Olen ollut opetusalalla töissä kohta 20 vuotta ja pidän todella työstäni. Tuntuu vain, että homma menee hullummaksi vuosi vuodelta ja eri asteiden välillä ei ole mitään konsensusta puhumattakaan, että kukaan korvaansa lotkauttaisi lapsiperheen tarpeille.
Ensin olin ammatillisessa oppilaitoksessa, jossa kaikenmaailman kissanristijäiset ja palaverit ajoivat merkittyjen lomien ja vapaapäivien ohi. Asiasta valittaessani huomasin vain, että työhuone oli mm. sairasloman aikana annettu pois.
Vaihdoin sitten toiselle asteelle ja esimies haastattelussa lupasi, että varmasti pääsen samalle palkkatasolle kuin aiemmissakin paikoissa. Unohti vain sanoa, että tämä tarkoittaa noin 20 viikkotuntia opetusvelvollisuuden päälle.
Nyt olen sitten takaisin ammattikorkeakoulussa ja paikka ja työ on aivan ihanaa. Mutta eipä vieläkään kuunnella 5-vuotiaan äitiä. Työmatkani kun on puoli tuntia omalla autolla (julkisilla menisi 1,5 tuntia) ja hoitopaikka aukeaa klo 7 ja menee kiinni klo 17. Joten toivoin, että tunteja ei olisi klo 16 jälkeen. Nyt sitten tuli lukkarit ja kuinkas ollakaan 4 päivänä olen töissä vähintään klo 17, parhaimpina päivinä klo 20. Asiasta kysyessäni todettiin vain, että muuten ei voi tunteja järjestää: ota tai jätä.
Niin paljon kuin nyky-yhteiskunnassa puhutaan lapsien ja lapsiperheiden puolesta, niin en kyllä omalla kohdallani ole löytänyt minkäälaista ymmärrystä tai tukea tilanteeseeni. Tukiverkostoa kun ei ole tässä 200 kilometrin säteellä ja lapsen isäkin huitelee jossain ulkomailla.
Tiedän, ettei tällainen valitus pahemmin vie asiaa eteenpäin, mutta sainpahan avautua julkisesti. Kommentoikaa vaan - tulee vähän perspektiiviä tilanteeseen!
Ensin olin ammatillisessa oppilaitoksessa, jossa kaikenmaailman kissanristijäiset ja palaverit ajoivat merkittyjen lomien ja vapaapäivien ohi. Asiasta valittaessani huomasin vain, että työhuone oli mm. sairasloman aikana annettu pois.
Vaihdoin sitten toiselle asteelle ja esimies haastattelussa lupasi, että varmasti pääsen samalle palkkatasolle kuin aiemmissakin paikoissa. Unohti vain sanoa, että tämä tarkoittaa noin 20 viikkotuntia opetusvelvollisuuden päälle.
Nyt olen sitten takaisin ammattikorkeakoulussa ja paikka ja työ on aivan ihanaa. Mutta eipä vieläkään kuunnella 5-vuotiaan äitiä. Työmatkani kun on puoli tuntia omalla autolla (julkisilla menisi 1,5 tuntia) ja hoitopaikka aukeaa klo 7 ja menee kiinni klo 17. Joten toivoin, että tunteja ei olisi klo 16 jälkeen. Nyt sitten tuli lukkarit ja kuinkas ollakaan 4 päivänä olen töissä vähintään klo 17, parhaimpina päivinä klo 20. Asiasta kysyessäni todettiin vain, että muuten ei voi tunteja järjestää: ota tai jätä.
Niin paljon kuin nyky-yhteiskunnassa puhutaan lapsien ja lapsiperheiden puolesta, niin en kyllä omalla kohdallani ole löytänyt minkäälaista ymmärrystä tai tukea tilanteeseeni. Tukiverkostoa kun ei ole tässä 200 kilometrin säteellä ja lapsen isäkin huitelee jossain ulkomailla.
Tiedän, ettei tällainen valitus pahemmin vie asiaa eteenpäin, mutta sainpahan avautua julkisesti. Kommentoikaa vaan - tulee vähän perspektiiviä tilanteeseen!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.