Kaikuja 10 vuoden takaa

Käyn joskus lukemassa tätä palstaa ja joka kerta nousee kyyneleet silmiin. Toisaalta ne ovat ilonkyyneleitä, osa haikeutta ja helpotusta, suurin osa myötätunnosta teitä uusia äitejä kohtaan.

Pieni mieheni syntyi 30 5 viikkoisena, pienipainoisena keskosena 1035g ja 42cm. Samalla reissulla löysin parhaimman ystäväni, tulevan 28rv viikkoisen tytön äidin. Nyt me äidit olemme jo yli nelikymppisiä ja yhteydenpito on edelleen viikottaista, ja lasten kasvua on ollut hienoa seurata yhdessä, sielä kilosesta saakka. Meitä yhdistää vahva side, joka kasvoi odotusosaston hermostuneessa ilmapiirissä, keskolaan yhdessä tehtyjen tutustumisretkien aikana. Ensimmäisen vuoden aikana oli helpotus, kun oli joku, jolle voi pirauttaa murheistaan ja peloistaan, jollekin joka ymmärsi.

Nyt minulla on täällä kasvamassa pidetty, komea miehenalku, jonka keskosuus kulkee mukana vain valokuvissa ja muistoissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin unohtanut tunnelmat tuolta ajalta, ne eivät katoa kai koskaan.

Toivotan teille kaikille sydämestäni paljon onnea elämäänne, vauvoillenne ja perheillenne.

Elmon äiti