iso koira mummolassa

Itse en antaisi ison ja villin koiran hömeltää vapaana kun pieni vauva on lähistöllä. Koiraa voi tuoda varovasti vauvan lähelle tutustumaan, mutta minusta koira olisi hyvä pitää kiinni/toisessa huoneessa/ulkona kun vierailette. Koiraa (varsinkin isoa sellaista) ja pientä lasta (edes alle kouluikästä) ei saisi jättää valvomatta keskenään sekunniksikaan.

Koira on kuitenkin eläin, ja sillä on eläimen vaistot, vaikka kuinka kiltti, rauhallinen ja koulutettu olisikin. Koira ei tutkitusti pisä pientä vauvaa ihmisenä, ja tästä voi koitua ongelmia. Jossain vaiheessa, jostain syystä se metsästysvietti saattaa herätä. Parhaimmillekin kasvateille voi sattua myös vahinkoja. Iso koira tunnetusti saa aikaan pahempaa jälkeä kuin pieni. vahinkoja voi sattua, vaikka koira vaan leikkisikin. Ja pelkäävä koira voi olla vielä arvaamattomampi. Koira voi vierastaa vauvan ääniä ja tuoksuja.

Koiran omistajan tulisi ymmärtää ja kunnioittaa mielipidettäsi, vaikkei hän samaa mieltä olisikaan. Ja jos lasta haluaa nähdä, niin sitten noudattaa sinun toiveitasi. On sinun tehtävä huolehtia, ettei vauvalle satu mitään, ja siksi olisi tärkeää olla menemättä mummolaan, jos he eivät suostu koiraa sivummalle laittamaan.

Aiheesta sen verran kokemusta, että pikkuveljeni alle vuoden vanhana joutui tätinsä koiran raatelemaksi. Ja tämä koira oli kiltti normaalisti ja luulimme olevan hyvin koulutettukin. Jäi varmaan muutamaksi sekunniksi yksin vauvan kanssa, lapsi oli sitterissä ja koira nappasi veljeni jalasta kiinni. Nyt aikuisena jalka toimii normaalisti, mutta usean leikkauksen jälkeen ulkonäkö on, mitä on. Onneksi koira nappasi vain jalasta kiinni.

Vaikka koira olisi isovanhemmille kuinka rakas, täytyy muistaa, että se on eläin. Ja ihmishenki on kuitenkin korvaamattomampi.

Meillä nyt 2 kk ikäinen vauva, ja tosiaan kotona kaksi isoa koiraa joista toinen tosi sählä. Hyppii innoissaan aina kun kotiin tullaan ja näin päin pois. Ei koskaan toki kumpikaan ole vauvalle mitään tehnyt, kun heti kotiin tuotaessa "tutustutettiin" toisiinsa, ja jatkuvan valvonnan alla kuitenkin koko ajan. Toinen yritti kerran viltin kanssa lattialle vetää sohvalta, (ei tietenkään ehtinyt yritystä pitemmälle, ja viltistä otti kiinni) mutta ei muuta.

Mahdollisimman pienenä kannattaisi kuitenkin tutustella koirankin tähän uuteen ihmiseen. Ja vaikka mahdollisuuksien mukaan vielä kakat housussa, ja pehva edellä koiran kuonon korkeudella tämä kohtaaminen. Koiran toki voi silloin pitää hihnassa jos turvallisempaa niin. Kyllä koirat ymmärtää että kyseessä on "pentu", Ja toki valvottuna aina koira ja lapsi samassa tilassa tutustumisen jälkeenkin. Mielestäni ei kannattaisi eri huoneeseen koiraa sulkea, rodusta riippuen se saattaa ottaa itseensä eikä ainakaan silloin hyväksy lasta. Etenkään kun lähtee itsekseen liikkeelle. Koiralle on myös tehtävä selväksi että lapsi on sen yläpuolella laumahierarkiassa.

Niistä karvatupoista nyt niin väliksi, kaikkihan sen muksun suuhun kuitenkin menee mitkä eteen sattuu, kun se vaihe alkaa. Onhan ne koirankarvat tietysti ikäviä, takertuu tutteihin ja vaikka minne, mutta ei noita ainakaan meillä pysty millään siivoamisella kokonaan karkoittamaan.

Muistuttaisin isovanhempia ja muitakin koiranomistajia, että pelkästään vieraan pelonkin takia on syytä sitä kunnioittaa ja olla viemättä koiraa lähelle, jos haluaa pelkäävän ihmisen perheineen vielä kylään. Lapsen vanhempien tahto vaan painaa enemmän tällaisissa asioissa. Kyllähän se tekisikin varmaan koirallekin hyvää tutustua lapseen, mutta lapsen turvallisuus ja vanhempien tahto ovat tärkeämpiä. Vaikkei lasta olisikaan, monet koiranomistajat unohtavat, että toiset ihmiset todella saattavat pelätä koiria ja siten heidätkin tulisi ottaa huomioon. Ja vielä tärkeämpää se on, jos tapaukseen liittyy vielä pieni lapsi.

Ketään ei tule pakottaa koiran lähelle (varsinkaan arvaamattoman sellaisen) vasten tahtoaan, vain siksi, että koiralle se olisi hyvä ja muusta viis.