meillä on kohta 1,5kk vauva joka ei nuku päivällä ollenkaan huutaa vaan ja haluaa olla sylissä.Hetkeksi voi rauhoittua kun syliin ottaa mutta jos vauvan laskee johonkin,niin alkaa heti huutamaan ??En ehdi tehdä ruokaa/kotitöitä ollenkaan kun joudun olla sohvalla vauva sylissä koko ajan ettei se itkisi..?
Yöt nukkuu n.4tunnin pätkissä nukahtaa klo23 nukkuu 3.30 asti nukahtaa taas klo4.00 ja herää sitteen n.6.30 ja sitten EHKÄ nukkuu vielä muutaman tunnin ja sitten se ei nukukkaan koko päivänä kun 10-15min pätkiä?Olen todella väsynyt tähän,vaikka lapsen isä on paikalla ja auttaa tarpeen mukaan mutta tämä tuntuu niin uuvuttavalta kun en tiedä miksi lapsi oikein huutaa>??tämä rytmi on vauvalla ollut kohta jo parisen viikkoa ? toivotonta...
vauva ei nuku????
esikoinen09...
18
10261
Vastaukset
- ......
Itselläni nyt 4-kuinen vauva, joka nukkuu hyvin. Päiväsaikaan useat päiväunet, jotka kestoltaan ovat pari-kolme tuntia. Yötkin menevät nukkuessa noin 7 tunnin pätkä ja sitten lyhyempi pätkä. MUTTA.. esikoisemme, tällä hetkellä 3v oli JUURi tuollainen pätkänukkuja, kuten kuvailit. Ja sen lisäksi, että päivisin hän nukkui noita 15 minuutin pätkiä, ei yölläkään uni maittanut, sillä hän tissitteli parin tunnin välein yötäpäivää.
Yritimme nukuttaa oman sänkynsä lisäksi sitteriin, turvakaukalooon, sisävaunuihin, kantoliinaan, rintareppuun, ja toki syliinkin. Mutta missään näissä (ei myöskään sylissä) vauva ei yksinkertaisesti ottanut mitään parin tunnin päiväunia, kuten vauvanhoito-oppaista lueskelin. Ihmettelin, onko minussa vikaa hoitajana, vai vauvassa vikaa, vai mikä nyt on vialla. Ja jokaista vaihtoehtoa kyllä kokeilimme ihan järjestelmällisesti ja monen viikon ajan, eli emme tietenkään sikinsokin nukuttaneet milloin missäkin. On selvää, että tällöin lapsi ei tottuisi nukkumaan oikein missään, kun ei kokisi mitään paikkaa sopivan turvalliseksi.
Vauvat tuntuvat olevan niin erilaisia, meilläkin tämä toinen onkin sitten IHAn erilainen nukkuja, joten jos saman perheen lapsetkin eroavat toisistaan näin huomattavasti, niin saati sitten eri perheiden vauvat. Joten antaisin neuvon, että älä suotta ajattele, että vauojen "kuuluu" nukkua pitkät päiväunet, sillä jos näin ei käy, aiheutat itsellesi vain turhaa stressiä. Vauvasi vain sattuu olemaan lyhyitä unia nukkuva yksilö. Ja sillä hyvä.
Koita järjestää muut tekemiset siten, että voit niitä tehdä pienissä erissä. Ja ajattele niin, että jaksotat varmuuden vuoksi tekemiset osiin. Esim. pyykkihommissa: älä ajattele hommaan ryhtyessäsi, että teet kaiken mitä urakkaan kuuluu kerralla. Ajattele niin, että tämän 15 minuuttisen aikana viikkaat puhtaat, tai ripustat märät pyykit kuivumaan yms. Jotta sitten kun vauvasi parahtaa itkuun, et hermostu, kun työsi on jäänyt TAAS KERRAN kesken. Vaan päinvastoin olet tyytyväinen kun sait juuri sopivasti tehtyä sen mitä aioitkin. :) Silloin olet rennompi ja hyväntuulisempi, jolloin vauva voi luottavaisemmin mielin rauhoittua ja nukahtaa. Vauva kyllä vaistoaa, jos olet kireä, jolloin hänen vaistonsa sanoo, että jokin vaara tms. uhkaa, joten nukkua ei uskalla.
Toisaalta sitten, voisiko olla, että vauvalla olisi jonkinlainen tiheän imun kausi. Oletkin tietenkin tarjonnut rintaa kitinöihin? Entä mahavaivat? Röyhtäytät hyvin jne? Käytätkö äidinmaidonvastiketta? Oletko kokeillut vaihtaa merkkiä, jos aiheuttaa masuvaivoja? Onko itku terävää ja kovaa kipuitkua, vai väsymyksestä johtuvaa marinaa, vai vain huomiontarvetta? Sekin on tosi tärkeää tyydyttää. Siis se huomiontarvekin. Noin pienen on päästävä syliin, kun siltä tuntuu, vielä ei ole aika opetella "viihtymään yksin", kuten aina kuulee sanottavan. Vauvan paikka on sylissä. Kun luot hyvän pohjan perusturvallisuuteen ja siihen, että hän voi luottaa sinuun ja tuntee, että hänen tarpeisiinsa vastataan, voit myöhemmin hyötyä siitä, että hän viihtyy hetken lelujensakin parissa.
Ja voin lohduttaa, että ainakin meillä pidemmät päiväunet alkoivat jotakuinkin vuoden vanhana, olisikohan ollut jo vähän aiemminkin... :) Mutta kuitenkin. Koita jaksaa, tilanne kyllä helpottuu vauvan kasvaessa. Koita vain saada hyödynnettyä vähäisen vapaa-ajan, ja ota rennosti. Jos aika menee sohvalla, koita nauttia siitä, että yleensäkin SAAT viettää vauvasi kanssa yhteistä aikaa. Seuraavan lapsen kanssa onkin sitten IHAN eri meininki! - jotain ajatusta
onko vauvalla vatsavaivoja tai vaikuttaako vauva kipeältä? Meillä itkuisuuden ja pätkänukkumisen aiheuttaja oli refluksi. Oikea lääkitys kun löytyi, niin vauva alkoi nukkumaan hyvin ja muuttui muutenkin "aurinkoiseksi".
Jaksamisia.- hierontaa...
saattaa pieru kiertää sisuksissa ja se sattuu.
Juotko kahvia, syötkö herneitä...kaikki mitä syöt, vaikuttaa vauvaan sen maidon kautta.
Ja joo...kotityöt EI KARKAA; anna olla! Vauvan kuuluu olla sylissä, anna sen olla niinkauan kuin haluaa!
Se tosiaan vaistoaa kun olet kireä!
Niin...ja saako tosiaan tarpeeksi syötävää...anna lisämaitoa jos tuntuu että jää nälkäiseksi.
Seurustele ja juttele vauvasi kanssa, anna "leikkiä" lattialla...saa sitä påierua pois sisuksista.
Lainaa kirjastosta lorukirjoja, joissa on ohjeet...saat mukavia tuokioita.
JA ANNA niitten kotihommien olla, kyllä ne kerkiää!
Se vauva on nyt tärkein! Ja sun jaksaminen!
- 4kk poju
on ollut samanlainen päiväkukkuja. Joskus kun oikein sitkeästi laittaa tissiä suuhun joka pikktorkun jälkeen niin jatkaa unia vielä toisen vartin torkun mutta totta se on että ei se vieläkään osaa pitkiä päiväunia ottaa. Eikä pitäisi nälässä olla lapsen.. se kyllä uuvuttaa mutta nyt sitten jos isä tai esim. mummo voi tulla päivällä auttamaan niin ota apu vastaan. Voi sylitellä lasta, viikata pyykkejä tms. Saat itse vähän levätä. Tiedän, on todella uuvuttavaa kun ihan kokoajan on vauvassa kiinni. Mulle tunninkin irti olo vauvasta on riemukas asia :D Vaikka vauva olisi vaan isän sylissä tai mummon. Lisää ulkoilua ja touhua lapsen kanssa kun on hereillä, josko siitä edes vähän väsyisi..
- se on äidin handsfree
Vauvasi ei kuitenkaan itke sylissä? Hommaa kantoliina, niin kädet vapautuu ja voit tehdä mitä vain kotona.
Ihmislapsi syntyy aivan keskentekoisena, useimpiin muihin nisäkkäisiin verrattuna avuttomana ja riippuvaisena vanhempien hoivasta. Amerikkalainen lastenlääkäri William Sears (kuuluisan The Baby Bookin kirjoittaja) sanookin: "Ihmisen sikiöaika kestää oikeastaan 18 kuukautta: yhdeksän kuukautta kohdussa ja yhdeksän kohdun ulkopuolella kannettuna".
Meidän kulttuurissamme vallitsee käsittämätön vimma jättää pieni vauva yksin - sänkyyn, vaunuihin, sitteriin, kantokoppaan, lattialle, ja viihdykkeeksi hänelle tarjotaan mobilea tai värikkäitä leluja joita heilutellaan vauvan kasvojen edessä... Vauvan kannalta tämä on luonnotota ja julmaa. Ihmisvauva suorastaan huutaa (ihan kirjaimellisestikin joutuu usein huutamaan) kosketusta, liikettä, mahdollisuutta seurata ihmistovereidensa normaalia, arkista elämää turvallisesti vanhemman liikkeiden rytmissä mukana keikkuen.
Ihmisellä on poikasen oikeaan hoitoon ohjaava vaisto aivan kuten eläimilläkin, meidän vain on sitä vaikeampi kuunnella kaiken älyllisen ja kulttuurillisen tietotulvan joukossa. Joillekin meistä vauvan vaatima läheisyys voi olla omista lapsuudenkokemuuksista johtuen vaikeampaa kuin toisille, mutta useimmat vanhemmat haluavat kuitenkin pitää lasta paljon sylissä ja lähellä. Silloinkin, kun Virallinen Lastenhoitokulttuuri käski olla "totuttamatta lasta syliin", neuvon noudattaminen oli useimmille vanhemmille tuskallista, ja tyhmä neuvo se olikin, ajattele nyt: "älä totuta häntä rakkauteen", "älä totuta häntä ravintoon", "älä totuta häntä turvallisuuteen".
Kantoliina ei ole itsetarkoitus, vaan väline joka auttaa äitiä, isää ja muita lapsen rakkaita toteuttamaan hoivavaistoaan.
Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista syytä pitää lapsi lähelläsi
1)kantaminen on se, mitä lapsi synnyttyään odottaa. hän on juuri hytkynyt äidin liikkeessä mukana yhdeksän kuukautta. lapsella on liikkeessä ja liinan puristuksessa tuttu ja turvallinen olo.
2)lastaan kantava äiti on vapaa liikkumaan, toimimaan, seurustelemaan. kantaminen ehkäisee yksin jäämistä, turhautumista ja masennusta.
3)kannetun lapsen aivot kehittyvät paremmin, tietty määrä liikestimulaatiota on jopa välttämätöntä aivojen normaalille kehittymiselle.
4)kantaminen edistää sitoutumista (bonding) aikuisen ja lapsen välillä, ja näin on sekä hyväksi lapsen psyykkiselle kehitykselle, että auttaa aikuista kosketukseen vaistojensa kanssa.
5)kantoliinassa lapsi ei jää muiden ihmisten elämästä syrjään, vaan on koko ajan keskipisteessä mutta EI keskipisteenä - mikä voi ahdistaa lasta kovasti
6) kun lapsi on lähellä, äiti voi vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja oppii myös lukemaan lapsen viestejä paremmin, esimerkiksi imetyksen onnistumiselle tämä voi olla merkittävä tekijä
7)kannettu lapsi itkee selvästi vähemmän kuin sitteri-, sänky- ja lattialapsi
8)kannettu lapsi nukkuu liinassa helposti ja aina halutessaan
9)kannettu lapsi kehittyy fyysisesti ja motorisesti nopeammin kuin lapsi, joka jätetään omilleen
10)kannettu lapsi ei tarvitse leluja ja erityisiä vauvavirikkeitä - maailma on hänen mobilensa - hoidosta..
se on äidin handsfree kirjoitti:
Vauvasi ei kuitenkaan itke sylissä? Hommaa kantoliina, niin kädet vapautuu ja voit tehdä mitä vain kotona.
Ihmislapsi syntyy aivan keskentekoisena, useimpiin muihin nisäkkäisiin verrattuna avuttomana ja riippuvaisena vanhempien hoivasta. Amerikkalainen lastenlääkäri William Sears (kuuluisan The Baby Bookin kirjoittaja) sanookin: "Ihmisen sikiöaika kestää oikeastaan 18 kuukautta: yhdeksän kuukautta kohdussa ja yhdeksän kohdun ulkopuolella kannettuna".
Meidän kulttuurissamme vallitsee käsittämätön vimma jättää pieni vauva yksin - sänkyyn, vaunuihin, sitteriin, kantokoppaan, lattialle, ja viihdykkeeksi hänelle tarjotaan mobilea tai värikkäitä leluja joita heilutellaan vauvan kasvojen edessä... Vauvan kannalta tämä on luonnotota ja julmaa. Ihmisvauva suorastaan huutaa (ihan kirjaimellisestikin joutuu usein huutamaan) kosketusta, liikettä, mahdollisuutta seurata ihmistovereidensa normaalia, arkista elämää turvallisesti vanhemman liikkeiden rytmissä mukana keikkuen.
Ihmisellä on poikasen oikeaan hoitoon ohjaava vaisto aivan kuten eläimilläkin, meidän vain on sitä vaikeampi kuunnella kaiken älyllisen ja kulttuurillisen tietotulvan joukossa. Joillekin meistä vauvan vaatima läheisyys voi olla omista lapsuudenkokemuuksista johtuen vaikeampaa kuin toisille, mutta useimmat vanhemmat haluavat kuitenkin pitää lasta paljon sylissä ja lähellä. Silloinkin, kun Virallinen Lastenhoitokulttuuri käski olla "totuttamatta lasta syliin", neuvon noudattaminen oli useimmille vanhemmille tuskallista, ja tyhmä neuvo se olikin, ajattele nyt: "älä totuta häntä rakkauteen", "älä totuta häntä ravintoon", "älä totuta häntä turvallisuuteen".
Kantoliina ei ole itsetarkoitus, vaan väline joka auttaa äitiä, isää ja muita lapsen rakkaita toteuttamaan hoivavaistoaan.
Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista syytä pitää lapsi lähelläsi
1)kantaminen on se, mitä lapsi synnyttyään odottaa. hän on juuri hytkynyt äidin liikkeessä mukana yhdeksän kuukautta. lapsella on liikkeessä ja liinan puristuksessa tuttu ja turvallinen olo.
2)lastaan kantava äiti on vapaa liikkumaan, toimimaan, seurustelemaan. kantaminen ehkäisee yksin jäämistä, turhautumista ja masennusta.
3)kannetun lapsen aivot kehittyvät paremmin, tietty määrä liikestimulaatiota on jopa välttämätöntä aivojen normaalille kehittymiselle.
4)kantaminen edistää sitoutumista (bonding) aikuisen ja lapsen välillä, ja näin on sekä hyväksi lapsen psyykkiselle kehitykselle, että auttaa aikuista kosketukseen vaistojensa kanssa.
5)kantoliinassa lapsi ei jää muiden ihmisten elämästä syrjään, vaan on koko ajan keskipisteessä mutta EI keskipisteenä - mikä voi ahdistaa lasta kovasti
6) kun lapsi on lähellä, äiti voi vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja oppii myös lukemaan lapsen viestejä paremmin, esimerkiksi imetyksen onnistumiselle tämä voi olla merkittävä tekijä
7)kannettu lapsi itkee selvästi vähemmän kuin sitteri-, sänky- ja lattialapsi
8)kannettu lapsi nukkuu liinassa helposti ja aina halutessaan
9)kannettu lapsi kehittyy fyysisesti ja motorisesti nopeammin kuin lapsi, joka jätetään omilleen
10)kannettu lapsi ei tarvitse leluja ja erityisiä vauvavirikkeitä - maailma on hänen mobilensaTunnetko vauvan, joka itkee heti jos hänet laskee hetkeksikin sylistä, "asuu rinnalla ympäri vuorokauden" ja nukkuu korkeintaan varttitunnin pätkissä? Tämä ei välttämättä tarkoita, että jokin olisi vialla. Vauva on ehkä heitä, joita sanotaan "suuritarpeisiksi" (high need) lapsiksi. Vanhemmille tämä voi olla raskasta ja ahdistavaa, etenkin jos on luullut kaikkien vauvojen "nukkuvan paljon" ja enimmäkseen jokeltavan sitterissä mobilea tuijotellen.
Me emme tiedä, miksi jotkut vauvat ovat tällaisia. Ehkä he ovat herkempiä ympäristön ärsykkeille. Ehkä he vaikka hermoston kehitykseen liittyvistä syistä tuntevat kaiken epämukavuuden kymmenennessä potenssissa. Ehkä heillä sittenkin on jokin vika tai vaiva, kuten syntymässä nyrjähtäneitä niveliä, jäykkä niska, vatsavaivoja, päänsärkyä... ja ehkä vaiva on niin pieni, että lääkärit eivät sitä löydä eivätkä vanhemmat pysty päättelemään, mutta vauvalla on koko ajan vähän tukala olo.
Vauvat ovat kuitenkin viisaita. He eivät itke vain valittaakseen, vaan tilatakseen sitä, mitä tarvitsevat. Läheisyyttä, liikuttamista ja välitöntä tarpeiden tyydyttämistä.
Vauva tilaa mitä tarvitsee
Nykytieto näyttää vahvistavan, että vauvalla on todellinen fyysinen tarve suureen läheisyyteen hoitajansa kanssa vielä monen kuukauden ajan syntymän jälkeen. Esimerkiksi vauvalla näyttää olevan sisäänrakennettu kyky oppia hallitsemaan hengitystään ja unensa vaiheita nukkuessaan "opettelemalla" näitä vieressä nukkuvan aikuisen hengityksestä. Ja jo kauan on tiedetty, että vauvan kantaminen ja hänen heilumisensa aikuisen liikkeiden tahdissa auttaa suolistoa toimimaan tehokkaammin, ehkäisee ilmavaivoja ja auttaa hermoston ja lihasten kehittymistä. Kun jossain vaiheessa on luultu, että "huutaminen vahvistaa keuhkoja" nykyään yhä useammat lääkärit kehoittavat vastaamaan vauvan kaikkiin tarpeisiin mahdollisimman nopeasti, koska sitä vauva odottaa ja niin hän kehittyy parhaiten fyysisesti ja psyykkisesti. "Itku on myöhäinen merkki imetyksen tarpeesta" on jopa Amerikan lastenlääkärien yhdistyksen virallinen neuvo.
Voisi ajatella, että ihmislapsen luonnollinen tila on olla vielä muutama kuukausi syntymän jälkeenkin yhtä lähellä hoitajaansa kuin kohdussa oli. Nyt vain vatsanahan toisella puolella. Monet ns. luonnonkansojen lapset viettävät ensimmäiset kuukaudet jatkuvassa ihokontaktissa äitiin ja heidän tyypillinen imetysvälinsä on ehkä varttitunnin. Tarkoittaako tämä, että meidän pitää kaikkien nyt pyrkiä samaan? Tuskin sentään. Ihmiselle on "luonnollista" myös sopeutua varhain oloihin ja kulttuuriin, jossa elää. Jos suomalainen vauva syö vähän harvemmin kuin neljä kertaa tunnissa, se on sentään helpotus, koska äiti tässä ilmastossa luultavasti haluaa pitää joskus puseroakin. Jos vauva viihtyy vaunuissa, sitterissä, hyppykeinussa, miksei niitä voisi käyttää.
Mutta jos oma vauva sattuu olemaan se suuritarpeinen, joka ilmaisee tarpeensa voimakkaasti, voi olla helpottavaa tietää, että suuretkin läheisyyden tarpeet ovat aivan luonnollisia. Ja toisaalta, jos jokin tosiaan on vialla, jos lapsella on sairautta, kipuja, koliikkia, hermostollista yliherkkyyttä, jos hän on keskonen tai kasvaa huonosti – oikeastaan mihin tahansa varsinaisiin ongelmiin voi olla apua siitä, että pyrkii tavallista huolellisemmin vauvalle luonnonmukaisin oloihin ja läheisyyteen - hoidosta lisää
hoidosta.. kirjoitti:
Tunnetko vauvan, joka itkee heti jos hänet laskee hetkeksikin sylistä, "asuu rinnalla ympäri vuorokauden" ja nukkuu korkeintaan varttitunnin pätkissä? Tämä ei välttämättä tarkoita, että jokin olisi vialla. Vauva on ehkä heitä, joita sanotaan "suuritarpeisiksi" (high need) lapsiksi. Vanhemmille tämä voi olla raskasta ja ahdistavaa, etenkin jos on luullut kaikkien vauvojen "nukkuvan paljon" ja enimmäkseen jokeltavan sitterissä mobilea tuijotellen.
Me emme tiedä, miksi jotkut vauvat ovat tällaisia. Ehkä he ovat herkempiä ympäristön ärsykkeille. Ehkä he vaikka hermoston kehitykseen liittyvistä syistä tuntevat kaiken epämukavuuden kymmenennessä potenssissa. Ehkä heillä sittenkin on jokin vika tai vaiva, kuten syntymässä nyrjähtäneitä niveliä, jäykkä niska, vatsavaivoja, päänsärkyä... ja ehkä vaiva on niin pieni, että lääkärit eivät sitä löydä eivätkä vanhemmat pysty päättelemään, mutta vauvalla on koko ajan vähän tukala olo.
Vauvat ovat kuitenkin viisaita. He eivät itke vain valittaakseen, vaan tilatakseen sitä, mitä tarvitsevat. Läheisyyttä, liikuttamista ja välitöntä tarpeiden tyydyttämistä.
Vauva tilaa mitä tarvitsee
Nykytieto näyttää vahvistavan, että vauvalla on todellinen fyysinen tarve suureen läheisyyteen hoitajansa kanssa vielä monen kuukauden ajan syntymän jälkeen. Esimerkiksi vauvalla näyttää olevan sisäänrakennettu kyky oppia hallitsemaan hengitystään ja unensa vaiheita nukkuessaan "opettelemalla" näitä vieressä nukkuvan aikuisen hengityksestä. Ja jo kauan on tiedetty, että vauvan kantaminen ja hänen heilumisensa aikuisen liikkeiden tahdissa auttaa suolistoa toimimaan tehokkaammin, ehkäisee ilmavaivoja ja auttaa hermoston ja lihasten kehittymistä. Kun jossain vaiheessa on luultu, että "huutaminen vahvistaa keuhkoja" nykyään yhä useammat lääkärit kehoittavat vastaamaan vauvan kaikkiin tarpeisiin mahdollisimman nopeasti, koska sitä vauva odottaa ja niin hän kehittyy parhaiten fyysisesti ja psyykkisesti. "Itku on myöhäinen merkki imetyksen tarpeesta" on jopa Amerikan lastenlääkärien yhdistyksen virallinen neuvo.
Voisi ajatella, että ihmislapsen luonnollinen tila on olla vielä muutama kuukausi syntymän jälkeenkin yhtä lähellä hoitajaansa kuin kohdussa oli. Nyt vain vatsanahan toisella puolella. Monet ns. luonnonkansojen lapset viettävät ensimmäiset kuukaudet jatkuvassa ihokontaktissa äitiin ja heidän tyypillinen imetysvälinsä on ehkä varttitunnin. Tarkoittaako tämä, että meidän pitää kaikkien nyt pyrkiä samaan? Tuskin sentään. Ihmiselle on "luonnollista" myös sopeutua varhain oloihin ja kulttuuriin, jossa elää. Jos suomalainen vauva syö vähän harvemmin kuin neljä kertaa tunnissa, se on sentään helpotus, koska äiti tässä ilmastossa luultavasti haluaa pitää joskus puseroakin. Jos vauva viihtyy vaunuissa, sitterissä, hyppykeinussa, miksei niitä voisi käyttää.
Mutta jos oma vauva sattuu olemaan se suuritarpeinen, joka ilmaisee tarpeensa voimakkaasti, voi olla helpottavaa tietää, että suuretkin läheisyyden tarpeet ovat aivan luonnollisia. Ja toisaalta, jos jokin tosiaan on vialla, jos lapsella on sairautta, kipuja, koliikkia, hermostollista yliherkkyyttä, jos hän on keskonen tai kasvaa huonosti – oikeastaan mihin tahansa varsinaisiin ongelmiin voi olla apua siitä, että pyrkii tavallista huolellisemmin vauvalle luonnonmukaisin oloihin ja läheisyyteen1) Lapsentahtinen imetys.
On jo yleisesti tiedossa, että vauvan jokaiseen itkuun kannattaa ensimmäiseksi tarjota rintaa. Imettää ei voi liian usein. Imetystä ei toisaalta voi väkisin lisätäkään, mutta aina voi olla entistä valmiimpi tarjoamaan ja pitää lapsen entistä lähempänä rintaa. Maito on voimakas luonnon kipulääke ja imeminen tuottaa lapselle suurta mielihyvän tunnetta. Ns. suuritarpeisilla vauvoilla näyttää olevan suurempi lohtuimemisen tarve. Moneen imetyksenkin ongelmaan auttaa imetysvälien lyhentäminen – mutta välien keinotekoiseen pidentämiseen on tuskin muita syitä kuin äidin jaksamis- ym. perheen ajankäyttöön liittyvät seikat (jotka kyllä nekin voivat olla hyviä syitä, mutta pienen vauvan kanssa pitäisi mielummin auttaa äitiä keventämällä hänen muuta taakkaansa, eikä yrittää saada vauvaa vaatimaan vähemmän). Jopa liian runsaan herumisen aiheuttamat vatsavaivat voivat helpottaa kun imetystä tiuhentaa -–silloin vain kannattaa imettää aina useamman kerran, jopa parin-kolmen tunnin ajan samasta rinnasta ja vaihtaa vasta sitten toiseen.
Jos tuntuu, että lapsi haluaa olla rinnalla jatkuvasti, eikä äiti "pääse" mihinkään eikä saa mitään muuta tehtyä, kannattaa panostaa kantoliinassa imettämisen opettelemiseen. Joiltakin se sujuu helposti, toisilta vaatii opettelemista, mutta on kaikille mahdollista.
Joskus se, että vauva suorastaan asuu rinnalla, voi varsinkin imetyksen alkuvaiheissa olla merkki kehnosta imuotteesta – vauva ei ime tehokkaasti ja saa ehkä tarpeeksi maitoa mutta tarvitsee siihen paljon aikaa. Jos mahdollista, asia kannattaisi tarkistaa käytännön kokemusta omaavan imetystuki-ihmisen, kätilön tms. kanssa.
2) Kantaminen
Monet vauvat, jotka muuten ovat tyytyväisiä vain rinnalla, viihtyvät kuitenkin jos heitä kannetaan sylissä. Kaikkein vaativimmat tai tuskaisimmat vauvat tosin vaativat, että heitä kantavan aikuisen täytyy olla jatkuvassa liikkeessä. Jokainen vauvaa joskus hoitanut tietää, että kymmenenkin minuuttia viisikiloisen vauvan kantamista tuntuu käsivarsissa. Kantoliina on aivan ehdottoman kätevä apu, jos vauvaa täytyy kantaa vähänkin enemmän – ja on siitä apua leppoisan tyytyväistenkin vauvojen vanhemmille. Liinoja on olemassa erilaisia malleja, ja sellaisen voi tehdä itsekin. Jos perheessä on akuutti suuritarpeisen vauvan tapaus, ei kannata jäädä pitkälti miettimään mikä liina olisi juuri meille paras, vaan hankkia mikä tahansa. Ns. rintareppua ei voi käyttää kovin pitkää aikaa kerrallaan, mutta sekin voi olla avuksi joskus. Jotkut kokevat liinojen käytön opettelun vaikeaksi (toki monet oppivat sen ilman ongelmia hetkessä), mutta jos motivaatiota riittää, oppii varmasti ainakin yhden tavan kantaa omaa vauvaansa omalla tavallaan. Käyttöohjeiden tarkka selaaminen kannattaa aluksi unohtaa: vauva vain sisään edes jotenkin, ja heti liikkeelle. Etsi muita kantoliinan käyttäjiä saadaksesi käyttötukea tarvittaessa. Usein heitä löytyy imetystukiryhmistä.
Kantoliinan kanssa moni koliikki- tai suuritarpeisen vauvan vanhempi on yhtäkkiä tuntenut saaneensa elämänsä takaisin. Kaupassakäynti on mahdollista sellaisenkin vauvan kanssa, joka itkee heti jos hänet asettaa vaunuihin. On mahdollista tehdä kotitöitä, kyläillä ja seurustella toisten aikuisten kanssa – vaikka sitten seisoen ja jatkuvasti hytkytellen.
3) Heilutus, taputus, hieronta
Jos vauvaa ei jaksa koko ajan kantaa, voi yrittää josko hän viihtyisi esimerkiksi istuvan aikuisen reisien päällä poikittain, vatsallaan, aikuisen taputellessa jatkuvasti (voimakkaasti!) pepusta tai silitellessä selästä. Vauvat viihtyvät usein parhaiten nimenomaan vatsallaan. Reisien päällä vauvaa voi myös hytkytellä. Vauva, jolla on kipuja tai epämukava olo ei yleensä halua olla hetkeäkään paikallaan ja viisas vanhempi ottaakin tavakseen jatkuvasti vispata, vaivata ja pyöritellä vauvaansa. Eräs suuritarpeisen vauvan äiti kertoi joskus öisin maanneensa sängyssä selällään, jalat koukussa vatsansa päällä, vauva vatsallaan säärien päällä ikään kuin ratsastaen, äiti jalkojaan hytkytellen. Ei äiti siinä aivan nukkumaan pystynyt, mutta saipa kallistaa päänsä tyynyyn kuitenkin. Vähän isompaa vauvaa, joka hallitsee jo päänsä liikkeitä, voi pyöritellä reisien päällä kuin pullataikinaa.
Heilumista voi yrittää simuloida myös kattoon tai parven reunaan ripustettavalla kehdolla tai hytkyttämälllä vauvaa voimakkaasti lastenvaunuissa. Jotkut vauvat eivät kuitenkaan tyydy pelkkään liikkeeseen ilman inhimillistä kosketusta.
Vauvahieronta on yksi tapa opetella antamaan vauvalle ekstra-annos sitä, mitä hän tarvitsee: ihmisen kosketusta ja liikuttelemista. Vauvahieronnan ohjeita voi löytää kirjastosta, niitä voi kysellä neuvolasta tai synnytyssairaalasta, tai etsiä paikkakunnaltaan vauvahierontaa taitavia fysio- tai vyöhyketerapeutteja, osteopaatteja tms. Tai sitten voi opetella omin ottein järjestelmällisesti sivelemään vauvaansa, tai ottaa tavakseen muuten vain jatkuvasti silitellä, taputella ja rapsutella vauvaansa, niin kuin jossain - hoidosta...
hoidosta lisää kirjoitti:
1) Lapsentahtinen imetys.
On jo yleisesti tiedossa, että vauvan jokaiseen itkuun kannattaa ensimmäiseksi tarjota rintaa. Imettää ei voi liian usein. Imetystä ei toisaalta voi väkisin lisätäkään, mutta aina voi olla entistä valmiimpi tarjoamaan ja pitää lapsen entistä lähempänä rintaa. Maito on voimakas luonnon kipulääke ja imeminen tuottaa lapselle suurta mielihyvän tunnetta. Ns. suuritarpeisilla vauvoilla näyttää olevan suurempi lohtuimemisen tarve. Moneen imetyksenkin ongelmaan auttaa imetysvälien lyhentäminen – mutta välien keinotekoiseen pidentämiseen on tuskin muita syitä kuin äidin jaksamis- ym. perheen ajankäyttöön liittyvät seikat (jotka kyllä nekin voivat olla hyviä syitä, mutta pienen vauvan kanssa pitäisi mielummin auttaa äitiä keventämällä hänen muuta taakkaansa, eikä yrittää saada vauvaa vaatimaan vähemmän). Jopa liian runsaan herumisen aiheuttamat vatsavaivat voivat helpottaa kun imetystä tiuhentaa -–silloin vain kannattaa imettää aina useamman kerran, jopa parin-kolmen tunnin ajan samasta rinnasta ja vaihtaa vasta sitten toiseen.
Jos tuntuu, että lapsi haluaa olla rinnalla jatkuvasti, eikä äiti "pääse" mihinkään eikä saa mitään muuta tehtyä, kannattaa panostaa kantoliinassa imettämisen opettelemiseen. Joiltakin se sujuu helposti, toisilta vaatii opettelemista, mutta on kaikille mahdollista.
Joskus se, että vauva suorastaan asuu rinnalla, voi varsinkin imetyksen alkuvaiheissa olla merkki kehnosta imuotteesta – vauva ei ime tehokkaasti ja saa ehkä tarpeeksi maitoa mutta tarvitsee siihen paljon aikaa. Jos mahdollista, asia kannattaisi tarkistaa käytännön kokemusta omaavan imetystuki-ihmisen, kätilön tms. kanssa.
2) Kantaminen
Monet vauvat, jotka muuten ovat tyytyväisiä vain rinnalla, viihtyvät kuitenkin jos heitä kannetaan sylissä. Kaikkein vaativimmat tai tuskaisimmat vauvat tosin vaativat, että heitä kantavan aikuisen täytyy olla jatkuvassa liikkeessä. Jokainen vauvaa joskus hoitanut tietää, että kymmenenkin minuuttia viisikiloisen vauvan kantamista tuntuu käsivarsissa. Kantoliina on aivan ehdottoman kätevä apu, jos vauvaa täytyy kantaa vähänkin enemmän – ja on siitä apua leppoisan tyytyväistenkin vauvojen vanhemmille. Liinoja on olemassa erilaisia malleja, ja sellaisen voi tehdä itsekin. Jos perheessä on akuutti suuritarpeisen vauvan tapaus, ei kannata jäädä pitkälti miettimään mikä liina olisi juuri meille paras, vaan hankkia mikä tahansa. Ns. rintareppua ei voi käyttää kovin pitkää aikaa kerrallaan, mutta sekin voi olla avuksi joskus. Jotkut kokevat liinojen käytön opettelun vaikeaksi (toki monet oppivat sen ilman ongelmia hetkessä), mutta jos motivaatiota riittää, oppii varmasti ainakin yhden tavan kantaa omaa vauvaansa omalla tavallaan. Käyttöohjeiden tarkka selaaminen kannattaa aluksi unohtaa: vauva vain sisään edes jotenkin, ja heti liikkeelle. Etsi muita kantoliinan käyttäjiä saadaksesi käyttötukea tarvittaessa. Usein heitä löytyy imetystukiryhmistä.
Kantoliinan kanssa moni koliikki- tai suuritarpeisen vauvan vanhempi on yhtäkkiä tuntenut saaneensa elämänsä takaisin. Kaupassakäynti on mahdollista sellaisenkin vauvan kanssa, joka itkee heti jos hänet asettaa vaunuihin. On mahdollista tehdä kotitöitä, kyläillä ja seurustella toisten aikuisten kanssa – vaikka sitten seisoen ja jatkuvasti hytkytellen.
3) Heilutus, taputus, hieronta
Jos vauvaa ei jaksa koko ajan kantaa, voi yrittää josko hän viihtyisi esimerkiksi istuvan aikuisen reisien päällä poikittain, vatsallaan, aikuisen taputellessa jatkuvasti (voimakkaasti!) pepusta tai silitellessä selästä. Vauvat viihtyvät usein parhaiten nimenomaan vatsallaan. Reisien päällä vauvaa voi myös hytkytellä. Vauva, jolla on kipuja tai epämukava olo ei yleensä halua olla hetkeäkään paikallaan ja viisas vanhempi ottaakin tavakseen jatkuvasti vispata, vaivata ja pyöritellä vauvaansa. Eräs suuritarpeisen vauvan äiti kertoi joskus öisin maanneensa sängyssä selällään, jalat koukussa vatsansa päällä, vauva vatsallaan säärien päällä ikään kuin ratsastaen, äiti jalkojaan hytkytellen. Ei äiti siinä aivan nukkumaan pystynyt, mutta saipa kallistaa päänsä tyynyyn kuitenkin. Vähän isompaa vauvaa, joka hallitsee jo päänsä liikkeitä, voi pyöritellä reisien päällä kuin pullataikinaa.
Heilumista voi yrittää simuloida myös kattoon tai parven reunaan ripustettavalla kehdolla tai hytkyttämälllä vauvaa voimakkaasti lastenvaunuissa. Jotkut vauvat eivät kuitenkaan tyydy pelkkään liikkeeseen ilman inhimillistä kosketusta.
Vauvahieronta on yksi tapa opetella antamaan vauvalle ekstra-annos sitä, mitä hän tarvitsee: ihmisen kosketusta ja liikuttelemista. Vauvahieronnan ohjeita voi löytää kirjastosta, niitä voi kysellä neuvolasta tai synnytyssairaalasta, tai etsiä paikkakunnaltaan vauvahierontaa taitavia fysio- tai vyöhyketerapeutteja, osteopaatteja tms. Tai sitten voi opetella omin ottein järjestelmällisesti sivelemään vauvaansa, tai ottaa tavakseen muuten vain jatkuvasti silitellä, taputella ja rapsutella vauvaansa, niin kuin jossain4) Perhepeti
"Perhepeti" tarkoittaa sitä, että vauva nukkuu yhdessä vanhempiensa – tai ainakin imettävän äidin kanssa. Monissa kulttuureissa ei tulisi mieleenkään laittaa muutaman kuukauden ikäistä vauvaa yksin vuoteeseensa ja Suomessakin on onneksi tapana, että pieni vauva nukkuu ainakin samassa huoneessa vanhempiensa kanssa jos ei aivan samassa sängyssä.
Jotkut vauvat tuntuvat vaativan melkeinpä jatkuvaa ihokontaktia hoitajaansa nukkuakseen ollenkaan. Jos näin on, on tuskin järkevää taistella vastaan ja tuhota omakin leponsa yrittämällä väksin opettaa vauvaa omaan vuoteeseen. Vauvaiän vieressä nukuttaminen ei mitenkään aiheuta myöhempää riippuvuutta vieressä nukkumisesta. Kun vauva on vieressä, onnistuu imettäminenkin yleensä helposti – moni äiti oppii imettämään vauvansa itsekään juuri havahtumatta, kun tämä vähänkin ilmaisee tarvetta tuhisemalla. Yllättävän helpoksi on monille osoittautunut imettää vauvaa molemmista rinnoista samalla kyljellä maaten – "ylemmästä" imettäessä pitää vain kääntyä itse hieman enemmän mahalleen. Näin vauvaa ei tarvitse yöllä siirrellä äidin puolelta toiselle.
On myös tutkittu, että kun äiti ja lapsi nukkuvat vierekkäin, heidän unensa rytmi – vaikka kuinka riekaleinen – "tahdistuu" niin, että vauva ei herätä äitiä juuri silloin kun äidin uni on syvimmässä vaiheessa. Erityisen hyvin tämä toimii, jos he menevät nukkumaan samaan aikaan.
Vaikka puhutaan perhepedistä, joskus voi olla viisainta, että isä nukkuu jonkin aikaa muualla. Näin voi kaikkein vaikeimpien öiden aikaan ainakin toinen vanhempi levätä vähän paremmin, ja helpottaa puolestaan päiväsaikaan toisen taakkaa.
Perhepedin turvallisuus askarruttaa joitakin. Tietyin edellytyksin vauvan nukuttaminen vanhemman vuoteessa on kuitenkin luotettavasti todistettu yhtä turvalliseksi kuin vauvan oma vuode vanhempien huoneessa. Paljon riskialttiimpaa on, jos vauva nukkuu eri huoneessa. Vauvan kanssa nukkuva aikuinen ei saa olla voimakkaan lääkityksen, alkoholin tai huumeiden alainen, eikä esimerkiksi korkean kuumeen takia tokkurassa. Patja ei saa olla liian pehmeä eikä peitto raskas, eikä vuoteessa saa olla patjojen tai patjan ja seinän väliä, johon vauva joi kierähtää ja upota. Terve, selvä aikuinen ei nukkuessaan voi kierähtää vahingossa vauvan päälle ja tukehduttaa tätä.
Yksi versio perhepedistä on ns. "sivuvaunu" eli vauvan oma sänky heti vanhempien vuoteen vieressä. Kätevä on esimerkiksi pinnasänky, josta yksi laita on poistettu tai ns. tenavasänky. Jos vauva ei kaipaa aivan suoraa kosketusta äitiin, tämä voi olla kaikkien unen laadun kannalta todella hyvä ratkaisu.
- Nelikuinen
Voin kertoa että meillä oli juuri samanlaista alle 2kk ikäisellä. Luulin että jotain on vialla, mutta asia vain oli niin että vauva halusi nukkua sylissä ja viettää aikaa sylissä ja olla koko ajan sylissä. Lohdutuksena voin kertoa että meillä ainakin tilanne helpottui myöhemmin, ja juuri siinä vaiheessa kun olin tottunut syömään, juomaan vauva sylissä ja hoitamaan melkein vessassakäynnitkin vauva sylissä. Yhtenä päivänä tilanne vain alkoi helpottua ja nyt pystyy jo " syömään" aamupalankin rauhassa kun vauva on kolmekuinen;-)
Tilannetta helpottaa jos mies pitelee vauvaa välillä jolloin voit itse hoitaa omat suihkussakäynnit tai kävelylenkki tekee välillä hyvää, oma jaksaminen on tärkeintä! Heti kun huomaat mittasi olevan täynnä, pyydä apua jolloin huomaat että kaikki on taas jälleen kerran helpompaa kun voi itse virkistäytyä ja hengähtää hetkeksi.
Ja ruuanlaitosta puheenollen, jos varat sallii hae ruoka valmiina tai pyydä jotakuta auttamaan niitten laitossa, vaikka sitten pakkaseen josta on helppo lämmittää! Unohda muut kotityöt tai komenna miehesi auttelemaan........kautta aikojen pikkuvauvojen äitiä on autettu askareissa jo ammoisista ajoisista lähtien. - Kokenut _saman
Kuulostaa ihan maitoallergian oireilta. Mene lastenlääkärille tai allergologille. Jätä kaikki maitotuotteet pois omasta ruokavaliostasi äläkä anna lapselle kaupan vastikkeita.
- Sakun äiti
Meidän pojat ovat olleet juuri tuollaisia, plus että eivät nuku noin hyvin yöllä. Ole tyytyväinen noihin yöuniin, ne ovat hyvällä mallilla ja vauvalla on jo yö-päivä rytmi. Yksinkertaisesti koeta sopeutua noihin lyhyisiin päiväuniin niin minäkin olen tehnyt. En edes oleta että voisin syödä lounaan lapsen unien aikana, riittää että saan sen edes laitettua. Sitten roikotan poikaa sylissä ja syön eväät toisella kädellä. Esikoisen aikaan hermostuin tosi paljon aina silloin kun sain lapioitua ruuan lautaselle ja olin istuutunut pöytään alkoikin peitto vaunuissa heilumaan. Paljon leppoisammin on tämän toisen hoitaminen onnistunut vaikka on samanlainen miniuni kuin ensimmäinenkin, siihen siis auttoi asenteen muutos. Mutta nyt miniuni heräsikin 20 min päikkäreitten jälkeen....
Meillä on vähän samantapainen ongelma vaavin kanssa. Tässä kertomus
Vauvamme on nyt 2kk 7päivää hän ei suostu nukkumaan.
Ammulla hän herää klo 9 puuhastelee tuossa tunnin. klo 10 menee vaunuihin nukkumaan, nukkuu hetken ja sit hän aloittaa tutin heitto kilpailun, rupeaa itkemään joilloin käyn laittamassa tutin takas, hetken tutti pysyy ja taas mennään. Päivällä kun herää hän puuhastelee.
Kun pitäis ottaa unia niin ei millään, hän kiukuttelee koska on yliväsynyt, mikään ei auta, kapalointi, sylissä heijaaminen jne.
illlalla kun pitäis mennä nukkumaan niin hän kattelee ja imee tuttia, sitten kun hän meinaa nukahtaa niin sit hän säpsähtää ja silmät on auki. Heittää tutin pois ja sit tulee parku. Olemme laittaneet hänelle oman puhelimen jossa on unilauluja joihin hän välillä nukahtaa.
Maitoa on annettu ( korviketta ) Hän syö ja sitten nukahtaa syliin mutta heti kun laskee hänet sänkyyn niin sitten on silmät auki.
Olemme miettineet kovasti mikä auttaisi. Onko vaavisi saanut ruokaa tarpeeksi? meillä menee välillä 120ml ja sitten taas 150ml. Kun hän ei syö niin hän on tyytyväinen. Sitä en tiedä miksi hän kerää maitoa ja sit heittää ne ulos esim 2-4h päästä. Mikään ei auta, yöt kyl hän syö hyvin, eikä heitä maitoa pois. meillä on välillä että tyttö nukkuu 4 tuntia päivässä ja sit taas yöllä nukkuu aika hyvin. Yleensä lapsen pitäisi nukkua 16-19h päivässä- adfgsfadadf
Meillä oli kuopuksen kanssa ihan sama juttu paitsi ongelmana oli vain se että ei antanut itsensä nukahtaa vaikka oli kuinka kova väsy ja ainoa hetki milloin oli hiljaa ja suostui nukahtamaan oli sylissä oleminen ja käveleminen ympäri taloa monta tuntia mutta helpotti onneksi 3-4kk iässä.
- dfhs
Vauva ei viihtynyt muualla kuin sylissä. Lattialle jos yritti laittaa, alkoi välitön parkuminen tai ainakin melkoinen kitinä. Helpotti 2½ kuukauden ikäisenä. Nyt saattaa puolitoistatuntiakin olla lattialla ja viihtyy leluja katsellen ja niitä kosketellen. Toki välillä käydään häntä porisuttamassa
- leilarah
dfhs kirjoitti:
Vauva ei viihtynyt muualla kuin sylissä. Lattialle jos yritti laittaa, alkoi välitön parkuminen tai ainakin melkoinen kitinä. Helpotti 2½ kuukauden ikäisenä. Nyt saattaa puolitoistatuntiakin olla lattialla ja viihtyy leluja katsellen ja niitä kosketellen. Toki välillä käydään häntä porisuttamassa
Jos lapsi rauhaton tai herkkä ympäristön hälyäänille, voi kokeilla myös nukutus/rauhoitus-cd:tä, joka tuo vauvalle masusta tutun äänimaiseman ja suodattaa myös muita hälyääniä pois. Netistä ainakin saa, suomalainen myyjä on esmes Tuutiluu records, http://tuutiluu.julkaisee.fi/
- :)
Suosittelen omasta kokemuksestani vyöhyketerapiaa vauvalle sekä mahdollisen lisämaidon vaihtamista jauhemaiseen. Meillä toinen lapsi, joka on nyt 5 vko. Ollut tosi itkuinen ja tosiaan aivan sylivauva. Kuultiin yöhyketerapiasta ja jo kolmannen hoitokerran jälkeen tilanne rauhoittui. Vauva muuttui iloiseksi ja tyytyväiseksi, nukkuu hetkittäin jopa yli puolituntia tai enemmän ja yöt menee hienosti! Ja jauhemainen nan-maito onkuulemma vatsalle ystävällisempi kuin valmis nestemäinen nan. Harmi ettei tajuttu tätä ensimmäisen lapsen kohdalla, ja hänen vauva-aikansa muistot ovat juuri tuota itkuisuutta ja tyytymättömyyttä.
- sama juttu!
Minä suosittelen myös vyöhyketerapiaa. Käyntejä meillä tarvittiin muistaakseni 4 ja siis ero oli valtava. Vauva oli paljon tyytyväisempi ja nukkui paremmin. Luulin itse tätä aikanaan ihan huuhaaksi, mutta pakko oli todeta että toimii :) Kallistahan se on..
- vaativan vauvan äiti
Vyöhyketerapiaa voi tosiaan kokeilla, meillä siitä ei kyllä ollut apua. Manduca-kantoreppu pelasti vauva-arkemme, koska poikamme oli juuri tuollainen: ei viihtynyt muualla kuin sylissä ensimmäiset 6 kk, vaunuissa alkoi viihtymään 3 kk iässä vasta. Hän oli siis tosi paljon kantorepussa minulla tai isällä, niin saimme ruuat laitettua, syötyä, siivottua, tehtyä pihahommia. Manducassa nukkui superhyvin ja pitkiä unia. Joten kannattaa kokeilla.
Sitten voi kokeilla tärinäsitteriä, auttaa usein mahavaivaista vauvaa. Tosin tuo Manducakin auttaa siihen, koska vauva on pystyasennossa ja vanhemman liikkuessa vauvan ruuansulatuskin toimii hyvin.
Ja yksi mistä voi olla apua on korikehto http://www.pikkuvanilja.fi/once-upon-time-korikehto-p-805.html, siihen voi vauvan nukuttaa kevyesti kiikuttamalla. Usein se kiikkuva liike rauhoittaa, samoin kuin keinutuolissa. Jos on mahavaivanen vauva, niin yläkropan alle voi laittaa vähän kohoketta. Usein auttaa.
Samaa mieltä olen siitä, että myös oma asenne helpottaa. Jos et saa päivisin mitään tehtyä, kun kaikki aika menee vauvan kanssa, niin anna olla. Kyllä sekin aika taas tulee, kun vauvasi ei enää ole yhtään kiinnostunut istumaan sylissäsi päivät pitkät, vaan huitelee ulkona kavereidensa kanssa;D Tsemppiä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)664499Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142229- 251754
- 121488
- 271423
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51288- 101217
- 131136
- 221086
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911014