Autiotalo.
Ikkunat rikki
tuuli huojuttaa
repaleisia verhoja.
Lattialla vanha
likainen
räsymatto.
Keittiössä
kolmijalkainen
pöytä.
Ja yksi
risa tuoli.
Makuuhuoneessa
parisänky
missä yksi patja.
Mutta . silti
tämä talo
on muistoja
tulvillaan.
Muistoja
sinusta
meistä.
Ilman
pölyä.
Muistatko?
Ikkunat rikki
tuuli huojuttaa
repaleisia verhoja.
Lattialla vanha
likainen
räsymatto.
Keittiössä
kolmijalkainen
pöytä.
Ja yksi
risa tuoli.
Makuuhuoneessa
parisänky
missä yksi patja.
Mutta . silti
tämä talo
on muistoja
tulvillaan.
Muistoja
sinusta
meistä.
Ilman
pölyä.
Muistatko?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miten saataisin unhoittaa,
niitä elämän täyteläisiä vuosia,
ääniä ja tuoksuja.
Hyvin muistan sen toivon kun muutimme,
korjasimme ja muutimme.
Pienten lasten äänet ja paljaiden jalkojen viipellyksen,
miten sen voisin unhoittaa, en mitenkään,
enkä haluaisikaan.
Muistan miten kaikki lopulta hiljeni,
syyllisiä en hae, enkä oikeutta, en kostoa.
Sillä jos niille antaisin vallan,
miksi ikinä olisinkaan elänyt niinä vuosina.
Kyllä minä muistan ja kaipaan sitä aikaa,
kuitenkin tiedän se oli sitä aikaa, ei nykyistä,
nyt eletään tätä päivää.
Tähän päivään kuuluu ihan uudet äänet ja kuvat.
Näitä päiviä tulen aikanaan kaipaamaan,
kuten nyt eilistä.
Menneet ovat menneitä, jotain haluaa muistaa jotain
unohtaa. Joskus, haluaisi elää vielä eilistä,
ottaa sen hyvän siitä, ehkä muuttaa jotain. Sitä vain ei voi tehdä.
Siksi tämä päivä on ainutkertainen vaikka
mitään järisyttävää ei tapahtuisikaan.
Kiitos vastauksesta.