikö taipumus työskentelyn sairaanhoitajana? Onko muilla kokemusta asiasta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mikä siinä sairaanhoitajan ammatissa kiehtoo? Itseä ei vois vähempää kiinnostaa pyyhkiä jonkun vanhan mummelin persettä ja haistella sitä kemikaalien täyttämää terveellistä sairaala ilmaa. Pyörryt kuin näet verta ja haluat sairaanhoitajaksi, toi saattaa olla tämän päivän typerin idea.
No olipas asiallista. Hän ei kylläkään sanonut, että veren näkeminen saa pyörtymään, vaan sitä tapahtui ilman varsinaista syytä.. Joten ei ole mitään syytä miksei voisi sitä alaa lähteä kokeilemaan.
ei oikeesti voi hoitaa asioita jos ei pysty kokemusta on
MIELENKIINNON KOHTEET. miettisit ennen kun sanot. en usko että kukaan hakee sairaanhoitajaksi juuri sen takia että " hei, hitto mä haluan koko mun loppu elämän pyyhkii oman takamuksen lisäksi ton ja ton ja ton vanhuksen takapuolen" näinhän se menikin. Itseäs kiinnostaa varmaan toisten autojen renkaiden vaihto, ruoanlaitto toisille tai kenties lentää lentokonetta.. silti me muut ei tulla moittimaan sua siitä valinnasta.. ja kun toinen ystävällisesti pyytää apua ja alan tuntevilta ihmisiltä apua niin tulee tollanen törttö kuin sinä " HAITTAA " nimimerkillä esiintyvä tulee urputtaa omaa tietämättömyyttään toisten " mielenkiinnonkohteista" .. sinä olet maailman typerin itse kun et voi antaa rakentavaa palautetta ilkkumasta muiden ammattia.. ala on niin vaaativa ja aliarvostettua muutenkin jo. Mietippä tätä: Haluatko jättää omat esim. omat vanhempasi kitumaan omaan ulosteeseen , haisevaan kotiin joka haisee pahemmalle kuin sinun sanojesi mukaan sairaala... hoitaisitko kotona omia vanhempia koko elämän vai annatko jonku sairaanhoitajan hoitaa häntä tai edes pyyhkiä pyllyn. joskus osaat vielä itsekin arvostaa sairaanhoitajia niinkuin pitää!
no mulla on tuo sama taipumus, ja en vois koskaan kuvitella itseeni sairaalaan, esim ensiapuun tai mihinkään haavanhoitoihin tai johonkin leikkauksiin..
Mä olisin itse siinä potilas.. :) Ja jos totta puhutaan, kyllähän se on aika ilkeen tuntosta, kun näkee jotain karua ja sä meinaat pökrätä siihen paikkaan. Ihmettelen miksi sä edes haluisit sellaselle alalle..
Mut yksi sairaanhoitajatuttu on kertonut, että siitä tulee työtä. Verta ja paskaa pitää pystyä katselemaan ja kaikki elämän kolhut ja rujoudet tulee tutuksi.
Hain sit terveydenhoitopuolelle. Vähän monimuotoisempaa kokonaisvaltaista työnkuvaa, jossa varsinaiset hoitotoimet ei ole niitä perusjutuista hirveesti poikkeevia.
Kerskustelin erään sairaanhoitajan kanssa jokin aika sitten ja hän sai minut kiinnostumaan alasta. Harmitti jälkikäteen, kun en tullut kysyneeksi tästä pyörtymisjutusta. Toisaalta niitä ei nyt vähään aikaan taas ole ollut, viimeksi yli puoli vuotta sitten.
Eikä ko. ammatti mikään ehdoton toive ole. On sellainen tilanne, että kirjoitin keväällä, enkä saanut kovin hyviä papereita. Hain kevään haussa fysioterapeutiksi ja terveydenhoitajaksi muun muassa, mutta en päässyt edes pääsykokeisiin. Jokin ammatti pitäisi kuitenkin hankkia... Ei viitsisi jäädä kaupan kassaksi, joka tietenkin kesätöinä sopii hyvin.
Varmasti aluksi tuntuu jokaisesta sairaanhoitajasta ym. hoitoalalla olevasta karulta ekat kerrat kun näkee ja joutuu tekemään toimenpiteitä esim. pahasti haavoittuneelle, mutta työtä se on siinä missä mikä tahasa muukin työ ja rutiini siihenkin tulee, eli siihen "veren ja suolenpätkien" näkemiseen tottuu. Tietysti on ihmisiä , jotka eivät siedä esim. verta lainkaan, mutta jos sinulla on mielenkiintoa alalle, älä hautaa ajatusta tuon pyörtyilytaipumuksesi takia.
Ala on hieno ja tärkeä, eikä kylläkään sairaanhoitajan työ ole mitään pyllyn pyyhkimistä vaan esim. teho-osastolla työskentelevän sairaanhoitajan on suoriuduttava erittäin vaativista tehtävistä.
Kutsumusammatti, mikäpä muukaan!:)
Hei,
Jos sinusta tuntuu, että taipumus on jo menossa ohitsekin, niin mikä ettei?!
Kyllä meillä opiskelupaikassa, kun ensimmäiset kerran harjoiteltiin injektion antoa ja varsinkin verikoetta, niin kolmasosa luokasta oli kalpeita kuin lakanat. Osa jäi injektion antoa harjoittelemaan tunnin jälkeen opettajan kanssa, kun piikkikammo oli niin kova.
Kyllä vereenkin tottuu. Ja usein pyörtyminen johtuu siitä, että säikähtää. Sh:n ammatissa toivottavasti ainakin tiedät mitä tehdä tilanteessa ja aikaa edes ei jää pyörtyilylle.
Toisaalta kuulostaa hurjalta, että sinulle puoli vuotta ilman pyörtyilyjä on pitkä aika, mutta en tosiaan tiedä tilannettasi. Mutta ei tuollainen opiskeluja estä! Ja valmistuneena voi hakeutua paikkaan, jossa tilanteita tulee harvoin. Omat rajat pitää vaan tunnistaa opiskelijana ja valmistuneena. Se on tärkeintä.
Ei hoitoalan ihmiset mitään ihmeihmisiä ole. Jokaisella heikot kohtansa.
Mun siskollani oli nuorena ihan sama taipumus. Isältämme leikattiin syöpä, ja kun menimme häntä katsomaan, oli siskon mentävä avoimen ikkunan ääreen kun alkoi heikottamaan.
Niin vaan siskoni päätyi sairaanhoitajaksi ja myöhemmin terveydenhoitajaksi.
Hän on toiminut ammatissaan jo noin 25 vuotta eikä ole heikottanut..
Niin muuten sitä pistämistä he harjoittelivat silloin sh-opistossa appelsiiniin..
Siskoni tyttärellä on sama verikammo, hän sai lukiossa kirjoittaa jonkun kokeen yksityisessä tilassa, koska tehtävä käsitteli verta....siis sanallisesti.
Eiköhän tuo ole ohimenevää.
Kiitos kaikille kannustavasta palautteesta. Täsmennyksenä vielä mainitsemaani noin puolen vuoden pyörtyilymistaukoon, että sitä ennen oli väliä varmaan puolitoista vuotta, joten toivottavasti se alkaa mennä ohi, eikä rajoita ammatinvalintaa.