aion luultavasti ottaa itselleni bichon bolognesen jossain vaiheessa. se olisi ensimmäinen koirani ja tällä hetkellä opiskelen ko. koirasta kaiken mahdollisen.
olen tällä hetkellä sinkku nainen ja jos olen edelleen sinkku kun koira tulisi asuntooni (tapailen miestä), mietin, että pärjäänkö sen kanssa? olen päivisin töissä 7-8 h (no, tietenkin koira opetetaan yksinoloon) ja käyn joskus viikonloppuisin viihteellä. sinkkuna joudun kuitenkin hoitamaan arkiasiat itse, joten olisiko koira kuitenkin liikaa yksin?
entäs jos/kun ehkä-tuleva-mies tulisi kylään, miten koira ottaisi häbet vastaan kun olisi tottunut vain minuun?
olen tällä hetkellä sinkku nainen ja jos olen edelleen sinkku kun koira tulisi asuntooni (tapailen miestä), mietin, että pärjäänkö sen kanssa? olen päivisin töissä 7-8 h (no, tietenkin koira opetetaan yksinoloon) ja käyn joskus viikonloppuisin viihteellä. sinkkuna joudun kuitenkin hoitamaan arkiasiat itse, joten olisiko koira kuitenkin liikaa yksin?
entäs jos/kun ehkä-tuleva-mies tulisi kylään, miten koira ottaisi häbet vastaan kun olisi tottunut vain minuun?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Arkisin monta tuntia töissä ja viikonloppuisin joskus viihteellä?:-O Hanki edes se mies ennen koiraa, niin hän voisi hoitaa koiran liikuntaa ja hellimistä viihteilyjesi ajan. Samalla koiran ei varmaankaan tarvitsisi aivan joka arkipäivä olla niin monta tuntia kotona yksikseen.
Bolognese on muuten kokoisekseen hyvin liikunnallinen ja aktiivinen, ainakin havanaissia ja dulearia liikunnallisempi. Koira ainakin pysyy sitä terveempänä ja tyytyväisempänä, mitä enemmän se saa tekemistä. Suosittelisin harrastamaan vaikka agiliya tai tokoa. Toisen koiran seura tekisi myös hyvää, joten kaksi bolognesea olisi sinänsä yhtä parempi vaihtoehto. Bolognese kun ei tunnetusti ole kovin itsenäinen luonteeltaan.
Mutta menehän eka metsästämään se mies. Selviäisit koirista huomattavasti helpommalla.
kyllä se liikuntaa tulis saamaan päivittäin. ja se viikonloppuviihteily.. n. kerran kuukaudessa yhtenä iltana, onko liikaa? saan kyllä koiralle luotettavan hoitajan jos tarvitsen. ja se, jota tapailen, on myös arkisin töissä sen 8h päivä, että koira tulisi joka tapauksessa olemaan päivisin yksin.
perusteella mies menee heti koiran edelle, niin älä hanki koiraa. Hanki se mies, sitten keskustelkaa yhdessä koiran hankinnasta.
Mitäs sitten kun tulee lapsia, alkaa jatko-opiskelut, olet kovassa krapulassa. Koiran pito ei myöskään ole kaovin halpaa, jos haluat tosissasi siihen panostaa ja tarjota koirallesi parasta ja niinhän jokaisen pitäisi haluta.
tähän: "Koiran pito ei myöskään ole kaovin halpaa, jos haluat tosissasi siihen panostaa ja tarjota koirallesi parasta ja niinhän jokaisen pitäisi haluta."
Ja haluaisin kommentoida että, jos ihminen haluaa tarjota parasta koiranelämää koiralleen, kuten pitäisi ja mitä koira itse haluaisi, niin siitä ei suinkaan tarvi maksaa maltaita. Tuolla teeveen koiraohjelmissa näytetään usein karmaisevia esimerkkejä siitä mitä seuraa kun ihminen haluaa "tarjota koiralleen parasta hintaan mihin hyvänsä". Röykkiöittäin leluja ja rojuja, syötetään sisäfilettä ja silti(=siksi) koira on kuin pahimmanlaatuinen gangsteri, terrorisoi koko taloa ja hallitsee omistajansa elämää.
Onnellisin koira ei ole se koira johon eniten taaloja on panostettu!
...totta se on, että koiranpito ei ole halpaa.
Täytyy myös varautua yllättäviin (eläinlääkäri)kuluihin, joihin voi upota ihan mukava summa rahaa vakuutuksesta huolimatta.
Ennen kaikkea koira kuitenkin tarvitsee aikaa omistajaltaan.
Ei sitä voi joka päivä pitää tuntitolkulla yksin, kun omistaja tahtoo vähän käydä baarikierroksella töiden jälkeen tms.
mies ei mene koiran edelle ja hän toki tykkää itsekki koirista. rahasta ei ole kiinni, vaikken rikas olekaan niin olen laskenut, että rahani riittävät ruokiin, vakuutuksiin, yllättäviinkin menoihin antamatta silti pröystäilemättä.
mikään muu ei mua niin huolestuta kuin se, että onko se liikaa yksin. mihinkään "baarikierrokselle töiden jälkeen" en ole koskaan sortunutm, vaan kyseessä on joskus lauantaisin tapahtuvasta yhden illan pituisesta juhlinnasta-kuten jo sanoinkin. ja krapula? mikä se on?
lisää vittuilua?
Näköjään suurin osa saamistasi vastauksista ovat sitä luokkaa että jos koiran ottaa täytyy lakata elämästä muuta elämää.Älä välitä.Kyllä se koira pärjää yksin kun sen siihen totuttaa!Ja baarissa käy jos sille tuntuu,niin käyn minäkin ja moni muu.Ja mulla on 2 isoa koiraa,mies ja 3 lasta. xD
Juu,jeesustelkaa vain,mutta maalaisjärki käyttöön.Ei se koira siitä kärsi.
kiitos Alaskalaiselle järkevästä vastauksesta :)
ei koira minustakaan kärsi jos se yksin joutuu olemaan. on muillakin sinkuilla koira.
ja niitä hoitajia mun ehkä-tulevalle-koiralle riittää liiaksikin :)
tsemppiä alaskalaiselle! :)
Eihän sitä kukaan kieltänytkään. Kyse ei olekkaan pätkääkään siitä mitä muut tekevät, vaan siitä onko se oikein koiraa kohtaan!? Onko pakko ottaa koira, jos tietää jo etukäteen, miilaista sen olo tulee olemaan??? Joku hypppää ikkunastakin ulos ja taittaa niskansa, mutta eivät silti kaikki ajattele, että teenpä minäkin, se on varmaan ok, kun joku muukin niin tekee! Pientä itsekritiikkiä voisitte jotkut harrastaa!
Olipahan taas vertauskuva.Koiran yksinjääminen ei mitenkään ole verrattavissa ikkunasta hyppäämiseen seurauksella niskat nurin.Ei sillä koiralla henki lähde vaikka yksin olisikin.Ja ei,minä en jätä elukoitani yksin SIKSI että muutkin niin tekee,totesin aiemmassa kirjoituksessani käyväni toki viihteellä ja tietäväni että moni muukin käy.
Minä en voi ymmärtää ihmisiä,edelleenkään,joiden mielestä eläminen,normaali elämä,loppuu siihen kun se koira tassuttelee taloon.Eli kärjistettynä ihanteellisin tilanne sille koiralle on että a)lopetan sosiaalisen elämän kanssaihmisten kanssa b)lopetan työnteon ja opiskelut ettei koira kärsi joutuessaan olemaan yksin c)otan avioeron miehestäni ja jätän lapsetkin hänelle ettei ne vie aikaa koiralta.
Vai olisiko sittenkään?Seurauksena olisi todennäköisesti: erakoidun täysin--->en uskalla viedä sitä koiraparkaa pian edes ulos ihmisten pelossa.Koska en käy töissä-->ei ole rahaa koiran hoitoon ym.Mutta onpahan AIKAA sille koiralle,ei se voi kärsiä vaikka nälkä vähän onkin.Mies ja lapsetkin jäi jo aikoja sitten kelkasta kun koira veti pisimmän korren,no onpahan ainakin elukka onnellinen.Itellä tosin voi vähän hermoja tuossa vaiheessa alkaa kiristämään ja mielessä käy IHAN OIKEASTI hypätä ikkunasta ulos ja taittaa niskansa.Mutta entäs se koira,hyppääkö se perässä?
Kuten kai huomasitte,kirjoitin tämän huumorilla.
Itsekritiikkiä toki tulee harrastettua enempi kuin moni täällä käyttää sitä maalaisjärkeä.Noh,sama se mulle on,itekukin tehköön kuten tykkää ja mie teen omalla tyylilläni.Mutta mielipiteeni takana seison kuolemaani asti: ei sen koiran vieressä tartte olla 24/7.
kolme koiraa jotka pärjää työpäivän ajan, illat ulkoillaan tietenkin paljon ja käyn viikonloppusin aika usein ulkona bilettää mutta sitä ennen vietän laatuaikaa koirien kanssa ja väsytän ne ulkona.
Homma toimii kun sen laittaa toimimaan.
Itselläni oli täysins elvää kuinka toimin ettei koirat jää missään vaiheessa taka-alalle.
Jos mietit saatko homman toimaan mieti kaksi kertaa, Jos uskot että asiat rullaa niine ikun pentua katselemaan.
Itse kanssa aloin seurustella n. 8kk sitten ja koirathan rakastaa kun mies tulee ja rapsuttelee, mies mmyös mukana ulkoilemassa ja jos olen yötäs siellä koirat automaattisesti mukana.
En voisi kuvitella enää olevani ilman koiria vaikka onhan se välillä raskasta lähteä työpäivän jälkeen ulkoilemaan mutta voin sanoa että kyllä nukuttaa sitten hyvin!
Itselllä isoja koiria eli piiiiiitkiä ulkoiluja mutta Bolognese pärjää myös vähemmällä ja arvostaa varmasti rapsutuksia ja silittelyjä jopa enemmän.
huippuvertauksia! Just noin, mahtavaa älyn käyttöä...
en mä pyytänyt mitää vihamielisiä vastauksia. minusta alaskalainen puhuu asiaa. ei koira opi oleen yksin ollenkaan jos sitä ei jätä yksin.
mä biletän kun siltä tuntuu, käyn töis arkisin 8h/päivä. ne ajat koira on yksin.
toki jos yöksi johonki meen, koira menee hoitoon. ok?
hankintaa, vaikuttaa että sille ei ole tarpeeksi aikaa, ei pahalla. Ja moni muukin viettää koiran kanssa liian vähän aikaa, tiedän. Siitä vain seuraa yleensä käytösongelmia eli sinuna ottaisin koiran kun aikaa taatusti on, silloin molemmilla olisi mielekkäämpi elämä.
elikkä ei koskaa koiraa? ei mun työt lopu ku sitte vasta ku eläkkeelle meen..
Minä en kyllä ottas koiraa jos se joutuisi olemaan kahdeksan tuntia ainayksin kotona, joka päivä!
Juu, ei koiria pidä ottaa kuin huippukuntoisten eläkeläismiljonäärien! Niillä on tarpeeksi aikaa, ja pätäkkää myös jos hauva sairastuu!
Joopa joo. Eiköhän melko suuri osa koirista elä talouksissa jossa käydään töissä, jolloin koira joutuu olemaan yksin sen normaalin työpäivän verran. Sellaista se elämä vaan on, töissä on useimpien pakko käydä.