Avoimien ohjelmien, kuten linuxien, markkinoinnissa näytetään uskottavan aika pitkälle siihen, että kaveri suosittelee kaverille jne. Tämä on ihan kohtalainen markkinointimenetelmä saippualle, mutta onko saippualla ja ohjelmistolla joitakin eroja, joiden vuoksi tämä strategia ei toimisikaan kovin tehokkaasti.
Eräänä erona pitäisin tarvittavaa käyttäjäkoulutusta, joka saippuan tapauksessa on enimmilläänkin melko lyhytaikainen.
Jos ajatellaan kaksin pelattavia tietokonepelejä, niin en näkisi tässäkään ongelmaa, koska kaverin kanssa varmaan tulisi pelattua sitä kiintoisaa peliä, jolloin käyttäjäkoulutus tulisi siinä samalla kun saisi hakata kaveria.
Mutta esim. käyttöjärjestelmien ja toimisto-ohjelmistojen osalta tässä onkin jo vähän eri juttu. Jos tyypillinen peruskurssi on 30 oppituntia, niin vaikka haluja ja aikaa riittäiskin, niin tehokkuus alkaa olla kyseenalaista. Ja ilman käyttäjäkoulutusta oudon ohjemiston omaksuminen vaatii melkoista motivaatiota itseopiskeluna. Useimmilta se jää tekemättä tai on ainakin tehotonta.
Jos sitten katsotaan, miten markkinajohtaja on järjestänyt käytäjäkoulutuksensa Suomessa, niin sehän tapahtuu pääosin verovaroin, siis myös vapaiden ohjelmistojen kannattajien kustantamana. Tämä siksi, että MS on saavuttanut käytännön monopolin niin työpöytäkäyttöjärjestelmissä kuin toimisto-ohjelmistoissakin. Ja oppilaitoksissa ei olisi kovin järkevää kouluttaa kaikilla erilaisilla ohjelmistoilla tai vain marginaaliohjelmistoilla.
Mitä on tehtävissä?
1) Vallitseva tilanne vain hyväksytään ja maksetaan mukisematta kulut. Pahaa pelkään, että tämä on päättäjien yleisin tapa toimia tässä tilanteessa.
2) Tietyllä tavalla oikeudenmukaisuus toteutuisi tässä tapauksessa, jos koulut eivät olisi verovaroin ylläpidettyjä, mutta tämä ratkaisus ei muuten ole hyvä tai suosittu Suomessa.
3) Siirrytään enemmän painottamaan standardeja, esim. asiakirjastandardeja, oppivaatimuksissa, eikä tiettyjä tuotemerkkejä, kuten Excel, tietokoneen ajokortissa tms. Tämä olisi ainakin askel oikeaan suuntaan, muttei varmaan yksin riittävä. Ja tämänkään muutoksen aikaansaaminen tuskin tapahtuu itsekseen.
4) Avoimia ohjelmistoja kehitetään valtavirran mukaisiksi, "kopioiksi". Tätä on havaittavissakin, mutta ei näyttäisi yksin olevan kovin toimiva. Etunahan tässä olisi koulutuksellisesti se, että myöhempi mahdollinen siirtyminen "kopiosta" "alkuperäiseen" ei tuottaisi suurta ongelmaa niinkuin ei toiseenkaan suuntaan siirtyminen. Mutta jotenkin arvostuksellisesti ei niinkään ylevää?
5) Avoimien ohjelmistojen viimeistelyä parannetaan niin, että niiden käyttäjäkunta kasvaa tätä kautta. Onkohan tätä jo jossain kokeiltu?
6) Muut toimet. Mitkä?
Yhteenvetona sanoisin, ettei avomien ohjelmistojen markkinointi kaveripohjalta ole riittävä keino, mutta onko parempien vaihtoehtojen löytämiseen resursseja?
Eräänä erona pitäisin tarvittavaa käyttäjäkoulutusta, joka saippuan tapauksessa on enimmilläänkin melko lyhytaikainen.
Jos ajatellaan kaksin pelattavia tietokonepelejä, niin en näkisi tässäkään ongelmaa, koska kaverin kanssa varmaan tulisi pelattua sitä kiintoisaa peliä, jolloin käyttäjäkoulutus tulisi siinä samalla kun saisi hakata kaveria.
Mutta esim. käyttöjärjestelmien ja toimisto-ohjelmistojen osalta tässä onkin jo vähän eri juttu. Jos tyypillinen peruskurssi on 30 oppituntia, niin vaikka haluja ja aikaa riittäiskin, niin tehokkuus alkaa olla kyseenalaista. Ja ilman käyttäjäkoulutusta oudon ohjemiston omaksuminen vaatii melkoista motivaatiota itseopiskeluna. Useimmilta se jää tekemättä tai on ainakin tehotonta.
Jos sitten katsotaan, miten markkinajohtaja on järjestänyt käytäjäkoulutuksensa Suomessa, niin sehän tapahtuu pääosin verovaroin, siis myös vapaiden ohjelmistojen kannattajien kustantamana. Tämä siksi, että MS on saavuttanut käytännön monopolin niin työpöytäkäyttöjärjestelmissä kuin toimisto-ohjelmistoissakin. Ja oppilaitoksissa ei olisi kovin järkevää kouluttaa kaikilla erilaisilla ohjelmistoilla tai vain marginaaliohjelmistoilla.
Mitä on tehtävissä?
1) Vallitseva tilanne vain hyväksytään ja maksetaan mukisematta kulut. Pahaa pelkään, että tämä on päättäjien yleisin tapa toimia tässä tilanteessa.
2) Tietyllä tavalla oikeudenmukaisuus toteutuisi tässä tapauksessa, jos koulut eivät olisi verovaroin ylläpidettyjä, mutta tämä ratkaisus ei muuten ole hyvä tai suosittu Suomessa.
3) Siirrytään enemmän painottamaan standardeja, esim. asiakirjastandardeja, oppivaatimuksissa, eikä tiettyjä tuotemerkkejä, kuten Excel, tietokoneen ajokortissa tms. Tämä olisi ainakin askel oikeaan suuntaan, muttei varmaan yksin riittävä. Ja tämänkään muutoksen aikaansaaminen tuskin tapahtuu itsekseen.
4) Avoimia ohjelmistoja kehitetään valtavirran mukaisiksi, "kopioiksi". Tätä on havaittavissakin, mutta ei näyttäisi yksin olevan kovin toimiva. Etunahan tässä olisi koulutuksellisesti se, että myöhempi mahdollinen siirtyminen "kopiosta" "alkuperäiseen" ei tuottaisi suurta ongelmaa niinkuin ei toiseenkaan suuntaan siirtyminen. Mutta jotenkin arvostuksellisesti ei niinkään ylevää?
5) Avoimien ohjelmistojen viimeistelyä parannetaan niin, että niiden käyttäjäkunta kasvaa tätä kautta. Onkohan tätä jo jossain kokeiltu?
6) Muut toimet. Mitkä?
Yhteenvetona sanoisin, ettei avomien ohjelmistojen markkinointi kaveripohjalta ole riittävä keino, mutta onko parempien vaihtoehtojen löytämiseen resursseja?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.