Miten se oikein menee, kun jää yksin, omakotitalo myyntiin, huonekalut Ekotaloon, kirjat sekä monen monet vuosien varrella kerääntyneet maljakot ym lahjoitetaan ystäville, mikä minnekin.
Tämä trendi se pätee myös 70 ikäisillä. On ymmärrettävää muuttaa uuteen kerrostaloon, mutta miksi hävittää kaikki vanha koti viimeistä taulua myöten ja kalustaa uusi koti uusin kalustein. Tämä on varsin yleistä nuorilla perheillä ja tauti se on näköjään tarttunut tähänkin sukupolveen.
Säästääkö moni sitä vanhaa irtaimistoa joka kotia on koristanut monen monta vuotta. Vanhasta luopuminen on usein vaikeaa, tunteet siinä on jäähdytettävä eikä muistella menneitä. Voiko menneisyyttä pyyhkiä elämästä pois vaihtamalla huonekalut, sitä vaan ajattelen.
Näin me muuttajat
Toini*
15
273
Vastaukset
- pilvi*
Kuulun itse niihin,joiden muistot eivät ole huonekaluissa tai esineissä.
Valokuvat toki ja kirjat,sekä muu käyttökelpoinen astiat,matot verhot ja taulut.
Mielelläni sisustaisin huoneustoon sopivat kalusteet:) Nyt meitä on niin erilaisia ihmisiä,silloin pitää vain seurata omaa tarvettaan.
Eihän menneisyyttä voi pyyhkiä pois?- Tähdykkä
Olen joutunut muuttamaan hyvin monta kertaa, ja nyt vanhempana aina
pienempään, ensin kun lapset lähti pois kotoa muutimme mieheni kanssa
kaksioon joka oli tosin melko suuri, nyt kun jouduin muuttamaan yksin
kaksioon joka on pienempi ja joka kerran on pitänyt luopua hyvin monesta
esineestä ja huonekalusta, rakkaistakin mutta se on pakon sanelemaa
ei voi millään kaikkea tunkea pienempään jos itsekin meinaa mahtua, mutta
en ole kaikkea uusinut jotain kyllä , ei muistot ole ainoastaan näissä esineissä
mutta kylläkin tunnetta paljonkin, tämä on vaan minun mielipiteeni ei enempää. - Olen muuttanut pienempää
Tähdykkä kirjoitti:
Olen joutunut muuttamaan hyvin monta kertaa, ja nyt vanhempana aina
pienempään, ensin kun lapset lähti pois kotoa muutimme mieheni kanssa
kaksioon joka oli tosin melko suuri, nyt kun jouduin muuttamaan yksin
kaksioon joka on pienempi ja joka kerran on pitänyt luopua hyvin monesta
esineestä ja huonekalusta, rakkaistakin mutta se on pakon sanelemaa
ei voi millään kaikkea tunkea pienempään jos itsekin meinaa mahtua, mutta
en ole kaikkea uusinut jotain kyllä , ei muistot ole ainoastaan näissä esineissä
mutta kylläkin tunnetta paljonkin, tämä on vaan minun mielipiteeni ei enempää.Olen muuttanut pienempään asuntoon vuosien kuluessa, kun perheeni jäsenet ovat muuttaneet omiin huusholleihinsa. Lapsilleni kelpasi aluksi bokseihinsa kotoa saatua tavaraa: matot, taulut, verhot, astiat, verhot, huonekalut, jopa pöytiä ja tuoleja jne. Sitten nekin ovat menneet kiertoon kirpputoreille, kun nuoret parit ovat perustaneet oman ensimmäisen kotinsa omine mieluisine väreineen, tavaroineen ja kalustuksineen. - Itse olen päätynyt pieneen kaksioon, joka vieläkin liian tupattu, vaikka tavaroita on viety myös kirpputoreille ja joitakin huonekaluja kierrätyskeskuksiin. Tahtoisin vieläkin selkeyttää tilannetta ja poistaa ison määrän tavaroita, mutta tietenkään tunnesyyt ei anna periksi. Siinä minun huushollini sitten kerää vaan turhaa pölyä. Ihastelen lapsieni moderneja ja raikkaita koteja, joissa on juuri tarpeellinen tavara ja kaikki sälä jätetty pois, he eivät harrasta edes verhoja. Minä en osaa olla ilman verhoja ja monia muitakin yli 6-kymppisen standardisia 'kodin ja huushollin välttämättömiä tarvikkeita'.
- Toini*
Olen muuttanut pienempää kirjoitti:
Olen muuttanut pienempään asuntoon vuosien kuluessa, kun perheeni jäsenet ovat muuttaneet omiin huusholleihinsa. Lapsilleni kelpasi aluksi bokseihinsa kotoa saatua tavaraa: matot, taulut, verhot, astiat, verhot, huonekalut, jopa pöytiä ja tuoleja jne. Sitten nekin ovat menneet kiertoon kirpputoreille, kun nuoret parit ovat perustaneet oman ensimmäisen kotinsa omine mieluisine väreineen, tavaroineen ja kalustuksineen. - Itse olen päätynyt pieneen kaksioon, joka vieläkin liian tupattu, vaikka tavaroita on viety myös kirpputoreille ja joitakin huonekaluja kierrätyskeskuksiin. Tahtoisin vieläkin selkeyttää tilannetta ja poistaa ison määrän tavaroita, mutta tietenkään tunnesyyt ei anna periksi. Siinä minun huushollini sitten kerää vaan turhaa pölyä. Ihastelen lapsieni moderneja ja raikkaita koteja, joissa on juuri tarpeellinen tavara ja kaikki sälä jätetty pois, he eivät harrasta edes verhoja. Minä en osaa olla ilman verhoja ja monia muitakin yli 6-kymppisen standardisia 'kodin ja huushollin välttämättömiä tarvikkeita'.
Sitä mietin koska asetun aloilleni, taas olisi tarve muuttaa uudemman kerrostalon kaksioon. Tämä talo jossa asun alkaa olla remonttien tarpeessa, joten jälleen tavaroiden saneeraus on esillä. Kirjoja hävittelen pikkuhiljaa samoin varastoon kertyneitä tavaroita.
Koska sitä tulee siihen päätepisteeseen ettei tarvitse harkita muuttoa ja jälleen saneerata koti uusiksi. Virkistäähän muutto aina uuteen kotiin vaikka se olisi kaksiokin. Muutto on usein käytännön sanelemaa elämän eri tilanteissa, vaatii sopeutumista ja järjen käyttöä, taloudellinenkin tilanne antaa raameja muutolle.
Lähellä palveluita vai maaseudun rauhassa koti olisi parempi olla. - maisa~
Toini* kirjoitti:
Sitä mietin koska asetun aloilleni, taas olisi tarve muuttaa uudemman kerrostalon kaksioon. Tämä talo jossa asun alkaa olla remonttien tarpeessa, joten jälleen tavaroiden saneeraus on esillä. Kirjoja hävittelen pikkuhiljaa samoin varastoon kertyneitä tavaroita.
Koska sitä tulee siihen päätepisteeseen ettei tarvitse harkita muuttoa ja jälleen saneerata koti uusiksi. Virkistäähän muutto aina uuteen kotiin vaikka se olisi kaksiokin. Muutto on usein käytännön sanelemaa elämän eri tilanteissa, vaatii sopeutumista ja järjen käyttöä, taloudellinenkin tilanne antaa raameja muutolle.
Lähellä palveluita vai maaseudun rauhassa koti olisi parempi olla.Millaista olisi elää palvelutalossa ja missä vaiheessa muutto sinne olisi aiheellista.
Hinta-laatu suhde usein ratkaisee paikan valinnassa. Tiedän täällä Turun seudulla on monta upeaa eläkeväelle tarkoitettua palvelukotia joissa olisi myös ohjattua vapaa-ajan toimintaa.
Kyllä se muutto pienempään ja helpompaan on edessä, sehän on selvä.
Nyt sen jo tajuaa ja viimeistään sitten, kun käy kylässä kymmenkunta vuotta vanhempien ystävien luona.
Eihän noita vuosikymmenien kuluessa kertyneitä tavaroita, joita jotkut jo romuiksi kutsuvat, enää todella tarvitse.
Kerralla niistä on raskas luopua, mutta pikkuhiljaa, kaappi kerrallaan ja sillä siisti.
Kauhistuttaa silti tuo yhteiskunnan, tai yleensä toisten avun varaan joutuminen.
Ei auta mitään, jos on jotain saanut kasaan vanhuuden varalle, kaikki otetaan pois.
Hoidon hinta nousee varallisuuden tai eläkkeen myötä.
Tämän päivän Hesarin juttu pani taas ajattelemaan, onko mitään järkeä elää kovin vanhaksi?Entä kun on isovanhempien jälkeenjättämiä tavaroita 1800-luvulta!
Mitä tehdään, kun esineillä ei ole mitään käyttöä, mutta ne ovat kulkeneet suvussa vuosikymmenet.
Voisinko hävittää satiinikengät, joilla isoäitini on herrastellut nuorena tyttönä? Isoäiti oli syntynyt v. 1870. Kengät ovat olleet hänelle kallis muisto, koska niille on ommeltu palttinainen säilytyspussukka, joka on koristeltu pienen pienin ristipistoin.
Entä koriste-esineet, tai vanhat Arabiat, joiden pohjassa on vuosisadan vaihteen leima!
Kaapeissani on laatikoissa vanhoja käsitöitä, pitsejä, helmikoristeinen sohvatyyny, nypläysvälineet, ties´ mitä kaikkea pikkusälää, kaikki peräisin ennen minun aikaani.
Jokaisessa sukupolvessa pitää olla se hamsteri, joka säilyttää vanhat muistot eteenpäin tuleville polville. Toivottavasti minun jälkeeni elävillä on tarpeeksi komerotilaa, sillä kukaan ei pysty heittämään pois näitä muinaismuistoja.
Kun katselen huonekalujani ja muuta sisustusta huomaan, että olen pystynyt heittämään pois itse ostamani mööpelit, mutta hyvät, vanhanajan perintöhuonekalut ovat jäljellä. Toivottavasti elän niin pitkään, että lapsenlapsillakin on jo omat asuntonsa, jonne ehkä kelpaisi ja mahtuisi näistä mööpeleistä edes jokunen seuraaville vuosikymmenille turvaan.Minä en viitsi mitään uutta hankkia,jos ei ole pakko..Lapsilla helpompaa,kun kuolla kupsahdan..voi kärrätä kamat, kaatopaikalle, suoraan.. Olen kirja-fani,niistä en osaa luopua..Aina saan ne mahtumaan..muusta ei ole niin väliä..Mihinkähän nekin joutuu ,sitten joskus? Kaikkea ihmeellistä tavaraa kertyy..esim..lasten piirustuksia ja lastenlasten ja nyt on jo lapsenlapsenlapsikin piirtelemässä..ja heidän askartelujaan. Niitä on..vievät tilaa..Muutenkin,me sota-aikana eläneet ihmiset ,säästämme kaikkea mahdollista,jos sattuis tarvitsemaan..Minäkin olen ajatellut,että pitäisi katsella ja heitellä pois,pikkuhiljaa..Eihän tässä jouda,kun on hauskempaakin tekemistä.. Mutta,mukavaa kesäistä päivää! t.irkku
- niin järisyttävää
toi vanhaksi elämisen "kannattavuus" minua myös askarruttaa, mutta kai sitä täytyy elää niin kauan kuin toi henki pihisee, tulis vain lähtö sitten joskus äkkiä, ettei tarvi jäädä sänkyyn hoidettavaksi.
- päivi*
niin järisyttävää kirjoitti:
toi vanhaksi elämisen "kannattavuus" minua myös askarruttaa, mutta kai sitä täytyy elää niin kauan kuin toi henki pihisee, tulis vain lähtö sitten joskus äkkiä, ettei tarvi jäädä sänkyyn hoidettavaksi.
Hieraisin oikein pariin kertaan silmiäni kun luin 26.6 ilmestynyttä Hesaria. En ollut uskoa tätä kotihoidon ja palvelutalojen maksujen luokituskäytäntöä.
Kotihoidossa käytetään suorastaan viidakon lakia jossa on vahvemman oikeus maksuja perittäessä. Kukin kunta saa luokitella palvelumaksut niinkuin haluaa. Näyttää siltä kunnat haluavat eläkkeet kokonaan itselle ja jättää 19€ palvelun käyttäjälle lääkemenoihin.
Missä nyt piileskelee peruspalvelu ministeri, hänen tehtäviinsä kuuluu yhtenäistää perittävät palvelumaksut, vanhusten ollessa tällä hetkellä yhteiskunnan ryöstön kohteina.
Pieni ykstyiskohta, kun pesijä tulee pesemään, hän veloittaa kertakäyttöhansikkaista, esiliinasta ja suojavaattesta joka kerta asiakasta peruspalvelumaksun lisäksi. Eikö omien suojavaatteiden hankinta kuulu yrittäjälle eikä palvelun käyttäjälle. Jos minä vaikka kuppautan itseäni, maksan vain perittävän taksan, enkä toimenpiteessä tarvittavia välineitä ja vettä. Tämä on todella kaksipiippuinen juttu, joten hus töihin siitä peruspalveluministeri esikuntineen. - päivi*
päivi* kirjoitti:
Hieraisin oikein pariin kertaan silmiäni kun luin 26.6 ilmestynyttä Hesaria. En ollut uskoa tätä kotihoidon ja palvelutalojen maksujen luokituskäytäntöä.
Kotihoidossa käytetään suorastaan viidakon lakia jossa on vahvemman oikeus maksuja perittäessä. Kukin kunta saa luokitella palvelumaksut niinkuin haluaa. Näyttää siltä kunnat haluavat eläkkeet kokonaan itselle ja jättää 19€ palvelun käyttäjälle lääkemenoihin.
Missä nyt piileskelee peruspalvelu ministeri, hänen tehtäviinsä kuuluu yhtenäistää perittävät palvelumaksut, vanhusten ollessa tällä hetkellä yhteiskunnan ryöstön kohteina.
Pieni ykstyiskohta, kun pesijä tulee pesemään, hän veloittaa kertakäyttöhansikkaista, esiliinasta ja suojavaattesta joka kerta asiakasta peruspalvelumaksun lisäksi. Eikö omien suojavaatteiden hankinta kuulu yrittäjälle eikä palvelun käyttäjälle. Jos minä vaikka kuppautan itseäni, maksan vain perittävän taksan, enkä toimenpiteessä tarvittavia välineitä ja vettä. Tämä on todella kaksipiippuinen juttu, joten hus töihin siitä peruspalveluministeri esikuntineen.Vaikka uutisointi joskus menee hieman överiksi, nyt Hesari sohaisi sellaiseen kusiaispesään, joka pani ministeriön miettimään selittelemään vanhusten kotisairaanhoitoa ja palvelutalojen käytäntöjä palveluiden laskutuksessa.
Kunnilla ilmoitetaan olevan omat käytännöt, yksityisillä taas omat laskutusperiaatteet, tähän vielä lisäisin säätiöpohjaiset vanhusten- ja dementiaa sairastavien kodit. Säätiöillä on aivan uskomattomat säännöt.
MTV 3 sivuilla pallotellaan ja jossitellaan asiaa, sos. ja terveysministeriö ilmoittaa ryhtyvänsä toimimaan yhdenmukaisen laskutuksen aikaansaamiseksi. Jännittyneenä odotellaan tulosta. - oman ketjun
päivi* kirjoitti:
Vaikka uutisointi joskus menee hieman överiksi, nyt Hesari sohaisi sellaiseen kusiaispesään, joka pani ministeriön miettimään selittelemään vanhusten kotisairaanhoitoa ja palvelutalojen käytäntöjä palveluiden laskutuksessa.
Kunnilla ilmoitetaan olevan omat käytännöt, yksityisillä taas omat laskutusperiaatteet, tähän vielä lisäisin säätiöpohjaiset vanhusten- ja dementiaa sairastavien kodit. Säätiöillä on aivan uskomattomat säännöt.
MTV 3 sivuilla pallotellaan ja jossitellaan asiaa, sos. ja terveysministeriö ilmoittaa ryhtyvänsä toimimaan yhdenmukaisen laskutuksen aikaansaamiseksi. Jännittyneenä odotellaan tulosta.ansaitsisi , täältä ei osaa hakea.
- hävitin kaiken
muutaman itse maalatun öljyvärityön säästin uuteen asuntoon.
Nyt kun muutama vuosi on kulunut, kaipaan joitakin "äitini" käsityötä, lähinnä seinä raanuja. Hänen virkkaamansa pitsiliinoja on sentään vielä minun käytössä, hänen kuolemastaan on jo lähes kolmekymmentä vuotta , joten raanutkin olisi vanhoja, mutta ne oli täysvillaa, moni värisiä, nyt olisivat arvokkaita, niitä kaipaan.Mitään muuta en vanhoista tavaroista kaipaa, kaiken hävitin. 8o nelijöisen asunnon hävittäminen vei aikaa noin kaksi viikkoa, vierasta työvoimaa oli 3-5 miestä. Kaikki meni kierrätyksen kautta, siellä ne lajitellaan kuinka niitä hyödynnetään tai hävitetään edelleen, se onkin jo kierrätyksen asia. Muutto uuteen asuntoon on SUURI prosessi.
Mekin asuttiin noin neljäkymmentä vuotta, sitten sen myynti on oma juttu vielä, tulee harkittavaksi remontoiko, vai myykö siinä kunnossa.
--- Sanoisin kuitenkin, jos on arvo huonekaluja, niitä voi harkita kannattaako ne säästää mukaan. Meillä ei ollut , joten ne oli helppo hävittää ja luopua niista.
Muuttaminen on raskas prosessi fyysisesti ja psykisesti.- pilvi*
Meilläkin voisi pitää Suomessa kotikirpputorin ja laittaa ilmoitus talon pihalle ja kadun varteen!
Kesällä näkee täällä Espoossa ja Vantaallakin näitä ilmoitustelineitä! Siinä kun kasaisi yhteen huoneeseen myytävä tavara, pääsee eroon osasta.
Samoin voi soittaa Pelastusarmeijaan,hakevat kotoa lahjoitettavaa. Kun myyn tämän mökkini, saavat lapset ensin hakea mitä haluavat,ostaja päättää mitä kalusteita haluaa jäävän, ja loput pihakirpparilla :D
Amerikoissa ihan tavallinen systeemi. - kotiseutumuseoon
pilvi* kirjoitti:
Meilläkin voisi pitää Suomessa kotikirpputorin ja laittaa ilmoitus talon pihalle ja kadun varteen!
Kesällä näkee täällä Espoossa ja Vantaallakin näitä ilmoitustelineitä! Siinä kun kasaisi yhteen huoneeseen myytävä tavara, pääsee eroon osasta.
Samoin voi soittaa Pelastusarmeijaan,hakevat kotoa lahjoitettavaa. Kun myyn tämän mökkini, saavat lapset ensin hakea mitä haluavat,ostaja päättää mitä kalusteita haluaa jäävän, ja loput pihakirpparilla :D
Amerikoissa ihan tavallinen systeemi.Kannattaa tiedustella kotiseutumuseioista, yksityisiltä kerääjiltä tai museovirastosta, huolivatko he jotain esinettä taltioitavaksi. Esim. nuo satiinikengät pussukassaan 1800-l lopulta ovat varmasti hauska nähtävä jossain museossa, mikä kertoo ihmisten elämästä ennen. - Kävimme lasten ja lastenlasten kanssa tukholmassa Astrid Lindgrenin museossa ja siellä oli mm. sisustettuna mm 'kirjailijan mökki'. Huoneet olivat viehättäviä: olohuone, tupa jne. Tyttäreni nauroi minulle, että olohuonehan on kopio sinun huushollistasi. Ja todellakin, minulla on vastaavia tavaroita, joita olen muutoista huolimatta säästänyt. Matot, kristallikruunu, samanlaiset hyllyköt, pöytäliinat ja vanhat tuolit - ihan kuin museosta ja minä museoesine itsekin. Ilmankos pidin kovasti tuosta museokäynnistä, samoin lapsenlapset viihtyivät.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Harris vai Trump - ketä kiinnostaa?
Ärsyttää suunnattomasti, kun meillä Suomessa ovat mediat täynnä USA:n presidentin vaalikampanjaa. Meillä ei ole siellä2702115Kansa on on puhunut.
Ja pulinat pois. Amerikan kansa kyllästyi edelliseen 4 vuoteen. Demokratia toteutuu. Vaalivilppiä salaliittoteoriaksi ha2511485- 411239
- 571144
Millaista on elää masentuneen rinnalla? Annen pikkuveli teki itsemurhan: "Viimeisenä päivänä..."
Anne kertoo koulukiusatusta ja lopulta itsemurhan tehneestä pikkuveljestään Akuutti: Masentuneen rinnalla -ohjelmassa.6887Se tuntuu niin väärältä
Mutta kaipaan sinua, mies. Eli tarvitsen sua. Olisit järkyttynyt, jos tietäisit, että ajattelen sinua joka päivä.32860Ohhoh! Maajussi-Pekka avautuu fyysisestä läheisyydestä Reetta-morsion kanssa: "Ja sitten..."
Oi, onnea matkaan Pekka ja Reetta! Maajussi-Pekka teki lopullisen valintansa ja hänelle sopiva morsio on punatukkainen R6815- 43796
etkö osaa jättää rauhaan?
Et halua mitään, silti stalkkaat ja vainoat! jätä rauhaan niin voin jatkaa elämää!47670Kuljen usein mielessäni niissä maisemissa
missä sinä nainen asut, ja usein on vahva tunne, että kuulut minulle. Tunnut tosi läheiseltä ja tutulta, juuri oikealta.28662