Miten purkaa omaa ahdistustaan?
Kirjoittamallako runoja?
Syvimmistä tunnoistaan,
omista kokemuksistaan.
Eheyttääkö se haavoja,
tuskallisia,
kipeitä?
Nostaako se minut pimeästä kuilusta?
Antaa tarttumapintaa
kuilun reunasta?
Kiivetä ylös.
Toivo auringosta?
Kirjoittamallako runoja?
Syvimmistä tunnoistaan,
omista kokemuksistaan.
Eheyttääkö se haavoja,
tuskallisia,
kipeitä?
Nostaako se minut pimeästä kuilusta?
Antaa tarttumapintaa
kuilun reunasta?
Kiivetä ylös.
Toivo auringosta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
purkaa ahdistusta, eikä kirjoittaminen ole ainakaan
vähäisin niistä. Ystävän kanssa keskustelukin voi
olla yksi hyvä keino.
Hyvin aito on taas runosi,
erityisesti tämä
' Nostaako se minut pimeästä kuilusta?
Antaa tarttumapintaa
kuilun reunasta '
on mielestäni paljonpuhuva ja hieno säe koskettavuudellaan.
tajuntani virtauksista mitään erikoista tai hienoa. Onko tapani ajatella ja asettaa ajatukseni sitten paperille jonkinlaista runoutta, ei ole minun päätettävissäni. Kuitenkin se, mitä kirjoitan, on/on ollut minulle totta ... omalla tavallaan tietynlaiset kivut ja kärsimykset ovat myös jonkinlaisia voimavaroja elämässä, joista voi kehkeytyä jotain parempaa. Ihmisenä ne ainakin kasvattavat/kasvattivat minua henkisesti korkeammalle ...
palautteestasi. Kiitos! :)
Mitä ihminen olisi
ILMAN
kipua ja kärsimystä?
Raakile(ko).
muokkaa ihmistä, kuten moni muukin koettu asia. Ei silti välttämättä parempaan suuntaan ... riippuu yksilöstä, hänen ymmärrys- ja oivalluskyvystään. Kokemus kivusta ja kärsimyksestä ei tee ketään silti paremmaksi ihmiseksi, nosta ketään toisen yläpuolelle.
Jokainen meistä on myös ihmisinä keskeneräisiä ja vajavaisia ... kuka enemmän, kuka vähemmän.