Kaikuja 10 vuoden takaa

Käyn joskus lukemassa tätä palstaa ja joka kerta nousee kyyneleet silmiin. Toisaalta ne ovat ilonkyyneleitä, osa haikeutta ja helpotusta, suurin osa myötätunnosta teitä uusia äitejä kohtaan.

Pieni mieheni syntyi 30 5 viikkoisena, pienipainoisena keskosena 1035g ja 42cm. Samalla reissulla löysin parhaimman ystäväni, tulevan 28rv viikkoisen tytön äidin. Nyt me äidit olemme jo yli nelikymppisiä ja yhteydenpito on edelleen viikottaista, ja lasten kasvua on ollut hienoa seurata yhdessä, sielä kilosesta saakka. Meitä yhdistää vahva side, joka kasvoi odotusosaston hermostuneessa ilmapiirissä, keskolaan yhdessä tehtyjen tutustumisretkien aikana. Ensimmäisen vuoden aikana oli helpotus, kun oli joku, jolle voi pirauttaa murheistaan ja peloistaan, jollekin joka ymmärsi.

Nyt minulla on täällä kasvamassa pidetty, komea miehenalku, jonka keskosuus kulkee mukana vain valokuvissa ja muistoissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin unohtanut tunnelmat tuolta ajalta, ne eivät katoa kai koskaan.

Toivotan teille kaikille sydämestäni paljon onnea elämäänne, vauvoillenne ja perheillenne.

Elmon äiti
0481
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Sällin äiti kirjoitti:

Käyn joskus lukemassa tätä palstaa ja joka kerta nousee kyyneleet silmiin. Toisaalta ne ovat ilonkyyneleitä, osa haikeutta ja helpotusta, suurin osa myötätunnosta teitä uusia äitejä kohtaan.

Pieni mieheni syntyi 30 5 viikkoisena, pienipainoisena keskosena 1035g ja 42cm. Samalla reissulla löysin parhaimman ystäväni, tulevan 28rv viikkoisen tytön äidin. Nyt me äidit olemme jo yli nelikymppisiä ja yhteydenpito on edelleen viikottaista, ja lasten kasvua on ollut hienoa seurata yhdessä, sielä kilosesta saakka. Meitä yhdistää vahva side, joka kasvoi odotusosaston hermostuneessa ilmapiirissä, keskolaan yhdessä tehtyjen tutustumisretkien aikana. Ensimmäisen vuoden aikana oli helpotus, kun oli joku, jolle voi pirauttaa murheistaan ja peloistaan, jollekin joka ymmärsi.

Nyt minulla on täällä kasvamassa pidetty, komea miehenalku, jonka keskosuus kulkee mukana vain valokuvissa ja muistoissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin unohtanut tunnelmat tuolta ajalta, ne eivät katoa kai koskaan.

Toivotan teille kaikille sydämestäni paljon onnea elämäänne, vauvoillenne ja perheillenne.

Elmon äiti

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu