Olen hoitanut n. 20 v. nyt yli 90 v. äitiäni. Olen itse vielä alle 50 v. Olen hoitanut kaiken yksin: siivouksen, pyykinpesun, kaupassakäynnit jne.. mitään ulkopuolista apua ei ole ollut muuta kuin kotisairaanhoidosta. Sisareni asuu ulkomailla ja hän ei luonnollisesti pysty osallistumaan äitini hoitamiseen. Olen ostanut vaatteet, ruuat jne.. omakustannuksellani. Olen yrittänyt jo noin yli 10 v. puhua sisarelleni, että hän osallistuisi taloudellisesti äitini hoitamiseen, mutta sisareni luikkii tilanteesta aina pois eikä suostu keskustelemaan asiasta. Hänen ylimielinen kommenttinsa on ollut mm., että ole iloinen, että sinulla on etuoikeus hoitaa dementoitunutta äitiä. Olen itse perheellinen ja hyvin stressaantunut ja olen sairastunut verenpainetautiin ja sydänvikaan tämän ongelman myötä. Lääkärini mukaan, tämä on pahaksi terveydelleni ja minun tulee ajatella ensitilassa omaa terveyttäni. Olen yrittänyt puhua jo yli 10 v. sitten, että äidilleni olisi paras paikka palvelutalo, koska se helpottaisi minun taakkaani. Sisareni ei ole suostunut tähän eikä äitini. Äitini sairastaa alzheimerin tautia ja ei ole enää yksinasuja, mutta kotipaikkakunnallani ei ole tällä haavaa vapaita laitospaikkoja. Olen menettänyt terveyteni ja antanut valtavan tuöpanoksen vuosien mittaan sekä rahallisesti olen menettänyt 20 v. aikana suuret summat äitini elättämiseen.
Koska sisareni ei suostu neuvottelemaan aiheutuvista kuluista ja työpanoksesta ja jaksamiseni on nyt äärirajoilla, haluisinkin saada neuvoja, miten minun tulee menetellä tässä tilanteessa. Voisiko joku ystävällisesti ohjeistaa minua?
Koska sisareni ei suostu neuvottelemaan aiheutuvista kuluista ja työpanoksesta ja jaksamiseni on nyt äärirajoilla, haluisinkin saada neuvoja, miten minun tulee menetellä tässä tilanteessa. Voisiko joku ystävällisesti ohjeistaa minua?
Vastaukset 50
Vanhimmat
No mutta, tokihan äidilläsi on eläke. Joka kattaa hänen omat elinkustannukset. Ja sinä, *lapsena* voit myös ilmoittaa hänet palvelutalojonoon. Paikka ei todellakaan tule, kuin >Manulle illallinen
Olet JÄNIKSENÄ ja lopuksi muut kerää palkinnot. Koeta tottua siihen ajatukseen
Ei ihmisen ole mikään pakko itse mummusta huolta pitää, soitto viranomaisille ja heidän velvollisuus on järjestää mummu asianmukaiseen hoitoon.
On ikävää lukea moista tekstiä..kun se mummun hoitopaikka ei niin vaan järjesty. Mille viranomaiselle soitat?
Ei tosin tässä tapauksessa välttämättä relevantti, muille samassa tilanteessa oleville voi olla.
Mikäli saa kotihoitoa niin laissa on määritelty hinta minkä kunta saa periä, maksimi on noin kolmannes eläketuloista vaikka avustajia olisi paikalla koko vuorokauden.
Palvelutalossa asukkaalle pitää jättää vain taskuraha joka riittää kahviin ja vastaavaan. Juuri tästä syystä kunnat erittäin kärkkäästi yrittävät vanhuksia palvelutaloihin. Jouduin puolustamaan vanhaa tätiäni kun kunnan osittain rahoittamaan palvelutaloon tarvittiin noin sata uutta asukasta. Hoito olisi ollut huonompaa kuin kotona, etenkin sen jälkeen kun ne sata vanhusta saatiin haalittua kokoon kotihoitajilla oli suuri intressi pitää lopuista hyvää huolta ja parantaa huolenpitoa, muuten olisi voinut mennä työpaikka alta.
Oikein huonokuntoiset ovat sitten terveyskeskuksen vuodeosastolla, siitä en osaa sanoa kun suku on onneksi säilynyt melko terveenä tosi vanhoiksi. Isäni joutui olemaan siellä muutaman viikon ennen kuolemaansa, ei kuulemma ollut kiva paikka kun joku sekava huuti käytävällä koko ajan.
Äitisi saa eläkettä, eikö sillä olisi voinut ostaa häen ruokiaan ja vaatteitaan? Voit laskuttaa ne jälkikäteen. Mitä varten eläke sitten yleensä on jossei elinkustannuksiin? Mihin äitisi eläke käytetään?
Äitisi on sairastunut dementoivaan sairauteen, joka etenee koko ajan. Jos hän ei pysty asumaan kotonaan pelkän kotiavun varassa etkä sinä jaksa ja halua enää olla yksin ainoana sukulaisena vastuussa hänen hoidostaan, niin sitten äidillesi on haettava hoitopaikka vanhainkodista tai palvelutalosta/ hoitokodista. Äitisi kotipaikkakunta löytää kyllä äidillesi paikan, kun on pakko. Ilmoita, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Kustantakoon ympärivuorokautisen hoidon sitten äitisi kotiin, ei häntä heittelillekään voi jättää eikä toisaalta sinun tarvitse enempää terveyttäsi uhrata.
Yhtään mitään merkitystä ei ole sillä, mitä sisaresi ajattelee, kun hän ei mitään tee. Järjestä äitisi hoito itsenäisesti äläkä edes kysy häneltä.
Jos äitisi tarvitsee edunvalvojaa, niin tee maistraatille esitys edunvalvojan määräämisestä ja ehdota itseäsi. Jos äidilläsi on puoliso, hänen mielipidettään kysytään. Sisaresi mielipiteellä ei ole merkitystä. Jos sinut nimetään edunvalvojaksi, pidä huoli siitä, että saat itsellesi palkan siitä mitä teet ja kulukorvauksen.
Ei pidä alistua marttyyriksi.
Sinä et ole enää velvollinen kuuntelemaan sisaresi mielipidettä äitinne hoidossa ja sanon nyt heti , perunkirjoituksessa sinun on vaadittava korvausta kaikesta tekemästäsi työstä.
Kokemuksen perusteella voin sanoa , että oma äitini kuoli n.90 vuotiaana ja hoidin häntä vain n. kaksi vuotta ja kuoleman jälkeen sisarukseni (myös ulkomailla asuva) hyeenan lailla laskuttivat kaikesta, mitä tekivät hautajaisten eteen kuoleman jälkeen. Kukaan ei noteerannut , mitä minä olin tehnyt ennen kuolemaa äitini hyväksi omalla kustannuksella. Esim. autolla ajoa tuli n. 15.000 km pitkästä välimatkasta johtuen.
Sinulla on viimeistään nyt oikeus perheeseesi ja itseesi. Alzheimeria sairastava saa hyvän hoidon hoitopaikassakin ja sukulaisten itsekkyys ei saa olla esteenä.
Varoitan sinua jo nyt, vasta perunkirjoituksessa tulet tuntemaan sisaresi. Jos äitisi omaisuus ei kata hoitokuluja, niin on sisaresi vuoro maksaa kaikki. VOIMIA !
Ihmettelen mihin äitisi eläkkeet menevät, jos joudut itse kaiken kustantamaan. Itse palvelutalossa olen töissä ja tiedän että jokainen eläkkeellä oleva saa jonkinlaista eläkettä sekä tukia jos niitä vain haetaan. Kannattaa pistää äitisi odottamaan palvelutalosta paikkaa, meillä riittää aikaa hoitaa.
omaishoitaja saa yleensä palvelustaan palkkaa, etkö ole sitä anonut , ei sinun kuulu elättäää äitiäsi, vaikka äiti elättää 9 lasta ei kukaan lapsesta ole velvollinen elättäämään äitiään, ota kunnalta selvää tai kelalta omaishoitajpalkkiosta, ja jos et sitä saa , sanot että sinun hoidot loppuu nyt, lääkäriltä saat todistukset omasta tervyedestäsi, ja sinulla on sulla ikävä sisko kun ei osallistu, hoitamiseen , edes lomien ajaksi , sinulle kuuluu vapaapäiviä kuukausittan ,Otas netin kautta yhteytää omaishoitajiin, googleta
Nyt on viimein korkea aika kerätä KAIKKI kuitit ja laittaa ne mappeihin ja kansioon. Hommaa itsellesi nyt heti lainopillista neuvoa, tulevaa perunkirjoitusta varten. On pidettävä huolta, että sisaresi ei tule vain ilmaiselle saaliinjaolle, vaan sinun on saatava selkeästi korvaus tekemästäsi työstä.
Jos sisaresi kerran ei laita tikkua ristiin mistään, lasku odottaa häntä sitten perunkirjoituksessa, eli hänen osuudestaan sitten vähennetään kulut jälkikäteen.
Varoitus, että siinä hommassa voi mennä välit poikki, kuten minulla veljeeni meni moneksi vuodeksi.
Vasta 5v äitini kuoleman jälkeen alkoi hänellä tajunta pelaamaan (kun appiukko sairastui ja vaimon sisar ei tehnyt mitään....) , mitä työtä omaisten hoito on.
Eli veljeni tajusi tilanteen vasta kun näki oman vaimonsa työmäärän ja taloudelliset uhraukset.
Ja ennen kaikkea, lakkaa olemasta marttyyri. Yritä saada äitisi hoitoon ja ajattele myös itseäsi ja omaa perhettäsi. Sisarellesi todella voit vaan sanoa, että koska hän ei osallistu kuluihin, jotka ovat puoliksi hänen, menot tulee sitten suoraan perinnöstä maksuun.
vanhempiaan hei haloo jos haluat hoitaa vanhempiasi teet sen sen puitteissa mitä jaksat ja toki oma elämäsi ja perheesi on tärkeämpi äidilläsi on ollut oma elämä elettävänä ja nyt sinulla ei sisaresi kuulu mitään maksaakaan äidilläsi on omat tulot ja niillä on pärjättävä tai haettava avustusta ja nyt jonoon palvelutaloon jokainen tekee omat ratkaisunsa sisaresi on tehnyt oikein kun elää omaa elämää niinkuin kuuluukin ei sinun kuulu omaa rahaa kuluttaa äitiisi ainoastaan jos haluat ostaa hänelle jotain mutta älä jälkikäteen sitten valita kun olet ostanut leikit marttyyria ei kenenkään tarvitse todellakaan omaa elämää heittää hukkaan sinulla on oma perhe joka tarvitsee sinua elämässä täytyy tehdä valintoja
onhankalalukeakunetosaakäyttääminkäännäköisiävälimerkkejä
Eräs nainen huomasi aina toisen tekemät virheet,mutta kun itselle tuli pahempi virhe,niin suu meni tukkoon.Arvaa oma tilasi,anna arvo toisellekkin T.sisar
Minulle saa kyllä sanoa virheistä, jos en niitä itse huomaa. Miten muuten niistä koskaan oppisin?
-Helinä
Saisitko omaishoitotukea. Tai jotain muuta kunnallista tukea?
Vai millä nimikkeellä se nyt sitten toimiikin?
minkäänlaista korvausta 20 vuoden työtä tai niistä rahoista mitä olet äitiisi laittanut. Kaikki menee puoliksi ja sen lisäksi perintöverot päälle.
Siskosi tietää tämän ja sen vuoksi hän ei missään nimessä halua äitiä laitoshoiltoon, koska sinun hoito on ilmaista ja kasvatat hänen perintö osuutta koko ajan. Eli olet lisännyt äitisi varallisuutta kun hoidat häntä ilmaiseksi ja vielä ostat kaiken omilla rahoillasi, siskosi on hiton onnellinen kun äidistäsi aika jättää.
Mutta jos laitat äitisi laitoshoitoon, niin siskosi ja sinun perinnöt hupenevat laitosmaksuihin ja sen vuoksi siskosi on vastaan kovasti tätä.
Sinun pitää ajatella nyt itseäsi ja omaa perhettäsi.
Perintökaari, 8. luku, 5§
"Jos perillinen on 18 vuotta täytettyään jatkuvasti työllään avustanut perittävää tämän elinkeinon tai ammatin harjoittamisessa taikka taloudessa saamatta siitä kohtuullista korvausta, on hän oikeutettu vaadittaessa saamaan jäämistöstä hyvityksen, vaikka työn tekeminen ei ole perustunut osapuolten väliseen sopimukseen.
Hyvitystä voidaan vaatia yhteensä enintään viideltä vuodelta, ei kuitenkaan työstä, joka on tehty aikaisemmin kuin kymmenen vuotta ennen perittävän kuolemaa.
Hyvityksen määrää harkittaessa on otettava huomioon jäämistön varat, tehdyn työn laatu ja määrä, työn suorittajan ammattitaito, hänen perittävältä luontoissuorituksena tai muutoin saamansa vastike sekä muut erityiset asianhaarat. Hyvityksen antamisella ei kuitenkaan saa loukata perillisen oikeutta lakiosaan."
Sitten kun äidistäsi aika jättää, niin tule pyytämään korvaus siitä, miten olet äitiäsi avustanut hänen taloudessaan. Mutta sitä ennen, käytä äitisi rahoja ja vaadi muutkin kulukorvaukset ja palkka.
minkäänlaista korvausta 20 vuoden työtä tai niistä rahoista mitä olet äitiisi laittanut. Kaikki menee puoliksi ja sen lisäksi perintöverot päälle. Sinulla pitäisi olla kirjallinen sopimus äitisi hoidosta, jotta voit pyytää itsellesi korvauksia, jos sitä ei ole, niin hukkaan on mennyt kaikki.
Siskosi tietää tämän ja sen vuoksi hän ei missään nimessä halua äitiä laitoshoitoon, koska sinun hoito on ilmaista ja kasvatat hänen perintö osuutta koko ajan. Eli olet lisännyt äitisi varallisuutta kun hoidat häntä ilmaiseksi ja vielä ostat kaiken omilla rahoillasi, siskosi on hiton onnellinen kun äidistäsi aika jättää.
Mutta jos laitat äitisi laitoshoitoon, niin siskosi ja sinun perinnöt hupenevat laitosmaksuihin ja sen vuoksi siskosi on vastaan kovasti tätä.
Sinun pitää ajatella nyt itseäsi ja omaa perhettäsi.
Perintö ei hupene laitosmaksuihin. Jokainen vanhus Suomessa saa eläkettä, joka kattaa laitoshoitokulut. Jos eläke ei riitä hoitopaikan maksuun, vanhus on oikeutettu saamaan asumistukea palvelutaloasumiseen. Jos hän omistaa esim. asunnon tai hänellä on muuta omaisuutta, sitä ei oteta mihinkään laitoshoitopaikkamaksuihin. Eli hoitoa tarvitsevan vanhuksen omaisuus säilyy laitohoidosta huolimatta.
teetäppä äkkiä testamentti jolla äitisi antaa kaiken maisuuden sinulle kuolemansa jälkeen ja sisaresi saa vain lakiosuuden joka on noin 10% jos sitäkään ja otappa omaan käyttöösi äitisi eläkkeestä osa ja vaikka bernkuitit ja tunnista vaikka 20 euroa niin saat jotain vastinetta työllesi. Äläkä kysy sisarektasi mitää vaan toimita itse äitisi palvelutaloon ja ilmoitat äitisi kunnan sosoaalitoimeen ettåä nyt on voimat loppu eteet enää jaksa hoitaa äitiäsi niin kyllä kunta hoitaa ja muista anoa omaishoitajan tukea koska sitä saa myös jälkikäteen.
Lakiosuus on puolet omaisuudesta, joka jaetaan lasten kesken. Eli puolet voi testamentata. Älä ala neuvomaan asioissa mistä et itse tiedä mitään!
Alkuperäiselle sanoisin että älä etsimään äidillesi vaan paikkaa jonnekkin. Ilmoitat sisarellesi/äidillesi ettet enää jaksa ja että sinulla on omatkin lapsesi, joista sinun pitää huolehtia ja jotka sinua tarvivat. Ala itse nauttimaan elämästäsi, sinulla on siihen oikeus ja vielä vähän aikaakin!
Minusta tuntui todella masentavalta lukea kirjoitustasi, kuulostat tosi katkeroituneelta. MUTTA vielä ehdit vaikuttaa omaan loppuelämääsi! Anna itsellesi siihen oikeus, kyllä se äitisi ymmärtää että palvelutalo tai vastaava on oikea paikka hänelle tai sitten se hoitaja kotiin.
Yritä myös nauttia siitä että äitisi on vielä elossa, et varmasti osaa siitä nauttia, etkä pysty sitä hänelle näyttää jos olet noin puhki eli sinun kannattaa tehdä se muutos NYT. Kun punnitset asioiden plussat ja miinukset kaikkien lähipiiriisi kuuluvien ihmisten kannalta, niin se ratkaisu löytyy erittäin helposti.
Voimia hyviin ratkaisuihin, älä elä marttyyrielämää!
ei pidä paikaansa kosika jos testamentilla joku suosii jotain lastaan ja testamenattaa koko oamsisuutensa vaikka yhdelle lapselle niin lakiosuus on paljonpienempi mikä normaali perintöosuus on. itselläni semmoinen tilanne että äitini on testamentannut kesämökkini minulle mutta vanhempien yhteinen asunto menne perillisilli lain mukaan eikä minulle testamentusta osata tavitse antaa mitään muille sisaruksille. Kyllä se alkiosuus on aika pieni osuus perinnöstä ja jos hoitaa vanhempiaa niin pitää tehdä mustaa vaikoiselle että saa oman työnosuuden pois kuoinpesäsästä.
Omalla kohdallani tilanne ei ollut likimainkaan samanlainen: päinvastoin, työssä käyvä sisareni kiristi ikivanhoilta vanhemmiltani heidän luonaan yli 15 v asuneena kaikki elinkustannukset, pari asuntoa ym. Eikä hän todellakaan ollut omaishoitaja, edes sen "ihmillisessä" merkityksessä. Hän vain astusteli ilmaiseksi tilavassa asunnossa, hoidatti äitiäni pelottavia ja hänen ystävänsä karkoittavilla suuria koiria (äidillä todettu Alzheimer; vanha nainen ulkoiluttamassa kolmea koiraa yöpaidassa, joskus jopa keskellä talvea... Hetkinen.)
Kun yritin, ja todella yritin!, puuttua asiaan, äitini, joka oli psyykkisesti riippuvainen vanhapiikasisaresta, oli niin ristiriitainen, etten voinut sitä vanhan naisen mielenterveyden tähden tehdä.
Hyväpalkkainen ja vähät äitini (isäni oli jo kuollut) voinnista välittävä sisar ei vuosikausiin, itse asiassa -kymmeniin, edes ymmärtänyt, että työssäkäyvä aikuinen ihminen ostaa ruokansa itse (hän on äärimmäisen tarkka kasvissyöjä, mitä äitini ei lainkaan ollut), maksaa vuokransa, laskunsa, lehtitilauksensa - kaiken sen tavallisen, minkä ihmiset joutuvat maksamaan. Ei toki, hän osti ne vanhempien, sittemmin, äitimme, luottokorteilla.
Lähisukulaiset olivat kauhuissaan. Miten aikuinen tytär voi terrorisoida ja käyttää hyväkseen vanhaa naista antamatta tälle itse asiassa mitään? Ihmistä, joka oli vankina omistamassaan kodissa, yksin, ahdistuneena, kuitenkin perusluonteeltaan seuraa kaipaavana.
Siten, että sisareni kiristi häntä tunneperäisesti. "Ellet suostu, vien sinulta sen vähänkin sosiaalisen yhteyden, joka on mahdollista (lue: joka sopii minulle.)"
Äitini kuoli viimein hoitokodissa, jonne minä ja veljeni (koko ajan ulkona asioista pysyttelevänä) hänet vihdoin saimme.
Perukirjoitustilaisuudessa esiin otettiin ne lukuisat lahjoitukset, joita äitimme oli vuosikymmenien mittaan tehnyt sisarellemme (salaa, muiden reaktioita kai peläten.) - No, se on toki jokaisen oikeus, mutta moraalisesti lahjojen (autoja, asuntoja) vastaanottaminen oli mielestäni väärin.
Palkkasin asianajajan, hyvän sellaisen, ja riitautin lahjoitukset (lahjoitusajan piirissä olevat), sisareni saamat "ylimääräiset" kiinteistöt ym.
Prosessi oli pitkä, mutta riitautus kannatti - taloudellisestikin. Ja ennen muuta, se vastasi oikeustajua.
Ja sanottakoon lopuksi: äitini ei ollut ollut ennen kuolemaansa enää vuosikausiin oikeustoimikelpoinen. Kaikki yritykset hänen puoluteeoman holhoojan määräämisekseen olivat turhia. Tietysti: sisareni olisi menettänyt äitimme omaisuuden - aika huomattava- loputtoman nautintaoikeuden.
Ja vielä: minä hoidin nuorena perheenäitinä ja opiskelijana äitini välittömät käytännön asiat, ja minä myös kävin häntä jatkuvasti hoitokodissa katsomassa, järjestin retkiä äitini voinnin mukaan ym. (Kun hän vielä pysyi jollain tavalla ajan tasalla, hän sanoi: pidä puolesi, pitäkää sinä ja Y, X on ahne ja epäoikeudenmukainen, tiedän sen hyvin.)
Sisareni ei pannut tikkua ristiin. Hän eli suuremnoisessa uraputkessaan.
Suhteemme on nykyään - no, sitä ei oikeastaan ole.
Meillä on yhteinen kesähuvila. Hän ei astu sinne jalallakaan minun ja perheeni/ystävieni siellä ollessa.
Katkera? En enää. Ja: lopulta on kurjaa menettää sisar.
Lienee ymmärrettävää.
Minulla veli joka ei ole eläissään työtä tehnyt.
On saanut lahjana ison asunnon sekä rahat kolmenkymmenen vuoden elämiseen ja matkusteluun.
Isäni kuoltua sitten hyökkäsi ketkun asianajajan Henrik Hästön kanssa äitini ja kaikkien muiden sukulaisten kimppuun ja vaati isäni äidilleni antamaa hallintaoikeutta pois, pesänselvitystä ja pesänjakajaa. Yritti sotkea muut sukulaiset riitaansa jotta ei näyttäisi niin pahalta, muut sanoivat etteivät ole mitään vaatimassa, sinähän tässä yrität riidellä äitisi kanssa.
Vaati siis että äitini pitää tehdä selvitys siitä ettei ole mitään varastanut omaisuudesta jonka on itse kovalla työllä tienannut. Ja vaati että asianajajan on otettava äidin omaisuus haltuunsa ja äidin pitää hakea ruokarahat asianajajalta ja hyväksyttää siellä jokainen lasku. Onneksi oltiin tähän varauduttu.
Nyt kun on pitkän riitelyn jälkeen saamassa omaisuutta jota ei ollutkaan ihan niin paljon kuin kuvitteli, on ilmeisesti tämän saman ketkun Henrik Hästön kehotuksesta painostanut kaksi kuukautta 80-vuotiasta äitiäni antamaan omaisuutensa hänelle ennakkoperintönä ja selittää että jos äidiltäni sen jälkeen rahat loppuvat niin voi käydä neuvottelemassa hänen tai muiden suvun jäsenien kanssa.
Ihan viimeksi kavalsi äitini ruokaraha- ja käyttötililtä 4500 euroa sillä perusteella että itse oli aiheuttanut äidilleni asianajokuluja jotka pienentävät hänen tulevaa perintöään. Olisi ottanut enemmänkin mutta jätti äidille sentään 800 euroa. Pitäisi tehdä rikosilmoitus mutta olisi stressaavaa äidille joten kirjataan ennakkoperinnöksi ja muistutetaan kavalluksesta jokaisessa viestissä ja keskustelussa ja kysytään milloin palauttaa rahat.
Koko muu suku puolustaa äitiäni eikä vaadi mitään.
Viimeksi tänään uhkailin veljeäni että voidaan me perata hänen pankkitilinsä ja katsoa ennakkoperinnöt, hän on jo saanut sen mitä hänelle kuuluu.
Puolet voi testamentata mutta se toinen 50% jaetaan kaikkien perittävien kesken eli jos on kaksi perillistä ja toiselle on testamentattu puolet eli 50% niin hänkin perii siitä jäljellä olevasta 50% puolet ja toisen sisäruksen lakiosuudeksi jää silloin 25% ja se jolle on testamentti perii omaisuudesta 75% ja toiselle jää mainitsemani 25% niin kyllä testamentin teko tässä alkupäisen kirjoittajan tapauksessa kannattaa.
Ikävää, koska suomen laki ei ole missään suhteessa oikeudenmukainen eikä kohtuullinen. Omainen, joka hoitaa, ei saa mitään etua tai korvausta, ei vaikka kuinka olisi kuitteja, todistajia ja puoltajia ja juristi palkattuna.
Sisarukset, jotka ei tee mitään, saa saman kun se töitäkin tehnyt ja oman elämänsä ja työuransa/eläkkeensä uhrannut.
Näin on! Omakohtaista kokemusta.
Aloittajalle: laita kirjattu kirje sisarellesi, ja kerro, että lähdet nyt puolestasi 2v lomalle ulkomaille, on hänen ongelmansa hoitaa jatkossa äitinne.
Julmaa äitiänne kohtaan, mutta erittäin reilua sinua ja omaa perhettäsi kohtaan.
kyllä se pätee kun testamentissa on kaksi todistajaa ja jos tautia ei ole lääkärissä todettu niin kyllä pätee. Ja sehän vasta maksaa jos joku riitautta testamentin ja menee oikeuteen.
muu kuin hakea ulkopuolinen neuvonantaja esim oikeusapu toimistosta.
Nyt vain otat yhteyttä oman kuntasi vanhustenhoidon puolelle ja laitat äitisi palvelutalojonoon. Alzheimerin tauti etenee koko ajan, ja sitä sairastava tarvitsee asianmukaista hoitoa ja ympärivuorokautista kaitsemista. Laitospaikkaa odotellessasi pyydät omalta kunnaltasi apua äitisi hoidossa. Sieltä voidaan järjestää mahdollisesti joku henkilö käymään äitisi luona usammankin kerran päivässä ja hänelle voidaan myös tuoda ruokaa kotiin. Sinun velvollisuutesi ei ole yksin hoitaa äitiäsi eikä se, että hankit äidillesi kunnon hoitopaikan tee sinusta millään tavalla huonoa ihmistä. Päinvastoin, siinä tapauksessa otat vastuun asianmukaisesti äidin hoidosta.
Minun äitini on ollut jo useamman vuoden dementiaa sairastavien vanhusten palvelutalossa. Hän ei tällä hetkellä enää muista omia lapsiaan ja tarvitsee jatkuvaa hoivaa, jota hän saa tehtävään koulutetuilta hoitajilta. Äitisi tila huononee varmasti koko ajan, et voi uhrata omaa elämääsi tai perheesi elämää äitisi hoitamisen vuoksi. Sinun on huolehdittava ensisijaisesti itsestäsi nyt. Äitisi on elänyt pitkän ja hyvän elämän, joka voi vielä vuosia jatkua asianmukaisessa paikassa. Hänen eläkkeensä kattaa hoidon laitoksessa. Ja ellei kata, hän on oikeutettu saamaan asumistukea niinkuin kaikki muutkin, jotka sitä tarvitsevat. Sinun ei tarvitse maksaa äitisi laitospaikkaa. Sinun ei myöskään tarvitse kysyä sisaresi suostumusta äidin hoidon järjestämisessä. Sisaresi ei ole oikea henkilö arvioimaan äitisi hoidon tarvetta, varsinkaan kun hän asuu muualla eikä ilmeisesti tapaa äitiäsi kovin usein.
Heti huomenna asiaa järjestämään oman kuntasi sosiaalipuolelle. Pyydä apua, kyllä sitä varmasti jostakin löytyy. Jaksamista sinulle!
myös keskivaikeaan Alzheimerin tautiin, ja ennuste on että pahenee. Hänellä käy kaksi kertaa päivässä kotisairaanhoitaja, joka huolehtii että ottaa lääkkeensä. Torstaisin tulee lähikaupasta ruokakassi, jonka hoitajat laativat. Hänelle tulee myös yksi lämmin ateria päivässä, paitsi viikonloppuisin. Itse asumme 130 kilometrin päässä anopista, mutta kerran viikossa käymme hänen luonaan. Kirjahyllyssä on vihko, johon hoitjat kirjoittavat joka käynnin jälkeen, miten on ollut asiat kun ovat käyneet. Me kirjoitamme vuorostamme omat havaintomme. Myös puhelin-numerot ovat heille kaikille. He käyvät apteekissa ja huolehtivat lääkkeet, ja lämmittävät ruuan, vievät roskat, ovat tosi hyviä tyyppejä. Näin varmistamme että anoppi voi asua tutussa kodissaan, mahdollisimman pitkään. Tämä kaikki tulee maksamaan kuukaudessa alle 900 euroa, hänen eläkkeensä riittää siihen, ja hänelle on myönetty lääkkeistä erikoisalennus. 70 euron edestä tuovat ruokakassin, kaikista säästämme kuitit, koska mies on edunvalvoja. Sinä et ole ilmeisesti edes jaksanut hakea mitään apua, mutta nyt lopetat itsesi hiljaisen tappamisen, ja siskolle terveiset, että pitää suunsa kiinni. Palvelutalon jonoon voit laittaa äitisi, ensin opetellaan intervalli hoitoa, vaikka kaksi viikkoa laitoksessa, kaksi kotona. Myös on olemassa päiväsairaaloita, mihin taksi hakee ja tuo kotiin. Siellä saavat ruuan ja on seuraa, helpota hyvä ihminen omaa elämääsi, muuten olet ennenaikaisessa haudassa. Mitään "kodinhoito" rahaa ei minkään kunnan ole pakko maksaa, ei ole lakisääteinen, vaan perustuu vapaaehtoisuuteen, ja kun tietää kuntien talouden, se on yhtä tyhjän päälle. Äitisi eläke kuuluu äidillesi, ei siskollesi, joten hyödytä se eläke näihin hoitoihin, joita kunnan on pakko järjestää, ja ota vähän etäisyyttä. Äidilläsi ei näillä järjestyleillä ole todellakaan mitään hätää, meillä mennyt hyvin jo kaksi vuotta. Kun tulee se aika, että esm: karkailee, niin laitokseen on meidänkin pakko anomus tehdä. Potillaan kunnosta riippuen hoitajat käyvät vaikka kymmenen kertaa päivässä, ja hinta on sama ainakin siellä kaupungissa missä anoppini asuu. Hänelläkin aluksi kävi 4 kertaa päivässä hoitja katsomassa, että söi ruokansa eikä piiloitellut, kuten oli tehnyt alussa. ½ vuodessa laihtui 20 kiloa, nyt paino noussut, ja lääkkeillä myös demetiaa hidastava vaikutus. Tänäpäivänä pitää VAATIA apua, ja periksi et saa antaa. Ilmoita sinne terveyskeskukseen että SINÄ ET enää jaksa, ja vastuu jää nyt teille. Niinkauan kuin teet karhunpalveluksen kunnallesi, he eivät todellakaan itse tule apuaan tarjoamaan, eivät todellakaan, käyttävät empaattista luonnettasi hyväseen. Tiedän tarkkaan mistä puhun, yritin hoitaa äitiäni, parhaan jaksamiseni myötä, mutta masennuin ja paloin niin loppuun, että halusin kuolla. 2 vuotta jaksoin, 5 vuotta äiti oli sitten laitoksessa, ja sitten tuli "morkkis" miten voin antaa äitini laitokseen. Vasta psykiatri sai minut järkiini, kaksi vuotta kävin hakemassa ( hyväksyntää) teolleni, koska muuta en olisi voinut. Nyt toimeen, ja järki käteen, on asioita joille et voi mitään, mutta sinullakin on vain yksi elämä.
ja heidät aika jättää et SAA MITÄÄN korvausta sisaruksilta tämä on niin tosi kun kirjoitukseni.
Tämä on todettu oikein juristin luona tehdysä perukirjoituksessa ja kaikki kuitit tallella.
JOO sai siellä sisaruksilta sanonnan MIKSI HOIDIT OMA ON SYYSI siinä kiitokset.
ja heidät aika jättää et SAA MITÄÄN korvausta sisaruksilta tämä on niin tosi kun kirjoitukseni.
Tämä on todettu oikein juristin luona tehdysä perukirjoituksessa ja kaikki kuitit tallella.
JOO sai siellä sisaruksilta sanonnan MIKSI HOIDIT OMA ON SYYSI siinä kiitokset.
Tosiasiassa ei ole siskosi asia taloudellisesti vastata äitisi kuluista, eikä sinunkaan.
Saat hoidettua äitisi asiat ilman häntä viranomaisten kanssa. Miksi olet riippuvainen hänestä. Varmaan tulee kritiikkiä, mutta entäs sitten. LIIAN KILTTIÄ TOUHUA!!
"Tyhmä olet", "mummo hoitoon", "kiippaa mummo siskolle puoleksi vuodeksi". Jos Äitiään rakastaa, niinkuin uskoisin useimpien rakastavan, niin uskoisin ja toivoisin, että haluaa pitää Äidistä huolta, mutta kyllä sitä jokainen väsyy. Meillä Mummua hoiti kaikki lapset vuorotellen. Yksi tosin oli jäänyt hoitamaan koko päiväisesti, mutta kaksi muuta käyttivät viikonloppunsa Mummun hoitamiseen. Kaikki saivat vapaata kun Mummu meni vanhainkotiin aina silloin täillöin muutamaksi viikoksi. Mummu jakoi suurimman osan omaisuudestaan ajoissa, ettei lapsille tule riitoja, ja vain isoin asia, eli asunto jäi Mummun jälkeen, ja se oli helppo sitten myydä, jakaa rahat ilman riitoja.
se homma toimii. Jos teillä ap:llä siis jo käy kotisairaanhoidosta ( vai kotihoidosta?) hoitajat, niin juttelet ihan rehellisesti heille ja kerrot tilanteen. Itse olen kotihoidossa ja kyllä useammin toivoisimme, että omaiset tajuaisivat oman jaksamisensa rajat. Monesti täysin vuodepotilaat otetaan kotiin, kun omaiset niin vaativat, mutta eivät ymmärrä asiaa realistisesti. Kotihoidolla on meillä päin maximikäynnit 4krt/vrk, joissain paikoissahan on myös yöpartiot. Lisäksi on olemassa turvapuhelimet (jotka hankalia dementoituneilla, kun eivät muista painaa nappia), kauppa- ja ateriapalvelut, apteekkiasiat, kotihoidon lääkärin käynnit (mikäli asiakas ei pysty menemään esim omalle ta:lle) ymym.. rohkeasti vaan tartut asiaan, hoitajat voivat viedä asian SAP- palaveriin, joissa määritellään intervalli- ja palvelutalopaikat sekä niiden tarpeellisuus. Voimia!
Kiitos asiallisesta ja aivan oikeasta viestistä, näin kuuluukin toimia,että jaksaa sitten sitä omaista käydä katsomassa siellä laitoksessa, ei siitä tarvitse syyllisyyttä tuntea,jos ei jaksa voimat 24 / 7.
Sama tilanne...kirjoita elina [email protected].
Siskolle pisteet! Minäkin karkaan ulkomaille tai erakoksi Siperiaan, kun kakkavaipan vaihdot alkavat. Toivon samaa omilta lapsiltani jos niitä joskus saan. Kenelläkään ei ole velvoitetta hoitaa täysi-ikäistä ihmistä. Kun en enää pysty syämään, kävelemään, muistamaan, on ihmisen aika tullut. Ja se perkele joka koittaa sitä tieten tahtoen pitkittää tuomittakoon ankarimmin.
Suomeen tarvitaan mummokeskuksia joihin ahdetaan satoja raatoja, jotka pystytään kontrolloidusti hoitamaan. Siihen ei vanhuksilta lupia kysellä. Vaihtoehto tosin on, että hoitavat asiansa itse ja pesevät perseensä samalla. Raaka on elämä. Kaiken lähtökohta on ettei vanhuksille anneta liikaa siimaa päättää asioista, yrittävät viimeisinä vuosinaan vielä kiusata omaisiaan ja yhteiskuntaa.
Vetäkää siitä nyt hernettä ihan vapaasti nokkaan, mutta muistakaa elää omaa elämäänne eikä vanhempienne!!!
auttanut vanhempia ja siinä sivussa saa aina tavata myös alkoholisoituneita muita sisaruksia.
En jaksa enää ja minä en ota vastruuta heistä,olen myös uupunut,alan elämään omaa elämää.
Haukutaan selän takana ja hulluksi nimitellään vaikka itsellä paha alkoholiongelma.
Miksi minä anna kohdella itseäni näin?
Jospa ymmärtäsin viimeinkin,että minäkin olen arvokas ihminen ja en kenekään kynnysmatto.
Onko joku laki mikä velvoittaa sisarukset omien vanhempien hoitajiksi?,kun ei edes jaksa tässä hoitaa enää itseään.
Mitenhän sitten oma suusi pannaan, kun siellä vanhana yksin itket hylättynä.
On se niin, että omista vanhemmistaan vähän kannattaa välittää, eikä kenestäkään muustakaan.
Mitäs niitä omia lapsiakaan hoitamaan, hoitakoot itse itsensä.
MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ
Joo, jos et hoida omia lapsia ja ole niiden vanhempi silloin kun he sinua tarvitsevat vaan hoidat vanhoja sukulaisia ilmaisena piikana.
Niin voitko odottaa, että lapsesi sinua vanhana arvostavat ja hoitavat? Luulen, että hyljättyjen lapsien on helppo laittaa sinut laitokseen, koska ei heillä ole mitään velvoitetta hoitaa sinun kaltaista hoitaa.
Siis suo siellä ja vetelä täällä. Yritäpä siinä sitten taiteilla kaikkien mieliksi :(
Ensinnäkin omasta pussista sinun ei tarvitse hoitokuluja maksaa. Jos olet niin tehnyt, pidä niistä kirjaa. Tarkka kirjanpito on tarpeen. Jos et ole näin tehnyt niin nyt viimeistään nyt kaikki kulut ylös. Kuluihin kuuluvat matkat, pyykinpesut, laskut jotka olet maksanut, ruuat jotka olet maksanut jne. Seuraavaksi haet äitisi holhoukseen ja hae itseäsi holhoojaksi. Koska olet jo häntä tähän asti hoitanut niin saanet sen helposti. Palkkaa itsellesi asianajaja siksi ajaksi kun haet holhousta. Muista, nimenomaan sinun avuksi ei äitisi. Asianajaja hoitaa asian nopeasti.
Mikäli et saa holhousta niin kävele sosiaalitoimistoon ja ilmoita siellä että et enää voi jatkaa yksin äitisi hoitamista sekä vaadit heiltä apua.
Dementoituneen vanhuksen hoito ei kuulu sinulle. Siskollesi ei sinun tarvitse ilmoittaa näistä toimista mitään.Ymmärrän kyllä huolesi äidistäsi mutta tärkeintä on sinun elämäsi. Jos sinä et ole kunnossa ei äitisi enää saa kunnollista hoitoa.
Eli sinun tulee nyt saada hengähdystauko/loma äidistäsi. Raakaa puhetta mutta näin se asia on. Ei yhteiskunta vaadi eikä siskosikaan että hoidat äitiäsi 24/7.
Omantunnon tuskia sinun on turha potea koska olet jo osasi tehnyt. Nyt annat muiden jatkaa mikäli näin haluat.
Äitisi hoidosta aiheutuneet kulut eivät saa olla sinun rasitteita. Aluksi olet hoitanut ne ilosta ja rakkaudesta äitiisi mutta nyt niiden muuttuminen rasitteeksi ei muuta sitä asiaa etteivät ne saa vaikeuttaa sinun elämääsi. Näistä on turha sinun potea huonoa omaatuntoa, äitisi on maksanut ja sinäkin, veroja joista nämä katetaan.
Voimia sinulle ja hoida pikimmiten asia.
Kuten aikaisemmassa viestissä oli pykälä "... avustaa ammatin- tai elinkeinonharjoittamisessa.." niin muistakaa nyt hyvät ihmiset että kun saa eläkettä ja toimeentulo EI OLE kiinni ammatinharjoittamisesta, niin ei ole tarvetta maksaa eläkkeensaajan laskuja.
Jos alkuperäisellä kirjoittajalla on ollut tarve maksella laskuja jotka kohdistuu kiinteistöön tai muuhun omaisuuteen, niin ehkä ne kuitit kannattaa ottaa esille perunkirjoituksessa (vainajan velkaa). Samalla selvittää miksi äitisi ei ole niitä maksanut.
Jos asuu niin että tulot ei riitä menoihin on harkittava omaisuuden myymistä/vaihtamista pienempään asuntoon.
Ruoka- ym arkipäivän menoista et tule saamaan korvausta ellet ole tehnyt äitisi kanssa kirjallista sopimusta jossa kulut vähennettäisiin sisaresi osuudesta!!??
Sisaresi tietää nämä jutut, siksi hän antaa sinun (äitisi) kasvattaa teidän YHTEISTÄ perintöosuutta.
Et ole yksin,sillä kohtalotovereita löytyy ja se on kurja juttu. Vastuuta vanhemmista ei oikein ota kukaan ja ne joutuvat hoitamaan, jotka pystyvät! Olet nyt tullut tien päähän jaksamisessasi ja olet venyttänyt jo liikaakin senttejä. Toivon että saat äitisi jonnekkin hoitokotiin ja elämäntilanteesi helpottuu. Kaikella on aikansa.niinkuin sanotaan. Kaikkea hyvää sinulle,joka olet todella KULTAISEN SYDÄMEN SAANUT. Enkeleitä,onko heitä? KYLLÄ! Onnellista tulevaisuutta ja kaikkea hyvää sinulle!
Niinkauan kuin jatkat nöyrästi orjantyötäsi, sinua "rahastavat" äitisi, siskosi ja myös kotikuntasi kaikilla niillä sektoreilla, joilla sen kuuluisi ottaa vastuuta vanhuksesta.
Mene lääkäriin ja pyydä sairaslomaa, hoida uupumustasi, joku muu voi ottaa huolekseen hankkia äidille alkuun lyhytaikaisen laitospaikan ja sitä tietä jonottamaan
pysyvää hoivapaikka. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että äitisi on sinulle rakas, että tahdot olla hyvä tytär...uhraamalla itsesi tulet muistamaan häntä katkerammin kuin tahtoisit, rakkautesi väsyy, muistosi hautautuvat elämättömään elämään.
Hei. Olet saanut hyviä neuvoja ja vähemmän hyviä. Ymmärrän mitä tarkoitat kirjoituksellasi ja että olet väsynyt loppuunpalanut ja katkera. Miksi ihmeessä olet aikaillut 10-20 vuotta? Rakkaudesta äitiin? Ulkopuolisten silmin hyväksyttävänä mallikelpoisena kansalaisena? Olen sitä mieltä että olet itse valinnut osasi. Ajattelet varmaankin että äidin eläke on mennyt yhtiövastikkeisiin, pakollisiin remontteihin yms? Olisit hakenut apua ja ilmoittanut heti etteivät äitisi varat riitä kattamaan kuluja. Olisit ottanut selvää kuuluuko hänelle erilaiset tuet, etuudet jne.
Yli 90-vuotias on iäkäs, siitä ei pääse mihinkään. Meidän suku puuhaa lähes 90-vuotiaalle tädille yksityiseltä vuokrayksiötä yhtiön putkiremontin ajaksi, hallelujaa.... ilmoitin napakasti ettei tuo tule selviämään vieraassa ympäristössä yksin. Ja että nyt on aika omaisten toimia laitoshoidon järjestämiseksi. Muuta en voi tehdä koska tädillä on pojantyttäriä lähellään ja kaupunkipuolikin tietää olosuhteet. Omalle äidilleni sanoin vain, että tuossa tilanteessa järjestäisin omalle äidilleni oitis laitospaikan siksi ajaksi palvelutalosta eikä tuo vastaan mutissut.
On julmaa ja säälittävää puuttua sairaiden, vastaanpanevien vanhusten elämänkulkuun mutta minkäs teet? Rakkautta voi osoittaa niin monella tavalla ja jonkun ne päätökset on tehtävä aikanaan minunkin puolestani jos en itse osaa.
Ja säästä itseäsi ja rupea elämään.
Mitä tehdä sitten, kun vanhus ei ole vielä niin huonossa kunnossa, etteikö vähän autettuna selviäisi kotonakin ? Äitini on kahdeksankymppinen. Sairauksia alkoi tulla kolmisen vuotta sitten ja sen jälkeen hänen elämänsä, ajatuksensa ja puheensa ovat kiertäneet samaa rataa. elämään ei enää muuta mahdu.
Joka päivä pitäisi jonkun käydä tai vähintään soittaa. Seuralaisen hän tarvii labra- lääkäri ja sairaalakäynneille. Suuresta sisarusparvestamme samalla paikkakunnalla asuu neljä. Jostain syystä vain minä olen se, joka käyn, soitan, olen seuralaisena, selvittelen asioita jne. Tokihan äitiäni rakastan ja toivoisin, että hänen elämänlaatunsa paranisi ja hän voisi edes vähän nauttia elämästään. Tämä on ehkä rumasti sanottu, mutta olen niin kyllästynyt, pissaan, kakkaan, oksennukseen, lääkkeistä puhumiseen ja melkein oksennus tulee, kun haistan linimentin hajun. Sisaret jättävät suvereenisti kaiken minulle, kun "sinä olet aina ollut eniten äidin kanssa tekemisissä" Mitä te tekisitte ?
Kotipalvelusta palkallista työvoimaa vanhukselle.