Menetänkö tyttöni?
Enpä tiedä mistä aloittaisin...
Erosin 4 lapseni isästä muutama vuosi sitten, avioiduin uudelleen miehen kanssa jolla oli myös lapsi entisestä liitostaan.
Mies oli oikea hurmuri, mutta kiinnitin tuolloin jo huomion siihen, miten hän haukkui entisiä naisystäviään, eikä hän myöskään hyväksynyt entistä aviomiestäni ja lasteni isää, vaan kielsi olemasta missään tekemisissä hänen kanssaan.
Avioiduttamme ja odottaessani yhteistä lastamme lakkasi yhtäkkiä hänen edelisestä liitostaan oleva lapsi käymästä meillä... kysyttyäni asiasta mieheni sanoi, ettei hänen ex-puolisonsa päästä lasta enään meille (lapsi tuli loistavasti toimeen lapsieni kanssa samoin kuin minun kanssani).
Elämä jatkui ja saimme yhteisen lapsemme ja mies oli ihana koko raskausajan, kunnes viikkoa ennen kastajaisia sain selville, että miehelläni oli toinen nainen ja tuota suhdetta kesti yli 6kk selkäni takana, kunnes se loppui siihen, että naisen aviomies sai tietää suhteesta... minä hoidin lastamme ja itkin toivoen mieheni lopettavan suhteen, syy oli kuulemma minussa ja käyttäytymisessäni koska kohtelin häntä kuulemma liian alistavasti.
Saimme liittomme ns. paikattua ja jos yritin puida tuota syrjähyppyä, sain mieheltäni huudot ja hän käski unohtaa koko asian.
Se siitä, kaikista pahimmalta on koko liittomme ajan tuntunut tapa, jolla mieheni kohtelee aikaisemmasta liitosta olevia lapsiani (vanhin poikani muutti isänsä luo, vänän yhteisen lapsemme syntymän jälkeen mieheni kehoituksesta, poika, kun terrorisoi hänen mielestään koko perhettä, surullisena annoin pojan muuttaa). Hän haukkuu lapsilleni heidän isäänsä vähemmän kauniilla sanoilla, eikä hän hyväksy varsinkaan poikiani, sillä he muistuttavat kuulemma liikaa isäänsä. Lapsilla on todella huono olla kotona ja vanhimman pojan käydessä meillä, mieheni käskee hänen yöpyä kaverinsa luona jne. jne...
En jaksa edes kaikesta kirjoittaa, niin paljon on asioita mitkä eivät ole kohdallaan.
Kesäloma oli sitten se viimeinen pisara, mieheni ilmoitti, että minun on valittava joko hänet tai ex-liitostani olevat lapseni... lapset ovat minulle etusijalla aina ja en miettinyt hetkeäkään vastaustani... mies sai sitten eilen illalla raivokohtauksen ja sanoi ottavansa myös yhteisen lapsemme, pienen ihanan 3v tytön josta en missään nimessä haluaisi luopua enkä halua hänen joutuvan mieheni kasvatettavaksi.
Onko kellään kokemusta millä perusteella mieheni voisi huotajuuden saada ja erottaa tytön äidistään, sisaruksistaan,tutusta kasvuympäristöstään sekä päiväkodista?
Mieheni tekee yötyötä ja hän on nähnyt tyttöä lähes poikkeusetta vain viikonloppuisin, minä olen päivätöissä päiväkodissa ja hoidan sekä huolehdin tytöstä viikot.
Itkusta ei tule loppua, sillä pelkään niin kovasti menettäväni hänet:(
Enpä tiedä mistä aloittaisin...
Erosin 4 lapseni isästä muutama vuosi sitten, avioiduin uudelleen miehen kanssa jolla oli myös lapsi entisestä liitostaan.
Mies oli oikea hurmuri, mutta kiinnitin tuolloin jo huomion siihen, miten hän haukkui entisiä naisystäviään, eikä hän myöskään hyväksynyt entistä aviomiestäni ja lasteni isää, vaan kielsi olemasta missään tekemisissä hänen kanssaan.
Avioiduttamme ja odottaessani yhteistä lastamme lakkasi yhtäkkiä hänen edelisestä liitostaan oleva lapsi käymästä meillä... kysyttyäni asiasta mieheni sanoi, ettei hänen ex-puolisonsa päästä lasta enään meille (lapsi tuli loistavasti toimeen lapsieni kanssa samoin kuin minun kanssani).
Elämä jatkui ja saimme yhteisen lapsemme ja mies oli ihana koko raskausajan, kunnes viikkoa ennen kastajaisia sain selville, että miehelläni oli toinen nainen ja tuota suhdetta kesti yli 6kk selkäni takana, kunnes se loppui siihen, että naisen aviomies sai tietää suhteesta... minä hoidin lastamme ja itkin toivoen mieheni lopettavan suhteen, syy oli kuulemma minussa ja käyttäytymisessäni koska kohtelin häntä kuulemma liian alistavasti.
Saimme liittomme ns. paikattua ja jos yritin puida tuota syrjähyppyä, sain mieheltäni huudot ja hän käski unohtaa koko asian.
Se siitä, kaikista pahimmalta on koko liittomme ajan tuntunut tapa, jolla mieheni kohtelee aikaisemmasta liitosta olevia lapsiani (vanhin poikani muutti isänsä luo, vänän yhteisen lapsemme syntymän jälkeen mieheni kehoituksesta, poika, kun terrorisoi hänen mielestään koko perhettä, surullisena annoin pojan muuttaa). Hän haukkuu lapsilleni heidän isäänsä vähemmän kauniilla sanoilla, eikä hän hyväksy varsinkaan poikiani, sillä he muistuttavat kuulemma liikaa isäänsä. Lapsilla on todella huono olla kotona ja vanhimman pojan käydessä meillä, mieheni käskee hänen yöpyä kaverinsa luona jne. jne...
En jaksa edes kaikesta kirjoittaa, niin paljon on asioita mitkä eivät ole kohdallaan.
Kesäloma oli sitten se viimeinen pisara, mieheni ilmoitti, että minun on valittava joko hänet tai ex-liitostani olevat lapseni... lapset ovat minulle etusijalla aina ja en miettinyt hetkeäkään vastaustani... mies sai sitten eilen illalla raivokohtauksen ja sanoi ottavansa myös yhteisen lapsemme, pienen ihanan 3v tytön josta en missään nimessä haluaisi luopua enkä halua hänen joutuvan mieheni kasvatettavaksi.
Onko kellään kokemusta millä perusteella mieheni voisi huotajuuden saada ja erottaa tytön äidistään, sisaruksistaan,tutusta kasvuympäristöstään sekä päiväkodista?
Mieheni tekee yötyötä ja hän on nähnyt tyttöä lähes poikkeusetta vain viikonloppuisin, minä olen päivätöissä päiväkodissa ja hoidan sekä huolehdin tytöstä viikot.
Itkusta ei tule loppua, sillä pelkään niin kovasti menettäväni hänet:(
Vastaukset 10
Vanhimmat
ei ole helppo hyväksyä. miehesi on voinut ajattelmattomuuttaan sanoa moista, en usko, että todella tarkoittaa. käykää parisuhdeneuvonnassa, että miehesi voi kasvaa ihmisenä ja saatte liittonne kuntoon. ihmiset eroavat nykyisin liian helposti. monet miehet ovat kypsymättömiä ja naiset .......itsekkäitä. parisuhteen eteen tulee tehdä töitä ja vasta viimeisenä keinona ero on paikallaan.
Lasten hyvinvoinnin tulee kuitenkin olla etusijalla.
Millainen nainen haluaa olla miehen kanssa joka on systemaattisesti pettänyt naisen odottaessa heidän yhteistä lasta?
On aina iso riski saada lapsia useamman miehen kanssa. Isät kohtelisi lapsiaan eri tavoin, soppa olisi mahdoton.
Yksinhuoltajat pitäisi periaatteessa sopia hyvin toistensa kumppaneiksi mutta ei siihen enää uusia lapsia pitäisi laittaa jos osaa olla kaukaa viisas.
Tämä nyt ei sinua auttanut mutta mielestäni voisit mennä lastenvalvojan luo juttelemaan tilanteesta että joku sopimus tytön tilanteesta saadaan aikaseksi.
Älä jää tuollaisen leiikonan pesään. (leijonauros tappaa naaraan edellisen pentueen saadakseen itse paritella ja saada omat geeninsä vain jatkumaan...)
En voi millään käsittää, että olet antanut vieraan miehen kiusata omia lapsisi tuolla tavoin. Lasten on ollut paha olla omassa kodissaan, ja sinä olet vaan katsonut vierestä? Miten eivät ole hälytyskellot soineet viimeistään siinä vaiheessa kun ukko kehoittaa OMAA LASTASI muuttamaan pois luotasi? Ajattele, miltä heistä tuntuu, kun vieras ukko haukkuu heidän rakasta isäänsä heille?
Anteeksi vaan, mutta en voi käsittää sinunlaisia ihmisiä. Ja muuten, lapset eivät ole olleet sinulla etusijalla, kun olet antanut vieraan ukon kohdella heitä noin. Anteeksi suorasanaisuuteni, mutta ajattelin vaan napauttaa, jos vaikka ymmärtäisit viimein ajatella lapsiasi. Tyttöä hän ei varmasti saa, ellei sinulta löydy huonompaa taustaa (mitä en usko).
Toinen mieheni, jonka kanssa sain muutaman lapsen, ei sietänyt aiemmasta liitostani olevia lapsia. En tiennyt ennen kuin vuosien jälkeen, mitä kaikkea hän oli heille tehnyt. Kuitenkin se mitä näin oli kamalaa ja minä valitsin lapset.
Mies uhkaili yhteisten lasten huoltajuudella ja vaikka millä, mutta se on eron piinaa ja se on vain kestettävä.
Hain eroa, palkkasin asianajajan ja häin häädön miehelle. Ne ajat olivat yhtä helvettiä, mutta katsoin, että velvollisuuteni on kestää se, sillä kukaan ei tee lapsilleni sellaista kuin tämä teki. Eikä myöskään pilaa kodin ilmapiiriä. Minä haluan lapsilleni rauhallisen kasvupaikan ja sen eteen olin valmis taistelemaan.
Isän mahdollisuudet huoltajuuteen ovat nykyään parantuneet, mutta äidin merkitys pienen lapsen kehitykselle tiedetään myös erittäin hyvin. Oikeuslaitos on täynnä kirkasälyisiä ihmisi, jotka eivät ole moksiskaan sellaisista väitteistä joitaesim. täällä esitetään. he ovat kuulleet niitä ihan liikaa.
Miehesi on jättänyt edellisenkin lapsensa ja ajanut sinun lapsesi pois kotoa. Hän ei ole toimillaan antanut kovin vakuuttavaa kuvaa hyvästä huoltajasta. Jos sinä olet hoitanut lapsiasi ja vielä hänenkin lastaan edellisestä liitosta olet osoittanut olevasi kykenevä huoltajaksi.
Koita saada yhteys myösmiehen edelliseen vaimoon ja jutella hänen kanssaan siitä minkälainen mies oli heidän yhteiselle lapselleen ja miten hän käyttäytyi kotona.
Kuvaamasi toiminta on ahdistavaa ja arvaan, että todellisuus on vielä paljon kamalampaa. Pistä toimeksi älä enää kysele valintoja. Valitse ilman muuta lapsesi. Sitä et koskaan tule katumaan!
Olen järjestellyt asioita tänään ja otin yhteyttä myös vanhimpien edellisestä liitostani olevien lasteni isään. Olin hänen kanssaan naimisissa lähes 15v ja hän jos kukaan tietää millainen olen äitinä, olin kotiäitinä yli 10 vuotta 4 vanhimman lapseni kanssa.
Hän lupasi tulla tarvittaessa oikeuteenkin asti todistamaan puolestani ja kyllähän vanhimmat lapsenikin pystyvät kertomaan/todistamaan puolestani (vanhin on jo täysi-ikäinen, kaksi murrosikäistä ja yksi ala-aste-ikäinen).
Enään en halua/suostu olemaan alistettuna vaan haluan lapsilleni sekä myös itselleni onnellisen sekä lämpöisen kodin jossa meillä kaikilla on hyvä olla ja kiitän vanhinta poikaani siitä, että hän rakastaa minua kaikesta huolimatta, vaikken pystynytkään olemaan aikaisemmin vahva edes hänen vuokseen.
Kuinka ollakkaan ystäviä ei minulla ole joille voisin purkautua, nekin ovat vuosien varrella kaikonneet, siksi hainkin neuvoa täältä.
Ei sinulta lasta voida riistää, sehän on selvä.
Mutta todellakin, älä suostu enää tuollaisen miehen pompoteltavaksi! Sinun hyvinvointisi on lasten hyvinvoinnin tae, huolehdi ensin itsestäsi ja keskity sitten ihaniin lapsiisi. Kyllä sinä selviät ilmankin tuollaisia tekohurmureita! Heillä vaan on taito hurmata ja siihen on niin helppo uskoa kun on vuosia kaivannut vähän juhlaa elämäänsä.... vaikka totuus on se että aina ajattelevat vain ja ainoastaan itseään ja omia tarpeitaan kun hurmaavat naiset!
Voimia tilanteeseesi! Älä lannistu äläkä luovuta!
Varaa aika sosiaalitoimen perheneuvolaan. Se on lempein tapa laittaa asiat rullaamaan.
Tarvitset nyt tukea, ja se on paikka, jossa uskallat kertoa mikä sinua painaa. Älä kerro lapsen isälle, että olet menossa sinne. Olet tehnyt rankkoja päätöksiä, virheitäkin, mutta älä jää avuttomana odottamaan seuraavaa tapahtumaa, vaan toimi. Itse voit itseäsi parhaiten auttaa!
Reipastupa nyt ja varaa aika, ota elämäsi ja hyvinvointisi omiin käsiisi ja tee jotain. Muista olla rehellinen ja avoin, koska sinulla ei ole perheneuvolassa mitään pelättävää, ja avun hakeminen kertoo sinusta sen, että ajattelet lasten parasta hakemalla tilanteeseesi tukea.
Heti töihin käsiksi, varaamaan aikaa ja hakemaan uutta kotia itsellesi. Kysy vanhimmalta pojaltasi ja ex-mieheltäsi, haluaako vanhin poikasi vielä asua sinun kanssasi, kun muutat yksin ja jos ei, niin pidä poika kuitenkin ajantasalla, että hän on aina tervetullut ja kadut että annoit nykyisen miehesi erottaa teidät. Pidä lapset yhdessä, niin miehellä ei ole mitään mahiksia erottaa lapsia toisistaan. Hop hop, heti eikä huomenna. Jos sinulla on puhevälit exäsi kanssa, juttele hänen kanssaan.
Toivon sinulle jaksamista, mutta sinun on ryhdistäydyttävä tai miehesi saa lyömäaseen, koska et hoida asioitasi! Toivottavasti ymmärrät, että tuollaista liittoa on silkkaa hulluutta jatkaa, niin ikävä kun se on ääneen sanoa. Tsemppiä !
hänet? Olisi mukava kuulla isän kertomana tuo juttu niin ehkä noita säälittelyviestejä ei tulisi sinulle niinkään..
Miksi muuten erossa äiti MENETTÄÄ lapsen jos lapsi jää isälleen?
Kun normimenetelmien mukaan lapsi jääkin äidilleen niin sehän on loppujenlopuksi vain äidille lähes kestämätön taakka vaikka lapsella on "yhteishuoltajuuden" verukkeeseen vedoten silti tasavertainen isäkin?
Nyt tökkii jossakin ja pahasti!
mitä sinulle nyt kuuluu.