Kerokaahan minulle, te viisaat ja vilpittömät, mitähän tuo laulussakin mainittu asia oikein tarkoittaa???
Onko siinä kysymys rakkaussuhteesta, jossa hetkellinen ero joillakin voi olla hyvinkin vaikeaa aikaa, vai voisiko kyseessä ollakin vain ihminen omana lajinaan, joka kaipaa toista ihmistä sukupuolta katsomatta eikä siis pysty elämään ilman lajikumppania???
Entä laumaihminen???
Voiko joku todellakin tarvita ympärilleen useita ihmisiä, jotta se ihmisen ikävä toisen luo helpottaisi ja elämä olisi täydellistä???
Mutta mitä sitten olette mieltä näistä netti-ihmisistä???
Voiko joillain olla mahdollista, että se ihmisen ikävä toisen luo korjaantuu pelkällä pastakaynnillä ja muutamalla sanalla täällä, vaikka se ihminen kuvitteellinen onkin???
Käyttääkö joku todellakin fiktiivisiä henkiloitä, joita ei ole koskaan edes tavannut, oman ikävänsä poistamiseen???
Onko siinä kysymys rakkaussuhteesta, jossa hetkellinen ero joillakin voi olla hyvinkin vaikeaa aikaa, vai voisiko kyseessä ollakin vain ihminen omana lajinaan, joka kaipaa toista ihmistä sukupuolta katsomatta eikä siis pysty elämään ilman lajikumppania???
Entä laumaihminen???
Voiko joku todellakin tarvita ympärilleen useita ihmisiä, jotta se ihmisen ikävä toisen luo helpottaisi ja elämä olisi täydellistä???
Mutta mitä sitten olette mieltä näistä netti-ihmisistä???
Voiko joillain olla mahdollista, että se ihmisen ikävä toisen luo korjaantuu pelkällä pastakaynnillä ja muutamalla sanalla täällä, vaikka se ihminen kuvitteellinen onkin???
Käyttääkö joku todellakin fiktiivisiä henkiloitä, joita ei ole koskaan edes tavannut, oman ikävänsä poistamiseen???
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sinähän siitä päivittäin jankutat.
Kysyin vain teidän toisten mielipidettä, mitä tarkoittaa sanat "ihmisen ikävä toisen luo", en suinkaan sitä, miksi murkkuikäinen ei sovellu ollenkaan tähän yhteiskuntaan.
Se on nimittäin jo ihan eri asia.
Laumaihmisistä en tiedä...ku en ole sellainen. Toisinaan tietty käväsen viihteellä, mut jotenkin se ei vaan innosta siinä määrin kuin muka pitäisi. =) Voihan sitä kotona joskus ottaa muutaman oluen, paremmassa seurassa. ;)
Tämä palsta ei kyllä...enkä usko että moni muukaan palsta, vois korvata/korjata mitään ikävää kehenkään! =) Kyllä sen täytyy tapahtuu live elämässä...
Terveisin Myy-Pikkuinen joka ei kulje "massan" mukana, vaan kulkee reippaasti omia teitään! ;)))
että moni ihminen haluaa suuren lauman ympärilleen ja jopa nauttii siitä mutta yhtä totta on sekin, että jotkut haluavat elää erakkoina vailla minkäänlaista tukeä lähimmäisiltään.
koskettavat sanat.
http://www.youtube.com/watch?v=P5ll9Q85Ntg
En ole ikinä miettinyt noita sanoja. Silloin kun läheiseni mies kuoli ja heillä oli tosi pitkä onnellinen liitto takanaan, sanoi läheiseni mulle jonkin ajan kuluttua "Ihmisen on aina ikävä toisen luo". En silloin ensin meinannut tajuta koko tarkoitusta. Pikkuhiljaa se selvisi. Läheiselläni on nyt lähes koko ystäväpiiri uusittu ja yksin hänen ei tarvitse olla, aina on jonnekkin menoa. Hän hoiti tämän asian näin, ja hyvin hoitikin.
on monelle yksilölle helppoa; toiset ystävystyvät samantien, heti ensi tapaamisella, toisille taas ei minkäänlainen kontakti ole mahdollista ystävyyteen saakka, vaan se jää samalle tasolle, mitä eläimet kohdatessaan tekevät. Luuraavat, kiertelevät ja kaartelevat ja ovat epäluuloisia. Eivät luota kehenkään.
Ja voi olla että on syytäkin edetä hitaasti ja elää varmanpäälle. Onhan siitä tälläkin hyviä esimerkkejä.
onkin vaan ikävä sitä ikävän tunnetta,siis että on joku jota kaivata?
Tuntuu että usein laulujen sanat koskevat juuri rakkaussuhteita ja niiden monimutkaisuutta,ei niinkään sosiaalisen elämän köyhyyttä.Vaikka ite olen huomannu et kyllä samanhenkistä ihmistä on vaikea/mahdoton löytää,niin ystävää kuin puolisoakin.
Olen opetellut taas vuosien jälkeen yksinoloa ja on ihan mukava tunne kun sydän on sitoumuksista vapaa ja ei ole ikävä ikävää.
asenne elämään. Sä uskallat elää ja nautit siitä.
on uskaltaa,on loppujen lopuks hyvin vähän niitä asioita joita kannattaa pelätä ja niihin harvoin voi millään lailla vaikuttaa,väistämätön tapahtuu jos on tapahtuakseen.
Jossain vaiheessa sitä huomaa ettei ole enää valmis kompromisseihin,yksin on aina parempi kuin huonossa seurassa,kun nuorempana sitä piti aina olla joku seuraneiti/herra tai jonkun seurana.
Nostan kuitenkin sulle hattua. Monet jämähtävät paikalleen suhteen kariuduttua, eivätkä löydä tietä eteenpäin.
on varmaakin helppo elää. Jos ei ole vakituista suhdetta toiseen ihmiseen, ei ole myöskään huolta kenestäkään.
Mutta etkö koskaan ole ajatellut, että jos sinulle tapahtuu jotakin odottamatonta, kukaan ei osaa tulla silloin lohduttamaan, auttamaan???
on aina tarjota jotain odottamatonta,ja monesti ne suuret surut ovat niitä jotka kannetaan yksin ja hiljaa.
Ei parisuhde muuta sitä asiaa välttämättä mihinkään,ei kaikista ihmisistä ole lohduttajiksi.
Onhan miula toki ystäviä ja muutama lähisukulainen joille voin iloista ja suruista puhua.Ei siihen tarvitse ketään 24/7 nurkkiin pyörimään ;)
Jokainen elää omalla tavallaan ja saa sitä siis minun puolestani jatkaakin.
Itse ajattelen silleen, että jos suhteessa ei ole sitä kipinää ja tunnetta mukana, niin silloin pitää
nostaa kytkintä, eikä olla vaan tottumuksesta yhdessä. Elämään kuuluu onnistumiset ja
pettymyksetkin yhtälailla. Läheisriippuvuus on mielestäni huono asia.
Mulla on tietyt rakkaat ja hyvät ystävät, joita rakastan tosissaan ja joiden vuoksi vaikka
kuolisi, ne on niitä, joihin voi luottaa 100% joka tilanteessa ja jotka eivät ikinä jätä, vaikka
sattuisi miten pahoja asioita vaan, itse yritän vastavuoroisesti olla heille samanlainen ja
heidän arvoinen, "se oma rakas" on tietysti aina ykkös-sijalla, kuningatar! :)
Itselleni ihmiset on sellaisia, joita tosiaan rakastaa aina koko sydämestään, sitten on
kavereita, joiden kanssa on välillä hauskaa, seuraavana on "yhdentekevät" ihmiset, joita
sietää ja viimeisenä ihmiset, joita ei yksinkertaisesti vaan siedä ja joiden kanssa ei halua
olla tekemisissä.
sanoit asiat juuri samalla tavalla, mitä minäkin elämän käänteistä erotan ja suhteesta muihin lajitovereihin ajattelen.
Mutta jos palataan vielä tuohon nettiystävyyteen; onko sellaista sinulla olomassa tai voiko sitä yleensä edes olla???
Voiko kukaan haluta tai ikävöidä fiktiivistä nettiystävää???
ihmissuhteita netistä jos oma parisuhde on pelkkää kulissia ja kämppiksinä asumista.
Jos oma liitto on eri huoneissa nukkumista ja ainoa hellä sana on Moi niin saattaa ihminen kaivata muuta elämälleen.
Minustakin tuntuu, että monet kirjoituspalstoilla aamusta iltaan pyörivät henkilöt ovat tavallaan yksinäisiä.
Vaikka privaatissa elämässä hänellä olisikin ihmissuhteet ja talous pääosin kunnossa, niin se parisuhteen toimivuus kotona pistää sellaisen henkilön täällä netissä purkamaan omaatuntoaan ja kirjoittamaan tarinoita, joita ei ole olemassakaan mutta sellaisiksi ne kirjoittaja haluaisi muuttaa.
Uskoisin, että tälläkin palstalla muutama % viettää sosiaalista elämää kotipiirissään mutta kuitenkin pelossa ja sääntöjen sallimissa olosuhteissa, ja hakee pakomahdollisuutta siitä arjesta, josta ei voi päästä eroon muuten kuin heittäytymällä sen fiktiivisen olennon rooliin, josta hän itsekin pitää ja unelmoi.
No nyt sanoit totuuden. Ehkäpä tuo sitten selittää sen, miksi täällä on eräiden mahdoton pysyä totuudessa; valheita valheen perään vaan lykkäilevät ja pitää muita lukijoita aaseina ja aivottomina ameeboina. Kiitos.