Ollaan 25v. pariskunta, 2 tervettä lasta (6v 3v.) ja olemme aina puhuneet että 3 lasta haluaisimme jos näin meille suodaan.
Kolmatta lasta ollaan jo suunniteltu vuoden päivät ja etenkin mies tästä aiheesta mainitsee lähes päivittäin. Itsekin olen aikani kuumeillut kolmannesta lapsesta ja halunnutkin vauvan kotiin jälleen, mutta nyt muutaman kuukauden aikana ajatukset vauvasta on karisseet ties minne...Olen kaikkien tekosyiden varjolla aina vaan jatkanut ehkäisyn käyttöä, koska asia taitaa olla niin etten haluakaan kolmatta lasta.
Syitä tähän, että mieli on muuttunut löydän ainakin tällaisia:
mies ei aina ole ollut NIIN KOVIN kiinnostunut vauva-arjesta, isomman lapsen kanssa tulee huipusti juttuun mut vauvan kans on eri juttu ELI suurin työ jää aina minulle. Pelkään että väsähdän lopullisesti kolmannen kohdalla:(
Nämä kaksi lasta ovat jo "paremmalla puolella",koska itsenäisyys kokoajan kasvaa eikä elo ole niin hoidollista.
Nautin omasta kropasta joka vihdoin on palautunut synnytyksistä ja raskauksista.(pinnallista, joo mut näin on!ymmärtää ken osaa..)
Pelkään et mies etsii itselleen toisen vauvantekokoneen koska minä en enää lasta halua. Ehkä typerää ajatella näin, mutta mies TOSIAAN haluaa kolmannen lapsen...
Haluaisin kuulla kokemuksia tällaisesta tilanteesta. Miten niistä on päästy yhteisymmärrykseen? Vai onko päästy? Vauva on kuitenkin suuri asia, koko perheelle, äidille ja isälle. Et ei puhuta mistään hamsterin hommaamisesta:D
Ehkä yleisemmin tämä juttu onkin toisinpäin, nainen haluaa lapsen mies ei..mut meillä tää meneekin näin.
Kolmatta lasta ollaan jo suunniteltu vuoden päivät ja etenkin mies tästä aiheesta mainitsee lähes päivittäin. Itsekin olen aikani kuumeillut kolmannesta lapsesta ja halunnutkin vauvan kotiin jälleen, mutta nyt muutaman kuukauden aikana ajatukset vauvasta on karisseet ties minne...Olen kaikkien tekosyiden varjolla aina vaan jatkanut ehkäisyn käyttöä, koska asia taitaa olla niin etten haluakaan kolmatta lasta.
Syitä tähän, että mieli on muuttunut löydän ainakin tällaisia:
mies ei aina ole ollut NIIN KOVIN kiinnostunut vauva-arjesta, isomman lapsen kanssa tulee huipusti juttuun mut vauvan kans on eri juttu ELI suurin työ jää aina minulle. Pelkään että väsähdän lopullisesti kolmannen kohdalla:(
Nämä kaksi lasta ovat jo "paremmalla puolella",koska itsenäisyys kokoajan kasvaa eikä elo ole niin hoidollista.
Nautin omasta kropasta joka vihdoin on palautunut synnytyksistä ja raskauksista.(pinnallista, joo mut näin on!ymmärtää ken osaa..)
Pelkään et mies etsii itselleen toisen vauvantekokoneen koska minä en enää lasta halua. Ehkä typerää ajatella näin, mutta mies TOSIAAN haluaa kolmannen lapsen...
Haluaisin kuulla kokemuksia tällaisesta tilanteesta. Miten niistä on päästy yhteisymmärrykseen? Vai onko päästy? Vauva on kuitenkin suuri asia, koko perheelle, äidille ja isälle. Et ei puhuta mistään hamsterin hommaamisesta:D
Ehkä yleisemmin tämä juttu onkin toisinpäin, nainen haluaa lapsen mies ei..mut meillä tää meneekin näin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
vai mitä helvetin perseennuoleskelua se teitin suhde oikeen on? Mahtaa olla raskas ja pinnallinen suhde, jos ei voi rehellistä kantaansa sanoa. Lapsienteollako se suhde pysyykin pystyssä teilläkin sen ajan kuin pysyy? No onhan se tietty miehelle hyvä syy esim. huorissa käymiseen, kun sinä olet reporankana kotona tai kiinni lapsissa. Mutta onnee ja menestystä valitsemallasi tiellä.
"vauvantekokoneen" -lestatermitkin tiedossa ja heti etsitään uus:) hah...
Kannattaa varmaan vielä puhua miehelle, ettet yksinkertaisesti jaksa vielä vauva arkea ja on vielä monta vuotta aikaa yrittää! Entä jos hankkisitte koiran?
Kyllä on taas helvatan fiksua porukkaa liikkeellä!:D Ei voi vaan kun ihmetellä taas et mitä ihmettä tällasiet tyypit edes lukee näitä juttuja ku paskat kiinnostaa saati et itellä on mitään hajua mistä edes kirjoitan!? Eiku takas nukkuu vaan...olkaa hyvät!:)
MUTTA VASTAUKSIA hyviin viesteihinne:
-Ei, emme ole lestoja. En edes ymmärrä mistä tuon repäisit:D
-Ei, meillä ei ole perseennuolemissuhde:D Älä vastaa jos et ymmärrä mistä kirjoitetaan.
-Kyllä, koira varmaan kelpaisi mulle:) pieni sellainen.
Ei kai tällekään palstalle voi fiksusti mitään kirjottaa ku kaikki alkaa tollasta sontaa jauhamaan?! En pyytänyt mitään kakaroitten idioottimaisuuden näyttöjä, vaan KOKEMUKSIA muilta äideiltä, naisilta. Uskon kuitenkin, etten ole ainoa jolla kuumeileva osapuoli on mies.
Meille hankittiin kyllä koira, tilanne oli sama...en vaan jaksanut tai jaksaisi vieläkään vauva-arkea, mies tyytyi koiran kasvatukseen siinävaiheessa ja ymmärsi toki, ettei vuosien valvotut yöt mitenkään juuri nyt houkuta, kun lapset tosiaan jo isoja...me selvittiin asiasta ihan vaan keskustelemalla, tietysti oli miehelle pettymys, mutta kesti tappionsa kuitenkin hyvin...eikä ole vieraissa käynyt, kummilapsetkin on mukava vauvakuumeen taltuttaja ;)
Kannattaa yrittää, eihän siitä mitään tule, jos puhumaan ei pysty! Voimia sinulle ja perheellesi, toivotaan että miehesi ymmärtää!
Ymmärrän TÄYSIN pointtisi, itse olen suht samassa tilanteessa. Tosin esikoinen on vasta 4kk ja mies haluaa jättää ehkäsyn pois. Hän haluaa toisen lapsen heti perään, mutta minä en välttämättä.. Kuitenkin haluan nauttia esikon vauva-ajasta täysin rinnoin ilman mitään raskausoireita, ja esikko olisi vähä reilu 1v kun toinen lapsi syntyisi (jos kuvitellaan että tärppäisi heti). se olisi liian raskas taakka minulle.
Muutenkin hoidan kodin ja vauvan yksin. Ja tästä olen miehelle sanonut että en millään pärjäisi kahden kanssa YKSIN, koska välillä yhdenkin kanssa tekee hankalaa. Mies on suht pitkiä päiviä töissä (6-16(17)) ja hänellä on vielä harrastuksensakkin. Siitä olen kiitollinen kyllä että tästä harrastuksesta hän on vähän jo luopunut että on enemmän kotona mutta niinpä hän tänäkin aamulla lähti otteluun ja tuleekin vasta huomenna kotiin. Kämppä on kuin pommin jäljiltä kun en kertakaikkisesti ole kerenny/jaksanut tehdä mitään. Vauvassa olen kokoajan kiinni. Ja kun hän nukkuu, ei heti ensimmäisenä ole mielessä siivoaminen vaan OMA vapaa-aikani. Ymmärtäköön sen ken tahtoo.
Ja kaikesta tästä huolimatta, mies haluaa toisen lapsen. Miten saada taottua että se vauva on oikeesti iso asia perheessä kuten ap. kirjoittaja sanoikin..
..on tosiaan kortilla vauvan kans ja kun olen jo 2 vauvaa saanut kasvatettua taaperoksi ja vähän isommaksi niin en nyt kyllä oo tosiaankaan halukas tekemään taas uutta vauvaa..Kuulostaa varmaan siltä että äääks kun vauva-arki on kauheeta ja vihaan lapsiani ja itteäni kun menin heidät tekemään, mut näin ei ole TOSIAANKAAN! Olen erittäin kiitollinen kahdesta terveestä,ihanasta tyttölapsesta ja olen heistä erittäin ylpeä! Elämäni rikastuttajat!
Heippa!
Lukaisin tämän ketjun ja olen täysin samaa mieltä ap. kirjoittajan kanssa.
Nythän teillä on kasvamassa kaksi mukavaa lasta, joista vanhempi on aloittelemassa jo vuoden päästä koulunkäyntiään ja olette vielä siinä iässä, ettei todellakaan ole vielä mitään kiirettä sille kolmannelle, josta olitte yhdessä joskus haaveilleet.
Antakaahan siis ajan vieriä kaikessa rauhassa, nauttien toisistanne ja kasvavista lapsistanne ja jättäkää se kolmannesta haaveilu vielä toistaiseksi myöhempään.
Tiedän kuitenkin lähipiirissäni niin monta tapausta, jossa se kolmas on laitettu tekeille siinävaiheessa, kun molemmat vanhemmat lapset ovat jo koulutiellä, että kannattaisikin jutella miehen kanssa, että katsotaan myöhemmin, sillä sinullakin voi mieli vielä vuosien vieriessä ja vanhempien lasten varttuessa muuttua.
Eikä puolisollekaan koskaan kannata sanoa kovin jyrkästi, ei koskaan.
ennemmin kuuntelet jotakin vauvakuumetta potevaa pissistä vai? Niitä tää palsta on täynnä!
Jos miehesi todella haluaa lapsen hän lupaa ryhtyä sen pääasialliseksi hoitajaksi. Äitiysloman jälkeen mies voi lähes yhtä hyvin (imetys ei toki onnistu) hoitaa vauvan hoitamisen.