En ole vastannut viesteihisi.
Anna anteeksi minulle.
Olen juuttunut juhliin näihin.
En olisi edes tahtonut.
Päivästä päivään huomaan,
tunteet haalistuu.
Pelkään ne katoaa.
Ja jäljelle jää vain viha.
Ja katkeruus.
Ja pelkään katsoa peiliin.
Näenkö sieltä nuo samat kasvot.
Tunteettoman syöjättären,
vallasta nauttivan paholaisen.
Ja koska sisimpään sattuu,
tiedän että arvet ovat niin syvällä,
että tarvitsen aikaa ja yksinäisyyttä.
Palatakseni takaisin tunteineni.
Ihmeeseen rakkauden uskoen.
Siihen saakka, en ole sinua jättänyt.
Tarvitsen aikaa toipua.
Viikkoja kaksi tai kolme.
Jotta oppisin taas rakastamaan.
Anna anteeksi minulle.
Olen juuttunut juhliin näihin.
En olisi edes tahtonut.
Päivästä päivään huomaan,
tunteet haalistuu.
Pelkään ne katoaa.
Ja jäljelle jää vain viha.
Ja katkeruus.
Ja pelkään katsoa peiliin.
Näenkö sieltä nuo samat kasvot.
Tunteettoman syöjättären,
vallasta nauttivan paholaisen.
Ja koska sisimpään sattuu,
tiedän että arvet ovat niin syvällä,
että tarvitsen aikaa ja yksinäisyyttä.
Palatakseni takaisin tunteineni.
Ihmeeseen rakkauden uskoen.
Siihen saakka, en ole sinua jättänyt.
Tarvitsen aikaa toipua.
Viikkoja kaksi tai kolme.
Jotta oppisin taas rakastamaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
vahva ja puhutteleva, hyvin tumma runo.
Tämän Sinä taidat.
Viimeisestä säkeestä jää kuitenkin
rauhoittava ja haikea olo.
vai erämaa, niin kovaa joskus, että ihmetellen katselemaan jää. Runosi on koskettava.