Minä taidan olla melkoisen yksinkertainen ihminen.
Sekä täällä palstalla että tosielämässä näyttää suhteet olevan ihan uskomattoman vaikeita. Omasta näkövinkkelistäni se on perin kummallista ja hämmästyttävää.
Seuraavanlaisella reseptillä suhde pitäisi onnistua helposti:
- Ei odoteta suhteelta mahdottomia.
- Muistetaan toisen ihmisen kunnioitus.
- Pyritään hyväksymään ihmisen yksilöllisyys.
- Halutaan toiselle hyvää.
- Muistetaan pitää huolta myös omista tarpeista.
- Tehdään päätös sitoutumisesta (ilman sitä mikään ei onnistu).
Hyvä yleispohdinnan aihe on, miksi haluan juuri tämän kyseisen ihmisen kumppaniksi. Vastauksesta riippuu se, tuleeko suhteesta onnellinen vai ei.
Sekä täällä palstalla että tosielämässä näyttää suhteet olevan ihan uskomattoman vaikeita. Omasta näkövinkkelistäni se on perin kummallista ja hämmästyttävää.
Seuraavanlaisella reseptillä suhde pitäisi onnistua helposti:
- Ei odoteta suhteelta mahdottomia.
- Muistetaan toisen ihmisen kunnioitus.
- Pyritään hyväksymään ihmisen yksilöllisyys.
- Halutaan toiselle hyvää.
- Muistetaan pitää huolta myös omista tarpeista.
- Tehdään päätös sitoutumisesta (ilman sitä mikään ei onnistu).
Hyvä yleispohdinnan aihe on, miksi haluan juuri tämän kyseisen ihmisen kumppaniksi. Vastauksesta riippuu se, tuleeko suhteesta onnellinen vai ei.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Tuollaiset putkiaivot kun omaisi itse kukin niin eihän tässä mitään ongelmaa olisikaan! :D
Jos molemminpuolisesti toteutettaisiin tuota kaavaa, niin mikä menisi pieleen?
elämän salaperäisyys.
Etteivät ihmiset tosissaan edes halua suhdetta, kunhan vaan säntäilevät ihmisestä toiseen. :( Yksinkertaisista asioita tehdään tekemällä vaikeita ja mutkallisia.
pointtisi, mutta kun elämä ei ole niin mustavalkoista, tyttökulta..
..vaikka toimiva suhde olisikin olemassa.
.. enemmänkin kuin vain yksi toimiva suhde.
Joo ei kiitos..
Kaikki mainitsemasi asiat on munkin mielestä hirmu tärkeitä. Mutta ainakin mulle on tullut vastaan seuraavanlaisia ongelmia:
-Toisen osapuolen rahankäyttö oli täysin holtitonta. Hän tuhlasi kaiken heti palkkapäivänä. Lopulta mä jouduin toimimaan 'kirstunvartijana' jotta saatiin yhteiset menot (vuokra ym.) hoidettua ja katsoin myös vähän perään, ettei häneltä mene luottotiedot. Seurustelimme noin viisi vuotta ja suhteen päättymisen jälkeen oli suunnaton helpotus olla vastuussa vain omista rahoistaan.
-Toisen osapuolen kohtuuton alkoholinkäyttö. Selvinpäin ihana ihminen muuttui kännissä epäluotettavaksi ja arvaamattomaksi. Kyseinen henkilö ei itse ymmärtänyt alkoholinkäyttönsä olevan ongelmallista.
-Nykyisessä suhteessa ongelmana on lähinnä luonteiden erilaisuudet. Meillä on yhdessä mielettömän hauskaa, mukavaa ja kotoisaa. Parissa oleellisessa asiassa arvomaailmamme ovat kuitenkin hyvin hyvin erilaiset. Koska rakastamme toisiamme mielettömästi, olemme yrittäneet opetella riitelyn ja nykyään keskustelun avulla ymmärtämään toisiamme ja ratkaisemaan ristiriitoja.
Suhteeni eivät ole koskaan kaatuneet (pelkästään) yhteenkään yllä olevista ongelmista mutta jos tahdonvoimaa olisi ollut vähemmän, ne luultavasti olisivat kaatuneet ym. asioihin. Sen verran vaikeita hetkiä on välillä eletty.
Nykyisen kanssa olen kuitenkin onnellinen ja se saa riittää tällä hetkellä ristiriidoista huolimatta.
Yksi asia jota naiselta odotan, on järki rahan käytössä. Ei ole väliä paljonko tienaa, vaan se, miten sitä rahaa käyttää. Täytyy aina yrittää pitää hätävara sivussa.
Itse harrastan säästämistä, ja olen välillä nuukuuteenkin taipuvainen. En tienaa mitään isoja summia perusduunarina, mutta silti jotkut itseäni paljon enemmmän tienaavat (n.3000egeä/kk) ovat peeaa, koska eivät käytä rahaa järjellä.
Mutta toinen asia tuossa rahassa on sekin, että vaikka sitä olisi, niin silti ei saa olla pinnallinen. Esim. merkkivaatteet ovat aivan turhia.
Luterilainen vaatimattomuus kaunistaa. :)
Älä tuu sekottaa sun luterilaisuuttas tähän!
Mutta jos näköjään jämähdät yhteen sanaan tajuamatta koko viestin sisältöä, niin se on sun ongelmasi.
Niin, ja yksi asia joka naisesta täytyy löytyä, on toimivat aivot. ;)
Hyvin pitkällehän tuo luterilaisuutesi sinut sitten kantoikin! Pääsit sentään kirkostasi ulos?
Voisit sitten kait näyttää meille kaikille esimerkkiä niiden luterilaisten aivojen käytöstä? -jos ne eivät sitten jääneet sinne kolehtihaaviin.
jaksat jauhaa yhdestä sanasta. Taitaa olla sulle kirosana. Vai oletko itse holtiton rahankäyttäjä, kun otit munlaisen nuukuuteen taipuvaisen silmätikuksi? Taitaa olla taas suomalainen perikateus äänessä. No mutta mä jatkan elämääni onnellisena naisena. Yritä säkin olla onnellinen tyttönen siellä pikavippi maailmassasi. ;)
Tuossa taas nähdään, kuinka uskon ihmiset puhuvat/kirjoittavat kauniisti kanssaihmisistään. Se on kait sitä "luterilaista vaatimattomuutta", josta kirjoitit.
vaiheessa olevani uskovainen? En. Jos nyt vielä kerran luet ajatuksella sen tekstin läpi, niin näet sen pointin mistä puhuin. Puhuin kutakuinkin siitä, että vaikka on rahaa, niin silti sitä ei tarvitse käyttää pinnallisuuteen, vaan tärkeämpää on olla säästössä pahan päivän varalle. Mutta teksteistäsi päätellen olet vielä kovin nuori.
Ja mitä tulee kohteliaaseen kieleen, niin et sinäkään erityisemmin kohteliasta sorttia ole. Minulle tulee sinusta mieleen koulu-/työpaikkakiusaaja, joka ottaa helposti jonkun silmätikukseen yhden virkkeen takia.
Ja outoa on se, että heti hyökkäsit säästäväistä elämäntapaani vastaan. Onko se sinulta pois?
Kovasti olet vaatimaton ;)
Miksi helvatussa teillä on aina ristiriitoja täällä ?
"Ei odoteta suhteelta mahdottomia."
Odotukset ovat molemminpuolisia, joten ei se ole yhden osapuolen odotuksista kiinni mikä lopputulos on. Mahdotonta ei ole olemassakaan, on vaan erilaisia odotuksia jotka eivät kohtaa …
"Muistetaan toisen ihmisen kunnioitus."
Kaikkea ei voi kunnioittaa ja täytyy muistaa myös itsekunnioitus eli omanarvontunto. Jos toinen käyttäytyy täysin mäntisti paras tapa kunnioittaa itseään on lähteä pois …
"Pyritään hyväksymään ihmisen yksilöllisyys."
Juuri niin, myös oma yksilöllisyys on hyväksyttävä eli kun siltä tuntuu on oma napa lähinnä? Yksilöitä ovat myös kaikki muut, kolmannet osapuolet ja ne seitsemän miljardia muuta …
"Halutaan toiselle hyvää."
Haluta hyvää kaikille, ei ainoastaan sille toiselle, itseään unohtamatta ...
"Muistetaan pitää huolta myös omista tarpeista."
Tarpeet ovat niin yksilöllisiä kuin kollektiivisia, joten ihan näin yksinkertaista se ei ole …
"Tehdään päätös sitoutumisesta (ilman sitä mikään ei onnistu)."
Miksi sitoutua jos voi olla myös vapaa? Sitoutuminen ei ole päätöksentekoa vaan hyvässä ihmissuhteessa kyse on enemminkin vapaan tahdon kohtaamisesta kuin pakkoliitoksesta. Piste.
Ensinnäkin kirjoittamani ajatukset koskevat automaattisesti KUMPAAKIN osapuolta.
Joskus tuntuu, että me ihmiset odotamme suhteelta todellakin ihan mahdottomuuksia. Eli esim. arkea ei saisi suhteeseen tulla ja ikiaikainen tunteen palo pitäisi olla sammumaton. Toisen erilaiset arjen toimintatavat ärsyttävät, eikä tunnu minkäänlaista sallivuutta löytyvän. Esim. nämä ovat mielestäni ihan mahdottomia odotuksia, ei siis ns. erilaisia odotuksia, joita meillä jokaisella on, kun kerran yksilöitä ollaan.
Toisen kunnioitus ei tietenkään tarkoita huonojen ominaisuuksien kunnioittamista, vaan ihan jokaisen persoonallisten piirteiden ja toimintatapojen kunnioittamista, erilaisuuden kunnioittamista.
Kun puhutaan kahden ihmisen välisestä suhteesta, siihen eivät kolmannet osapuolet, eivätkä miljardit ihmiset kuulu.
Mitenkä ihmeessä sait sitoutumisesta aikaan pakkoliitoksen?? Sitoutuminenhan on juuri nimenomaan vapaan tahdon kohtaamisesta syntyvä halu liittyä yhteen.
"Piste." Miksi?
Jotkut alkavat myös "pukemaan" kumppaniaan tai tekemään hänestä ihan erilaista henkilöä kuin mitä hän on luonnostaan. Siinä murtuu heti monta kohtaa onnistuneen suhteen listastani. :(
Kahden ihmisen välinen suhde ei ole tämän maailman ulkopuolella, joten kyllä ne kolmannet osapuolet ja miljardit muut siihen vaikuttavat. Vai elätkö sinä parisuhteessa kaiken muun ulkopuolella?
Sinun kivitaulusi alkaa muistuttaa eräitä vanhoja kirjituksia, joten siitä tulee väkisinkin mieleen sitoutumisen pakkopaita. Ihminen muuttuu ja elää, eikä tänään voi tietää mitä huominen tuo tullessaan, siis tuo vapaa tahtokin muuttuu. Jos ihminen ei saa kasvaessaan muuttua ja muuttaa tahtoaan pysähtyy kehitys, mutta se ei kai sinua haittaa ...
tapana ostaa tyttöystäville vaikka kivoa alusasuja :) Kyllä siinä ihminen muuttuu kun ne päällensä pukee ...
vaatteita, boksereita tai mitä tahansa. Tosin edellytyksenä on, että tietää mistä tykkään, siinä aika nopeasti punnitaan, kykeneekö asettautumaan yhtään toisen asemaan, vai tuoko sellaista mistä itse tykkää.
Yks mun eksä tuo mulle vieläkin boksereita joskus harvoin kyläillessään (oon ihan heltynyt ja vähän vaivautunutkin, kun ei seurustella enää, mutten kehtaa kieltääkään), ja vielä osuvampaa kokoa kuin yksi nyksä-kandidaatti aikoinaan.
Ei tietenkään pakko ole, mutta mua saa pukea..
mutta strigit ja topatut rintaliivit on in! Väri saa olla mustasta pinkkiin ja kaikkea siltä väliltä, mutta ei kukkakuosia kiitos :)
"Sinun kivitaulusi alkaa muistuttaa eräitä vanhoja kirjituksia, joten siitä tulee väkisinkin mieleen sitoutumisen pakkopaita. Ihminen muuttuu ja elää, eikä tänään voi tietää mitä huominen tuo tullessaan, siis tuo vapaa tahtokin muuttuu. Jos ihminen ei saa kasvaessaan muuttua ja muuttaa tahtoaan pysähtyy kehitys, mutta se ei kai sinua haittaa ..."
Ihmisen kasvu ja sen mukanaan tuoma muutos ei vaadi vanhan suhteen katkaisemista. Kasvaa voi yhdessä, toisiaan tukien ja lähemmäs ominta itseään.
"muotia" ja omaa makuaan. On hyvä vaan, että karsiutuu stringi- ja toppi-rintsikka-tyypit
Ei se oikeesti oo niin vaikeaa kun luulis .
Pitää vaan kiinnittää huomiota siihen kuinka sitä kaveria valitsee ,
pitää osata arvostaa itseään ja kattoo onko se vastapuoli samalla aaltopituudella.
mitkä on sen henkiset avut ja liikkuuko sen päässä mikään muu kun silmät.
Toki positiivista on korea ulkokuori yms. mutta se sisin on sittenkin se tärkeämpi.
Kuitenki siinä suhteessa tarvii keskustella ja molempien on osattava kertoa omista toiveista avoimesti . Ainakin mun mielestä on parempi olla yksin kun huonon kaverin kanssa.
alkaa siitä että ihminen itse on valmis hyvään suhteeseen. Kaikkihan me käydään läpi epäonnistumisia, myös ihmissuhteissa eikä niitä pidä pelätä tai vältellä koska ne kaikki tekee meistä valmiimpia johonkin toiseen.
Hyvän suhteen vaikeus/helppous on verrattavissa siihen miten hyvin tuntee itsensä, tarpeensa ja miten hyvin osaa toteuttaa itseään elämässä. Kukaan ei tee ketään onnelliseksi ellei ihminen ole sitä onnea löytänyt jo itsestään. Sen onnen jakaminen tekee onnesta täydellisen.
; )
Jokainen suhde syntyy omasta erilaisesta reseptistä. On kuitenkin tiettyjä lainalaisuuksia joita jokaisessa suhteessa tulisi noudattaa. Toista täytyy kunnioittaa ja suhteessa tulee olla yhteiset pelisäännöt jotta tiedetään missä mennään. Itse olen aina pyrkinyt noudattamaan yhtä simppeliä (tai vähemmän simppeliä) ajatusta: kohtele toista niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Ja vaikka olenkin saanut paskaa niskaani, olen ainakin itse voinut seistä sanojeni ja tekojeni takana. Suhteessa oleminen ei mielestäni ole tähtitiedettä eikä se vaadi maailmaa mullistavia järkeilyjä. Monilla on taipumusta tehdä asioista liian monimutkaisia ja varsinkin naiset sortuvat herkästi liialliseen analysointiin, nimimerkillä kokemusta on :D Pääasia on, että molemmat osapuolet haluavat toisen parasta ja kunnioittavat toista tasapuolisena kumppanina. Tietenkään mitään ei kuulu tehdä oman hyvänolon kustannuksella ja tämän vuoksi onkin tärkeää, että tuntee itsensä ja tietää milloin ei ole enää hyvä olla. Ja jos tuntuu, että kaikkensa on tehnyt eikä sekään tunnu auttavan, niin ehkä silloin on aika siirtyä eteenpäin. Itse laitoin itseni sietokykyni rajoille edellisessä suhteessani, mutta loppujen lopuksi kun oli "tarpeeksi" paha olla, sain kerättyä rohkeutta ja osasin päästää toisesta irti. Eron jälkeinen aika oli rankka, mutta kertaakaan en ole päätöstäni katunut.
Kunnioittakaamme toinen toisiamme ja muistakaamme mennä myös joskus itseemme ja etsiä omasta itsestämme niitä vikoja eikä aina vain toisista :)
Lisäisin reseptiin myös rakkauden.
Suhde, joka perustuu ainoastaan järkevään päätökseen, voi olla niin vaisu ja intohimoton, että siihen sitoutuminen ei onnistu. Rakkaus on liima.
Nimenomaan, rakkaudestahan se kaikki lähtee. Harva suhteeseen ryhtyy ilman rakkautta. Tai no onhan sellaisiakin mutta niinkuin noin yleisesti ottaen. Rakkaus ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys ja sen eteen joutuu näkemään vaivaa itse kukin, ainakin jossakin määrin.
... useinkin muista syistä kuin rakkaudesta.
Ihminen voi esim. haluta päästä eroon yksinäisyydestä. Silloin suhteeseen voi ryhtyä, vaikka ei olisi rakkautta, jos sopivanoloinen (mm. sellainen jolle itse kelpaa) tulee vastaan.
Muitakin syitä on.
Parisuhteen perusteet ovat kautta aikojen olleet aivan jotain muuta kuin rakkautta. Seksuaalisen kanssakäymisen säätely on uskonnollis-eettistä perua, jolla ehkä aikojen saatossa haluttiin säädellä yhteiskuntarakennetta, mutta kuten tiedämme siinä ei ole kovin hyvin onnistuttu. Käsityksemme parisuhteesta perustuu kristilliseen avioliittokäsitykseen joka ei ole mitään muuta kuin juridinen liitto omaisuuden periytymisjärjestyksen ja jakamisen säätelemiseksi. Avioliiton tarkoitus on ollut taata omaisuudelle hyväksyttävä periytyminen myös tulevissa sukupolvissa, joten siksi avioliittoon on liittynyt myös seksuaalisuus ja parittelun säätely. Ehkä näin on, emme voi tietää, mutta esikoisoikeus ja sukupuun ja -nimen periytyvyys lähtevät myös näistä samoista lähtökohdista.
Rakkaus, josta liiton yhteydessä puhutaan lienee kyllä jotain aivan muuta kuin se josta tällä palstalla ollaan kirjoittavinaan. Mitä taas yksinäisyyden torjuntaan tulee siihen löytyy monia vastauksia, kuten vaikka yhteisöllisyys, ystävyys ja sosiaalisuus. Laumaeläimelle tyypillinen käyttäytymismalli.
Ja rakkaus myös lisääntyy, kun listaa yrittää edes noudatella.
Mitkä ovat sun omat ajatukset rakkaudesta, kun kirjoitat "Rakkaus, josta liiton yhteydessä puhutaan lienee kyllä jotain aivan muuta kuin se josta tällä palstalla ollaan kirjoittavinaan."
Suomen kielessä on sellainen ihana piirre, että jos kirjoitat kaksimielisen lauseen, kuten lainauksessasi, se aiheyhteydestään irrotettuna saa täysin päinvastaisen merkityksen. Olen erityisen mieltynyt tähän piirteeseen.
Rakkaus uskonnollisen avioliitto-instituution yhteydessä on siis juridinen maallisen omaisuuden periytymisjärjestyksen takaava sopimus. Eikö vaan? Näin on siis varmistettu ettei mammona valu vääriin käsiin ja omaisuus pysyy suvun tai sukujen hallinnassa hamaan maailmanloppuun asti.
Tällä palstalla taas ollaan kirjoittavinaan kahden yksilön välisestä tunteesta. Eikö vaan? Tietääkseni ainakaan Suomessa ei ole tapauksia joissa kaksi suurmaanomistajaa olisi sopinut että heidän tyttärensä naitetaan maatilkkujen yhdistämiseksi, vai onko näin kenties tietämättäni tapahtunut?
Mitä rakkauskäsitykseeni tulee, saat viitteitä siitä lukemalla kirjoittamiani tekstejä eri palstoilla. Monet niistä joko käsittelevät suoraan rakkautta tai ainakin osittain liittyvät siihen jonkun aasinsillan kautta, rakkaus kun ei ole minulle yhteen ismiin rajattu rajallinen tunne. Voin rakastaa vaikka ruohotupsua, jos se on mielestäni kaunis ja täydellinen ja täyttää sille asetetun tehtävän maailmankaikkeudessa. Miellyttäviä lukuhetkiä, dear juupajoo.
Niin no kaippa tuo on totta. Itse kun en niin toimi niin ehkä en osaa ajatella että monet niin saattavat toimia. Mutta kumppanuussuhteita voi tosiaan olla monenlaisia. Itse koen tärkeäksi rakkauden toista kohtaan ja olen mieluummin itsekseni kuin suhteessa ilman rakkautta. En osaa kuvitella itseäni suhteeseen vaikka esimerkiksi sen takia että olen yksinäinen. Mutta ihmiset muuttuvat ajan myötä niin mistäpä sitä tietää miten omat ajatukseni muuttuvat elämän mennessä eteenpäin. Ja onhan rakkauttakin monenlaista, jos tätä nyt haluaa lähteä pilkkomaan vielä pienempiin osiin. Pääasia on että itse on tyytyväinen siihen millaista elämää elää ja pystyy itse seisomaan omien valintojensa takana.
Vaikka viestini näköjään siirtyi tuonne Andrea C:n perään niin tuo otsikolla "Mmmm" varustettu juttu oli kylläkin vastaus gilan viestiin :)
Siis Ardea C:n EI Andrea C:n. Pahoittelen painovirhepaholaista.
itsellesi :)
ardea c näkee tämän niin saat turpaas siltä!
oli parempi.Sillon ei tarvinnu kahlata jokaisen tekstiä läpi löytääkseen uuden kirjoituksen.Ne näky uusina poltseina kellonaikoineen,eikä "inhoamansa" kirjoittajan tekstiä tarttenu avata,eli lukea niinku nyt.
Jos sä mittaat viivoittimella,ni kyllä sun teksti on gilan perässä.Tää on vaan niin pirun sekava,ettei ittekkään aina pysy perässä kellle viesti on jos siinä on muita välissä.
"gilan aika" oli muutenkin mukavempi.Oi niitä aikoja...
kohdasta muodon jossa viestiketju näytetään että ei tarvii lukea kaikkea tekstiä mitä ei ymmärrä. inhottaa tuo tyhmyys!
Kirjoitettu teksti voidaan käsittää niin monella tavalla, eikä se aina tavoita kirjoittajan omia tarkoitusperiä, joten selvennökset ovat välillä ihan mielekkäitä.
Kirjoittamisen intoa vaan sinulle jatkossakin!
Mielelläni kuulisin miten määrittelet tyhmyyden. ;)
Olen kanssasi täysin samaa mieltä, sillä kirjoitettu kieli on vuorovaikutuksen halveksuntaa. Mutta myönnän myös että olen alkanut käyttää tätä heikkoutta hyväkseni ja se johtaa joskus mielenkiintoisiin lopputuloksiin. Keskinkertaisella lauseella voi sytyttää sodan, mutta rauhan saa aikaan vain hieromalla :)
Katso peiliin ja esitä kysymys uudestaan, aaarrtiikuuullloooidenn.
se lista on sulla ylhäällä.onko se jääkaapin ovessa?luetko sitä joka ilta?sitä jääkaappia?
kun asiat oliskin näin yksinkertasia.mä olen huomannut kumppanissani todella ärsyttäviä piirteitä. hän koettaa olla kauhean kova ja vetää roolia esimerkiksi minun kotonani käydessämme.usein myös kauhean koppavaa tekstiä tulee.eikä taida itse edes ymmärtää miltä hänen juttunsa kuulostavat muiden korvissa.joskus häpeän aivan hirveästi olla hänen seurassaan.
mustasukkaisuus on toinen asia jonka pelkään erottavan meidät.eikä toinen edes tajua miltä jatkuva epäily tuntuu kun aihetta ei ole.
mutta näidenkin asioiden takana on asioita jotka osaltaan selittävät hänen käytöstään. välillä vaan ei jaksaisi tätä.
olen koettanut selittää hänelle ettei parisuhde tarkoita toisen omistamista.ja että haluan hänet omana itsenään, ei minulle tai muille tarvitse esittää mitään kelvatakseen.
Mutta uskon että aloitukseni ajatuksista on apua suhteen rakentamisessa, varsinkin kun ollaan vasta tutustumistumisvaiheessa.
Tuollainen kuvaamasi kova käytös on hankala sietää, varsinkin jos se tulee kumppania kohtaan useinkin. Häpeillä taas ei toisen puolesta ole mitään syytä, jokainen aikuinen on vastuussa itse sanomisistaan.
Mustasukkaisuutta on mielestäni paria päälajia; aiheellista ja aiheetonta. Miten sitten toisen luottamuksen voittaa. Se ainakin vaatii paljon pieniä tekoja, pieniä askeleita luottamuksen saavuttamiseksi ja joskus varmaan ammattiapukin olisi tarpeellista. Myös mustasukkaisuudesta on kirjoitettu kirjoja, joita kannattaisi yhdessä lukea.