Olen jonkin aikaa seuraillut tätä palstaa koska mieheni sairastaa huonoennusteista syöpää,toivoa ei ole paljon annettu.Mikä teitä ihmisiä vaivaa,se ilkeys mitä toisillenne kirjoitatte on todella ala-arvoista.Ei enää tälle palstalle,tulee vain huono olo.
Kummallisia ihmisiä
pettynyt ihmisiin
8202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tänne on pesitynyt muutama epätoivottu henkilö, yhden tunnistaa aina kirjoitustyylistä, vaikka hänellä on myös rekisteröity nimimerkki(ei ole Ira¤) vaan toinen. Katsokaa tarkkaan kirjoitusviheitä, kirjoittaa aina samalla tyylillä.
Sairastuin huonoennusteiseen syöpään pari vuotta sitten, ja luulin löytäväni tukea tältä palstalta. Olin väärässä, sillä sain todella ala-arvoista ja ilkeää kohtelua. Nyt tulin kahden vuoden tauon jälkeen katsomaan onko tyyli muuttunut. Ei ole. Omaa mieltään ei kannata tällä palstalla pahoittaa; syöpä on raskas taakka kantaa sekä potilalle itselleen että omaisille. Minä olen toistaiseksi oireeton ja toivon, että sinunkin miehesi saa kaiken mahdollisen hoidon. Mutta tälle palstalle älä turhaan enää tule pahoittamaan mieltäsi. Jaksamista teille molemmille.
vuonna -07 palstalla oli hyvä yhteishenki:-))
kannustettiin toisiamme,ja lohdutettiin,jos joku oli masentunut.Pysty kirjoittamaan mistä vaan,kukaan ei yrittänyt vetää mattoa jalkojen alta.
kyllä silloin tämä oli vähän sisäpiirin foorumi, sanokaa mitä sanotte
Valitettavasti palsta on mennyt alas päin koko ajan...milloin mitäki tyihän päivästä kaivellaan....vaikka tukea ja sympatiaahan täältä pitäs saaha.
Niin...ei mulla ole syöpä,mutta raskaimman kautta olen saanut siitä annoksen osakseni.
Menetin rakkaan lapseni...sitä ei voi kukaan tietää,jos ei itse ole sitä läpi käynyt...katsoa kuinka oma rakas heikkenee silmissä......ne kivut ja tuskat. En soisi sitä kellekään. Ja se musertava suru ja ikävä....
Voikaa niin hyvin kuin suinkin mahdollista...ja positiivisuudesta pitäkää kiinni...sillä ilman sitä ei pärjää edes alkuunkaan tämän vihollisen kans.
Enkä halua pahottaa tällä kirjotuksella kenenkään mieltä...vaan toivon teille kaikille voimaa taisteluun....onneksi suurin osa selviää.
kaikkein rankimman kautta olet joutunut käymään.Rukoilen puolestasi mikäli haluat,Voimia sinulle jokaiseen päivään.
Rukouksia ei ole koskaan liikaa...kaikki puolesta rukoukset voiman tuontiin on tervetullutta.
Luin jostakin että; Rukouksessa ihminen on lähellä Jumalaa ja lähellä poisnukkunutta. Rukouksessa raja ajan iankaikkisuuden välillä on auki.
Voimia kaikkien päiviin.